Uskottomuutta vai ei?

EP7 kirjoitti:

Jos mun mies soittaisi kotoamme toiselle naiselle ikäväänsä ja olisin kuulemassa puhelun, niin: 1. Olisin tietty järkyttynyt, että ikävöi toista naista noin kovasti ja miettisin vakavasti omien osakkeideni romahdusta. 2. olisin vielä järkyttyneempi ja vihainen, että hän kehtaisi tehdä moista minun kuulteni.

Just tämä 2. Halusiko jäädä kiinni, koska olisi voinut kyllä soittaa niinkin etten kuule?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ajatukset ja kaipuu toiseen naiseen. Paha juttu. Voittaa todellakin nuo "yksittäistapauskännivedot" 100-0.

Joku jo mietti, että onko joku syy tuntea näin, eli pää jotenkin "sekaisin". Ei aina tarvitse olla k*lli kompassina juokseva pelimies. Toivottavasti tilanne selkiää parhain päin. Paljon pitää työstää, keskustella, ymmärtää ja anteeksi antaa, jos sille tielle rohkenee lähteä. Surullista.

Minusta kännivedot on pahempia. Silloin mies ilman harkintaa ja tunteita on valmis heittämään perheensä ja vaimonsa romukoppaan. Sen sijaan tällaisessa tilanteessa mies on todennäköisesti yrittänyt hillitä tunteitaan, mutta ei vaan voi asialle mitään. Ehkä tällaisessa tilanteessa mies voi tehdä päätöksen nykyisen tilanteen puolesta. Ja jos ei niin tekee eropäätöksen ihan rakkauteen perustuen, ei sen takia että panettaa.

No aika pahoja molemmat. Mutta...jos nyt oletetaan, että todellakin on joku  törkyhumalainen  

(ja kyllä, ainakin mulla on kokemusta, että kännissäkin mies hyvin pystyy, vaikka en ole itse pettämässä koskaan ollutkaan)

"pikkujouluvahinko"

(kyllä, nämä eivät ole mitään vahinkoja, kunhan hain jotain sopivaa termiä)

sattunut käymään, olisi mulle helpompi yrittää päästä asiasta yli, jos olisin varma siitä, että tosiaankin on kertajuttu, ja mies tekisi kaikkensa; lopettaisi jopa kaikki houkutusjuhlat ym. mahdolliset työpaikkakurssit jne. tai olisi niissä selvin päin tai housut jalassa, jos ei pysty lähtemään ajoissa kotiin.

Kylläpä se olisi meidän yhteisen elämän loppu, jos mies riutuisi rakkaudesta, bilettelisi tuosta noin vain jonkun typykän kanssa, olisi täysin muissa maailmoissa, mutta samalla vakuuttelisi minulle rakkauttaan ja vaatisi minulta ymmärrystä ja "Hyvän matkan toivotuksia" kun menee murusensa kanssa konserttiin tai matkoille. Tuskin nämäkään tapauksen hlöt ovat reissuillaan toisiaan kädestä pitämässä. Ei ei.

Eihän ihastukselle mitään voi.

Laimenee ajan myötä, jos mies haluaa sitoutua perheeseensä.

25v yhteiseloa ja kummallakin ollut ihastuksia.

Loukkaahan se, mutta auttaa kun ajattelee asiaa järkiperäisesti.

Pitkälti silkkaa biologiaa.

Mutta en sallisi mitään hengailua ihastuksen kanssa ja tämä oitäisi puolisonkin ymmärtää...

Itse olin tosi ihastunut naimisissa olevaan työkaveriini ja kyllä se sellaista tunteenpaloa oli vaikka mitään fyysistä ei tapahtunut. Helpotus oli todella suuri kun työkaveri vaihtoi toiseen kerrokseen! Vaadi että vaihtaa työpaikkaa, muuten tuo ei lopu milloinkaan! Miehet haluaa pitää mamman ja typykän, älä suostu tuollaiseen kolmiyhteyteen!

Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tässä nyt pidetään sitä kotiliettä lämpimänä samalla kun testataan mihin uusi ihastus voi johtaa. Hävytöntä suorastaan. Jos on pikku ihastus päällä, niin se pidetään oman pään sisällä "päivän piristysfantasiana", eikä eletä "rakas pikku vaimo, annas mulle nyt kuule aikaa rauhassa päättää jäänkö kotiin vai lemppaanko sinut uuden tieltä". Onko tämä nyt sitten jotain nykyajan kilttiä uskottomuutta, kun " on vain pikku ihastus, koeta kestää, menee ohi tai sitten ei"...

Ehdota yhteistä tapaamista viinin ja hyvän ruuan merkeissä jossain rauhallisessa paikassa. Ties mitä uusia puolia elämästänne löytyy.

Itse elin tuossa tilanteessa 6kk.

Sitten yksinkertaisesti kyllästyin siihen murehtimiseen missä hän on milloinki ja kenen kanssa.

Tilanne oli harmittava kun olin raskaanakin.

Siinä oli hänen tukensa minulle. Toivottavasti oli herkku muija...

Mitä se nainen oikein kuvittelee?

Vie lapset sinne joku pv, siinähän hoitaa ukkos kanssa

Mitä helvettiä ihmiset? Keskustelkaa niin kuin aikuiset ihmiset jumalauta. Ihastumisia tapahtuu ihmisen elämässä, ja niistä pitäisi pystyä puhumaan, se on ihan normaalia. Ei mitään ihme uhkailuja sun muita, yrittäkää ymmärtää toinen toisianne niin menee kaikki paremmin. 

Impulsiivinensonni kirjoitti:

Eihän ihastukselle mitään voi.

Ei voi ihastukselle, mutta omalle käytöksellään kyllä. Onko pakko soitella ikäväänsä? Pakko viettää mahdollisimman paljon aikaa toisen kanssa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa pitää mamman ja typykän, älä suostu tuollaiseen kolmiyhteyteen!

Tässä tapauksessa minä olisin se typykkä :)

Ihastuksen kohde on vanhempi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehdota yhteistä tapaamista viinin ja hyvän ruuan merkeissä jossain rauhallisessa paikassa. Ties mitä uusia puolia elämästänne löytyy.

Minä olisin ainoa viininjuoja siitä porukasta :) muut vetäis kaljaa.

Ap

Huhuh mikä älykääpiöäijä..

Anna sille mahollisuus panna haluamansa naisen kanssa?

Teidän luottamus on menny jo rikki.

Toivotaan ettei akka ookkaan sen parempi,ja saa madella kotiin. Jos viittit kattoa sitä enää.

Vierailija kirjoitti:

Itse elin tuossa tilanteessa 6kk.

Sitten yksinkertaisesti kyllästyin siihen murehtimiseen missä hän on milloinki ja kenen kanssa.

Tilanne oli harmittava kun olin raskaanakin.

Siinä oli hänen tukensa minulle. Toivottavasti oli herkku muija...

Osanotot :( Mites nyt menee sulla?

Meillä on miehen kanssa yhteinen tuttavamies, joka on käynyt läpi ainakin kolme avioliittoa, jokusen avoliiton ja useita seurustelusuhteita. Lapsia on useille eri naisille ja monta, en tiedä lopullista määrää, kun ei ole nähty vuosiin.

Kaikki tietämäni/tuntemani naiset ovat olleet ihan fiksuja ja töissä käyviä, kauniitakin, tietenkin! 

Viimeisin tietämäni nainen ( ihan kuin Pia Lamberg kaikin puolin) teki hänelle kaksi lasta, menetti omistusasuntonsa ja "vanheni", miehen paneskellessa milloin missäkin, kymmeniä vuosia naamaltaan ja sielultaan. Kerran tämä mies selitteli meille nauraen, kuin "muija" oli pörähtänyt kumit kirskuen hotellille, missä silloinen pettäminen tapahtui.

Kaveri ei ollut mitenkään komea, n. 175cm pitkä ja melko tavis, mutta voi sitä karismaa ja supliikkia (ei Matti Nykäselle häviä) ja ne suuret taivaansiniset silmät! Aina oli hauskaa baarissa kun nähtiin. Olen joskus jossain sittarissa hänet kaukaa nähnyt lasten kanssa, ja niin kauniita ovat lapsetkin, tytöt pitkähiuksisia ja -säärisiä, samoin soma yksi poikakin. Hyvin ainakin geenit on valinnut. Välttykää näiltä :D

Pikkulinnut lauloi ettei toinen nainen ollutkaan ihan sitä mitä mies oli aatellu 😂

Täällä se käy raapimassa ovea surkutellen menneitä.

Ja ps ehkä toi kuvailemasi on se mun mies, ex, osuu kuvailut kohilleen😀

Ei siinä mitään, lapset(kaksoset) on ihania ja nättejä tyttöjä. Heitä en vaihtas mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulinnut lauloi ettei toinen nainen ollutkaan ihan sitä mitä mies oli aatellu 😂

Täällä se käy raapimassa ovea surkutellen menneitä.

Ja ps ehkä toi kuvailemasi on se mun mies, ex, osuu kuvailut kohilleen😀

Ei siinä mitään, lapset(kaksoset) on ihania ja nättejä tyttöjä. Heitä en vaihtas mihinkään.

Mahtavaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on outoa se miten tärkeää ihmisille on määritellä onko jokin asia pettämistä vai ei, ikään kuin se tekisi loukkaavan toiminnan jotenkin olemattomaksi, jos sitä ei luokitella uskottomuudeksi.

Eiköhän ole aika selvää, että tuollainen käytös on väärin ja loukkaavaa kumppania kohtaan, kutsutaan sitä sitten uskottomuudeksi tai joksikin muuksi. Se tässä on oleellista.

Lähinnä hain mielipidettä siihen onko ”lupa” loukkaantua moisesta toiminnasta. Ja siihen sainkin sinulta vastauksen. Kiitos!

Ap

Jättäkö sinä loukkaantumatta, jos loukkaantuminen kielletään tällä palstalla? Voi hyvänen aika taas, eikö siellä korviesi välissä ole minkäänlaista elämää?

Et voi estää linnun lentämästä pääsi yläpuolella, mutta voit estää sen tekemästä pesää pääsi päälle.

Kyllä ihminen ihastuu ja rakastuu moniinkin ihmisiin elämänsä aikana.  Tämä ei tarkoita sitä, että antaisi mielihaluilleen vallan.  Kaikki tämä tapahtuu ihmisen päässä ja ei johda käytännön toimiin.  Sanon tämän vajaan 50-vuoden avioliiton kokemuksella.

Eihän tuo nyt varsinaisesti uskottomuutta ole, mutta jos ikävöi toisen naisen perään, niin ero on paras ratkaisu.