Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Vierailija kirjoitti:

Pahvinen bussikortti. Eli kortti johon joko kuljettaja tai laite merkkasi onko matka käyettty.

Onhan näitä vieläkin käytössä! t. Bussikuski

Lentokoneen viimeisellä penkkirivillä tupakointi

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelin, jossa oli pyöritettävä kiekko numeroiden valitsemiseen.

”Onko puhelimenne näppäinpuhelin vai vieläkö teillä on valintakiekkopuhelin?”

Se pyöritettävä kiekko oli tai on edelleenkin valintakiekko :)

Vierailija kirjoitti:

Mattomikko

Tarkoititko laitos- vai kotikäytössä ei enää?

tietokoneen hiiri, jossa on pallo pohjassa

M53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laite jolla pystyi kuuntelemaan poliisin radiopuhelinta (?). Yhden kaverin isällä oli tällainen kun olin lapsi.

Nämä tulivat myyntiin kai joskus 80-luvulla. Niitä kutsuttiin moniaaltoradioiksi ja niillä pystyi kuuntelemaan myös la-puhelinliikennettä.

Skannereiksi niitä minusta kutsuttiin. Salldenin Esa (vapaa toimittaja ja Petäjäveden radio- ja puhelinmuseon puuhamies) toimitti pitkään Skanneri-lähteä joka herätti pahennusta joissakin julkaisemalla myös VALTA -taajuusluetteloa, jossa suurelle yleisölle ensi kertaa saatettiin tietoon mm. viranomaisten käyttämiä taajuuksia ja käyttötarkoituksia.

http://www.skannerilehti.net

Jos vanhat radiot ja puhelimet kiinnostavat kannattaa piipahtaa kesäisin auki olevalla Petäjäveden radio- ja puhelinmuseolla, siellä on varsin paljon mielenkiintoista vanhaa tekniikkaa nähtävillä, varsinkin sotilaskäyttöön radioita hyvin monilta mailta.

http://www.radiomuseo.fi/home.html

Vierailija kirjoitti:

059, kuka tuli ?

Äiti ihmetteli kasvaneita puhelinlaskuja.

Arvaas kun tajusin että 059-puheluista on tulossa iso lasku. Kyllä teiniä vaan jännitti kun Helsingin puhelinyhdistyksen lasku sitten kolahti postilaatikkoon. Onneksi elettiin sellaista aikaa, että erittely oli hyvin ylimalkainen. Tyyliin "lähipuhelut" ja "kaukopuhelut". Äiti ei edes ihmetellyt laskun suuruutta, koska se oli yleensä satoja markkoja, soitteli nimittäin itse paljon kaukopuheluita omalle äidilleen. 

Jatkossa päätin, että olen oikeutettu soittamaan noin 100 markalla kuukaudessa 059:iin. Enkä jäänyt tästä missään vaiheessa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkortti, joka toimi maksuvälineenä puhelinkopeissa ym. "yleisöpuhelimissa".

Näitähän jotkut keräilikin.

Entä Nappula (tms.?) Varmaankin Telen palvelu, jossa soitettiin ilmaiseen numeroon, annettiin tunnusluku ja lunastamasi saldo oli sen jälkeen käytettävissä puheluun. Kun puhelun lopetti, loppusaldo jäi seuraavaan kertaan. Kyseessä oli siis aikansa pre-paid. Muistaakseni se oli systeemi, jossa tunnusluku vaihtui joka kerta kun osti uuden Nappulan (eli ei voinut ladata). Nappuloita myytiin joillain R-kioskeilla mutta ei kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

tietokoneen hiiri, jossa on pallo pohjassa

Tietokoneen näyttö, joka ei meinannut syvyytensä puolesta mahtu tavalliselle pöydälle. Itse ruutuhan oli sitten koko mini.

13-19 finnihuolet pois...

Ennen kuin kaikki pyöri PC:llä, varsinkin työpaikoilla oli käytössä päätteet. Yleensä musta-vihreä ruutu ja näppäimistö. Tai vaalea pohja ja mustat merkit.

Näppäimistössä oli nykyisin tuntemattomia näppäimiä kuten "GO" tai "READY" tai "VALMIS". Kun ruudulla oleva lomake oli täytetty, painettiin "READY" ja jäätiin odottelemaan mitä keskuskone siihen sanoo ;-) Aika usein taisi tulla vaan erroria.

Tuottavuuden kannalta oli tietysti kätevää, että näillä ei päässyt nettiin. Eipä silti, että kukaan olisi sellaisesta vielä silloin oikeastaan kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Postikonttoreita oli ta ajassa.

Näinhän se oli. Ajatelkaa, millainen verkosto postilla silloin oli mutta juuri koskaan sieltä ei haettu mitään. Ehkä kerran vuodessa tuli paketti jostain. Nyt taas oli paketin hakua verkko-ostosten takia vähän väliä, mutta vasta viime aikoina on tullut pakettiautomaatteja jne.

Samassa yhteydessä tietysti oli myös postipankki. "Ei kannata jäädä tähän jonoon, teen pankkikorttitilitystä!" saattoi virkailija sanoa kun näpytteli koneelleen jonkun paikallisen yrittäjän pankkikorttitositteita! Siinä menikin hetki, jos kyseessä oli vaikka paikallisen ravintolan viikonlopun lappuset... Varmaan joku poikkeus, koska ei kai niitä yleensä konttorissa käsitelty? Useamman kerran tähän kuitenkin törmäsin kun olisi tarvinnut yhden postimerkin tai jotain muuta ihan pientä. Mutta ainahan näissä oli varmaan vähintään 2-3 virkailijaa töissä vaikka olisi ollut miten pieni konttori.

Palatuspäivä keskiviikko :)

Ennen onlineaikaa lotto vietiin viimeistään keskiviikkona kioskille.

Vierailija kirjoitti:

NMT-puhelin, joka painoin varmaan lähemmäs kymmenkiloa.

Näitä oli siis autoissa, mutta pystyi periaatteessa ottamaan mukaan muuallekin.

Kiinteästi asennettu autopuhelin tavallisen auton lisävarusteena (ei taksikäytössä)

Lähes jokaisessa kaupunginosassa ja kirkonkylässä oli useita pankkikonttoreita vierekkäin: PSP, KOP, SYP, OP, SKOP, STS, HOP, yms. Noita pankkikonttoreita tarvittiin mm. sen vuoksi että ihmiset pystyivät nostamaan rahaa omalta tililtään ja juuri omasta pankistaan sillä pankkiautomaatit olivat hyvin harvinaisia. Se 1990-luvun pankkikriisi kyllä harvensi kovalla kädellä tuota pankkikonttorien verkostoa.

Vierailija kirjoitti:

Savukepidike

Puinen holkki filtterittömän Työmies tupakan polttoon tai hienon miehen tai naisen pidempi imuke vastaavaan tarkoitukseen.

Piipulla tupakointi ts. piipun polttamista on myös nykyisin varsin harvoin näkee kuin vanhoissa kuvissa ja elokuvissa. Hyvästä syystä tietysti, se on vaarallista ja aiheuttaa samoin kuin sikarin polttokin merkittävästi enemmän haittaa tervan ja. muiden myrkkyjen vuoksi hengityselimille ja aiheuttaa erityisesti kurkunpään syöpää ja keuhkoahtaumatautia.

Kaikesta huolimatta hyvän sikarin tai piipputupakan tuoksu tuo mieleen on myös paljon miellyttäviä muistoja menneiltä ajoilta.

Hipaisunäppäin.

Vierailija kirjoitti:

Sairaassa yövuoroon tulijan piti tehdä ensin ns pätkä aamu eli lyhyt aamuvuoro

Teen näin edelleenkin. Viimeksi torstaina, pätkä ja yö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakulaite. Eli se oli pieni laite, jolla oli oma puhelinnumero. Kun tuohon numeroon soitti, niin laitteeseen tuli tieto kuka soitti ja pystyi soittamaan lankapuhelimella takaisin.

Näitä oli vielä 90-luvulla kemian tehtailla. Ilmeisesti turvallisempia kuin kännykät palovaarallisissa paikoissa.

Ja ainakin Greyn Anatomiassa näitä käytetään vielä 2010-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nappo/nappu/kuuppa (mikä nyt missäkin murteesssa) juomalasin virkaa hoitamassa.

Meillä kotona oli kannettu kaivovesi ja vesisangon reunalla oli nappo, josta kaikki joivat kun janotti. Ihanan hygieenistä :p

Joo!  Tämä kuului asiaan vielä 60-luvulla meillä ja muualla!  Se kaivovesi oli muuten ihanan raikasta ja kylmää aina.  Meillä oli peltinen naappu (eli murteella noappu) sangon reunalla ja siitä ryystettiin jos jano tuli.  Mitä sitä nyt lasia likaamaan, kun oli kantovesi!  Aikuisena on puhuttu siskon kanssa ja sanoin, että join aina vettä siitä ihan kauhan varren reunasta, että en joisi samasta kohtaa kuin muut.  Sisko sanoi, että hänkin joi siitä varren reunasta.