Te, jotka elätte lannistavan puolison kanssa, miten selviätte masentumatta täysin?

Mieti ap kuinka moni tyranniukko uhkailee ties millä ennen eroa, ja kuinka moni oikeasti toteuttaa uhkauksensa. Aika harva. Suojelua varten on turvakodit, poliisit, sosiaaliviranomaiset, tuomarit, lainsäädäntö. Suomessa taloudellinen turvallisuus on myös lapsiperheelle taattu. Sä olet nyt maalannut itsellesi sellaisia kauhukuvia, ettet näe todellisuutta. Älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että sun on pakko jäädä tuohon suhteeseen, koska ei ole. Monet on lähteneet ja selvinneet ihan hyvin samanlaisista oloista, miksi sä et selviäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty eroamaan niin puolisosi on saavuttanut päämääränsä mikä  on itsetuntosi  murskaaminen.

Kyllä sä voit erota. Teet sen pienenpienin askelin. Keräät rahaa salatilille, hommaat asunnon ja viet avioerohakemuksen oikeuteen. Muista että elämäsi paranee kun pääset lannistajasta eroon. Älä  mieti  mahdollisia suhteita, sitä  kautta on todella typerää lähetä tulevaisuutta miettimään. Mieti mitä haluat: kodin jossa voit olla oma itsesi ja missä  kukaan ei  heittele typeriä  mielipiteitään sinusta.

Erota voi Suomessa aina.

Mites talo, jota ei muuttotappiokunnassa saa myytyä ja josta on vielä yli kolmasosa velkaa maksamatta? Mistä saan rahat edes sänkyihin? Kumpikaan ei sitä taloa halua kuitenkaan.

Ap

Ap

Jos raha on ainoa syy jäädä, lähde. Ei Suomessa kenenkään anneta nälkään kuolla. Voisitko/voisitteko asua ensin jollain sukulaisella tai kaverilla? Järjestele asiat etukäteen valmiiksi. Ota selvää, mihin tukiin olet oikeutettu. Huonekaluja voit saada melkein ilmaiseksi kierrätyskeskuksista tai kirppiksiltä. Vaikka joudut aloittamaan nollasta, se tulee olemaan sen arvoista. Sinun on vain pakko päästää siitä talosta irti. Jätä miehesi siihen, äläkä katso taaksesi. Hän pitäköön sen ja tehköön, mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voikohan nainen olla lannistava puoliso (heterosuhteessa), vai ovatko ne aina vain näitä kotityranniukkoja?

Voi nainenkin olla lannistava puoliso. Tiedän joitakin tapauksia. Naiset harvemmin uhkaavat pahoinpitelyllä ja hengenmenetyksellä jos mies lähtee suhteesta.

Puukko vyölle ja tiedotus, että se henki ei muuten sitten lähde vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap kuinka moni tyranniukko uhkailee ties millä ennen eroa, ja kuinka moni oikeasti toteuttaa uhkauksensa. Aika harva. Suojelua varten on turvakodit, poliisit, sosiaaliviranomaiset, tuomarit, lainsäädäntö. Suomessa taloudellinen turvallisuus on myös lapsiperheelle taattu. Sä olet nyt maalannut itsellesi sellaisia kauhukuvia, ettet näe todellisuutta. Älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että sun on pakko jäädä tuohon suhteeseen, koska ei ole. Monet on lähteneet ja selvinneet ihan hyvin samanlaisista oloista, miksi sä et selviäisi? 

Huomioikaa, että omat kommenttini olen merkinnyt omikseni. Olen kyvytön lähtemään, minut mies saa AINA puhuttua jäämään vaikka siinäkin hetkellä tiedän, ettei tule asiat paranemaan. Läheisriippuvaisuus, yms. Pelkään että maksan sitä tyhjää taloa ja vuokraa enkä pärjää sitten.

Ap

Sitä vaan jotenkin jaksaa. Kunnes sitten ei enää jaksa ja ottaa eron. Sitten ihmettelee, että kuinka mä nyt noin kauan odotin ennen kuin otin sen eron.

Vierailija kirjoitti:

Voikohan nainen olla lannistava puoliso (heterosuhteessa), vai ovatko ne aina vain näitä kotityranniukkoja?

Kyllä voi olla. Kun katsoo kotia mitä siellä on miehestä. Onko hänen muistojaan eletystä elämästä jossain esillä kotona. Ei ole ne on heitetty pois tai kellarin viimeisemmässä nurkassa. Miehen vaatteille ei ole edes omaa vaatekaappia.  Mies ei saa tavata ystäviään joita paljon. Vaimolla vain yksi ystävä. Mies seurustelisi naapureiden kanssa vaimosta ovat turhakkeita. Lapsetkaan ei saa leikkiä talossa asuvien lasten kanssa. Miehen sukua ei tavata ovat kutenkin vaimon mielestä arvostelevia. Oma sukunsa osaa kiertää kaukaa. Miehen mielipiteet jyrätään vahvasti. Miestä uhataan, kiristetään ja manipuloidaan kokoajan. Vaimo jopa käy käsikisi. Mies saa olla itsensä vain työpaikalla. Sekin on vaimon mielestä ihan paska homma. Tekis ne kotonaetänä ja hoitais samalla lapsia. Vaimo ulkoistaa kotiäitinä ollessaan kaikki mahdolliset hommat miehelle. Käy kaupassa kotiin tullessa. Tuo baarista valmisruokaa jos et sitä valmista. Tilaa siivooja, ikkunanpesijä. Vie pesulaan pyykit töihin mennessä, hae pyykit pesulasta kotiin tullessa. Ulkoiluta lapset, kylvetä lapset, imuroi, pese sauna. Vaimo istuu somessa kirjoittaen ja seurustellen nimimerkin turvin. Lapset on parvekkeella leikkimässä eihän sitä nyt puistoon lähdetä, siellä on se naapuri just aamusta. Miestä masentaa ja ahdistaa nati,nati,natina. Kauanko jaksaa. Lähtiskö nyt vai viikonpäästä, mitä siitä seuraa mietityttää. Tietenkin maksuja satelisi alvariinsa. Lapset kärsisi kun äitee vain haukkuis iskää. lapsilla kiristäminen alkaisi välittömästi. Pelinappuloiksi syntyneet. Lapsilla itsellään ei omaa tahtoa eron jälkeen. Vamo pitää huolen että lapset ohjautuvat hänen tahtonsa mukaan. Ulkoa ohjautuvia sombia kasvattaa varmalla. Itsetunto hakusessa sitten koko elämän. Sitä voi sitten kysellä somessa miksi mies alistaa, töissä kiusataan jne.

Miettisit terapiaan menoa. Se saattaisi olla sinun kohdallasi merkityksellisempää kuin ero. Erota voi sittenkin kun kasassa jonkinlainen itsetunto, itsearvostus ja suunta elämälle. Kyllä sinä tulet pärjäämään paremmin ilman miestäsi, se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap kuinka moni tyranniukko uhkailee ties millä ennen eroa, ja kuinka moni oikeasti toteuttaa uhkauksensa. Aika harva. Suojelua varten on turvakodit, poliisit, sosiaaliviranomaiset, tuomarit, lainsäädäntö. Suomessa taloudellinen turvallisuus on myös lapsiperheelle taattu. Sä olet nyt maalannut itsellesi sellaisia kauhukuvia, ettet näe todellisuutta. Älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että sun on pakko jäädä tuohon suhteeseen, koska ei ole. Monet on lähteneet ja selvinneet ihan hyvin samanlaisista oloista, miksi sä et selviäisi? 

Huomioikaa, että omat kommenttini olen merkinnyt omikseni. Olen kyvytön lähtemään, minut mies saa AINA puhuttua jäämään vaikka siinäkin hetkellä tiedän, ettei tule asiat paranemaan. Läheisriippuvaisuus, yms. Pelkään että maksan sitä tyhjää taloa ja vuokraa enkä pärjää sitten.

Ap

No eipä sua sitten voi auttaa, kun kerran olet päättänyt ettet pysty etkä kykene ja pelottaa. Hyvää loppuelämää vaan. Toivottavasti lapsesi selviävät tervejärkisinä. Se ei tosin ole kovin todennäköistä, mutta jos kerran pelottaa, niin minkäs sille sitten voi. Teepä vaikka yksi lapsi lisää, jos se auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap kuinka moni tyranniukko uhkailee ties millä ennen eroa, ja kuinka moni oikeasti toteuttaa uhkauksensa. Aika harva. Suojelua varten on turvakodit, poliisit, sosiaaliviranomaiset, tuomarit, lainsäädäntö. Suomessa taloudellinen turvallisuus on myös lapsiperheelle taattu. Sä olet nyt maalannut itsellesi sellaisia kauhukuvia, ettet näe todellisuutta. Älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että sun on pakko jäädä tuohon suhteeseen, koska ei ole. Monet on lähteneet ja selvinneet ihan hyvin samanlaisista oloista, miksi sä et selviäisi? 

Huomioikaa, että omat kommenttini olen merkinnyt omikseni. Olen kyvytön lähtemään, minut mies saa AINA puhuttua jäämään vaikka siinäkin hetkellä tiedän, ettei tule asiat paranemaan. Läheisriippuvaisuus, yms. Pelkään että maksan sitä tyhjää taloa ja vuokraa enkä pärjää sitten.

Ap

Kaikki nuo taloudelliset asiat ovat järjestelykysymyksiä. Kun eroat, omaisuus ja velat menevät puoliksi. Talo menee kaupaksi, jos hinta on riittävän alhainen. Persnettoa tulee, mutta ei voi mitään. Jos ja kun velkaa jää, voit aluksi sopia pankin kanssa vaikka lyhennysvapaata vuodeksi tai ehkä pidemmäksikin, jotta saat vähän hengähdysaikaa. Voit olla oikeutettu asumistukeen tai toimeentulotukeen. Soita esim. Kelaan ja ota asioista selvää. Voit jo käydä pankissakin selvittämässä, mitä mahdollisuuksia sinulla on. Hommaa kiinteistönvälittäjältä arvio.

Älä rupea enää mihinkään keskusteluihin. Tee järjestelyt valmiiksi ja lähde. Sinun ei pidä kertoa suunnitelmistasi etukäteen. Älä suostu kahdenkeskisiin tapaamisiin. Jos mies ei tätä ymmärrä, ilmoita, että haet lähestymiskieltoa, jos yhteydenotot eivät lopu. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta enää perustella tai selittää hänelle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn itse terapiassa sietääkseni olla tällaisessa suhteessa. Hieman parannusta on tapahtunut, kun olen lakannut olemasta enää niin kiltti tyttö kuin vuosia. Vielä olisi pitkä matka tasa-arvoiseen suhteeseen. Eroaminen olisi liian vaikeaa, eron jälkeen vasta vaikeaa tulisikin, jos oikein veikkaan. Eli koetan vain tekohengittää aikaa eteenpäin ja odotan lasten kasvua. Pahinta tässä on se, etten oikeastaan toivo enää itselleni mitään. Kun on vuosia elänyt niin, että on aina saanut haudata omat toiveensa, niin nyt en edes toivo enkä halua mitään.

Tälleen diagnosoidun luonnehäiriöisen lapsena kiroan kaltaisia ihmisiä jotka oman pelkonsa takia pilaavat lasten elämän jäämällä  sen luonnehäiriöisen luo.Kerronpa  mitä  tapahtuu kun lapset ovat teinejä ja haastavat isänsä auktoriteetin: Se isä ei  kestä sitä lainkaan ja alkaa piinaamaan haasteellista teiniä. Oma isäni saatiin tuomarin päätöksellä ulos talosta vasta kun kävin hänen kimppuunsa ja ilmoitin tappavani hänet jos hän ei älyä itse poistua elämästämme. Sitä ennen olin jo vuosia rukoillut äitiäni eroamaan isästäni joka oli oikea hirviö.

Mietipä sitä ja ja lopeta se itsesi sääliminen.Ajattele prkl niitä lapsia jotka altistuvat tuolle päinalvettia olevalle parisuhdemallille. Mitä se tekee lapsille, mitä se vaikuttaa heidän liittoihinsä MIETI!!!!

Ymmärrän tämän ja itse erosin narsistisia piirteitä (näinhän se kuuluu sanoa, kun vain psykologi voi diagnosoida, mutta merkit ovat toisissa hyvin selvästi nähtävillä...) omaavasta miehestä, joka osoittautui myös väkivaltaiseksi lapsen ollessa parivuotias. Arvaapa miltä tuntuu, kun joudun kuitenkin miehelle lapsen antamaan tapaamisiin? Väkivaltaa ei ole lapseen käyttänyt, mutta nyt kun lapsi alkaa olla teini-iässä, on isän tyrannimaisuus päivänselvää hänellekin. Olen sanonut että 12-vuotiaana saa itse päättää meneekö vai ei, toistaiseksi on halunnut/suostunut menemään, kai jostain velvollisuudentunnosta, mutta niin vaan isänsä on osoittanut todelliset karvansa hänellekin.

Sikäli ymmärrän, jos joku haluaa sinnitellä suhteessa ja joustaa mielin määrin, koska ajatus siitä, että joka toinen viikonloppu joutuu altistamaan lapsensa ihan täysin tyrannin mielivallan alle pääsemättä itse puolustamaan häntä, on kyllä sydäntä raastava......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty eroamaan niin puolisosi on saavuttanut päämääränsä mikä  on itsetuntosi  murskaaminen.

Kyllä sä voit erota. Teet sen pienenpienin askelin. Keräät rahaa salatilille, hommaat asunnon ja viet avioerohakemuksen oikeuteen. Muista että elämäsi paranee kun pääset lannistajasta eroon. Älä  mieti  mahdollisia suhteita, sitä  kautta on todella typerää lähetä tulevaisuutta miettimään. Mieti mitä haluat: kodin jossa voit olla oma itsesi ja missä  kukaan ei  heittele typeriä  mielipiteitään sinusta.

Erota voi Suomessa aina.

Mites talo, jota ei muuttotappiokunnassa saa myytyä ja josta on vielä yli kolmasosa velkaa maksamatta? Mistä saan rahat edes sänkyihin? Kumpikaan ei sitä taloa halua kuitenkaan.

Ap

Ap

En näe tilanteessasi kovin kummoista ongelmaa, jos velkaa on jäljellä enää kolmasosa. Käytännössä saatte asunnon myytyä johonkin hintaan, joka taatusti kuittaa loput velat ja tuo jotain rahaa asunnosta, sillä edes muuttotappioalueilla hinnat eivät ole niin romahtaneita missään päin Suomea. Asuntoa ei kannata miettiä taloudellisen voiton kautta, sillä se ankkuroi liikaa kiinni. Raha on vain rahaa. Niele mieluummin taloudellinen tappio kuin loppumaton paha olo. 

Tässä tulikin jo muita vinkkejä miten hoitaa asia, mutta tuohon taloasiaan ei tosiaan kannata lukittua nyt laisinkaan vaikka puoliso varmaan niin mielellään tekeekin. 

Ap, vaikka et ole vielä onnistunut eroamaan lannistavasta puolisosta, se voi onnistua myöhemmin. Minulle auttoi terapia.  Sain takaisin avioliitossa maanrakoon poljettua itsetuntoani. Minä myös ihastuin, yksipuolisesti ja salaa, mutta ihastuin kuitenkin. Huomasin, että minulla on myönteisiä tunteita, että ne eivät olekaan kuolleet minussa, kuten aikaisemmin luulin. 

Näistä sain voimia ja erosin. Nyt elän onnellisena ja aivan yksin. Minun ei ole tehnyt mieleni etsiä itselleni uutta puolisoa tai edes seurustelukumppania. Minulla ei ole mitään kiirettä syöksyä uuteen suhteeseen kovin äkkiä. 

Älä alistu. Älä anna lannistaa itseäsi. Vaali ajatusta, että jossakin vaiheessa saat kerättyä rohkeutta niin paljon, että hankit itsellesi asunnon ja muutat omillesi asumaan. Ystävistä ja sukulaisistakin on yllättävän paljon apua. He voivat kannustaa sinua pääsemään irti epäterveestä suhteesta. 

Mitä helvettiä? Tottakai voi olla nainenkin. Samaistuin alkuperäiseen kirjoittajaan, olen mies . :( Mutta lisäksi miehille sanotaan varmaan, että äläs siinä valita nynny, ole mies / vika on varmaan itsessäsi tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty eroamaan niin puolisosi on saavuttanut päämääränsä mikä  on itsetuntosi  murskaaminen.

Kyllä sä voit erota. Teet sen pienenpienin askelin. Keräät rahaa salatilille, hommaat asunnon ja viet avioerohakemuksen oikeuteen. Muista että elämäsi paranee kun pääset lannistajasta eroon. Älä  mieti  mahdollisia suhteita, sitä  kautta on todella typerää lähetä tulevaisuutta miettimään. Mieti mitä haluat: kodin jossa voit olla oma itsesi ja missä  kukaan ei  heittele typeriä  mielipiteitään sinusta.

Erota voi Suomessa aina.

Vaikka tekisi kaikki yllämainitsemasi ei välttämättä onnistu. Katso kohta 7, osaatko vastata siihen?

Mua on vainottu sanoinkuvaamattoman tavoilla jo pari vuotta. Eroa vaan. Vainoa turha pelätä, siihen tottuu ja lopulta sekin loppuu.

Plus luultavasti miehesi on niin tyhmä että poliisi saa sen kuriin.

Samaa mietin. Arvostelua, valitusta ja huutoa ja kun sanon takaisin, niin en kuulemma kestä kritiikkiä. :)

Ajattelin että teen toivotut lapset ukon kanssa, yksin jo on ja toinen suunnitteilla. En enää tämän jälkeen halua asua kenenkään miehen kanssa enkä halua mitään uusperhekuvioita.

Miten jaksan? En välitä. Ignooraan, kommentoin ja juttelen normaalisti miehen hyvinä kausina mutta miehen valittaessa yritän poistua tilanteesta, pyydän lopettamaan ja muistutan itselle että olen arvokas vaikka hän ei minua osaakaan rakastaa. Ennen yritin muuttua ja muutuinkin paljon mutta se ei riittänyt. Sama valitusvirsi jatkuu.

Yritän keskittyä hyvään, lapsiin, työhön, ystäviin. Riitely on oikeastaan turhaa, mikään ei muutu.

Tuommoisilla ihmisillä on stressi ja paha olo itsensä kanssa ja kyvyttömyys käsitellä omia tunteita, joten puoliso on helppo kohde johon purkaa omaa pettymystä. Myöskin luulevat aina olevansa oikeassa joten eivät näe käytöksestään vikaa.

Muuttamalla omaan asuntoon. Auttaa.

Ulkoistin itseni joka tietty johti vain siihen että kotona tyrannista tuli entistä ikävämpi.

Eli siis koti oli lähinnä paikka jossa kävin nukkumassa. Kannustin vaimoani myös hankkimaan kodin ulkopuolisia menoja ja ystäviä. Niimpä hän tekikin ja kävi jopa pidennetyillä viikonloppureissuilla jollon minä sain olla rauhassa kotona.

Ei sille mitään enää voi kun sukset on ristissä niin pahasti eikä toinen osaa eikä saa tehdä mitään kotona, niin huonostihan siinä käy.