Lue keskustelun säännöt.
Joskus vaan ei jaksa enää.
25.04.2018 |
Epäilen että minulla on masennus joka on jatkunut pitkään, vuosia. Siis olen kyllä välillä iloinenkin mutta nyt olen alkanut ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia. Tosissani. Toivon välillä että kuolisin johonkin sairauteen, koska ei ole uskallusta tehdä itsemurhaa. Olen todella katkera menneestä elämästä. Unelmani eivät ole toteutuneet ja olen pettynyt parisuhteeseeni. Olen jo pidemmän aikaa jättänyt raha-asiat retuperälle eikä sekään itse asiassa enää haittaa/kiinnosta. Olen hylännyt lähes kaikki ystäväni-eivätkä hekään näytä kaipaavan. En käy muualla kuin töissä ja kaupassa. En näe tulevaisuudessani enää mitään tavoiteltavaa. Tsi aina on haabeita ja unelmia mutta siksi ne jäävätkin. Tuntuu että viimeiset 15 vuotta olen yrittänyt ja yrittänyt mutta kaikki menee vain päin helvettiä. En ole ikinä puhunut tästä kenellekään vaan näytellyt hyvin. Enää en jaksa yrittää. Kaipa tämä oli sitten tässä. Kaksi ihanaa lasta ollaan kunnialla kasvatettu aikuisiksi ja olen heistä suunnattoman ylpeä ja tiedän että pärjäävät. Eipä ne ongelmat taida puhumalla muuksi muuttua. Olen kyllä miettinyt psykiatria mutta hän ei pysty korjaamaan rahahuoliani ja itseni avaaminen kenellekään vieraalle (kun en pysty sitä tekemään lähimmillekään) on nöyryyttävää.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että minulla on masennus joka on jatkunut pitkään, vuosia. Siis olen kyllä välillä iloinenkin mutta nyt olen alkanut ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia. Tosissani. Toivon välillä että kuolisin johonkin sairauteen, koska ei ole uskallusta tehdä itsemurhaa. Olen todella katkera menneestä elämästä. Unelmani eivät ole toteutuneet ja olen pettynyt parisuhteeseeni. Olen jo pidemmän aikaa jättänyt raha-asiat retuperälle eikä sekään itse asiassa enää haittaa/kiinnosta. Olen hylännyt lähes kaikki ystäväni-eivätkä hekään näytä kaipaavan. En käy muualla kuin töissä ja kaupassa. En näe tulevaisuudessani enää mitään tavoiteltavaa. Tsi aina on haabeita ja unelmia mutta siksi ne jäävätkin. Tuntuu että viimeiset 15 vuotta olen yrittänyt ja yrittänyt mutta kaikki menee vain päin helvettiä. En ole ikinä puhunut tästä kenellekään vaan näytellyt hyvin. Enää en jaksa yrittää. Kaipa tämä oli sitten tässä. Kaksi ihanaa lasta ollaan kunnialla kasvatettu aikuisiksi ja olen heistä suunnattoman ylpeä ja tiedän että pärjäävät. Eipä ne ongelmat taida puhumalla muuksi muuttua. Olen kyllä miettinyt psykiatria mutta hän ei pysty korjaamaan rahahuoliani ja itseni avaaminen kenellekään vieraalle (kun en pysty sitä tekemään lähimmillekään) on nöyryyttävää.
Millaiset rahahuolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jotain kivaa itsehemmottelua, kesä on tulossa ja silleen :)
T. 24 tuntia yhtämittaisista kivuista kärsinyt eikä loppua näy.