Miten saisi jo deittaillessa huomattua, kuka mies on itsekeskeinen hyväksikäyttäjä? Kaikki mieheni ovat olleet tuollaisia

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että kun mietit, tiedät sen kutkuttavan tunteen kun ajattelet uutta miestä jonka olet tavannut ja johon olet ihastunut. Vähän hermostunut, vähän epävarma, toiveikas, jotenkin alakynnessä.

Jo siitä tunteesta tiedät että taas on samanlainen mies. Ne miehet synnyttää sussa tietyn riippuvuuden ja alistumisen ja erehdyt luulemaan sitä rakastumiseksi.

Oikea mies taas pitäisi tuntua hyvältä, ja oikealta, levolliseltakin ja turvalliselta ja helpolta.

Sun pitäisi oikean miehen kanssa tuntea itsesi itsevarmaksi, kun väärän miehen kanssa tunnet olosi epävarmaksi.

Se epävarmuus saa sut yrittään liikaa, ikään kuin tekemään töitä ikään kuin vain tekemällä enemmän tulisit rakastamisen arvoiseksi.

Se tulee meillä kotoa, huono itsetunto ja läheisriippuvuus.

Oikean hyvän miehen kanssa sä olet rakastettava ihan tekemättä mitään, omana itsenäsi.

Tottumatta sekoittaa turvallisuuden tylsyyteen, ja vastaavasti vaarallisuuden seksikkyyteen.

Sun pitää opetella tunnistamaan itsessäsi se "kuume" joka tulee hyväksikäyttäjistä, ja tietoisesti heti välttää sitä kokonaan.

Ja taas tarkoituksella antaa mahdollisuus ja viettää aikaa " mukavan mutta liian tavallisen" kanssa, että ehdit nähdä hänen kauniit luonteenpiirteet. Älä juokse karkuun kun joku sanoo että on ihastunut ja olet ihana.

Kotoa on ehkä tullut väärä malli, että epäluotettavuus sekoittuu rakkauteen jos vaikka vanhempi on ollut sellainen. Se tuntuu tutulta ja luotettavuus jotenkin väärältä.

Outoa mutta toimi mulla. Nyt mulla on oikeasti hyvä mies.

Taidatkos tuota paremmin sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

kun ette ole kunnon miehiä, vaan naisia esinneelistäviä ulisijoita.

Hyvä kysymys, olisipa tähän jokin aukoton vastaus. Itse ehdin hankkia asuntolainan ja lapsen ennen kuin tajusin tämänkin miehen olevan käsittämättömän itsekäs, vaikka nimenomaan kuvittelin vihdoin löytäneeni huomaavaisen tyypin. Ero on väkisin tulossa, kunhan jaksan laittaa talon myyntiin. Tämän ketjun ohjeilla en olisi saanut miestä karsittua jatkosta ennen kuin oli liian myöhäistä.

Kannattaa joskus myös yrittää tutustua niihin vähän huonommin pukeutuviin miehiin joille se ulkoinen kulissi ei ole niin tärkeää, vaan ne parhaat puolet löytyy sieltä vaatteiden alta.

Vierailija kirjoitti:

Game over kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Ei se tasosta kerro, kuinka törkeä uskaltaa olla. Muuten kyllä samaa mieltä

Harva, joka tuntee menettämisen pelkoa uskaltaa olla törkeä. Tosin moni tekee sen ajattelemattomuuttaan.

Tai sitten se on juuri toisin päin: Hyökkäys on paras pullustus. Eli mies (tai toisinaan varmaan myös nainen) kauniisti sanottuna sikailee toista kohtaan niin kauan, kuin toinen yksinkertaisesti siihen tulee stoppi; uskoen ja luullen, ettei toinen häntä huolisi vaikka hän olisi miten kunnollinen tahansa.

Aika lyhytnäköistä pitkää parisuhdetta ajatellen. Haiskahtaa vähän huonolta itsetunnolta, mika harvoin on hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

kun ette ole kunnon miehiä, vaan naisia esinneelistäviä ulisijoita.

Huoh. Miten sitä miehen pitäisi kuvata itseään... Minulle ainakin syntyi edellä kirjoittaneesta miehestä, että hänessä saattaisi olla potenttiaalia. - Hänhän vaikuttaa ymmärtäneen  Sen ettei hänen tai yleisesti  "kunnollisuus" ole sellainen asia, mitä täytyisi tai tulisi mieleen korostaa. Mutta kuitenkin sortuu helosti kliseisiin.

Onko sitten parempi, että mies kertoisi tai antaisi ymmärtää olevansa "jännä" vai kenties "vaarallinen"  "Uhkaava" "Ennalta arvaamaton" "Yllätyksiä täynnä"(?) 

Totta kai sinun palveluksiasi käytetään hyväksi, kun oma-aloitteisesti passaat. Jos haluat tasapuolisen suhteen, huolehdi sen tasapuolisuudesta alusta asti, äläkä alaka palvelemaan miestä. Koska olet kiintynyt tuollaiseen hyväsydämisen auttajahengettären identiteettiin, ihastut miehiin, jotka korostavat sinussa juuri noita piirteitä. Ja jos mies ei olekaan ihan kymppiluokan kusipää, oma alistuva ja palveleva käytöksesi tuo hänestä sen puolen esiin. Sinun on luovuttava omasta pyhimysasemastasi jos haluat kunnon miehen.

Vierailija kirjoitti:

Äläs nyt, tuolla valkoinen mies -ketjussahan sanotaan totuus: vain nainen voi olla hyväksikäyttäjä

Minä kyllä sanoin myös, että miten te naiset aina onnistutte löytämään nuo kusipäämiehet?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, olisipa tähän jokin aukoton vastaus. Itse ehdin hankkia asuntolainan ja lapsen ennen kuin tajusin tämänkin miehen olevan käsittämättömän itsekäs, vaikka nimenomaan kuvittelin vihdoin löytäneeni huomaavaisen tyypin. Ero on väkisin tulossa, kunhan jaksan laittaa talon myyntiin. Tämän ketjun ohjeilla en olisi saanut miestä karsittua jatkosta ennen kuin oli liian myöhäistä.

 Miten sitten?

No ihan yksinkertaisilla ja tavallisilla keinoilla. Tarkkailemalla ei tilanteissa, onko teidän tarpeet suhteessa ja yhteisissä tekemisissä yhtä paljon huomioon otettuja. Kun tehdään yhdessä ruokaa, mennäänkö yhdessä kauppaan, miten ruuasta ja maksamisesta keskustellaan, laitetaanko ruokaa yhdessä, kuka siivoaa. Ja yleensäkin, kuka päättää yhteiset tekemiset, miten suhtautuu, kun tarvitset apua ja tukea. Auttaako mielellään, miten tärkeitä sinun ajatuksesi ja kiinnostuksenkohteesi ja tarpeesi hänelle ovat, jne. Hyväksikäyttäjät varmaakin hakevat vähän sellaisia perässä vedettäviä, joilla on taipumusta enemmänkin seurata mukana ja kuunnella toisen tarpeita kuin seurata omiaan. Sellaiselta, joka on hyvin myötäilevä ihminen ja haluaa olla ensisijaisesti mieliksi ihastuksen kohteelleen, on varmasti vaikeampi huomata, kun hyväksikäyttökuvio alkaa syntyä. Jos nainen katsoo miestä ylöspäin ja pyrkii täyttämään hänen kaikki toiveensa, ei hänen omille toivomuksilleen jää tilaa. Hyväksikäyttösuhteessa tätä ei edes kumpikaan huomaa. Sinä haluat muutosta ja hyvä niin. Ole tarkkana pienissä arjen tilanteissa ja seuraa myös omia ajatuksiasi ja toimintaasi niissä.

Sinun täytyy tietoisesti aloittaa miehinen tyyli. Siinä ei anneta mitään jos ei itse saa. Ensin katsot jo ihastusvaiheessa, että antaako mies SINUN elämääsi mitään hyvää. Jos niin jatka. Sen jälkeen ole vuosittain periaatteella. Annat vain hyviä asioita vastavuoroisesti.

Monet miehet luulevat sinun hyysätessäsi antavansa jotain ihmeellistä sinulle jonka korvauksena sitten hyysäät.

Sitten luota vaistoosi. Tavallinen taktiikka petturimiehille on alkaa väittää naisen kuvittelevat yms. Sellainen rakkautta janoava nainen haluaa sitten uskoa ja muuttuu sitten itse ihmisravinnoksi. Eli koveta siinä mielessä itsesi.

Ei siihen mitään alfaa tarvita, että noin käy. Olen samanlainen kuin sinä ja noin on tosiaan käynyt jollain tasolla - isolla tai pienellä, kaikkien miesten kohdalla. Myös kilttien nyhveröiden (jotka ovat eniten tyyppiäni). Se on monen ihmisen, miehen tai naisen perusluonne käyttää tilaisuus hyväkseen. Joskus kun ei osaa vetää omia rajoja niin toinenkaan ei niitä näe ja tekee oletuksia. Siis, että sinulle on okei maksaa ja tehdä sitä ja tätä toisen puolesta.

Muutos lähtee itsestä. Pitää lopettaa passaaminen ja uhriutuminen ja laittaa muut kunnioittamaan omia rajojasi. Oikea tyyppi jää kuvioihin nimenomaan ILMAN täyshoitoakin. Se on tapa, jolla saat väärät tyypit karsittua.

Varaudu silti siihen, että toisia hyväsydämisiä on vähän. He ovat joko samanlaisia läheisriippuvaisia kuin sinä tai minä. Tai sitten todellisia kultakimpaleita. Ja kyllä ihmisellä saa ja pitääkin olla tervettä itsekkyyttä. Kiltteys on toksista kun se alkaa saada marttyyriuden piirteitä.

Minä neuvoisin katsomaan heti alussa miten mies kohtelee muita. Erityisesti äitiään, siskojaan, ystäviään. Miten mies puhuu entisistä suhteista. Millaisia ystäviä hänellä on ja miten kohtelee heitä.

Minun mieheni majoitti kyläilevät siskonsa mukisematta kaksioonsa kun tutustuttiin. Kysyi aina äidiltään tarvisiko tämä apua jossakin asiassa jne. Entisistä suhteista sanoi että katkaisi koska halusivat eri asioita. Miehelle oli tärkeää saada lapsia ja edetä suhteessa kun ex olisi halunnut jatkaa edelleen vaan deittailua jne. Ei haukkunut eksää vaan puhui ihan normaalisti hänestä.

jos mies olisi haukkunut entistä, vältellyt vanhempien auttamista ja pyydellyt kavereiltaan ym pieniä palveluksia usein olisi varoituskellot soineet.

Niin ja mieheni on siis kultakimpale. En tiedä onko näistä apua mutta tuossa muutama erilainen vinkki.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnittääkö mies aidosti huomiota tarpeisiisi ja tunteisiisi? Ei siis pelkästään kohteliaisuuttaan, vaan niin että hän oikeasti haluaa kuulla mielipiteesi asioihin ja arvostaa sitä. Kiinnostaako miestä päänsisäinen maailmasi, mietteesi ja pohdintasi maailman menosta? Entä onko mies valmis menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle ja näkemään vaivaa takiasi, ilman että valittaa tai muistuttaa siitä jälkeenpäin tai odottaa vastapalvelusta? Koita kiinnittää näihin huomiota äläkä hyväksy itsesi yli kävelemistä.

Luulisi, että nämä asiat ei välttämättä näy suhteen alussa, jolloin ollaan korostetusti huomaavaisempia ja kohteliaampia ja esimerkiksi kuunnellaan enemmän, mitä toisella on sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mitään alfaa tarvita, että noin käy. Olen samanlainen kuin sinä ja noin on tosiaan käynyt jollain tasolla - isolla tai pienellä, kaikkien miesten kohdalla. Myös kilttien nyhveröiden (jotka ovat eniten tyyppiäni). Se on monen ihmisen, miehen tai naisen perusluonne käyttää tilaisuus hyväkseen. Joskus kun ei osaa vetää omia rajoja niin toinenkaan ei niitä näe ja tekee oletuksia. Siis, että sinulle on okei maksaa ja tehdä sitä ja tätä toisen puolesta.

Muutos lähtee itsestä. Pitää lopettaa passaaminen ja uhriutuminen ja laittaa muut kunnioittamaan omia rajojasi. Oikea tyyppi jää kuvioihin nimenomaan ILMAN täyshoitoakin. Se on tapa, jolla saat väärät tyypit karsittua.

Varaudu silti siihen, että toisia hyväsydämisiä on vähän. He ovat joko samanlaisia läheisriippuvaisia kuin sinä tai minä. Tai sitten todellisia kultakimpaleita. Ja kyllä ihmisellä saa ja pitääkin olla tervettä itsekkyyttä. Kiltteys on toksista kun se alkaa saada marttyyriuden piirteitä.

Onko tosiaan noin, että mies, kiltit nyhveröt mukaan lukien, on oletusarvoisesti sellainen kasakka, joka nyhtää kaiken, mitä irti lähtee, jos ei rajojaan miinoita? Luulisi, että ihmisellä olisi joku käsitys, minkä verran tarve vaatii ja kuinka paljon sopii pyytää. Suhteen alussa tietysti kumpikin kuuntelee kilvan toistaan ja tekee pieniä juttuja ilahduttaakseen, mutta jossain vaiheessa sitä vain huomaa olevansa ainoa, joka panostaa.

Oma isäni oli kunnollinen, ei mikään veltto passuuttaja, täyspäinenkin vielä, mutta ehkä olikin sitten sellainen kultakimpale.

Ap, mielenkiinnosta: ovatko nämä miehet olleet muuten (siis tuon itsekkyyden lisäksi) samanlaisia keskenään? Minkä suhteen samanlaisia? Minkä suhteen erilaisia?

Itse en osaa muita neuvoja antaa kuin että kiinnitä huomiota siihen, näkeekö mies vaivaa vuoksesi. Kannattaisi myös, kuten moni ehdotti pyrkiä olemaan itse hieman itsekkäämpi, mutta se on tietty vaikeaa jos ei tule luonnostaan. Mulla on epäitsekäs ja vastuuntuntoinen mies, luulen että saan lähinnä kiittää siitä hyvää onneani, mutta olen aina ollut terveen itsekäs luonteeltani enkä hoivaaja/miellyttäjä.

Aivan samaa olen miettinyt ja itkenyt tässä. Mistäpä olisin voinut tunnistaa, että se hellä ja miellyttävä mies halusi minusta loppujen lopuksi vain lapsenlikan, ruokkijan ja muutenkin hyväksikäytettävän, PAITSI seksin ja kosketuksen antaminen on loppunut kaiketi nyt kun on saanut hölmön ämmän rakastumaan itseensä. Kaiken lisäksi viimeaikoina tämä penteleen sika on alkanut nälviä ja ilkeillä minulle "huumorin" varjolla. Että kehtaa. Nyt kun olen alkanut irroittautua sydän pirstaleina tästä ihmisestä, niin jopa on alkanut taas myötätunnon kerjäys ja rakkaudentunnustukset.

Mielestäni ei ole mitään kaavaa, millä tuollaisen verenimijä-manipuloijan voisi heti alkuun tunnistaa. Laittaa vaan kädet ristiin seuraavan kohdalla ja toivoo jotain parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mielenkiinnosta: ovatko nämä miehet olleet muuten (siis tuon itsekkyyden lisäksi) samanlaisia keskenään? Minkä suhteen samanlaisia? Minkä suhteen erilaisia?

Itse en osaa muita neuvoja antaa kuin että kiinnitä huomiota siihen, näkeekö mies vaivaa vuoksesi. Kannattaisi myös, kuten moni ehdotti pyrkiä olemaan itse hieman itsekkäämpi, mutta se on tietty vaikeaa jos ei tule luonnostaan. Mulla on epäitsekäs ja vastuuntuntoinen mies, luulen että saan lähinnä kiittää siitä hyvää onneani, mutta olen aina ollut terveen itsekäs luonteeltani enkä hoivaaja/miellyttäjä.

Välihuomio: kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaista vaivaa mies näkee vuoksesi. Mies, joka mekaanisesti aukoo ovia, jotka saisit helposti itse auki, riistää käsistäsi kevyen kauppakassin, tarjoaa sinulle kyytejä, joita et tarvitse (muttet kehtaa kieltäytyä) ja keksii sinulle tarpeita, jotka sitten täyttää, ei ole huomaavainen ja epäitsekäs, eikä tunne sinua! Nämä "palvelukset" menevät johonkin varastoon, josta ne kaivetaan riidan aikana esille ja läväytetään kasvoillesi. Mies, joka, kuten ystävä, auttaa sinua sellaisissa pulmissa, jotka ovat omalla prioriteettilistallasi korkealla tai joihin tarvitset kovasti apua, on todennäköisesti huomaavainen ja epäitsekäs.

Tässä on tietysti se heikko kohta, ettei tätä asiaa saa selville ennenkuin tarvitsee oikeasti apua.

Heti kun seurustelukumppani tekee jotain, joka ei ole ok tai pyytää palvelusta, joka on liiallinen, kannattaa reagoida. Siis siihen ensimmäiseen kertaan. Tässä kohtaa monet antavat tilanteen mennä sormien läpi suurpiirteisyyttään ja koska haluavat uskoa toisesta hyvää. Mutta napakka reagointi välittömästi saa osan ihmisistä korjaamaan käytöstään, mutta krooniset hyväksikäyttäjät joko vetäytyvät suhteesta tai aloittavat räikeän manipuloinnin. Siinä kohtaa on helppo erottaa jyvät akanoista. Eikä tämä ole sukupuolikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Sinun täytyy tietoisesti aloittaa miehinen tyyli. Siinä ei anneta mitään jos ei itse saa. Ensin katsot jo ihastusvaiheessa, että antaako mies SINUN elämääsi mitään hyvää. Jos niin jatka. Sen jälkeen ole vuosittain periaatteella. Annat vain hyviä asioita vastavuoroisesti.

Monet miehet luulevat sinun hyysätessäsi antavansa jotain ihmeellistä sinulle jonka korvauksena sitten hyysäät.

Sitten luota vaistoosi. Tavallinen taktiikka petturimiehille on alkaa väittää naisen kuvittelevat yms. Sellainen rakkautta janoava nainen haluaa sitten uskoa ja muuttuu sitten itse ihmisravinnoksi. Eli koveta siinä mielessä itsesi.

Miehissä on kyllä myös näitä marttyyreja, jotka päätyvät vain suhteisiin joissa ovat pyhimysroolissa. Hirviövaimon luota toisen luokse. Äitikin oli hirviö. Mielisairaita kaikki ja mies on lempeä ja ymmärtäväinen, empatiaa riittää. Ulkopuoliset pyörittelevät silmiään ja taputtelevat päätä kun vaimolla on milloin mikäkin oikku menossa ja pyhimyksen kruunu kirkastuu kärsimyksestä. Kuka siinä nyt sitten ruokkii ja ketä, mene ja tiedä.