Ystäväsi pettää. Kerrotko puolisolle?

Voisiko joku kertomisen kannalla oleva selittää, miksi sinulla on mielestäsi oikeus tulla kertomaan minulle mieheni oletetusta petollisuudesta, vaikka en haluaisi siitä sinulta kuulla? T: kuvitteellinen ystäväsi

En kertoisi ikinä ystävän asioita eteenpäin. Minulla ei ole sellaista tilannetta tulossakaan, että molemmat olisivat ystäviäni, ja jos jostain kumman syystä näin kävisi, niin sanoisin pettäjälle että hänellä on viikko aikaa kertoa itse, sitten kerron minä.

Ehdin vasta nyt illalla takaisin tänne palstalle. Olen hämmästynyt, että moni on olettanut, että minä olin aikeissa kertoa nyt jotain jollekin - en todellakaan ollut. Mennen talven lumia. Lisäksi mä tosiaan olen lojaali ystävä - ystävän mies on toki silleen mun kaveri, että olen minä senkin huolia joskus kuunnellut. Mutta pari on käynyt yhdessä esim. pariterapiassa, eli mistäs mä tiedän, vaikka olisivat asiaa joskus käsitelleetkin.

Syy, miksi kyselin täällä tätä, on, että tein vain kiinnostavan havainnon moraalistani tässä. Että vaikka (kuten kai suurin osa) koen olevani moraalinen ihminen, ja katson, että monogaamisessa suheessa toisten kanssa paneminen on epärehellistä, olen ajatellut, että tässä ystäväni hyvinvointi on kuitenkin mennyt jonkin moraalin edelle. Ja mietin, että kaikki ei varmastikaan ajattele näin. Ajattelin, että tämä oli teoreettisestikin kiinnostava kysymys. Ja mielipiteitä löytyi - olen täällä saanutkin sen vastauksista nähdä. Joten kiitos, hienoa panostusta, paljon mielipiteitä.

Mietin myös, mitä tekisin, jos moinen tulisi uudelleen vastaan. Se riippuis taas varmaan suhteistani näihin ihmisiin ja tulkinnastani ko. tilanteesta. Mutta mun työni ei ole toimia yleisenä moraalipoliisina, joten ”pettämisestä kerrotaan aina” ei ole minulle mikään ohjenuora. 👾 ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertomisen kannalla oleva selittää, miksi sinulla on mielestäsi oikeus tulla kertomaan minulle mieheni oletetusta petollisuudesta, vaikka en haluaisi siitä sinulta kuulla? T: kuvitteellinen ystäväsi

Mie kerron:

Olen lupautunut olemaan ystäväsi myötä- ja vastamäessä. Olen luvannut pitää sinut erossa paskoista miehistä, vetää sinut pois vääränlaisesta seurasta, pidellä hiuksiasi kun oksennat vessassa, piilottaa puhelimen kun olet sanonut ensimmäisen paukun kohdalla että älä sitten anna minun soittaa exälle.

Olen luvannut, että kerron hyvät, kerron pahat. olen tukenasi. Meidän suhde on pidempi kuin sinun ja miehesi. Jos siis olet ystäväni. Minä olen mieluiten se, keneltä huonot uutiset kuulet, koska minä osaan ottaa surusi ja minä jaksan kantaa sen. Yhdessä läpi.

Tällä valalla minun ystävyyssuhteeni ovat syviä ja ihania, kestäneet jo useamman ystävän avioeronkin, lapsen kuolemaa, toisen aborttia. En moralisoi, vaan haluan olla apuna selvittämisessä. En juorua, en varmasti kerro ulkopuolisille.

Minä olen se, joka sanoi aiemmin että olen niin empaattinen että en voisi olla kertomatta myöskään sinun miehellesi jos sinä petät ja jos et itse kerro. Teillä on silloin ongelma joka pitää selvittää ja minun viattomat kummilapset ovat myös keskellä kriisipesäkettä. Kenenkään pää ei kestä salailua eikä kenenkään suhde selviä pitkästä valheesta.

En enempää tätä alleviivaa. Jos ei tästä ymmärrä, niin ollaan vaan eri päässä moraaliasteikkoa ja todennäköisesti ei tosielämässä tullakaan ystäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minun ystäväni on sellaisia joihin voin luottaa 100%. Tiedän, että mikäli uskoudun heille kipeistäkin asioistani niin he eivät vauvapalstalla spekuloi sillä, että pitäisi ystävyys pettää ja juosta kertomaan puolisolle tai jollekin muulle, ketä se luottamuksella kerrottu asia nyt sattuisi koskemaan.

Eihän sinulle voi luottamuksella uskoutua mistään pelkäämättä, että levität empaattisuuttasi asian eteenpäin jos katsot sen omasta mielestäsi tarpeelliseksi.

Luulen, että tämä on tässä keskustelussa oleellista. Osa ihmisistä tekee vain sen minkä katsoo tarpeelliseksi, ja ajattelee että niin kaikki muutkin.

Minä en katso tarpeelliseksi levittää empaattisuutta. Vaan välttämättömäksi. Jos haluat että valehtelen puolestasi, se on sinun tarpeesi, mutta minä en ole valehtelun väline enkä siihen lähde.

Ymmärrä vain, kyse ei ole MINUSTA, kyse ei ole yksin SINUSTA vaan muidenkin asianosaisten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. 

Minulla ei ole tarvetta paljastella mitään, mutta ei myöskään piilottaa totuutta ihmiseltä jota laskelmoidusti alistetaan valheelle. 

En kertoisi, mutta yrittäisin saada ystäväni itse kertomaan.

En tietenkään kertoisi. On asioita, jotka hoidetaan henkilökohtaisesti, enkä todellakaan aio puuttua ystäväni ihmissuhteisiin. Eri asia, jos petetty olisi oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertomisen kannalla oleva selittää, miksi sinulla on mielestäsi oikeus tulla kertomaan minulle mieheni oletetusta petollisuudesta, vaikka en haluaisi siitä sinulta kuulla? T: kuvitteellinen ystäväsi

Mie kerron:

Olen lupautunut olemaan ystäväsi myötä- ja vastamäessä. Olen luvannut pitää sinut erossa paskoista miehistä, vetää sinut pois vääränlaisesta seurasta, pidellä hiuksiasi kun oksennat vessassa, piilottaa puhelimen kun olet sanonut ensimmäisen paukun kohdalla että älä sitten anna minun soittaa exälle.

Olen luvannut, että kerron hyvät, kerron pahat. olen tukenasi. Meidän suhde on pidempi kuin sinun ja miehesi. Jos siis olet ystäväni. Minä olen mieluiten se, keneltä huonot uutiset kuulet, koska minä osaan ottaa surusi ja minä jaksan kantaa sen. Yhdessä läpi.

Tällä valalla minun ystävyyssuhteeni ovat syviä ja ihania, kestäneet jo useamman ystävän avioeronkin, lapsen kuolemaa, toisen aborttia. En moralisoi, vaan haluan olla apuna selvittämisessä. En juorua, en varmasti kerro ulkopuolisille.

Minä olen se, joka sanoi aiemmin että olen niin empaattinen että en voisi olla kertomatta myöskään sinun miehellesi jos sinä petät ja jos et itse kerro. Teillä on silloin ongelma joka pitää selvittää ja minun viattomat kummilapset ovat myös keskellä kriisipesäkettä. Kenenkään pää ei kestä salailua eikä kenenkään suhde selviä pitkästä valheesta.

En enempää tätä alleviivaa. Jos ei tästä ymmärrä, niin ollaan vaan eri päässä moraaliasteikkoa ja todennäköisesti ei tosielämässä tullakaan ystäviksi.

Tämä oli kaunis kirjoitus ja vaikutat oikein mukavalta ihmiseltä, mutta jos nyt kertoisit minulle tällaisen asian, jota en sinulta siitäkään huolimatta haluaisi kuulla, että olet lasteni kummitäti ja mitä kaikkea - ja sanoisin sinulle, että ei, tähän asiaan älä puutu nyt äläkä myöhemmin, niin siltikinkö seuraavalla kerralla päättäisit, että tiedät minua paremmin, mikä minulle on parhaaksi? Miksi sinun näkemyksesi minun elämäni asioista on tärkeämpi toteuttaa kuin omani? 

Vierailija kirjoitti:

Oikeudenmukaisuus ja moraali eivät ole "silmät kiinni ja pää pensaaseen". Ei ole kyse oman omatunnon puhdistamisesta, vaan siitä että moraali ei pääse rapautumaan entisestään.

#64

Mutta tuollainen moraalipoliisina toimiminen "jottei moraali pääsisi entisestään rapautumaan" on melko kyseenalaista. Kenen moraalin mukaan mennään ja miten se valitaan? Miksi yhdellä (suurisuisimmalla) on yksinvalta päättää, että hänen moraalinsa menee yli muiden? Ei pettäminen sentään mitään m*urhaamista ole. Eihän se reilua ole, muttei laitontakaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minun ystäväni on sellaisia joihin voin luottaa 100%. Tiedän, että mikäli uskoudun heille kipeistäkin asioistani niin he eivät vauvapalstalla spekuloi sillä, että pitäisi ystävyys pettää ja juosta kertomaan puolisolle tai jollekin muulle, ketä se luottamuksella kerrottu asia nyt sattuisi koskemaan.

Eihän sinulle voi luottamuksella uskoutua mistään pelkäämättä, että levität empaattisuuttasi asian eteenpäin jos katsot sen omasta mielestäsi tarpeelliseksi.

Luulen, että tämä on tässä keskustelussa oleellista. Osa ihmisistä tekee vain sen minkä katsoo tarpeelliseksi, ja ajattelee että niin kaikki muutkin.

Minä en katso tarpeelliseksi levittää empaattisuutta. Vaan välttämättömäksi. Jos haluat että valehtelen puolestasi, se on sinun tarpeesi, mutta minä en ole valehtelun väline enkä siihen lähde.

Ymmärrä vain, kyse ei ole MINUSTA, kyse ei ole yksin SINUSTA vaan muidenkin asianosaisten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. 

Minulla ei ole tarvetta paljastella mitään, mutta ei myöskään piilottaa totuutta ihmiseltä jota laskelmoidusti alistetaan valheelle. 

Sinulla ei taida edes olla mitään kerrottavaa koskaan kenellekään, sillä miksi ihmeessä joku uskoutuisi sinulle?

"Ystäväsi" ilmeisesti tietää tämän "empaattisuusmoraalikäsityksesi" ja sen vuoksihan ystäväsi ei missään nimessä kerro sinulle mitään sellaista joka sotii tätä käsitystäsi vastaan ja jota hän ei ole jostakin syystä vielä itse valmis puolisolleen kertomaan. Sinähän juoksisit suunapäänä paljastamaan kaikki yksityiskohdat!

On siinäkin "ystävä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minun ystäväni on sellaisia joihin voin luottaa 100%. Tiedän, että mikäli uskoudun heille kipeistäkin asioistani niin he eivät vauvapalstalla spekuloi sillä, että pitäisi ystävyys pettää ja juosta kertomaan puolisolle tai jollekin muulle, ketä se luottamuksella kerrottu asia nyt sattuisi koskemaan.

Eihän sinulle voi luottamuksella uskoutua mistään pelkäämättä, että levität empaattisuuttasi asian eteenpäin jos katsot sen omasta mielestäsi tarpeelliseksi.

Luulen, että tämä on tässä keskustelussa oleellista. Osa ihmisistä tekee vain sen minkä katsoo tarpeelliseksi, ja ajattelee että niin kaikki muutkin.

Minä en katso tarpeelliseksi levittää empaattisuutta. Vaan välttämättömäksi. Jos haluat että valehtelen puolestasi, se on sinun tarpeesi, mutta minä en ole valehtelun väline enkä siihen lähde.

Ymmärrä vain, kyse ei ole MINUSTA, kyse ei ole yksin SINUSTA vaan muidenkin asianosaisten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. 

Minulla ei ole tarvetta paljastella mitään, mutta ei myöskään piilottaa totuutta ihmiseltä jota laskelmoidusti alistetaan valheelle. 

Sinulla ei taida edes olla mitään kerrottavaa koskaan kenellekään, sillä miksi ihmeessä joku uskoutuisi sinulle?

"Ystäväsi" ilmeisesti tietää tämän "empaattisuusmoraalikäsityksesi" ja sen vuoksihan ystäväsi ei missään nimessä kerro sinulle mitään sellaista joka sotii tätä käsitystäsi vastaan ja jota hän ei ole jostakin syystä vielä itse valmis puolisolleen kertomaan. Sinähän juoksisit suunapäänä paljastamaan kaikki yksityiskohdat!

On siinäkin "ystävä".

En minäkään petä ystävääni, he voivat luottaa minuun. Yksi ystävä oli juurikin sellainen, että kertoi kaikkien asiat aina eteenpäin sillä perusteella, että hänen mielestään asioita ei saa salata.

Hyvin äkkiä kaikki hiljeni kun tämä kyseinen henkilö tuli paikalle ja silloin puhuttiin vain säästä ja työasiosita. Kerran petetty luottamus on vaikea saada takaisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Tiedän kahden ystäväni pettäneen.

Sen sijaan nyt, kun tiedän yhden tuttavamiehen pettävän varatun naisen kanssa, olen todella paljon pohtinut yritänkö jotenkin saada viestiä tämän varatun naisen miehelle. En tiedä miehestä, kuin nimen ja osoitteen. Puhelinnumeroa en löytänyt. En voi oikein tuulilasinkaan lappua siitä laittaa , joten asia varmaan jää.

Miksi koet tarvetta puuttua ventovieraan ihmisen elämään? Jos oma mieheni pettäisi minua, vihoviimeinen asia minkä haluaisin, olisi ulkopuolisen vieraan ihmisen ilmoitus asiasta. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.

Oletko kuullut sukupuolitaudeista?

Yleensä siinä vaiheessa, jos saa sukupuolitaudin, asia tulee tietoon. Kirjoitin selvästi, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata. En edelleenkään haluaisi kuulla ulkopuoliselta, jos mieheni pettäisi enkä ymmärrä näitä itseriittoisia ihmisiä, jotka asettuvat toisten yläpuolelle päättämään siitä, mitä heidän pitäisi haluta tietää ja mitä ei.

Tiesin varmaksi mieheni ex-tyttöystävän pettäneen heidän seurusteluaikanaan. Ex, minä ja osalliset toiset miehet olimme opiskelutovereita ja mieheni opiskeli toisaalla kauempana. Olen pitänyt tietoni täysin omani, sillä mielestäni ei olisi ollut asiallista toisten suhteeseen puuttua. Tämä onkin ainoa asia, jonka mieheltäni salaan.

Tunnen useamminkin ihmisen, jossa on pettämistä. En ole koskaan kertonut niistä eteenpäin, sillä ajattelen, ettei se ole minun asiani, vaan heidän kaksinkeskinen asiansa. Jos minulla olisi vastaava tilanne, haluaisinko kuulla mieheni pettämisestä joltakin ulkopuoliselta ihmiseltä.. Vaikea sanoa. Ehkä olisi kuitenkin hyvä, että totuus tulisi ilmi tavalla tai toisella. Eli periaatteessa poden huonoa omaatuntoa siitä, etten kerro ystävieni pettämisestä. Mutta en myöskään voisi pettää ystäväni luottamusta kertomalla asiasta hänen selkänsä takana. Joten kertomista edeltäisi keskustelu ystäväni kanssa, jossa kertoisin mielipiteeni touhuun ja vetoaisin hänen omaan tuntoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertomisen kannalla oleva selittää, miksi sinulla on mielestäsi oikeus tulla kertomaan minulle mieheni oletetusta petollisuudesta, vaikka en haluaisi siitä sinulta kuulla? T: kuvitteellinen ystäväsi

Mie kerron:

Olen lupautunut olemaan ystäväsi myötä- ja vastamäessä. Olen luvannut pitää sinut erossa paskoista miehistä, vetää sinut pois vääränlaisesta seurasta, pidellä hiuksiasi kun oksennat vessassa, piilottaa puhelimen kun olet sanonut ensimmäisen paukun kohdalla että älä sitten anna minun soittaa exälle.

Olen luvannut, että kerron hyvät, kerron pahat. olen tukenasi. Meidän suhde on pidempi kuin sinun ja miehesi. Jos siis olet ystäväni. Minä olen mieluiten se, keneltä huonot uutiset kuulet, koska minä osaan ottaa surusi ja minä jaksan kantaa sen. Yhdessä läpi.

Tällä valalla minun ystävyyssuhteeni ovat syviä ja ihania, kestäneet jo useamman ystävän avioeronkin, lapsen kuolemaa, toisen aborttia. En moralisoi, vaan haluan olla apuna selvittämisessä. En juorua, en varmasti kerro ulkopuolisille.

Minä olen se, joka sanoi aiemmin että olen niin empaattinen että en voisi olla kertomatta myöskään sinun miehellesi jos sinä petät ja jos et itse kerro. Teillä on silloin ongelma joka pitää selvittää ja minun viattomat kummilapset ovat myös keskellä kriisipesäkettä. Kenenkään pää ei kestä salailua eikä kenenkään suhde selviä pitkästä valheesta.

En enempää tätä alleviivaa. Jos ei tästä ymmärrä, niin ollaan vaan eri päässä moraaliasteikkoa ja todennäköisesti ei tosielämässä tullakaan ystäviksi.

Tämä oli kaunis kirjoitus ja vaikutat oikein mukavalta ihmiseltä, mutta jos nyt kertoisit minulle tällaisen asian, jota en sinulta siitäkään huolimatta haluaisi kuulla, että olet lasteni kummitäti ja mitä kaikkea - ja sanoisin sinulle, että ei, tähän asiaan älä puutu nyt äläkä myöhemmin, niin siltikinkö seuraavalla kerralla päättäisit, että tiedät minua paremmin, mikä minulle on parhaaksi? Miksi sinun näkemyksesi minun elämäni asioista on tärkeämpi toteuttaa kuin omani? 

Ei, en puuttuisi. Jos toteutat näkemystä, että on reilua valehdella muille ihmisille, niin meillä ei olisi riittävästi yhteistä että jatkaisin suhdetta kanssasi.

Emme vertailisi näkemyksiemme parhautta, emme koskaan ole niin tehneet. 

Sinulla on oikeus valita elämäsi arvot ja niin minullakin. Minun arvoissani toisten ihmisten kunnioittaminen on korkealla. Myös kumppanisi on ihminen, hänkin ansaitsee arvostuksen ja totuuden. En jäisi rinnallesi katsomaan kun petät.

Ellei voi asettua toisen näkökulmaan, on vaikeaa jatkaa keskustelua. Niin elämässä kuin täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertomisen kannalla oleva selittää, miksi sinulla on mielestäsi oikeus tulla kertomaan minulle mieheni oletetusta petollisuudesta, vaikka en haluaisi siitä sinulta kuulla? T: kuvitteellinen ystäväsi

Mie kerron:

Olen lupautunut olemaan ystäväsi myötä- ja vastamäessä. Olen luvannut pitää sinut erossa paskoista miehistä, vetää sinut pois vääränlaisesta seurasta, pidellä hiuksiasi kun oksennat vessassa, piilottaa puhelimen kun olet sanonut ensimmäisen paukun kohdalla että älä sitten anna minun soittaa exälle.

Olen luvannut, että kerron hyvät, kerron pahat. olen tukenasi. Meidän suhde on pidempi kuin sinun ja miehesi. Jos siis olet ystäväni. Minä olen mieluiten se, keneltä huonot uutiset kuulet, koska minä osaan ottaa surusi ja minä jaksan kantaa sen. Yhdessä läpi.

Tällä valalla minun ystävyyssuhteeni ovat syviä ja ihania, kestäneet jo useamman ystävän avioeronkin, lapsen kuolemaa, toisen aborttia. En moralisoi, vaan haluan olla apuna selvittämisessä. En juorua, en varmasti kerro ulkopuolisille.

Minä olen se, joka sanoi aiemmin että olen niin empaattinen että en voisi olla kertomatta myöskään sinun miehellesi jos sinä petät ja jos et itse kerro. Teillä on silloin ongelma joka pitää selvittää ja minun viattomat kummilapset ovat myös keskellä kriisipesäkettä. Kenenkään pää ei kestä salailua eikä kenenkään suhde selviä pitkästä valheesta.

En enempää tätä alleviivaa. Jos ei tästä ymmärrä, niin ollaan vaan eri päässä moraaliasteikkoa ja todennäköisesti ei tosielämässä tullakaan ystäviksi.

Tämä oli kaunis kirjoitus ja vaikutat oikein mukavalta ihmiseltä, mutta jos nyt kertoisit minulle tällaisen asian, jota en sinulta siitäkään huolimatta haluaisi kuulla, että olet lasteni kummitäti ja mitä kaikkea - ja sanoisin sinulle, että ei, tähän asiaan älä puutu nyt äläkä myöhemmin, niin siltikinkö seuraavalla kerralla päättäisit, että tiedät minua paremmin, mikä minulle on parhaaksi? Miksi sinun näkemyksesi minun elämäni asioista on tärkeämpi toteuttaa kuin omani? 

Ei, en puuttuisi. Jos toteutat näkemystä, että on reilua valehdella muille ihmisille, niin meillä ei olisi riittävästi yhteistä että jatkaisin suhdetta kanssasi.

Emme vertailisi näkemyksiemme parhautta, emme koskaan ole niin tehneet. 

Sinulla on oikeus valita elämäsi arvot ja niin minullakin. Minun arvoissani toisten ihmisten kunnioittaminen on korkealla. Myös kumppanisi on ihminen, hänkin ansaitsee arvostuksen ja totuuden. En jäisi rinnallesi katsomaan kun petät.

Ellei voi asettua toisen näkökulmaan, on vaikeaa jatkaa keskustelua. Niin elämässä kuin täälläkin.

Onnea sinulle valitsemallasi tiellä!

Mahtaa olla hauskaa kun ei voi koskaan keskustella kenenkään kanssa syvällisiä ja uskoutua ystävälleen puolin ja toisin. Olet selvästi valinnut elämän jossa on vain "hyvänpäiväntuttuja" jotka varovat joka käänteessä paljastamasta sinulle yhtään mitään, vähäpätöisintäkään salaisuutta, sillä sinähän et moraaliltasi voi olla juoksematta kuuluttamassa asiaa kaikille!

Mielestäsihän kaikki ansaitsevat totuuden, mitään salaamatta!