Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Likasanko!  Ja se käytiin tyhjentämässä tunkiolle varmaan montakin kertaa päivässä.

Ei ihme, että oli rottia.  Toisaalta oli melkein joka taloudessa kissa, joka piti rotat kurissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly, verhot.

Mä käytän edelleen näitä.

OLisi hauska tietää mitä edellisellä on  ikkunan edessä?  Rullakaihdin?  Verho sekin on.. Vai pelkät ikkunaluukut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly, verhot.

Mä käytän edelleen näitä.

OLisi hauska tietää mitä edellisellä on  ikkunan edessä?  Rullakaihdin?  Verho sekin on.. Vai pelkät ikkunaluukut?

Ei niillä ole mitään.  Se on niin hienoa ja  - muka - erikoista, ettei laiteta verhoja eikä mitään muutakaan.  Verhot on vanhanaikaiset.  Tosin nyt niitä taas aletaan pitää muodikkaina, koska niillä on jo muu merkitys kuin olla katseensuojina.  Nyt ne on sisustuselementtejä. 

Monilla verhottomilla on sälekaihtimet.  Paitsi että niitäkin jotkut kovasti inhoo. 

Jos asuisin kymmenennessä kerroksessa eikä vastapäätä ole ketään, niin ei kai niitä verhoja ainakaan näkösuojan takia tarvitakaan.  Tai jos asuu niin maalla, että ei varmasti ole ketään ikkunan takana näkemässä. 

Mun mielestä verhot on kodikkaat.  Siksi mulla on ne.

Mut ap:n kysymykseen sanoisin, että virkatut verhokapat.  Jestas että yhteen aikaan oli muotia.  Onneksi ei enää.

Heteka!  Kansankielellä hetekka.  Oli muuten erittäin nerokas ratkaisu pieniin tiloihin.

Kankainen kortsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakulaite. Eli se oli pieni laite, jolla oli oma puhelinnumero. Kun tuohon numeroon soitti, niin laitteeseen tuli tieto kuka soitti ja pystyi soittamaan lankapuhelimella takaisin.

Näitä oli vielä 90-luvulla kemian tehtailla. Ilmeisesti turvallisempia kuin kännykät palovaarallisissa paikoissa.

Ja ainakin Greyn Anatomiassa näitä käytetään vielä 2010-luvulla.

Jenkeissä noi hakulaitteet oli käytössä pitkään. Nyt tuntuisi todella vaikealta, saada tieto hakulaitteeseen, että joku haluaa puhua kanssasi ja sitten pitäisi löytää lankapuhelin jostain, että saisi tietää mistä on kyse.

Mutta tehtailla ja konttoreissa oli ennen vanhaan vaikka minkälaisia hakulaitteita. Itse olin teininä lähettinä ja muistan että yhdellä isolla tehtaalla ja konttorilla oli sellaiset hakulaitteet, jossa laitteita oli käytävillä ja jokaisella työntekijällä oli oma koodinsa, joka muodostui viidestä valonapista. Kun henkilöä haettiin, mentiin lähettien huoneeseen, josta me naputtelimme haetun tyypin koodin palamaan.

Tän näköisiä

https://calm.iki.fi/tolpat/kuva/6511

Valmismatkalla matkatoimiston opas oli mukana lentomatkalla.

Ja lennot lähtivät tietysti aina Helsingistä,jonne ainakin matkatoimisto Hasse järjesti

asiakkailleen useilta paikkakunnilta bussikuljetuksen.

Sellainen taskulamppu, jossa pystyi vipumaisesta napista vaihtamaan punaisen tai vihreän värikalvon polttimon eteen. Näillä leikittiin syksypimeällä jotain valonvilkutusleikkejä.

Radiolupa. En muista milloin se poistettiin. Muistaako kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly, verhot.

Mä käytän edelleen näitä.

OLisi hauska tietää mitä edellisellä on  ikkunan edessä?  Rullakaihdin?  Verho sekin on.. Vai pelkät ikkunaluukut?

Ei niillä ole mitään.  Se on niin hienoa ja  - muka - erikoista, ettei laiteta verhoja eikä mitään muutakaan.  Verhot on vanhanaikaiset.  Tosin nyt niitä taas aletaan pitää muodikkaina, koska niillä on jo muu merkitys kuin olla katseensuojina.  Nyt ne on sisustuselementtejä. 

Monilla verhottomilla on sälekaihtimet.  Paitsi että niitäkin jotkut kovasti inhoo. 

Jos asuisin kymmenennessä kerroksessa eikä vastapäätä ole ketään, niin ei kai niitä verhoja ainakaan näkösuojan takia tarvitakaan.  Tai jos asuu niin maalla, että ei varmasti ole ketään ikkunan takana näkemässä. 

Mun mielestä verhot on kodikkaat.  Siksi mulla on ne.

Mut ap:n kysymykseen sanoisin, että virkatut verhokapat.  Jestas että yhteen aikaan oli muotia.  Onneksi ei enää.

Mummoilla on yhä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tv kuluttaja (esim Riikka Sillanpää tai Anna-Liisa Tilus) ilmestyi kuvan kanssa ruutuun kertomaan alkavan ohjelman

meille ikivanhoille se oli Teija Sopanen!  Teija oli oikea legenda.  Kuulutukset tehtiin silloin vielä suorina, ja siksi Teijakin oli töissä koko ajan, joulut ja juhannukset. 

Sitten 80-luvulta Irene Usvasalo. Lasuuteni suosikkikuuluttaja. Kukapa ei muistaisi hänen villapaitojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Festareilla langoista punottu ranneke.

Erityisen hienoa oli, jos loppukesästä saattoi esitellä 3 kauhtunutta ranneketta.

Neuvostoliitto

Hyvä suomalainen huumori. Vaikka Putous menetteleekin niin toista se huumori kuitenkin ollut esim. Speden ja Pirkka-Pekan kultakaudella. 

Spedestä tulikin mieleeni kun yksi kasarisketsi käsitteli vesisänkyä. Siinäkin kadonnut kansanperinne. 

Pankkiautomaatit "sisätiloissa" eli kortilla pääsi lämpimään eteistilaan, jossa myös automaatti oli. Iltaisin ja viikonloppuisin tila oli täynnä nuorisia. Sitten niihin laitettiin valvontakamerat.

kultapossukerho-lehti

sinä&minä lehti

Kertakäyttökamerat lomatkoilla

Tarkkailuluokat, jonne laitettiin muita häiritsevät ja ongelmaiset oppilaat

Tasot matematiikassa ja kielissä yläasteella, oli laaja ja suppea. Laajalle menivät fiksut.

ATK:n opiskelu

C-kasetille ohjelmakoodin nauhoittaminen ensimmäisillä tietokoneilla

Järkyttävän vaaralliset jääliukumäet, esim. 10 cm syvä ura, johon jalat laitettiin peräkkäin nilkkoja myöten ja laskettiin alas. Erikseen oli helpot, vaikeat ja supervaikeat.

Vierailija kirjoitti:

Hohkakivi jalkojen raspaukseen

Eikö näitä tosiaan enää Suomessa ole käytössä? Palasin varmaan osittain aikaan entiseen muutettuani pois 10 vuotta sitten. Meilläpäin on esim. puhelinkoppeja, shekkejä, faxeja, hohkakiviä, erilliset leipomot, lihakaupat, kalakaupat ym. Hmm.