Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveysammattilaisten on niin vaikea myöntää että monet eivät keskusteluhoidosta/terapiasta hyödy ja osalle siitä on jopa haittaa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, ettei huonoa lapsuutta, vaikeaa menneisyyttä tai patologisia kiintymyssuhteita voida terapialla poistaa, mutta se voi auttaa löytämään keinoja ymmärtää ongelmien taustaa ja selviytyä niiden kanssa. Joskus ihmisten ongelmat ovat vain niin monimutkaisia, ettei niitä voida parantaa edes siinä määrin, että ihminen selviytyisi itsenäisesti. Ei ole realistinen ajatus, että hometalostakaan saisi korjaamalla priimaa. Näin siis vain vertauskuvallisesti. Toisaalta ei ole myöskään järkevää, että kuvitellaan kaikkien ongelmien olevan ratkaistavissa pillereillä. Useinhan ihmisille kelpaavat juuri vain ne tietyt rauhoittavat lääkkeet, joiden kanssa myös ollaan pulassa pidemmän päälle. Ei ole esimerkiksi olemassa mitään bentsodiatsepiinien puutostilaa, joka pitäisi välttämättä paikata.
Mutta ketipinorin ilmeisesti sitten on, koska tällä antipsykootilla ja neuroleptillä hiljennetään niin vanhukset palvelutaloissa kuin hoidetaan ahdistukset ja univaikeudetkin! Ihmeellinen puutossairaus totta tosiaan! Kollektiivinen psykoosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jonkinlaisista mielenterveysongelmista kärsivänä olen huomannut sellaisen erikoisen asian että hyödyn siitä jos saan auttaa jotakuta jolla on pahempia ongelmia kuin minulla. Ehkä monet hakeutuvat mt-alalle juuri tästä syystä? Terapiassa kävin joskus mutta se kyllä aiheutti minulle aika paljon ahdistusta.
Tietenkin terapia aiheuttaa ahdistusta, koska siinä kohdataan ahdistavia asioita omasta elämästä. Se kuitenkin samalla vie henkilöä pois päin kaavamaisista ja vanhoista ajatusmalleista, joilla on ollut pelkästään negatiivinen vaikutus.
En olisi tästä ihan varma. Eikö omien negatiivisten tunteiden kertaaminen aiheuta niiden reittien vahvistumista aivoissa?
Kyllä, jos niiden kanssa vain velloo päässään. Jos ne käsittelee jonkun toisen ihmisen kanssa tai kirjoittaa ylös mitä ajattelee, niin niistä pääsee hiljalleen eroon. Eikä siis mitään "Tänään olin masentunut, kuten aina, ja tulen aina olemaan." vaan:
"Tänään olin masentunut, koska minulla ei ole töitä, koulua, ystäviä ja parisuhdetta. Heräsin liian myöhään ihmisen luontaisen rytmin kannalta ja lisäksi nukuin liian vähän. Söin eilisen pitsan jämät 15 tuntia sitten, enkä ole syönyt muuta. Miksi söin sen pitsan ja miksi en ole syönyt muuta? Koska minulla ei ollut muuta syömistä, enkä jaksa lähteä kauppaan ja tykkään syyttää masennusta jaksamattomuudestani. Miksi tykkään tehdä sitä? Miksi minulla ei ole töitä, ystäviä tai harrastuksia?" jne ja siitä saakin sitten jo kymmenosaisen romaanin aikaan, jos oikein alkaa tutkia itseään. Kirjoittaminen todella auttaa availemaan oman elämän solmuja ja vahvistaa identiteettiä. Samalla oppii puhumaan näistä asioista totuudellisesti muille, koska on viimein alkanut tuntemaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, ettei huonoa lapsuutta, vaikeaa menneisyyttä tai patologisia kiintymyssuhteita voida terapialla poistaa, mutta se voi auttaa löytämään keinoja ymmärtää ongelmien taustaa ja selviytyä niiden kanssa. Joskus ihmisten ongelmat ovat vain niin monimutkaisia, ettei niitä voida parantaa edes siinä määrin, että ihminen selviytyisi itsenäisesti. Ei ole realistinen ajatus, että hometalostakaan saisi korjaamalla priimaa. Näin siis vain vertauskuvallisesti. Toisaalta ei ole myöskään järkevää, että kuvitellaan kaikkien ongelmien olevan ratkaistavissa pillereillä. Useinhan ihmisille kelpaavat juuri vain ne tietyt rauhoittavat lääkkeet, joiden kanssa myös ollaan pulassa pidemmän päälle. Ei ole esimerkiksi olemassa mitään bentsodiatsepiinien puutostilaa, joka pitäisi välttämättä paikata.
Mutta ketipinorin ilmeisesti sitten on, koska tällä antipsykootilla ja neuroleptillä hiljennetään niin vanhukset palvelutaloissa kuin hoidetaan ahdistukset ja univaikeudetkin! Ihmeellinen puutossairaus totta tosiaan! Kollektiivinen psykoosi!
Tämä! Neuroleptien määrääminen ”särkylääkkeeksi” Suomessa pitäisi kriminalisoida ja lääkäreitä sanktioida - tietävät hyvin mitä aiheuttaa! Häpeä!
Masentunut saattaisi tarvita ennemminkin toimintaterapiaa kuin nokakkain keskustelua. Yleensäkin puhuminen on asetettu vähän turhan korkealle jalustalle.
epävirallisesti hullu kirjoitti:
Osasyy voi olla sekin että nykyisin täysin normaaleja psykososiaalisia toimintoja halutaan diagnosoida mielenterveysongelmiksi.
Tämä on kyllä niin totta!
Minusta on lisäksi jotenkin ironista, kuinka hyvin ihmisen pitäisi tuntea itsensä saadakseen oikeanlaista apua. Esimerkiksi itse olen luonteeltani hieman laiska ja hieman saamaton, ja kesti aika kauan tajuta tämä, koska minusta yritetään koko ajan tehdä masentunutta näiden "oireiden" perusteella. Koska minun masennukseni nyt vain oireilee noin, enkä minä raukka edes huomaa sitä... En siis ole missään vaiheessa "haukkunut" itseäni, olen vain todennut älynneeni, että minä vain olen tällainen.
Itse hyötyisin suuresti keskusteluavusta ajoittaisen ahdistuksen takia, mutta eipä paljoa houkuttele, kun koko ajan saisi olla todistelemassa, että minä en suinkaan ole masentunut. Keskusteluapua saisin kyllä, mutta en sen syyn takia, miksi olen avun piirin hakeutunut. Ja eihän siitä silloin mitään apua todellakaan ole.
Se on kyllä totta, ettei huonoa lapsuutta, vaikeaa menneisyyttä tai patologisia kiintymyssuhteita voida terapialla poistaa, mutta se voi auttaa löytämään keinoja ymmärtää ongelmien taustaa ja selviytyä niiden kanssa. Joskus ihmisten ongelmat ovat vain niin monimutkaisia, ettei niitä voida parantaa edes siinä määrin, että ihminen selviytyisi itsenäisesti. Ei ole realistinen ajatus, että hometalostakaan saisi korjaamalla priimaa. Näin siis vain vertauskuvallisesti. Toisaalta ei ole myöskään järkevää, että kuvitellaan kaikkien ongelmien olevan ratkaistavissa pillereillä. Useinhan ihmisille kelpaavat juuri vain ne tietyt rauhoittavat lääkkeet, joiden kanssa myös ollaan pulassa pidemmän päälle. Ei ole esimerkiksi olemassa mitään bentsodiatsepiinien puutostilaa, joka pitäisi välttämättä paikata.