Kun vanhempi haukkuu ja alentaa omaa aikuista lastaan?

Hei. Itselläni aiheesta kokemusta. Lapsena olin äitini hemmottelema prinsessa mutta nyt hän lellii minun lastani ja vihjaa jatkuvasti että minä teen kaiken äitinä ja muutenkin väärin. Äitini kyllä arvostelee aina yleensä kaikkia ihmisiä. Mutta älyttömän raskasta se on.

Ensin pitäisi toki yrittää rauhallista ja ystävällistä keskustelua vanhemman kanssa. Tai pohtia muiden perheenjäsentesi kanssa mitä tehdä.

Jos mistään ei ole apua niin sitten ei varmaan auta kuin ottaa etäisyyttä. Välien katkaisu lienee liian julmaa.

Kuulosta tutulta. Narsistinen persoonallisuus haukkuu ja alentaa läheisiään. On kateellinen. Nimenomaan läheisiä, hänelläkään ei ole pokkaa tehdä sitä tuntemattomille tai puolitutuille.

Anna sen paskan valua kuin vesi hanhen selästä. Ole tekemisissä ko. Henkilön kanssa vain sen verran kuin on todella tarpeen. Aseta rajat sille minkä verran olen tekemisissä. aseta rajat sille mitä kuuntelet häneltä. Älä kommentoi hänen ajatuksiaan tai mielipiteitään millään lailla. Älä avaa itseäsi ja mielipiteitä hänelle. Hän ei ole ystäväsi, ei kannustajasi, ei elämäsi tukipaalu - hänen varaan et voi rakentaa mitään. Etsi se voima, inspiraatio ja potku elämään muualta.

Tsemppiä, been there done that.

Mulla ihan sama. Oikeestaan alkoi, kun olin yläasteella semmonen väheksyntä, sit lukiosta C:n paperit, mun vanhemmat ottaa vieläkin (huom. 5 vuoden jälkeen) puheeksi mun lukion, ja miten se "epäonnistui", eikä musta koskaan tule mitään. Mulla on jo korkeakoulupaikka. Tällä hetkellä en opiskele, eikä he mitään opiskeluun paluutakaan tue (joo ei pitäskään), vaan faijani ihan sanonut, että "susta ois ees lähihoitajaksi".

Mm. kehuvat serkkuani (lähihoitaja, joka asuu poikaystävänsä äidiltä hyvin edullisesti vuokratussa kämpässä, ja elää kokoajan kädestä suuhun, ei yhtään säästöjä), miten hän on hoitanut asiansa hyvin, ööh? Esim. tilanteita, tää serkku sai n. 3000e opintotukien takaisinperintämaksun, se oli vaan ok, maksaa sen, ei sille kukaan siitä valita, aikuinen ihminen on.

Sitten, mulla on ollut joskus max. 500e edestä maksamattomia laskuja, hitonmoinen huuto. Kaikki, mitä mä teen, niin auotaan päätä.

Kerran olin kuukauden työttömänä, kun tulin Ausseista, ja kaupan alalla alkuvuosi aina hiljainen, tän he ratkaisivat huutamalla mulle, ja lyttäämällä mua. Öö, mä en voi muuttuu työvuoroiksi, jos niit ei ole.

Sitten, toinen serkku (rakennusmies) saamassa lapsen koulunsa keskeyttäneen tyttöystävänsä kanssa, hyvä heille, mutta tätäkin vanhempani hehkuttavat.

Muutenkin, eivät kunniota yhtään muiden henkilöiden yksityisyyttä tai omaa elämää.

Sit, mä oon sairaslomalla, korkeakoulupaikka, alanvaihto, ihan mitä tahansa, niin he löytävät aina syyn mollata ja lytätä just mut. Et miks he ei mollaa näitä muitten valintoja? Joskus riidoissa korjaa, tai väittää, ettei oo sanonut, mutta kyllä vain. Tän hän perustelee sillä, että joskus lukioaikoina huom. 15-18v. nukuin pommiin. 

Et mua kiinnostais tietää, mistä tää käytös johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Perhekuviomme on ollut sairas aina. Lapsuudestani lähtien minä olen ollut se perheemme huono ja kelpaamaton. Se ketä haukutaan ja arvostellaan, alennetaan ja väheksytään.

Mutta sairainta kuviossa on, että se sama jatkuu edelleen. Vielä aikuisenakin saan kuulla samaa pas*kaa, kerta toisensa jälkeen.

Mikä se mielestänne kertoo tästä vanhemmasta, että hän kokee tarvetta alentaa omaa lastaan, omaa aikuista lastaan? Onko välien katkaisu tosiaan ainoa vaihtoehto? Tuntuu etten jaksa enää.

Kyllä. Katkaise armotta kokonaan välit. Se on ainoa kestävä ratkaisu. Huonoja vanhempia ei tarvitse sietää. Minäkään en ole enää yhteydessä isääni, hän on kusipää, joka katkaisi välit.

Story on my life.

Kuulostaa ihan narsistiselta tuo kuvio. Arvaanko oikein, että sulla on sisarus jota vanhempi puolestaan kehuu ja hehkuttaa?

Meillä on just se homman nimi. Sisarukseni on kultalapsi jota kehutaan ja jolle annetaan kaikki, minä olen syntipukki ja musta lammas, se jota haukutaan ja joka ei saa mitään muuta kuin haukut ja henkistä väkivaltaa.

Pahinta on silti se narsistin lähipiirin ja ”hovin” toiminta ja sanat. Tulee jatkuvasti neuvoja, miten minun pitäisi muuttua, että kelpaisin vanhemmalleni tai ettei minua haukuttaisi.

Sairasta. Siis minun aikuisen, nelikymppisen, omillani olevan ja elävän ihmisen, pitäisi olla jotakin muuta kuin minä, että kelpaisin omalle vanhemmalleni? Ja nämä ihmiset ovat ihan tosissaan.

Olen matkan varrella alkanut jo itsekin epäillä omaa mielenterveyttäni ja identiteettiäni.

Vaikea ymmärtää miten vanhemmat tekevät tällaista OMALLE LAPSELLEEN. Joo äidilläni oli vaikea lapsuus mutta SILTI. Jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin älyäisi edes olla hiljaa. Olen yrittänyt puhua, ei auta.

T: 1. Vastaaja

Kuinka paljon vanhempi voi mielestänne odottaa aikuiselta lapseltaan apua? Erityisesti jos itse ei ole tätä lastaan ikinä auttanut millään tavalla, päinvastoin?

Minun mielestäni ei voi odottaa mitään. Tai ainoastaan sen, mitä tämä lapsi on hyvää hyvyyttään valmis tekemään, omilla ehdoillaan.

Tämä on se dilemma, jonka kanssa itse painin viikottain. Siis kun tämä minun alentava ja haukkuva ”vanhempi” odottaa jatkuvasti palveluksia ja tekoja, joita ei itse puhtaasti laiskuuttaan ain viitsi tehdä. Jos en tee, tulee haukkuja. Jos teen, tulee haukkuja siitä että ei ole tehty tarpeeksi hyvin ja teko unohdetaan käytännössä heti.

Narsismi.

Meillä myös perheen muut lapset omaksuneet käsityksen minusta täytenä paskana.

Allekirjoitan tuon, että monesti ne ympärillä hääräävien ihmisten sanat satuttavat enemmän kuin narsististen ihmisten sanat.

Mutta he ovat sokeita, he uskovat narskun puheet omaa typeryyttään. Kuuluvat hoviin, jossa jokainen jäsen on omista syistään valinnut palvella narskua.

Miten suhtautua tuohon hoviin?

Mitä sanoa, kun joku hoviin kuuluva taas kerran haluaa keskustella ja tiukkaan sävyyn vaatii minua muuttumaan?

Onko parasta olla olematta tekemisissä hovin jäsentenkin kanssa? On totaalisesti lytistetty olo, kun ensin kuuntelee narskun haukkuja ja sitten vielä hovi ryntää kehumaan narskua ja neuvomaan.

Puhelun voi ainakin katkaista aina, kun menee asiattomuuksiin, ja paikalta voi poistua (vaikka ulos, jos vielä asuu kotona). Narskuhan nyt ei toivokaan, että syntipukista tulisi sellainen jota hän hehkuttaa, koska tarvitsee sylkykuppia säännöllisesti. Voihan todeta, että kysymys on selvästi teidän komplekseista, palautan kaiken roskapostin lähettäjälle.

Tsemppiä meille kohtalotovereille!

Itse joudun olosuhteiden pakosta olemaan tekemisissä dominoivan narsistivanhemman kanssa, ihan sen alistuvan vanhemman vuoksi.

Yllättävän paljon harmia saa tuo vähäkin kanssakäyminen aikaan.

Kumpa osaisi vaan olla välittämättä, ei provosoituisi, ei alkaisi puolustella itseään syytösten edessä, antaisi kaiken paskan vaan valua kuin vesi hanhen selästä...

Mutta aina se paha olo tulee jostakin. Ehkä jo lapsuudesta nousevista traumoista.

Meillä on eletty eräiden mielialavaihteluiden varjossa lapsuudesta alkaen. Lapsena menin niiden mukaan.

Teininä alkoi henkisen väkivallan aiheuttamat vauriot tulla esiin. Ne on vaivannut aikuisuuteen asti. Vaikka kuinka on yrittänyt rationaalistaa tilannetta, silti ne vanhat asiat vaikuttavat.

Nykyään mielialavaihteluita kärsivä tyyppi saa kuulla kunnianasa minulta. Sanon suoraan hänelle mistä ne ovat kotoisin. Itsekin siiis käyttäydyn hieman hunosti... Mutta mielestäni kierteen saa katkaistua vain sillä, että joku aikuinen sanoo tälle henkistä väkivaltaa käyttävälle kuinka per*eestä hänen käytöksensä on.

Tämä on tuottanut tulosta jonkin verran. Lähden heti pois kun alkaa mennä väärään suuntaan jutut ja kasvojen ilme. Sanon ihan suoraan miksi lähden kylästä ja sanon tulevani joskus takaisin, kun henkilöllä on taas parempi asenne ja ettei moista kusipäistä käytöstä tarvitse kenenkään katsella. 

Ollaan niin kiinni toisissamme kuitenkin, että ei olla laitettu välejä katki. Pitkiä hiljaisuuksia on ollut konfliktien jälkeen, mutta niiden jälkeen tilanne on paremmin, kun toinen ei ihan heti ala kamalaksi.

Älkää olko kynnysmattoja ja ottako kaikkea pskaa vastaan. Am*utte vaan verbaalisesti takaisin samanlaisia ja vielä parempi jos saatte sanottua ilkeämpiä piikkejä. Osa ihmisistä on sen verran eläimiä ettei ne opi ennen kuin ne rökittää kunnolla takaisin. Seuratkaa eläinmaailmaa. Siellä se doiminoiva alistaa muut, kunnes joku muu uskaltaa alistaa sen lopulta. Ihmisten täytyis koittaa olla tasavertaisia kaikkien niin ettei kukaan alista ketään. Antakaa takaisian ja osa oppii sillä ihmisiksi. Tuntuu pahalta monesta, mutta omalla kohdalla on valitettavasti toiminut näin useamman kerran. Katselen sitä per*eilyä hetken ja sitten täräytän verbaalisesti samaa sontaa, johan loppuu ilkeily...

Välit poikki. Paikalta poistuminen. Hiljaisuus. Ohita tämä ihminen totaalisesti.

Ymmärräthän että reaktiosi on juuri sitä kultaista polttoainetta, jota narsisti tarvitsee?

Kun et reagoi, et välitä, et kuuntele, et kommentoi, et suostu mihinkään, et muuta omaa käytöstäsi tippaakaan narskun vaatimaan suuntaan, narsku ei saa kaipaamaansa polttoainetta ja turhautuu.

Todennäköisesti panokset kovenevat ensialkuun, mutta sun pitää vain kovettaa itsesi ja olla välittämättä. Älä toimi tämän sairaan henkilön peilinä enää hetkeäkään. Älä tarjoa hänelle polttoainetta reagoimalla narskun haluamalla tavalla.

Narsku osaa kyllä vetää oikeista naruista, hän tuntee sun herkimmät kohtasi, hän tuntee sun syvimmät salaisuutesi, tietää sun sisäiset haavasi ja satavarmasti ottaa ne esiin.

Todennäköisesti sua haukutaan, sua loukataan, sua syyllistetään, sua uhkaillaan, sua julkisesti nolataan, sua kiristetään, sua verrataan muihin..... mutta pysy kovana vaan, ole oma itsesi äläkä välitä, ihan vaikka vaan piruuttasi!

Yllättävän tyydyttävää katsoa, miten ilme narskun kasvoilla muuttuu kun ne painamansa nappulat ei saakaan sua käynnistymään!

Voi kun osaisi vaan olla ylpeästi oma itsensä, juuri sellainen kuin on. That’s it. This is me.

Mutta se häpeä omasta itsestä on istutettu narsistivanhemman toimesta jo lapsuudessa. Se jatkuva vertailu muihin, parempiin. Ja häpeäminen kun on jotenkin huonompi, laiskempi, lihavampi, tyhmempi, nolompi kuin muut.

Ja miten se narsku osaakin aina sanoa ne oikeat sanat, joilla tuon tunteen saa taas nousemaan ja kasvamaan.

Sanoisin kyllä, että insestin jälkeen narsistinen vanhempi on pahin mahdollinen lapsuuden (ja aikuisuuden) trauma.

Ei itsellä ehkä ihan näin, mutta aikuisena huomannut miten lapsena verrattiin paljon muihin, vaadittiin suuria ja epäonnistumiset oli jotenkin kamala juttu. Tästä jäi käteen jatkuva stressi ja epäonnistumisen pelko.

Älkää antako näille hirviöille valtaa.

Joku mainitsi hovista ja sen käytös on minullekin ollut vaikeinta ymmärtää. Mutta taustallahan yhtenä tekijänä on narsistin valehtelu. Narsku valehtelee aina ja kaikkialla, eli et voi koskaan tietää, mitä valheita sinustakin on taas kerrottu.

Jos joku on niin aivoton ja tyhmä, että menee narskun juttuihin mukaan, ei sellaisten ihmisten kanssa kannata olla tekemisissä muutenkaan.

Tulee tästä keskustelunaiheesta mieleen tuo nyt yleareenalla pyörivä elokuva "Stocholm stories". Siinä se tyranni isä on kyllä niin järkyttävä sitä aikuista poikaansa kohtaan että meni kylmät väreet. Äiti vaan oli niinkuin ei mitään ja kuvio ihan kamala. Katsokaa, niin tiedätte tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää miten vanhemmat tekevät tällaista OMALLE LAPSELLEEN. Joo äidilläni oli vaikea lapsuus mutta SILTI. Jos ei oo mitään hyvää sanottavaa niin älyäisi edes olla hiljaa. Olen yrittänyt puhua, ei auta.

T: 1. Vastaaja

Ei varmaan ketään ulkopuolista uskalla haukkua vaan sut. Kokee olevansa vahva vaikka onkin todella rikki. Suosittelen välien katkaisua.

Oma äitini jaksoi vähätellä mm ”kun sinäkin nyt olet tuollainen ja se sun miehesikin”. Tarkoitti ”tuollaisella” jotain vähäjärkistä tomppelia yms.

Itseään jaksoi kehua mm. Häntä on sanottu missiksi yms.

Vierailija kirjoitti:

Älkää antako näille hirviöille valtaa.

Joku mainitsi hovista ja sen käytös on minullekin ollut vaikeinta ymmärtää. Mutta taustallahan yhtenä tekijänä on narsistin valehtelu. Narsku valehtelee aina ja kaikkialla, eli et voi koskaan tietää, mitä valheita sinustakin on taas kerrottu.

Jos joku on niin aivoton ja tyhmä, että menee narskun juttuihin mukaan, ei sellaisten ihmisten kanssa kannata olla tekemisissä muutenkaan.

Näin se menee. Mutta nämä perässä hiihtäjät eivät välttämättä tajua, että narsku haukkuu myös heidät ja valehtelee - jos siitä on hänelle hyötyä. Säälittäviä nuo narskut.