Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveysammattilaisten on niin vaikea myöntää että monet eivät keskusteluhoidosta/terapiasta hyödy ja osalle siitä on jopa haittaa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilas joka ei ole motivoitunut, harvoin toipuu. Harva potilas käsittää mitä itse pitää toipumiseen eteen tehdä. Ei terapia ole mikään pikaruokala.
Toivon ettet ole mielenterveysammattilainen, ikävä syyllistävä asenne sinulla. Vaikeus löytää motivaatiota mihinkään, myös omaan toipumiseen voi olla osa mielenterveysongelmaa. Ja jos terapia ei auta niin se voi johtua ihan muustakin kuin motivaation puutteesta. Ehkä tämä henkilö hyötyy enemmän esim. itsetutkiskelusta ja keskustelusta läheisten kanssa tai vaikkapa ryhmätoiminnasta.
Totta. Vähän kuin uskontoa: et voi tuntea ja pelastua ellei uskosi riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jonkinlaisista mielenterveysongelmista kärsivänä olen huomannut sellaisen erikoisen asian että hyödyn siitä jos saan auttaa jotakuta jolla on pahempia ongelmia kuin minulla. Ehkä monet hakeutuvat mt-alalle juuri tästä syystä? Terapiassa kävin joskus mutta se kyllä aiheutti minulle aika paljon ahdistusta.
Tietenkin terapia aiheuttaa ahdistusta, koska siinä kohdataan ahdistavia asioita omasta elämästä. Se kuitenkin samalla vie henkilöä pois päin kaavamaisista ja vanhoista ajatusmalleista, joilla on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus.
Minusta tuntui ettei kyse ollut mistään asiaan kuuluvasta ahdistuksesta joka olisi liittynyt asioiden käsittelyyn sinänsä vaan siitä ettei terapia vain sopinut minulle hoitomuotona. Tunsin syyllisyyttä siitä ettei terapia auttanut vaikka kuinka yritin saada siitä hyödyn irti ja olla avoin.
Kavereiden pariin kampanja on paikallaan. Nuori ymmärtää toista. Ongelmat ratkeavat parhaiten, kun huomaa ettei ikäisillään monellakaan ole sen helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska suurin osa hyötyy. Eihän kaikki hyödy syöpähoidoistakaan mutta suurin osa hyötyy.
Miten niin suurin osa hyötyy? Mistä sait tuon tiedon?
Vierailija kirjoitti:
Itse jonkinlaisista mielenterveysongelmista kärsivänä olen huomannut sellaisen erikoisen asian että hyödyn siitä jos saan auttaa jotakuta jolla on pahempia ongelmia kuin minulla. Ehkä monet hakeutuvat mt-alalle juuri tästä syystä? Terapiassa kävin joskus mutta se kyllä aiheutti minulle aika paljon ahdistusta.
Haluaisin kokeilla, mutta mistähän löytäisin ihmisen jolla menee vielä huonommin kuin minulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jonkinlaisista mielenterveysongelmista kärsivänä olen huomannut sellaisen erikoisen asian että hyödyn siitä jos saan auttaa jotakuta jolla on pahempia ongelmia kuin minulla. Ehkä monet hakeutuvat mt-alalle juuri tästä syystä? Terapiassa kävin joskus mutta se kyllä aiheutti minulle aika paljon ahdistusta.
Tietenkin terapia aiheuttaa ahdistusta, koska siinä kohdataan ahdistavia asioita omasta elämästä. Se kuitenkin samalla vie henkilöä pois päin kaavamaisista ja vanhoista ajatusmalleista, joilla on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus.
En olisi tästä ihan varma. Eikö omien negatiivisten tunteiden kertaaminen aiheuta niiden reittien vahvistumista aivoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian vaikuttavuutta on ihan tutkittukin. Se ei ole 100% eikä edes lähellä.
Ei ole syöpähoidotkaan, silti ei sanota että pitäisi erikseen puhua siitä ettei kaikki hyödy hoidosta, tai että hoidot pitäisi lopettaa kaikilta muiltakin.
Syöpää ei hoideta juttelemalla. Eikä mitään muutakaan sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikea myöntää. Mitkä vaihtoehdot sitten mielestäsi ovat? Huumaavat/turruttavat lääkkeet ainoastaan kelpaavat? Jätetään hoitamatta kokonaan? Sinun ei ole pakko käydä terveydenhuollossa ellet itse sitä halua. Joten älä mene.
Kyllä minun oli pakko käydä vuosia täysin turhassa ja haitallisessa psykoterapiassa leipäni eteen. Kuntoutustukea ei saanut, ellei ollut kuntoutuksessa. Piti käydä turhassa psykoterapiassa todistaakseni, etten minä tästä autismista parane. Sitähän ei ilman psykoterapiassa käymistä voinut tietää, paranenko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian vaikuttavuutta on ihan tutkittukin. Se ei ole 100% eikä edes lähellä.
Ei ole syöpähoidotkaan, silti ei sanota että pitäisi erikseen puhua siitä ettei kaikki hyödy hoidosta, tai että hoidot pitäisi lopettaa kaikilta muiltakin.
Syöpää ei hoideta juttelemalla. Eikä mitään muutakaan sairautta.
Tämä. Vaikea-asteinen tai krooninen masennus ei tokene keskustelemalla. Psykooseista puhumattakaan. Eikä tällä hetkellä tarjolla olevilla lääkkeillä. Ikävä fakta. Psykiatria on toiminattomassa luupissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun lääkäri ja hoitaja sen myöntää, kun tietvät minkätyylinen persoonallisuus olen ja kauanko mua on jo yritetty hoitaa sosiaaliseksi. Ovat onneksi fiksuja ja nämä nykyset ja sanovat suoraan että olen sellanen persoonallisuus joka haluaa olla yksin eikä pysty elämään sellasta elämää joksi maailma haluaa kaikki ihmiset pakottaa.
Kyllä noissakin piireissä jo tajutaan, ettei kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Taidan olla samanlainen. Vääränlainen tähän aikaan ja maailmaan.
Psykiatria ei vaan halua myöntää ettei heillä ole mitään kovin toimivaa apua tarjolla. Psykiatria ei ole mitenkään erityisesti kehittynyt tässä vuosien saatossa, haitallisista hoidoista on vaan tajuttu jonkin verran luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian pitäisi olla enemmän henkilökohtainen avustaja -tyyppistä toimintaa jossa ammattilaisen kanssa tehdään oikeasti asioita ja murretaan lukkoja aidoissa ympäristöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikea myöntää. Mitkä vaihtoehdot sitten mielestäsi ovat? Huumaavat/turruttavat lääkkeet ainoastaan kelpaavat? Jätetään hoitamatta kokonaan? Sinun ei ole pakko käydä terveydenhuollossa ellet itse sitä halua. Joten älä mene.
Kyllä minun oli pakko käydä vuosia täysin turhassa ja haitallisessa psykoterapiassa leipäni eteen. Kuntoutustukea ei saanut, ellei ollut kuntoutuksessa. Piti käydä turhassa psykoterapiassa todistaakseni, etten minä tästä autismista parane. Sitähän ei ilman psykoterapiassa käymistä voinut tietää, paranenko!
Autismi ei parane - se nyt on ollut vuosikymmeniä selvää. Sen sijaan hyvää kuntoutusta siihen voi saada terapian(kin) kautta vaikkapa neuropsykologilta. Vai puuttuiko sinulta oikea diagnoosi ennen terapiasi alkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapian pitäisi olla enemmän henkilökohtainen avustaja -tyyppistä toimintaa jossa ammattilaisen kanssa tehdään oikeasti asioita ja murretaan lukkoja aidoissa ympäristöissä.
Kyllä! Etenkin julkisella puolella! Hoitajalässytyssessiot (45 minuuttia turhuuden turhuutta) korvattaisiin kotiin ja toimintaan yhdessä lähtevän psykiatrisen hoitajan aktiivisessioilla - joissa tietysti samalla voisi jutella.
Yksityisesti voi käydä analyysissä omakustanteisesti vaikka vuosikymmeniä - se ei kenellekään kuulu.
Onhan terapiasta se supportiivinen eli tukea antava hyöty ainakin toisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Onhan terapiasta se supportiivinen eli tukea antava hyöty ainakin toisille ihmisille.
Vielä enemmän siitä olisi tukea käytännössä toteutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikea myöntää. Mitkä vaihtoehdot sitten mielestäsi ovat? Huumaavat/turruttavat lääkkeet ainoastaan kelpaavat? Jätetään hoitamatta kokonaan? Sinun ei ole pakko käydä terveydenhuollossa ellet itse sitä halua. Joten älä mene.
Kyllä minun oli pakko käydä vuosia täysin turhassa ja haitallisessa psykoterapiassa leipäni eteen. Kuntoutustukea ei saanut, ellei ollut kuntoutuksessa. Piti käydä turhassa psykoterapiassa todistaakseni, etten minä tästä autismista parane. Sitähän ei ilman psykoterapiassa käymistä voinut tietää, paranenko!
Autismi ei parane - se nyt on ollut vuosikymmeniä selvää. Sen sijaan hyvää kuntoutusta siihen voi saada terapian(kin) kautta vaikkapa neuropsykologilta. Vai puuttuiko sinulta oikea diagnoosi ennen terapiasi alkua?
Puuttui. Kävin kaikkineen ainakin viidessä psykoterapiassa yhteensä kymmenisen vuotta 1-3 kertaa viikossa. Sekin kertoo psykiatriasta paljon, ettei kenellekään tullut mieleen tutkia, onko autismia.
En koe että minuakaan olisi painostettu keskusteluterapiaan. Sen sijaan lääkkeiden ottamiseen on painostettu, vaikkei diagnoosista oltu edes varmoja ja ne perusteet joita itselleni kerrottiin eivät alkuunkaan vastanneet perusongelmiani. No kieltäydyin lääkityksestä ja sain asioita kuntoon muun hoidon avulla. Mutta se painostus alussa oli ihan järkyttävää. Harkitsin hoitosuhteen katkaisuakin sen takia.
Vierailija kirjoitti:
En koe että minuakaan olisi painostettu keskusteluterapiaan. Sen sijaan lääkkeiden ottamiseen on painostettu, vaikkei diagnoosista oltu edes varmoja ja ne perusteet joita itselleni kerrottiin eivät alkuunkaan vastanneet perusongelmiani. No kieltäydyin lääkityksestä ja sain asioita kuntoon muun hoidon avulla. Mutta se painostus alussa oli ihan järkyttävää. Harkitsin hoitosuhteen katkaisuakin sen takia.
Lääkitykseen painostetaan psykiatriassa jopa KELA:n puolesta: etuuksia ei välttämättä saa jos ei syö. Käsittämätöntä etenkin toimimattomien mielialalääkkeiden kohdalla. No, ne voi hakea apteekista ja jättää syömättä. Näin moni varmasti toimiikin.
Tietenkin terapia aiheuttaa ahdistusta, koska siinä kohdataan ahdistavia asioita omasta elämästä. Se kuitenkin samalla vie henkilöä pois päin kaavamaisista ja vanhoista ajatusmalleista, joilla on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus.