Kun vanhempi haukkuu ja alentaa omaa aikuista lastaan?

Kertoo sen että vanhempi/vanhemmat on narsisseja.

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija89 kirjoitti:

Ei itsellä ehkä ihan näin, mutta aikuisena huomannut miten lapsena verrattiin paljon muihin, vaadittiin suuria ja epäonnistumiset oli jotenkin kamala juttu. Tästä jäi käteen jatkuva stressi ja epäonnistumisen pelko.

Tätä oli tismalleen myös meillä. Omituista oli kuitenkin se, että jos onnistuin jossakin oikein hyvin, myös sitä piti mollata tai väheksyä, että en vain luule olevani jotain. En tiedä oliko kyseessä kateus vai vain pelkkä hankala luonne, mutta se oli raskasta. Niinpä minusta kuoriutui klassinen alisuoriutuja, joka ei edes halunut yrittää, kun olin oppinut, että epäonnistun kuitenkin jollakin tavalla.

Juu, lasta ei saa kehua,ettei se YLPISTY 😤😭😣 niin ja sit mollataan, kun ”kuin sää oot noin epävarma eikö sulla oo yhtään itsetuntoo” no mistähän senkin oisin rakentanut..?

Meillä on edelleen ( siskoni kanssa 45&50v) niin että vanha äitimme mollaa ja naureskelee aina toiselle meistä siitä poisolevasta tyttärestään. Olemme vuosikymmenet sanoneet, että emme lähde moiseen mukaan, poistuneet paikalta, lopettaneet puhelun jne mutta ei mene perille?!?

Ja miksi yhä jossain määrin siedämme äitiämme? Perhesuhteisiimme liityy niin paljon muutakin himmeetä, että sen selittäminen vaatisi oman ketjunsa aiheesta 😏 velvollisuus, siksi kai suurimmaksi osaksi emme täysin ole häntä deletoineet elämistämme.

Vierailija kirjoitti:

Minun narsistivanhempani kuoli hiljattain. On ollut järkyttävää huomata, miten hänen hovinsa on käyttäytynyt minua kohtaan kuoleman jälkeen. Heidän täytyy ikään kuin pitää tämä narsku hengissä käyttäytymällä minua kohtaan törkeästi. He jatkavat narskun henkistä perintöä. En jaksa avata enempää, mutta olen saanut kuulla aivan uskomatonta soopaa, suoranaisia valheita itsestäni, mitä narsku on selvästi syöttänyt hoville vielä elossa ollessaan. Puheiden lisäksi minua on yritetty vahongoittaa taloudellisesti asianajajan avustuksella. Tässä eivät kuitenkaan juuri ole onnistuneet, sillä laki on ollut minun puolellani.

Vahingoittaa taloudellisesti....Nyt tulee mielee, että sinut on tehty perinnöttömäksi (narsistin toimesta) ja sukulaisille on yllätys, että olet silti oikeutettu lakiosaan, joka tulee lapselle automaattisesti. Niin tuttua, tuo perinnöttömäksi uhkailu. Tosin meillä se loppui, kun narsisti ymmärsi, kenellä tässä on rahaa ja omaisuutta. Jota en tietenkään ole mitenkään ansainnut narsistin mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon vanhempi voi mielestänne odottaa aikuiselta lapseltaan apua? Erityisesti jos itse ei ole tätä lastaan ikinä auttanut millään tavalla, päinvastoin?

Minun mielestäni ei voi odottaa mitään. Tai ainoastaan sen, mitä tämä lapsi on hyvää hyvyyttään valmis tekemään, omilla ehdoillaan.

Tämä on se dilemma, jonka kanssa itse painin viikottain. Siis kun tämä minun alentava ja haukkuva ”vanhempi” odottaa jatkuvasti palveluksia ja tekoja, joita ei itse puhtaasti laiskuuttaan ain viitsi tehdä. Jos en tee, tulee haukkuja. Jos teen, tulee haukkuja siitä että ei ole tehty tarpeeksi hyvin ja teko unohdetaan käytännössä heti.

Miksipä siis tekisit? lopeta loputkin. Jos et mitenkään voi olla tekemättä yhtään mitään toisen hyväksi, niin käännyt kannoillasi välittömästi, kun törkeys alkaa.

Tässä kyllä pätee aika pitkälle sama kuin siinä, että alkoholismi tai väkivalta eivät ole syy yrittää kovemmin, vaan eroperuste. Etenkin niiden mahdollisten lasten takia. Jos teet uhrauksia vanhemman eteen, ne ovat pois lapsiltasi.

Tuo taloudellisilla elementeillä pelaaminen on niin tuttua. Huoh.

Rahaa ja omaisuutta voi katsokaas käyttää monilla tavoilla uhrin satuttamiseen...

Joko lahjotaan sitä kultaista suosikkilasta ja tehdään se joko hyshys-salassa (että saa kultaisen lapsen ja hänen välilleen vieläkin kiinteämmän siteen ja uuden yhteisen salaisuuden) tai motiivien niin vaatiessa se lahjonta tehdään täysin julkisesti että se toinen lapsi varmasti pahoittaa mielensä. Usein se on tämä teatraalinen lahjonta ettei loukkaus jäisi vahingossakaan toteutumatta.

Usein inhokkilasta myös uhkaillaan perinnöttömäksi jättämisellä ja tehdään omaisuudelle järjestelyjä tämän uhrin satuttamiseksi. Testamentit, ennakkoperinnön (salaa) jakaminen siten että tämä uhri jää ilman jne. Joku narsistivanhempi on jopa tuhonnut omaisuuden ja sotkenut rahansa ihan konkreettisesti, ettei lapselle vain jäisi mitään perittävää.

Sehän tietysti syö vähän tehoja, jos aikuinen lapsi onkin vanhempaansa rikkaampi ja siten riippumaton narsistivanhemman taloudellisista loukkauksista. Mutta pitäähän sitä pahaa mieltä tietysti yrittää aina saada aikaiseksi ja siksi näkyvästi suosia mahdollisia muita perillisiä.

Tuo on sinun totuus asiasta. Vanhempiesi totuus on täysin erilainen. Ethän irroita asioita todellisuudesta?

Ihanaa ja kamalaa että meitä on muitakin.

Minun äitini valitsi miehen meidän edellisen avioliiton lasten edelle.

Siitä alkoi se varsinainen perhehelvetti väkivallan, henkisen kaltoinkohtelun ja nöyryyttämisen kanssa.

Vielä isäni aikana äitini jotenkin jaksoi käyttäytyä. Toki lastenkodilla uhkailu ja "sinä pilasit minun nuoruuteni" oli jo silloin arkipäivää. Todellisuudessa olin se arka ja hiljainen, kiltti tyttö.

Uuden liiton (jo aikuistuneet) lapset ovat hyviä ihmisiä, vanhempia ja niin paljon parempia kaikessa.

Itse olen jatkanut elämääni pitäen etäiset välit äitiini. Veljeni teki itsemurhan.

Uuden liiton sisaret eivät hekään ole säästyneet kokonaan ja heihin minulla on läheiset välit.

Etäisyys on ainoa asia joka auttaa. Toki siitäkin syyllistetään, mutta en jaksa enää välittää.

Lapsesta saakka kuullut kuinka syntymäni pilasi hänen elämänsä, eikä minusta koskaan tule mitään. Olen laiska ja lihava ja mieheni varmasti pettää minua.

Minusta tuli ylisuorittaja ja itsetunnon olen saanut kasattua nyt varhaisessa keski-iässä.

Olen jäädyttänyt tunteeni koko ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on sinun totuus asiasta. Vanhempiesi totuus on täysin erilainen. Ethän irroita asioita todellisuudesta?

Millainen ihminen sanoo noin? Kukaan aikuinen lapsi ei kärsi huvikseen lapsuudentraumoista ja voi huvikseen pahoin narsistisen vanhemman kohtelusta. Narsistiperheessä ollaan sen vuoksi napit vastakkain, kun vanhempi ei myönnä totuuksia ja kääntää totuuden valheeksi syyttäen lasta kaikesta. Lisäksi vanhemman teot, jotka eivät päivänvaloa kestäisi. Ainainen syyttely onnistuu kun lapsi on pieni ja vanhemman vallan alla. Mutta aikuisena pystyy puolustamaan itseään, kertomaan mitä ajattelee ja olemaan tapaamatta narsistivanhempaansa, ikinä.

Täällä myös yksi kohtalotovereista.

Minun elämäni suurimpana ongelmana alkoholisoitunut narsistinen ”isä”. Sana heittomerkeissä siksi, ettei tämä henkilö ole osannut koskaan isä edes olla.

Kaikkea muuta.

Valitettavasti joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä jonkin verran, asuinalueeni vuoksi. Ja joka kerta, edelleen, vaikka ikää minulla on kohta jo 50-vuotta, saan hänet ohimennen tavatessani kuulla, miten huono ja laiska ja kelpaamaton tytär olenkaan. Kun en ole, tai tee tai ole tehnyt kuten hän haluaisi. ”Mitä muutkin ihan varmaan ajattelevat”. Tämä on se syyllistymislause, jota hän on vuosien aikana monipuolisesti käyttänyt.

Mitä ”muut” ajattelevat, sanovat, puhuvat. Nämä muut tarkoittavat sukulaisia, naapureita ja muita tuttuja, joille tämä henkilö on valehdellut minusta mitä kulloinkin on halunnut.

Huvittavaa kuviossa on, että olen aina elänyt kunnollista ja pedanttista elämää. Kaikilla mittareilla mitattuna.

Pahinta silti on se narsistin harjoittama valehtelu, vertailu sisarukseeni, tekojeni vähättely ja liioittelu, aina tilanteesta riippuen. Lisäksi käytöksen periytyminen seuraavaan sukupolveen on kipeää: minun lapsiani hän vähättelee ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti suhteessa kultalapsensa lapsiin. Näille paremman lapsen lapsille ostetaan lahjoja, viedään matkoille, ollaan miellyttäviä. Minun lapsilleni tämä henkilö ei esitä edes onnitteluja juhlapäivänä. Monesti ihmetellään, miksei ”pappa” osallistu lasten juhliin.

Surullista toisaalta, toisaalta äärimmäisen helpottavaa.

En tiedä teistä muista, kutta minulle ainakin tulee noista haukuista ja julkisesta nolaamisesta aina tarve ylisuorittaa kaikessa. Ikään kuin näyttää kaikille ulkopuolisille ulospäin, ettei asiat todellakaan ole niin kuin narsisti niiden väittää olevan.

Kun narsisti haukkuu minua laiskaksi, minulle tulee tarve kahta kauheammin olla ahkera. Kun narsisti haukkuu minua lihavaksi ja rumaksi, minulle tulee tarve olla entistäkin hyväkuntoisempi, laihempi ja kauniimpi.

Kun narsisti haukkuu minua siivottomaksi, olen kotonani ihan järjettömän ylisiisti jne.

Olen tämän kuvion huomannut itsessäni ihan vasta viime vuosina. Harmittaa että annan narskun puheiden mennä noin ihoni alle ja vaikuttaa käytökseeni. Kumpa osaisin olla vahvempi ja olla kuuntelematta syytöksiä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, kutta minulle ainakin tulee noista haukuista ja julkisesta nolaamisesta aina tarve ylisuorittaa kaikessa. Ikään kuin näyttää kaikille ulkopuolisille ulospäin, ettei asiat todellakaan ole niin kuin narsisti niiden väittää olevan.

Kun narsisti haukkuu minua laiskaksi, minulle tulee tarve kahta kauheammin olla ahkera. Kun narsisti haukkuu minua lihavaksi ja rumaksi, minulle tulee tarve olla entistäkin hyväkuntoisempi, laihempi ja kauniimpi.

Kun narsisti haukkuu minua siivottomaksi, olen kotonani ihan järjettömän ylisiisti jne.

Olen tämän kuvion huomannut itsessäni ihan vasta viime vuosina. Harmittaa että annan narskun puheiden mennä noin ihoni alle ja vaikuttaa käytökseeni. Kumpa osaisin olla vahvempi ja olla kuuntelematta syytöksiä.

Olet vielä narsistin vallassa, työstä irtipääsyä. Itse viis veisaan enää narsistivanhemman solvauksista ja selän takana minun haukkumisesta. Ulkopuolisille alkaa vähitellen avartua totuus vanhemmastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, kutta minulle ainakin tulee noista haukuista ja julkisesta nolaamisesta aina tarve ylisuorittaa kaikessa. Ikään kuin näyttää kaikille ulkopuolisille ulospäin, ettei asiat todellakaan ole niin kuin narsisti niiden väittää olevan.

Kun narsisti haukkuu minua laiskaksi, minulle tulee tarve kahta kauheammin olla ahkera. Kun narsisti haukkuu minua lihavaksi ja rumaksi, minulle tulee tarve olla entistäkin hyväkuntoisempi, laihempi ja kauniimpi.

Kun narsisti haukkuu minua siivottomaksi, olen kotonani ihan järjettömän ylisiisti jne.

Olen tämän kuvion huomannut itsessäni ihan vasta viime vuosina. Harmittaa että annan narskun puheiden mennä noin ihoni alle ja vaikuttaa käytökseeni. Kumpa osaisin olla vahvempi ja olla kuuntelematta syytöksiä.

Olet vielä narsistin vallassa, työstä irtipääsyä. Itse viis veisaan enää narsistivanhemman solvauksista ja selän takana minun haukkumisesta. Ulkopuolisille alkaa vähitellen avartua totuus vanhemmastani.

Mutta miten olla välittämättä siitä, että joku uskoo nuo valheet minusta? Kun aina sellaisiakin joukossa on.

Tuleehan ihmisille väkisinkin mieleen, että pakkohan siinä narsistin jatkuvassa panettelussa on olla jotakin perääkin. Että ei kai kukaan kaikkea voi päästäänkin keksiä. Vaikka se onkin tilanne tässä tapauksessa.

Erityisesti kun narsisti toisessa lauseessa kehuu ja hehkuttaa sitä kultaista lastaan antaumuksella ja toisessa lauseessa haukkuu minua ja vertailee.

En ole vielä vapaa narskun otteesta ja hän selvästi aistii tämän. Minuahan hän yrittää näillä lauseilla loukata ja samalla helpottaa omaa oloaan siirtämällä kaiken paskan minuun.

Tsemppiä meille, kaikille!

Monet edellä kirjoitetuista jutuista on kuin omasta elämästäni. Minähän siis olen se perheen mustalammas, narskuvanhemman ikuinen roskakori ja oksennusämpäri, huono ja kaikilla tavoilla ihan surkea.

Arvatkaapa vaan, miten se on vaikuttanut elämääni ja omaan itseluottamukseen? Kun kympinkin suorituksesta sai vaan vähättelyä, naureskelua ja lytistämistä. Mikään ei ollut hyvää ja riittävää.

Harmi että joudun vielä satunnaisesti tuota vanhempaani näkemään, helpommalla pääsisi, jos ei tarvitsisi.

Kutsuin lasteni papan katsomaan lapseni jalkapallopeliä. Hän kommentoi, että "onpa lapsi lihonnut, eikä pysy muiden perässä."

Lapsen ruokavalio ja huolto on aikuisten vastuulla, mutta olisi tietysti toivonut kuulevansa jotain positiivista kannustusta lapselle, kun hyvin harvoin nähdään.

Positiivista tietysti on, että lapsi sentään käy urheilemassa. Surullinen mieli tietysti tuli lapsen puolesta, jonka elämässä ei liikaa läheisiä ole.