Miten saisi jo deittaillessa huomattua, kuka mies on itsekeskeinen hyväksikäyttäjä? Kaikki mieheni ovat olleet tuollaisia

Vierailija kirjoitti:

Heti kun seurustelukumppani tekee jotain, joka ei ole ok tai pyytää palvelusta, joka on liiallinen, kannattaa reagoida. Siis siihen ensimmäiseen kertaan. Tässä kohtaa monet antavat tilanteen mennä sormien läpi suurpiirteisyyttään ja koska haluavat uskoa toisesta hyvää. Mutta napakka reagointi välittömästi saa osan ihmisistä korjaamaan käytöstään, mutta krooniset hyväksikäyttäjät joko vetäytyvät suhteesta tai aloittavat räikeän manipuloinnin. Siinä kohtaa on helppo erottaa jyvät akanoista. Eikä tämä ole sukupuolikysymys.

Tässä hyvä vinkki. Ylipäätään se, onko ok sanoa ei ja ovatko pyynnöt kaunisteltuja vaatimuksia, seuraako rangaistus jos ei suostu pyyntöön.

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Juuri yksi kaltaisesi kunnon mies puhui minulle kiivaasti, että on väärin ja epäreilua, ettei hän ole kertaakaan 45-vuotisen elämänsä aikana löytänyt kumppania, vaikka hän on kunnollinen, luotettava ja hyvä ihminen.

Se ei vain mene niin, että jätteiden lajittelu palkittaisiin pimpin saannilla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa joskus myös yrittää tutustua niihin vähän huonommin pukeutuviin miehiin joille se ulkoinen kulissi ei ole niin tärkeää, vaan ne parhaat puolet löytyy sieltä vaatteiden alta.

Taas tyypillinen seksinpuutetta valittava palstauli vauhdissa?

Jos sinäkin olisit vaivautunut ajattelemaan yläpäälläsi  alapään sijaan, oisit jättänyt tuon aivopierusi kirjoittamatta.

Sillä mitä vaatteiden alla löytyy ei ole positiivista vaikutusta jos mies on yhtä ääliö kuin sinä. Äly  ja kyky  käyttää sitä älyä ennen kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Kerta toisensa jälkeen ap siis valitsee sen samanlaisen miehen kuin ennenkin.

Mitäs jos vaihtaisit miestyyppiä.

Kirjoita aluksi vaikka pieni lista asioista, joihin olet hurmaantunut kaikissa näissä entisissä miehissäsi - täytyy olla joku yhdistävä piirre, joka vetoaa sinuun, mutta joka voisi toimia vastaisuudessa varoitussignaalina.

Niin kuin esimerkiksi hyvä työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Kerta toisensa jälkeen ap siis valitsee sen samanlaisen miehen kuin ennenkin.

Mitäs jos vaihtaisit miestyyppiä.

Kirjoita aluksi vaikka pieni lista asioista, joihin olet hurmaantunut kaikissa näissä entisissä miehissäsi - täytyy olla joku yhdistävä piirre, joka vetoaa sinuun, mutta joka voisi toimia vastaisuudessa varoitussignaalina.

Entäs jos vaikka ennemmin kyseenalaistaisi ne valintakriteerit?

Pään hakkaaminen seinään on tietenkin täysin vapaaehtoista, jos sitä haluaa tehdä uudelleen ja uudelleen, niin siitä vaan. En tuomitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Juuri yksi kaltaisesi kunnon mies puhui minulle kiivaasti, että on väärin ja epäreilua, ettei hän ole kertaakaan 45-vuotisen elämänsä aikana löytänyt kumppania, vaikka hän on kunnollinen, luotettava ja hyvä ihminen.

Se ei vain mene niin, että jätteiden lajittelu palkittaisiin pimpin saannilla.

Joo joo. Roskien lajittelematta jättämisestä sitten ei heru ainakaan.

Niin tyypillistä kun "nainen" ei saa tahtoaan läpi kuin uhmaikäinen lapsi, niin seksiä aletaan käyttämään vallan välineenä. Vi#ttu mitä hor#oja

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mitään alfaa tarvita, että noin käy. Olen samanlainen kuin sinä ja noin on tosiaan käynyt jollain tasolla - isolla tai pienellä, kaikkien miesten kohdalla. Myös kilttien nyhveröiden (jotka ovat eniten tyyppiäni). Se on monen ihmisen, miehen tai naisen perusluonne käyttää tilaisuus hyväkseen. Joskus kun ei osaa vetää omia rajoja niin toinenkaan ei niitä näe ja tekee oletuksia. Siis, että sinulle on okei maksaa ja tehdä sitä ja tätä toisen puolesta.

Muutos lähtee itsestä. Pitää lopettaa passaaminen ja uhriutuminen ja laittaa muut kunnioittamaan omia rajojasi. Oikea tyyppi jää kuvioihin nimenomaan ILMAN täyshoitoakin. Se on tapa, jolla saat väärät tyypit karsittua.

Varaudu silti siihen, että toisia hyväsydämisiä on vähän. He ovat joko samanlaisia läheisriippuvaisia kuin sinä tai minä. Tai sitten todellisia kultakimpaleita. Ja kyllä ihmisellä saa ja pitääkin olla tervettä itsekkyyttä. Kiltteys on toksista kun se alkaa saada marttyyriuden piirteitä.

Onko tosiaan noin, että mies, kiltit nyhveröt mukaan lukien, on oletusarvoisesti sellainen kasakka, joka nyhtää kaiken, mitä irti lähtee, jos ei rajojaan miinoita? Luulisi, että ihmisellä olisi joku käsitys, minkä verran tarve vaatii ja kuinka paljon sopii pyytää. Suhteen alussa tietysti kumpikin kuuntelee kilvan toistaan ja tekee pieniä juttuja ilahduttaakseen, mutta jossain vaiheessa sitä vain huomaa olevansa ainoa, joka panostaa.

Oma isäni oli kunnollinen, ei mikään veltto passuuttaja, täyspäinenkin vielä, mutta ehkä olikin sitten sellainen kultakimpale.

Tuo on hyvä kysymys, ovatko kaikki hyväksikäyttäjiä, jos saavat tilaisuuden?

Minä en koskaan aseta rajoja jämäkästi heti alussa, vaan nimenomaan olen antelias, uhraan aikaa ja näen vaivaa toisen eteen, annan itsestäni - tarkoituksella. Siinähän sitä näkee, onko toisella mitään rajaa ja kunniantuntoa, vai onko hän hyväksikäyttäjä. Rajojen vetäjä ei tule sitä tietämään.

Valitettavasti todella monta miestä on saanut perata pois, sillä ihmisluonto todella on sellainen, että jos jotain helposti toiselta saa, se otetaan, ja pian kaikista eduista tulee saavutettuja itsestäänselvyyksiä.

Mutta miksi jonkun niin tyhmän kanssa viitsisi pyöriä yhdessä? Itse ainakin haluan parisuhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on sentään itselläänkin jotkin rajat sen suhteen, miten kohtelevat toista, vaikka osaan toki pitää puoleni kun tosipaikka tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mitään alfaa tarvita, että noin käy. Olen samanlainen kuin sinä ja noin on tosiaan käynyt jollain tasolla - isolla tai pienellä, kaikkien miesten kohdalla. Myös kilttien nyhveröiden (jotka ovat eniten tyyppiäni). Se on monen ihmisen, miehen tai naisen perusluonne käyttää tilaisuus hyväkseen. Joskus kun ei osaa vetää omia rajoja niin toinenkaan ei niitä näe ja tekee oletuksia. Siis, että sinulle on okei maksaa ja tehdä sitä ja tätä toisen puolesta.

Muutos lähtee itsestä. Pitää lopettaa passaaminen ja uhriutuminen ja laittaa muut kunnioittamaan omia rajojasi. Oikea tyyppi jää kuvioihin nimenomaan ILMAN täyshoitoakin. Se on tapa, jolla saat väärät tyypit karsittua.

Varaudu silti siihen, että toisia hyväsydämisiä on vähän. He ovat joko samanlaisia läheisriippuvaisia kuin sinä tai minä. Tai sitten todellisia kultakimpaleita. Ja kyllä ihmisellä saa ja pitääkin olla tervettä itsekkyyttä. Kiltteys on toksista kun se alkaa saada marttyyriuden piirteitä.

Onko tosiaan noin, että mies, kiltit nyhveröt mukaan lukien, on oletusarvoisesti sellainen kasakka, joka nyhtää kaiken, mitä irti lähtee, jos ei rajojaan miinoita? Luulisi, että ihmisellä olisi joku käsitys, minkä verran tarve vaatii ja kuinka paljon sopii pyytää. Suhteen alussa tietysti kumpikin kuuntelee kilvan toistaan ja tekee pieniä juttuja ilahduttaakseen, mutta jossain vaiheessa sitä vain huomaa olevansa ainoa, joka panostaa.

Oma isäni oli kunnollinen, ei mikään veltto passuuttaja, täyspäinenkin vielä, mutta ehkä olikin sitten sellainen kultakimpale.

Tuo on hyvä kysymys, ovatko kaikki hyväksikäyttäjiä, jos saavat tilaisuuden?

Minä en koskaan aseta rajoja jämäkästi heti alussa, vaan nimenomaan olen antelias, uhraan aikaa ja näen vaivaa toisen eteen, annan itsestäni - tarkoituksella. Siinähän sitä näkee, onko toisella mitään rajaa ja kunniantuntoa, vai onko hän hyväksikäyttäjä. Rajojen vetäjä ei tule sitä tietämään.

Valitettavasti todella monta miestä on saanut perata pois, sillä ihmisluonto todella on sellainen, että jos jotain helposti toiselta saa, se otetaan, ja pian kaikista eduista tulee saavutettuja itsestäänselvyyksiä.

Mutta miksi jonkun niin tyhmän kanssa viitsisi pyöriä yhdessä? Itse ainakin haluan parisuhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on sentään itselläänkin jotkin rajat sen suhteen, miten kohtelevat toista, vaikka osaan toki pitää puoleni kun tosipaikka tulee.

Eli asetat miehelle ansan ja katsot, että arvaako hän, ja pitääkö itsenäisesti huolta sinun rajoistasi? En ihmettele, miksi ei tärppää :D

Kun kerta tiedät omat heikkoutesi niin minkä takia kerta toisensa jälkeen menet samaan ansaan?

Miksi miesten pitäisi muuttua, miksi itse et kehitä itseäsi siten että erotat kynnysmaton ja terveen parisuhteen eron?

Vierailija kirjoitti:

Älä anna enempää kuin saat. Se on jo hyvä lähtökohta. Jos kuitenkin haksahdat itseäsi korkeampitasoisiin miehiin, niin mitään ei ole tehtävissä. Ne vievät sinua kuin litran mittaa.

Toisen ihmisen hyväksikäyttö ei todellakaan ole merkki "korkeatasoisuudesta", jos nyt ylipäätään ihmisiä voi tuolla tavalla jaotella.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerta tiedät omat heikkoutesi niin minkä takia kerta toisensa jälkeen menet samaan ansaan?

Miksi miesten pitäisi muuttua, miksi itse et kehitä itseäsi siten että erotat kynnysmaton ja terveen parisuhteen eron?

99% ihmisistä on masokisteja, jotka hakkaa vapaaehtoisesti päätänsä seinään jatkuvasti

Mulle aikanaan sanotiin kanssa, että seuraa miten kohtelee läheisiään ja itseään heikompiaan, esim. eläimiä ja vanhuksia. Koirani on ollut tähän asti parhain seulooja, niin kavereiden kuin kumppanin haussa. Ikinä tuo otus ei ole kenellekään murissut oli kyse humalaisesta tai lapsesta, paitsi kahdelle. Nämä kaksi paljastui muiltakin osin kieroiksi tapauksiksi joten annan koirani aina ensin tutustua uusiin ihmisiin ennen kuin päästän heitä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Mulle aikanaan sanotiin kanssa, että seuraa miten kohtelee läheisiään ja itseään heikompiaan, esim. eläimiä ja vanhuksia. Koirani on ollut tähän asti parhain seulooja, niin kavereiden kuin kumppanin haussa. Ikinä tuo otus ei ole kenellekään murissut oli kyse humalaisesta tai lapsesta, paitsi kahdelle. Nämä kaksi paljastui muiltakin osin kieroiksi tapauksiksi joten annan koirani aina ensin tutustua uusiin ihmisiin ennen kuin päästän heitä elämääni.

Onko koirasi joku meedio? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mitään alfaa tarvita, että noin käy. Olen samanlainen kuin sinä ja noin on tosiaan käynyt jollain tasolla - isolla tai pienellä, kaikkien miesten kohdalla. Myös kilttien nyhveröiden (jotka ovat eniten tyyppiäni). Se on monen ihmisen, miehen tai naisen perusluonne käyttää tilaisuus hyväkseen. Joskus kun ei osaa vetää omia rajoja niin toinenkaan ei niitä näe ja tekee oletuksia. Siis, että sinulle on okei maksaa ja tehdä sitä ja tätä toisen puolesta.

Muutos lähtee itsestä. Pitää lopettaa passaaminen ja uhriutuminen ja laittaa muut kunnioittamaan omia rajojasi. Oikea tyyppi jää kuvioihin nimenomaan ILMAN täyshoitoakin. Se on tapa, jolla saat väärät tyypit karsittua.

Varaudu silti siihen, että toisia hyväsydämisiä on vähän. He ovat joko samanlaisia läheisriippuvaisia kuin sinä tai minä. Tai sitten todellisia kultakimpaleita. Ja kyllä ihmisellä saa ja pitääkin olla tervettä itsekkyyttä. Kiltteys on toksista kun se alkaa saada marttyyriuden piirteitä.

Onko tosiaan noin, että mies, kiltit nyhveröt mukaan lukien, on oletusarvoisesti sellainen kasakka, joka nyhtää kaiken, mitä irti lähtee, jos ei rajojaan miinoita? Luulisi, että ihmisellä olisi joku käsitys, minkä verran tarve vaatii ja kuinka paljon sopii pyytää. Suhteen alussa tietysti kumpikin kuuntelee kilvan toistaan ja tekee pieniä juttuja ilahduttaakseen, mutta jossain vaiheessa sitä vain huomaa olevansa ainoa, joka panostaa.

Oma isäni oli kunnollinen, ei mikään veltto passuuttaja, täyspäinenkin vielä, mutta ehkä olikin sitten sellainen kultakimpale.

Tuo on hyvä kysymys, ovatko kaikki hyväksikäyttäjiä, jos saavat tilaisuuden?

Minä en koskaan aseta rajoja jämäkästi heti alussa, vaan nimenomaan olen antelias, uhraan aikaa ja näen vaivaa toisen eteen, annan itsestäni - tarkoituksella. Siinähän sitä näkee, onko toisella mitään rajaa ja kunniantuntoa, vai onko hän hyväksikäyttäjä. Rajojen vetäjä ei tule sitä tietämään.

Valitettavasti todella monta miestä on saanut perata pois, sillä ihmisluonto todella on sellainen, että jos jotain helposti toiselta saa, se otetaan, ja pian kaikista eduista tulee saavutettuja itsestäänselvyyksiä.

Mutta miksi jonkun niin tyhmän kanssa viitsisi pyöriä yhdessä? Itse ainakin haluan parisuhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on sentään itselläänkin jotkin rajat sen suhteen, miten kohtelevat toista, vaikka osaan toki pitää puoleni kun tosipaikka tulee.

Hmm, hyvä sulle, mutta mulla on kyllä toiminut se, että pidän ne tietyt rajat alusta saakka. Tai en tietoisesti, mä en vaan ole kovin hoivaava tai uhrautuva luonteeltani, joten en semmoiseen ryhdy. Musta tuntuu, että tuolloin ei edes joudu suhteisiin, joissa toisella on taipumus hyväksikäyttää, sellaiset miehet eivät edes kiinnostu minusta (toki ehkä olen ollut vain onnekas, mene ja tiedä).

Pyydä joltain miespuoliselta, mielellään vähän vässykän puoleiselta kaveriltasi arvio potentiaalisesta kumppanistasi. Ei miehillä ole mitään ongelmaa tunnistaa jännämiehiä ja muita kusipäitä.

Seuraa, miten mies kohtelee itseään alempia tai heikompia eli ihmisiä joita hänellä ei ole syytä miellyttää jotain saadakseen, miten hän puhuu existään, millaiset välit hänellä on perheeseensä ja millainen mies hänen isänsä on. Älä hämäänny romanttisista eleistä vaan tarkkaile arkea ja historiaa. Name dropping, omaisuudella leveily yms. ovat huonoja merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja meistä kunnon miehistä yksi ja toinen kokee viiltävän kateuden piston sisällään, mikä meissä on (vikana)  kun emme löydä kumppania.... Kun ei tämä kunnollisuus toisaalta ni-in ihmeellistä ja kummallista ole, että sitä haluaisi yleisemmin alleviivata, jos tai kun joku kysyy millainen mahd. olisin. - Vaikka toki turhan helposti sitä kuvaa itseään kliseisesti.  

Juuri yksi kaltaisesi kunnon mies puhui minulle kiivaasti, että on väärin ja epäreilua, ettei hän ole kertaakaan 45-vuotisen elämänsä aikana löytänyt kumppania, vaikka hän on kunnollinen, luotettava ja hyvä ihminen.

Se ei vain mene niin, että jätteiden lajittelu palkittaisiin pimpin saannilla.

Joo joo. Roskien lajittelematta jättämisestä sitten ei heru ainakaan.

Niin tyypillistä kun "nainen" ei saa tahtoaan läpi kuin uhmaikäinen lapsi, niin seksiä aletaan käyttämään vallan välineenä. Vi#ttu mitä hor#oja

Niin sekin varmaan ajatteli. Tuntemattomat naiset käyttävät seksiä vallan välineenä, kun eivät harrasta seksiä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne itsevarmat miehet väliin. Ne on itsevarmoja, koska niillä ei ole mitään menetettävää. Ne tietävät aina kuitenkin löytävänsä seuraa.

Mistä erotat todellisen ja narsistisen itsevarmuuden? Jälkimmäinen on myrkkyä, ensimmäinen ihan ok ja oikeastaan ainut henkisesti terveen ihmisen tuntomerkki. Sekoitatko kenties ylimielisyyden ja omahyväisyyden itsevarmuuteen? Ymmärrätkö näiden käsitteiden merkityseroja edes teoriassa?

Vierailija kirjoitti:

Pyydä joltain miespuoliselta, mielellään vähän vässykän puoleiselta kaveriltasi arvio potentiaalisesta kumppanistasi. Ei miehillä ole mitään ongelmaa tunnistaa jännämiehiä ja muita kusipäitä.

Tai ylipäätään joltain muulta kuin nuorelta naiselta, jotka tyypillisesti viehättyvät nimenomaan kusipäisyydestä.