tämäpä yllätys! pientä lasta kiduttaneet alkavat uhreiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hurjaa, ettei mitään syyllisyydentunnetta tunnu noista kommenteista. Esimerkiksi teippauksen suhteen.

Mutta käsittämättömältä kyllä tuntuu myös se, että ennen tuomiota ja sos.viranomaisten tutkintaa on päädytty siihenkin, että lapset eivät ole nähneet vanhempiaan puoleentoista vuoteen. Melko traumatisoivaa sekin lapsille tuon kaiken päälle.

Tuo on kyllä outoa, eihän se 3v tyttö varmaan edes tunnistanut vanhempiaan enää. Ja häntä ei ilmeisesti kaltoinkohdeltu joten on melkoinen henkinen rääkki joutua yhtäkkiä täysin ventovieraiden huomaan eikä nähdä vanhempia ollenkaan.

Ai se ei ole kaltoinkohtelua, että joutuu katsomaan veljensä kiduttamista??

Älkää ikinä uskoko sellaisten teille tuntemattomien vanhempien selityksiä, joilta on lapset viety! Meidän tuttavaperheessä oli äiti, isäpuoli ja äidin kolme tytärtä, iät 10-15v. Isäpuoli oli vuorokauden ympäri kännissä ja hän puristeli, lähmi ja kommentoi noiden tyttöjen kehoja ja heidän oma äiti mustasukkaisuuspäissään kommentoi tilanteita tyyliin "no kannattaako pukeutua ku k...usinen h...uora?" Isäpuolella nettipornot raikasi olohuoneessa, asunto lattiasta kattoon aivan saastainen ja haju hirveä, tytöt elivät epäsäännöllisillä einesaterioilla, äidillä eläintenpitokielto edellisten lemmikkien kaltoinkohtelusta, koulu meni kaikilla todella huonosti ja elämä muutenkin yhtä huutoa, itkua, kiroulua ja sekasortoa. Ulkopuolinen soitti lastensuojeluun ja tytöt otettiin huostaan reilussa viikossa. Tytöt eivät ole pariin vuoteen olleet tekemisissä vanhempiensa kanssa enempää kuin on pakko ja vanhemmat meluavat fb:ssä edelleen olevansa lastensuojelun UHREJA, levittävät sossutätien tietoja netissä ja uhkailevat tyyliin heidän lapsia ja lemmikkejä. Äiti selittelee huostaanottoja sillä, että tytöt ovat käyttäytyneet väärin, heillä oli vaan "normaalia kodin sotkua" ja sossu on epäpätevä vainoaja... ja koko ryhmä vaan uskoo ja tsemppaa. 

Meillä oli myös kotona totaalisen sekopäistä meininkiä ja lopulta naapurissa asuva yh-äiti teki lasun. Jumala sitä naista siunatkoon, oikeesti. Minut ja veljeni otettiin huostaan kun minä olin 12v ja veljeni 8v ja se oli parasta mitä meille on ikinä tapahtunut. Meidän ero tuttavaperheeseen oli sellainen, että meillä oli normaali lähiökoti, vanhemmat töissä eikä kumpikaan heistä juonut tai narkannut. Eivätkä vanhemmat tietenkään tunnustaneet omia tekojaan ja varmaan siitä syystä koko lähipiirimme luuli pitkään, että huostaanotto on perusteeton. Syytettiin sossua ja rahavirtoja (vaikka minä olin ihan kunnallisessa nuorisokodissa) ja byrokratiaa ja muuta, kunnes sain aikuisena suuni auki. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää ikinä uskoko sellaisten teille tuntemattomien vanhempien selityksiä, joilta on lapset viety! Meidän tuttavaperheessä oli äiti, isäpuoli ja äidin kolme tytärtä, iät 10-15v. Isäpuoli oli vuorokauden ympäri kännissä ja hän puristeli, lähmi ja kommentoi noiden tyttöjen kehoja ja heidän oma äiti mustasukkaisuuspäissään kommentoi tilanteita tyyliin "no kannattaako pukeutua ku k...usinen h...uora?" Isäpuolella nettipornot raikasi olohuoneessa, asunto lattiasta kattoon aivan saastainen ja haju hirveä, tytöt elivät epäsäännöllisillä einesaterioilla, äidillä eläintenpitokielto edellisten lemmikkien kaltoinkohtelusta, koulu meni kaikilla todella huonosti ja elämä muutenkin yhtä huutoa, itkua, kiroulua ja sekasortoa. Ulkopuolinen soitti lastensuojeluun ja tytöt otettiin huostaan reilussa viikossa. Tytöt eivät ole pariin vuoteen olleet tekemisissä vanhempiensa kanssa enempää kuin on pakko ja vanhemmat meluavat fb:ssä edelleen olevansa lastensuojelun UHREJA, levittävät sossutätien tietoja netissä ja uhkailevat tyyliin heidän lapsia ja lemmikkejä. Äiti selittelee huostaanottoja sillä, että tytöt ovat käyttäytyneet väärin, heillä oli vaan "normaalia kodin sotkua" ja sossu on epäpätevä vainoaja... ja koko ryhmä vaan uskoo ja tsemppaa. 

Meillä oli myös kotona totaalisen sekopäistä meininkiä ja lopulta naapurissa asuva yh-äiti teki lasun. Jumala sitä naista siunatkoon, oikeesti. Minut ja veljeni otettiin huostaan kun minä olin 12v ja veljeni 8v ja se oli parasta mitä meille on ikinä tapahtunut. Meidän ero tuttavaperheeseen oli sellainen, että meillä oli normaali lähiökoti, vanhemmat töissä eikä kumpikaan heistä juonut tai narkannut. Eivätkä vanhemmat tietenkään tunnustaneet omia tekojaan ja varmaan siitä syystä koko lähipiirimme luuli pitkään, että huostaanotto on perusteeton. Syytettiin sossua ja rahavirtoja (vaikka minä olin ihan kunnallisessa nuorisokodissa) ja byrokratiaa ja muuta, kunnes sain aikuisena suuni auki. 

Ihan uteliaisuudesta (ei ole pakko kertoo) mitä sun vanhemmat siis teki? Tappeliko ne keskenään vai miten se naapuri ymmärsi tehdän lasun?

Itse yläasteikäisenä huostaanotettuna voin kertoa, että joskus sosiaaliviranomaisilla pitäisi olla oikeus kommentoida joitain keissejä takaisin. Vaikka sen huostaanotetun lapsen suostumuksella, jos hän on 16v täyttänyt. Joskus toi tilanteet on hemmetin epäreiluja sossuja ja huostaanotettuja lapsia kohtaan, koska sossut eivät voi ääneen perustella päätöksiään ja ne lapsetkin usein tajuavat oman parhaansa sitten kun ovat riittävän kypsiä heijastelemaan ja pohdiskelemaan. Minä olen huumeriippuvaisen yh-äidin lapsi ja olenkin avautunut totaalisen pas-kasta lapsuudestani täällä aikaisemmin. Minä itse soitin lasuun ollessani ysiluokalla ja pääsin nopeasti pois kotoa. Äiti vastusti sijoittamistani ja puolivahingossa tiuskaisi minulle "Lähtisit vasta 17-vuotiaana ku susta ei enää makseta lapsilisiä." ... Kun sijoutuin vastaanottokodin jälkeen lopulliseen "laitos"yksikkööni, siellä oli valmiina 3 muuta nuorta samoilta seuduilta kuin itsekin olin. Jokainen heistä halusi pois kotoa ja minun lisäkseni yksi heistä oli itse puhelimeen tarttunut. Myöhemmin yksikköömme tuli kaksi riekkuapinaa, jotka tuntuivat lähinnä olevan ylpeitä siitä että ovat peräsuolesta, mutta lastensuojelu ei todellakaan ole niin mätä taho kuin mitä aina puhutaan.

Jokainen päätös kokouksissa ja itse laitoksessa oli perusteltu ja lainmukainen. Meillä oli selkeät rajat ja säännöt, joiden rikkomisesta tuli aina joku seuraamus. Parasta oli se, että seuraamus oli aina etukäteen tiedossa, eikä perustunut koskaan laitoksen henkilökunnan mielivaltaan. Seuraamus oli aina yhteydessä itse tekoon, esim. jos otti hatkat viikonloppuna, ei seuraavana viikonloppuna ollut asiaa ulos. Hyvästä käytöksestä sai hyvää palautetta ja joskus leffaliput. Usein ihmisten käsitys laitoksesta on sellainen, että 20 lasta on samassa huoneessa ja aina on kurjaa ja kamalaa. Käsitys on niin väärä kuin vain voi olla. Aina oli tarjolla keskustelua, kuuntelua, rauhaakin tarvittaessa, säännölliset ruoka-ajat, terveellistä kotiruokaa, käytännön asioiden opetusta, vastuun opettamista ja terveitä aikuisen malleja. Minua häiritsi siellä eniten kotiintuloajat, mutta totuin niihin nopeasti. Aloin vasta laitoksessa oppimaan itseni arvostamista ja itseni kunnioittamista. Se oli kasvattavin paikka, jossa olin koskaan ollut. Ainoa ymmärrettävä miinus oli se, että henkilökunta ei saanut paijata tai halailla meitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ikinä uskoko sellaisten teille tuntemattomien vanhempien selityksiä, joilta on lapset viety! Meidän tuttavaperheessä oli äiti, isäpuoli ja äidin kolme tytärtä, iät 10-15v. Isäpuoli oli vuorokauden ympäri kännissä ja hän puristeli, lähmi ja kommentoi noiden tyttöjen kehoja ja heidän oma äiti mustasukkaisuuspäissään kommentoi tilanteita tyyliin "no kannattaako pukeutua ku k...usinen h...uora?" Isäpuolella nettipornot raikasi olohuoneessa, asunto lattiasta kattoon aivan saastainen ja haju hirveä, tytöt elivät epäsäännöllisillä einesaterioilla, äidillä eläintenpitokielto edellisten lemmikkien kaltoinkohtelusta, koulu meni kaikilla todella huonosti ja elämä muutenkin yhtä huutoa, itkua, kiroulua ja sekasortoa. Ulkopuolinen soitti lastensuojeluun ja tytöt otettiin huostaan reilussa viikossa. Tytöt eivät ole pariin vuoteen olleet tekemisissä vanhempiensa kanssa enempää kuin on pakko ja vanhemmat meluavat fb:ssä edelleen olevansa lastensuojelun UHREJA, levittävät sossutätien tietoja netissä ja uhkailevat tyyliin heidän lapsia ja lemmikkejä. Äiti selittelee huostaanottoja sillä, että tytöt ovat käyttäytyneet väärin, heillä oli vaan "normaalia kodin sotkua" ja sossu on epäpätevä vainoaja... ja koko ryhmä vaan uskoo ja tsemppaa. 

Meillä oli myös kotona totaalisen sekopäistä meininkiä ja lopulta naapurissa asuva yh-äiti teki lasun. Jumala sitä naista siunatkoon, oikeesti. Minut ja veljeni otettiin huostaan kun minä olin 12v ja veljeni 8v ja se oli parasta mitä meille on ikinä tapahtunut. Meidän ero tuttavaperheeseen oli sellainen, että meillä oli normaali lähiökoti, vanhemmat töissä eikä kumpikaan heistä juonut tai narkannut. Eivätkä vanhemmat tietenkään tunnustaneet omia tekojaan ja varmaan siitä syystä koko lähipiirimme luuli pitkään, että huostaanotto on perusteeton. Syytettiin sossua ja rahavirtoja (vaikka minä olin ihan kunnallisessa nuorisokodissa) ja byrokratiaa ja muuta, kunnes sain aikuisena suuni auki. 

Ihan uteliaisuudesta (ei ole pakko kertoo) mitä sun vanhemmat siis teki? Tappeliko ne keskenään vai miten se naapuri ymmärsi tehdän lasun?

"Äiti menee ja hyppää parvekkeelta alas. Sitten äiti kuolee, eikä kukaan ruoki Jesseä*. Sitten Jessekin kuolee nälkään. Ja sitten poliisit tulee ja näkee, että sä olet tappanut meidän. Sitten ne vie sut vankilaan. Nyt äiti menee (parvekkeelle). Heippa!" ja sitten hän nousi ja minä roikuin hänen paitansa helmassa aivan kauhuissani, itkin ja huusin, että älä hyppää äiti, älä hyppää. Aikani ulistuani äiti läppäisi minua päähän tai poskelle, haukkui minua v:n idiootiksi ja meni tekemään juttujaan. Jesse oli pikkuveljeni, vauva vielä. 

"Katso, Aada*. Jesse itkee. Iskä nipistää Jesseä, jos et nyt tee jotain." Ja sitten yritin saada vauvan itkun loppumaan, ettei isä nipistäisi häntä.

En minäkään ihan tervepäisenä pysynyt. Äiti ja isä kertoivat, että "Jesse on paha vauva." ja lopulta itsekin nipistelin häntä. Vihaan itseäni siitä syystä. Tällaisia muistoja minulla veljeni vauva-ajoilta. Pahemmaksi vaan menivät ja pian veljeni sai omansa. Äiti suuttui minulle asiasta X ja rangaistukseksi ajeli pääni kaljuksi ollessani 10-vuotias. Naapureille hän väitti, että minulla on syöpä. Kun kuukautiseni alkoivat, hän vihaisena yökki ja "oksenteli" ja heitti veriset alushousut päälleni. Veljelleni hän uhitteli, että "Aada leikkaa sun pippelin pois." En viitsisi muistella enempää. 

Naapuri kertoi myöhemmin menneensä kananlihalle jostain lauseesta, jonka olin sanonut tyynesti vakavalla naamalla. En tiedä mikä oli viimeinen niitti soittaa lasuun.

Miten voi olla puolusteltua, jos teippaa atoopikon herkän ihon ja saksilla repii  myöhemmin teippejä ja siinä samassa ihon auki. Teippien myrkyllinen liima ei todellakaan edesauta asiaa. 

Atoopikona tiedän mikä helvetillinen olo on, kun iho vuotaa verta ja kuitiaa. Lapsiparka, jolle on sattunut idioottimaisen vähä-älyset vanhemmat. Ainahan nämä vielä puolustelevat typeryyttään.

Onneksi sattui paikalle tämä ilmiantaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa että poika uskoo että äiti ei häntä koskaan halunnut vaan toivoo kuolemaa. Ja sijaisperhekään ei häntä halunnut pitää.

Jos on noin kovia käytöshäiriöitä ettei kukaan kestä, niin pitäisiköhän paremmin saada tukea terveystoimen puolelta? Ehkä jokin sairaus kyseessä.

Olisiko tämä "sairaus" se, että lasta on kohdeltu aivan järkyttävän huonosti eikä hän ole oppinut läheisyyttä, rakkautta, turvaa, luottamusta, huolenpitoa tai mitään muutakaan mitä lapsen olisi pitänyt vanhemmiltaan saada? Aivan takuulla on hankala.

Juuri näin! Ei kai kukaan voi olettaa että olisi ihan tavallinen hyväkäytöksinen lapsi jos on koko elämänsä joutunut elämään hyljeksittynä ja kaltoin kohdeltuna. Näiden haavojen paikkaamiseen menee vuosia. Ja silti jää arvet. Jokainen hylkäämiskokemus pahentaa tilannetta. Lapsen pitäisi oppia luottamaan siihen että "omat" aikuiset jaksavat rakastaa ja olla tukena vaikka hän olisi miten hankala vaan. Vasta kun tämä luottamus on rankan kokeilun avulla hankittu alkaa pikkuhiljaa parannusta olla odotettavissa. Ei tätä voi nopeuttaa. Lapsi on varmasti haastava ja niin hän saakin olla kaiken kokemansa jälkeen. Hän tarvitsee aikuiset jotka ymmärtävät, sanoittavat tunteita, lohduttavat ja vakuuttavat etteivät silti hylkää. Ja pitävät sanansa!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hurjaa, ettei mitään syyllisyydentunnetta tunnu noista kommenteista. Esimerkiksi teippauksen suhteen.

Mutta käsittämättömältä kyllä tuntuu myös se, että ennen tuomiota ja sos.viranomaisten tutkintaa on päädytty siihenkin, että lapset eivät ole nähneet vanhempiaan puoleentoista vuoteen. Melko traumatisoivaa sekin lapsille tuon kaiken päälle.

Höpö höpö. Miksi lapset muka pitäisi altistaa tuolle sairaalle ja väkivaltaiselle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ikinä uskoko sellaisten teille tuntemattomien vanhempien selityksiä, joilta on lapset viety! Meidän tuttavaperheessä oli äiti, isäpuoli ja äidin kolme tytärtä, iät 10-15v. Isäpuoli oli vuorokauden ympäri kännissä ja hän puristeli, lähmi ja kommentoi noiden tyttöjen kehoja ja heidän oma äiti mustasukkaisuuspäissään kommentoi tilanteita tyyliin "no kannattaako pukeutua ku k...usinen h...uora?" Isäpuolella nettipornot raikasi olohuoneessa, asunto lattiasta kattoon aivan saastainen ja haju hirveä, tytöt elivät epäsäännöllisillä einesaterioilla, äidillä eläintenpitokielto edellisten lemmikkien kaltoinkohtelusta, koulu meni kaikilla todella huonosti ja elämä muutenkin yhtä huutoa, itkua, kiroulua ja sekasortoa. Ulkopuolinen soitti lastensuojeluun ja tytöt otettiin huostaan reilussa viikossa. Tytöt eivät ole pariin vuoteen olleet tekemisissä vanhempiensa kanssa enempää kuin on pakko ja vanhemmat meluavat fb:ssä edelleen olevansa lastensuojelun UHREJA, levittävät sossutätien tietoja netissä ja uhkailevat tyyliin heidän lapsia ja lemmikkejä. Äiti selittelee huostaanottoja sillä, että tytöt ovat käyttäytyneet väärin, heillä oli vaan "normaalia kodin sotkua" ja sossu on epäpätevä vainoaja... ja koko ryhmä vaan uskoo ja tsemppaa. 

Meillä oli myös kotona totaalisen sekopäistä meininkiä ja lopulta naapurissa asuva yh-äiti teki lasun. Jumala sitä naista siunatkoon, oikeesti. Minut ja veljeni otettiin huostaan kun minä olin 12v ja veljeni 8v ja se oli parasta mitä meille on ikinä tapahtunut. Meidän ero tuttavaperheeseen oli sellainen, että meillä oli normaali lähiökoti, vanhemmat töissä eikä kumpikaan heistä juonut tai narkannut. Eivätkä vanhemmat tietenkään tunnustaneet omia tekojaan ja varmaan siitä syystä koko lähipiirimme luuli pitkään, että huostaanotto on perusteeton. Syytettiin sossua ja rahavirtoja (vaikka minä olin ihan kunnallisessa nuorisokodissa) ja byrokratiaa ja muuta, kunnes sain aikuisena suuni auki. 

Ihan uteliaisuudesta (ei ole pakko kertoo) mitä sun vanhemmat siis teki? Tappeliko ne keskenään vai miten se naapuri ymmärsi tehdän lasun?

"Äiti menee ja hyppää parvekkeelta alas. Sitten äiti kuolee, eikä kukaan ruoki Jesseä*. Sitten Jessekin kuolee nälkään. Ja sitten poliisit tulee ja näkee, että sä olet tappanut meidän. Sitten ne vie sut vankilaan. Nyt äiti menee (parvekkeelle). Heippa!" ja sitten hän nousi ja minä roikuin hänen paitansa helmassa aivan kauhuissani, itkin ja huusin, että älä hyppää äiti, älä hyppää. Aikani ulistuani äiti läppäisi minua päähän tai poskelle, haukkui minua v:n idiootiksi ja meni tekemään juttujaan. Jesse oli pikkuveljeni, vauva vielä. 

"Katso, Aada*. Jesse itkee. Iskä nipistää Jesseä, jos et nyt tee jotain." Ja sitten yritin saada vauvan itkun loppumaan, ettei isä nipistäisi häntä.

En minäkään ihan tervepäisenä pysynyt. Äiti ja isä kertoivat, että "Jesse on paha vauva." ja lopulta itsekin nipistelin häntä. Vihaan itseäni siitä syystä. Tällaisia muistoja minulla veljeni vauva-ajoilta. Pahemmaksi vaan menivät ja pian veljeni sai omansa. Äiti suuttui minulle asiasta X ja rangaistukseksi ajeli pääni kaljuksi ollessani 10-vuotias. Naapureille hän väitti, että minulla on syöpä. Kun kuukautiseni alkoivat, hän vihaisena yökki ja "oksenteli" ja heitti veriset alushousut päälleni. Veljelleni hän uhitteli, että "Aada leikkaa sun pippelin pois." En viitsisi muistella enempää. 

Naapuri kertoi myöhemmin menneensä kananlihalle jostain lauseesta, jonka olin sanonut tyynesti vakavalla naamalla. En tiedä mikä oli viimeinen niitti soittaa lasuun.

Voi luoja miten kamalaa! Olen sanaton!