Ystäväsi pettää. Kerrotko puolisolle?

Kertoisin kyllä, ja kaikki läheiseni tietävät minut niin hyvin että eivät pettämisestä kertoisi. Olen empaattinen ystävä, mutta siihen määrin reilusti empaattinen että he tietävät minun huomioivan aina sekä ystävän ETTÄ hänen puolisonsa tunteet. Joten en voisi salata. Tukena voin olla kun kriisi puhkeaa.

Yksi läheinen päätyi eroon petettyään pitkään kumppaniaan. Sain tietää asiasta vasta, kun he erosivat. Olin kiitollinen, ettei minua vedetty siihen soppaan mukaan.

Kertoisin pettämisestä aina, koska tiedän omakohtaisesti miten salailu sattuu. Mitä useampi salailee, sitä useammalta taholta tulee petetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi, mutta ilmaisisin kyllä että teko ei ole hyväksyttävää ja kehottaisin miettimään parisuhdetta uudelleen jos pitää hakea seksiseuraa toisilta. Jos käytös olisi jatkuvaa ja pettämiset toistuisivat paljon saattaisin kyllä sanoa että miten epäluotettava ja piittaamaton ihminen on miestään kohtaan. Kun oikeasti mennään niille rajoille ettei tekoa kaduta ja sitä tehdään miettimättä toisen tunteita en uskoisi ystävän olevan täysin lojaali minullekaan ja voisin sanoa että kerron miehelle. Onneksi ystäväpiirissäni ei ole tuollaista menoa ainakaan toistaiseksi ollut.

Tilanteissa joissa petetään pitkään eikä kaduta, liitossa on usein paljon muutakin vinksallaan. Esimerkiksi oman tuttavani kohdalla miehellään on alkoholiongelma, peliriippuvuus ja lisäksi kieltäytyy seksistä. Olen kertonut että minun mielestäni on ylipäätään ajan hukkaa pysyä yhdessä, kun hommat on noin pielessä. Jostain syystä kuitenkin pysyvät ja nainen (tai ehkä molemmat) hakee sitten seksiä muualta. Tarvitsisin jonkin koulutuksen, että voisin tuollaista liittoa alkaa sivusta hoitelemaan millään lailla paremmaksi. Itse ovat soppansa keittäneet.

Tottakai tällaiset tilanteet ovat eri asia. Lähinnä meinasin tilannetta jossa oikeasti pettäjä on vain tunteeton ja itsekäs ja mies ei vain tiedä mitään. Toki jos molemmat käy ja se on fine tai on ns. avoin suhde niin antaa mennä.

Mietitäänpä kaksi eri kuviota: ensimmäisessä ulkopuolinen paljastaa puolisolle, että tätä petetään. Puoliso romahtaa ja eroaa heti eikä koskaan selviä katkeruudestaan eksäänsä kohtaan, kokee myös nöyryytystä siitä, että muut tiesivät ennen häntä. Pettäjä on onneton myös, sillä pettäjä olisi halunnut yrittää selvittää asian omasta vinkkelistään. Hän menettää myös ystävänsä. Kolme onnetonta.

Toisessa kuviossa ulkopuolinen ei puutu asiaan. Hänellä voi olla huono omatunto, koska on mielestänsä hyvä ja rehellinen ihminen, eikä tällainen salailu "sovi hänelle". Hän kuitenkin tajuaa, ettei tässä ole kyse siitä, millainen ihminen _hän_ on. Pettäjä ja puoliso selvittävät omassa tahdissaan asiansa ja syyt, jotka johtivat pettämiseen. Pettäjä saattaa myös kertoa, että on joskus hairahtunut pettämään. Puoliso antaa anteeksi ja he elävät onnellisina. Ulkopuolinenkin saa ehkä rauhan, ehkä ei. Asia ei kuitenkaan liittynyt hänen elämäänsä missään vaiheessa, se vain koetteli hänen käsityksiään moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. 

Erilaisia kuvioita on miljoona muutakin. Ellet ole ennustaja, et voi tietää mitä käy kun päätät toimia oman omantuntosi puhdistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Ystävä on kuin perheenjäsen, jolle olen lojaali ja täyden luottamuksen arvoinen.

Jos olet yhtä hyvä ystävä sen petetynkin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mietitäänpä kaksi eri kuviota: ensimmäisessä ulkopuolinen paljastaa puolisolle, että tätä petetään. Puoliso romahtaa ja eroaa heti eikä koskaan selviä katkeruudestaan eksäänsä kohtaan, kokee myös nöyryytystä siitä, että muut tiesivät ennen häntä. Pettäjä on onneton myös, sillä pettäjä olisi halunnut yrittää selvittää asian omasta vinkkelistään. Hän menettää myös ystävänsä. Kolme onnetonta.

Toisessa kuviossa ulkopuolinen ei puutu asiaan. Hänellä voi olla huono omatunto, koska on mielestänsä hyvä ja rehellinen ihminen, eikä tällainen salailu "sovi hänelle". Hän kuitenkin tajuaa, ettei tässä ole kyse siitä, millainen ihminen _hän_ on. Pettäjä ja puoliso selvittävät omassa tahdissaan asiansa ja syyt, jotka johtivat pettämiseen. Pettäjä saattaa myös kertoa, että on joskus hairahtunut pettämään. Puoliso antaa anteeksi ja he elävät onnellisina. Ulkopuolinenkin saa ehkä rauhan, ehkä ei. Asia ei kuitenkaan liittynyt hänen elämäänsä missään vaiheessa, se vain koetteli hänen käsityksiään moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. 

Erilaisia kuvioita on miljoona muutakin. Ellet ole ennustaja, et voi tietää mitä käy kun päätät toimia oman omantuntosi puhdistamiseksi.

skenaariot

1. kuvio: Kerrot sille puolisolle ja hän menee suunniltaan. Hän ajattelee että kaikki tiesivät ennen häntä? Siis mitä, jos kerrot heti kun saat tietää niin hän ensimmäisenä ajattelee näin? Entäs sitten kun hän oikeasti saa muualta tietää? Arveletko että on inhimillisempää se? Vai olisiko ne omat itsekkäät syyt välissä, että ei halua nähdä sen toisen pahaa oloa joten ei kerro. Pettäjälle tietysti sanot ihan ensimmäisenä, että ellei hän kerro puolisolleen niin sinä kerrot.

2. kuvio: Et puutu asiaan ja siitä on huono omatunto. Koska tiedät, että itsekin haluaisit tietää totuuden. Joten olet osana petokseen. Pettäjä saa sinusta liittolaisen, hyväksynnän teolleen koska sinäkään et kerro. Tätä ihmiset tekevät, kun kaipaavat leimasinta huonoille teoilleen. Sinä olet se leimasin ja sinä mahdollistat tilanteen jatkumisen. Sinä annat sille hiljaisen siunauksesi ja siitä hän saa voimaa jatkaa. Hän ei enää ole yksin vastuussa, vaan sinäkin olet.

Oikeudenmukaisuus ja moraali eivät ole "silmät kiinni ja pää pensaaseen". Ei ole kyse oman omatunnon puhdistamisesta, vaan siitä että moraali ei pääse rapautumaan entisestään.

#64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitäänpä kaksi eri kuviota: ensimmäisessä ulkopuolinen paljastaa puolisolle, että tätä petetään. Puoliso romahtaa ja eroaa heti eikä koskaan selviä katkeruudestaan eksäänsä kohtaan, kokee myös nöyryytystä siitä, että muut tiesivät ennen häntä. Pettäjä on onneton myös, sillä pettäjä olisi halunnut yrittää selvittää asian omasta vinkkelistään. Hän menettää myös ystävänsä. Kolme onnetonta.

Toisessa kuviossa ulkopuolinen ei puutu asiaan. Hänellä voi olla huono omatunto, koska on mielestänsä hyvä ja rehellinen ihminen, eikä tällainen salailu "sovi hänelle". Hän kuitenkin tajuaa, ettei tässä ole kyse siitä, millainen ihminen _hän_ on. Pettäjä ja puoliso selvittävät omassa tahdissaan asiansa ja syyt, jotka johtivat pettämiseen. Pettäjä saattaa myös kertoa, että on joskus hairahtunut pettämään. Puoliso antaa anteeksi ja he elävät onnellisina. Ulkopuolinenkin saa ehkä rauhan, ehkä ei. Asia ei kuitenkaan liittynyt hänen elämäänsä missään vaiheessa, se vain koetteli hänen käsityksiään moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. 

Erilaisia kuvioita on miljoona muutakin. Ellet ole ennustaja, et voi tietää mitä käy kun päätät toimia oman omantuntosi puhdistamiseksi.

skenaariot

1. kuvio: Kerrot sille puolisolle ja hän menee suunniltaan. Hän ajattelee että kaikki tiesivät ennen häntä? Siis mitä, jos kerrot heti kun saat tietää niin hän ensimmäisenä ajattelee näin? Entäs sitten kun hän oikeasti saa muualta tietää? Arveletko että on inhimillisempää se? Vai olisiko ne omat itsekkäät syyt välissä, että ei halua nähdä sen toisen pahaa oloa joten ei kerro. Pettäjälle tietysti sanot ihan ensimmäisenä, että ellei hän kerro puolisolleen niin sinä kerrot.

2. kuvio: Et puutu asiaan ja siitä on huono omatunto. Koska tiedät, että itsekin haluaisit tietää totuuden. Joten olet osana petokseen. Pettäjä saa sinusta liittolaisen, hyväksynnän teolleen koska sinäkään et kerro. Tätä ihmiset tekevät, kun kaipaavat leimasinta huonoille teoilleen. Sinä olet se leimasin ja sinä mahdollistat tilanteen jatkumisen. Sinä annat sille hiljaisen siunauksesi ja siitä hän saa voimaa jatkaa. Hän ei enää ole yksin vastuussa, vaan sinäkin olet.

Oikeudenmukaisuus ja moraali eivät ole "silmät kiinni ja pää pensaaseen". Ei ole kyse oman omatunnon puhdistamisesta, vaan siitä että moraali ei pääse rapautumaan entisestään.

#64

Minä en haluaisi kuulla ulkopuoliselta, jos puolisoni pettäisi minua. Sinä et voi tietää, kuka haluaa ja kuka ei. Mutta toivotaan, että joku joskus tulee itsellesi kertomaan että puolisosi pettää, kun kerran tunnut pitävän sitä toivottavana.

Minua ihan oikeasti oksettaa kaltaisesi ihmiset, jotka pitävät oikeutenaan rikkoa toisten parisuhteita. Ei, en ole pettäjä, sitä korttia sinun ei kannata heilutella. Eikä se ole puolisoni, joka rikkoo parisuhteemme mikäli hän pettää mutta en koskaan saisi sitä tietää ellei kaltaisesi juoruämmä tulisi ilkeämielisyydestä kihisten kertomaan asiasta.

Ystäväni petti miestänsä ja eipä kyllä tullut mieleenkään kertoa. Kertoi kyllä sitten myöhemmin itse miehelleen, erosivat, palasivat yhteen ja taas erosivat.  Tuosta on jo kymmenen vuotta ja ystävälläni uusi mies ollut jo vuosia (ei se jonka kanssa petti entistään). 

Ja miksikän en kertonut? Mulle se tärkeämpi ihmissuhde on suhde ystävääni, ei hänen mieheensä. Niille, jotka väittää, että miestään kohtaan petollinen voi olla petollinen ystävänäkin, sanoisin, että ei välttämättä ole. Tämä ystävä on ainoa joka on pysynyt tukenani ja rinnallani läpi todella vaikeiden aikojen. Ja se saa minut arvostamaan häntä ja ystävyyttämme suuresti. Ystävyytemme syvyydestä johtuen olemme myös nähneet ja kohdanneet toisemme aidoimmillamme ja raadollisimmillamme. Voimme luottaa siihen, että toinen ei hylkää, vaikka olisimme epätäydellisiä ihmisiä. 

Se, että en kertonut ystäväni miehelle pettämisestä, ei tarkoita myöskään sitä, että olisin hyväksynyt pettämisen tai kannustanut siihen. Ystävyys mahdollistaa senkin, että toiselle voi avoimesti sanoa, että "hei nyt teet väärin". Olemme myös puhuneet ystäväni kanssa tästä tapahtuneesta ja alkuhuuman jälkeen ystäväni kyllä totesi itsekin, että oli pettämisellään loukannut useita ihmisiä (puolisoaan; sitä toista miestä, joka halusi olla enemmän kuin salasuhde; itseään).

Yksiselitteisesti EN

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihmeellisiä "kavereita" täällä. Onko kaverien tarkoitus tosiaan olla neutraaleja sivustakatsojia ja myötäilijöitä? En kyllä itse ainakaan tekisi tuollaisilla mitään. Eri asia tietenkin jos kaveri/tuttavapiiriin on eksynyt jo valmiiksi vinksahtaneita joiden asioihin ei muutenkaan halua puuttua.

Mä nimenomaan en ole neutraali sivustakatsoja, vaan rakkaan ystäväni puolella. Hän itse elää tilannettaan ja tietää tasan tarkkaan tekevänsä väärin, ei hän tarvitse minua huomauttamaan siitä, vaan empaattiseksi kuuntelevaksi korvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Ystävä on kuin perheenjäsen, jolle olen lojaali ja täyden luottamuksen arvoinen.

Jos olet yhtä hyvä ystävä sen petetynkin kanssa?

No tämä on sitten eri tilanne. Ap kysyi asiaa siinä muodossa, että on ystävä ja ystävän puoliso, eli ap:n skenaariossa se pettäjä on läheisempi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi kuulla ulkopuoliselta, jos puolisoni pettäisi minua. Sinä et voi tietää, kuka haluaa ja kuka ei. Mutta toivotaan, että joku joskus tulee itsellesi kertomaan että puolisosi pettää, kun kerran tunnut pitävän sitä toivottavana.

Minua ihan oikeasti oksettaa kaltaisesi ihmiset, jotka pitävät oikeutenaan rikkoa toisten parisuhteita. Ei, en ole pettäjä, sitä korttia sinun ei kannata heilutella. Eikä se ole puolisoni, joka rikkoo parisuhteemme mikäli hän pettää mutta en koskaan saisi sitä tietää ellei kaltaisesi juoruämmä tulisi ilkeämielisyydestä kihisten kertomaan asiasta.

Ilkeämielisesti kihisten? Rikkoa parisuhde, joka on kolmannella pyörällä jo rikottu? Juoruämmä, kun sanoo vain totuuden?

Jos tietäisin, että puolisosi pettää, olisin kyllä tukenasi jos sinut tuntisin. En jättäisi sinua yksin. Yhdessä katsottaisiin, mitä voi tehdä. Koska sinä olet totuuden arvoinen, kenenkään ei tarvitse elää valheessa.

Suhtautuisin epäluuloisesti puolisoaan pettävään ystävään.

Kokemus on osoittanut, että ennemmin tai myöhemmin se pettää sinutkin jotenkin.

Tuollaisen ihmisen moraali on sairas.

Mutta ehkä sinunkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi kuulla ulkopuoliselta, jos puolisoni pettäisi minua. Sinä et voi tietää, kuka haluaa ja kuka ei. Mutta toivotaan, että joku joskus tulee itsellesi kertomaan että puolisosi pettää, kun kerran tunnut pitävän sitä toivottavana.

Minua ihan oikeasti oksettaa kaltaisesi ihmiset, jotka pitävät oikeutenaan rikkoa toisten parisuhteita. Ei, en ole pettäjä, sitä korttia sinun ei kannata heilutella. Eikä se ole puolisoni, joka rikkoo parisuhteemme mikäli hän pettää mutta en koskaan saisi sitä tietää ellei kaltaisesi juoruämmä tulisi ilkeämielisyydestä kihisten kertomaan asiasta.

Ilkeämielisesti kihisten? Rikkoa parisuhde, joka on kolmannella pyörällä jo rikottu? Juoruämmä, kun sanoo vain totuuden?

Jos tietäisin, että puolisosi pettää, olisin kyllä tukenasi jos sinut tuntisin. En jättäisi sinua yksin. Yhdessä katsottaisiin, mitä voi tehdä. Koska sinä olet totuuden arvoinen, kenenkään ei tarvitse elää valheessa.

Juuei, et olisi enää ystäväni sen jälkeen, jos rikkoisit parisuhteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi. Tiedän kahden ystäväni pettäneen.

Sen sijaan nyt, kun tiedän yhden tuttavamiehen pettävän varatun naisen kanssa, olen todella paljon pohtinut yritänkö jotenkin saada viestiä tämän varatun naisen miehelle. En tiedä miehestä, kuin nimen ja osoitteen. Puhelinnumeroa en löytänyt. En voi oikein tuulilasinkaan lappua siitä laittaa , joten asia varmaan jää.

Miksi koet tarvetta puuttua ventovieraan ihmisen elämään? Jos oma mieheni pettäisi minua, vihoviimeinen asia minkä haluaisin, olisi ulkopuolisen vieraan ihmisen ilmoitus asiasta. Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.

Oletko kuullut sukupuolitaudeista?

Kertoisin, vaikka asia ei minulle kuuluisi. Haluaisin itsekin tietää jos minua petetään.

Olen jo ajat sitten oppinut että ystävien perhe-asioista ym suhdesotkuista pysytään kaukana, ei kuulu ystävälle sellaset, tulee vain harmia jos yrittää puuttua tai neuvoakaan. Antaa jokaisen sotkea asiansa itse, turha siihen sotkuun on itse sotkeutua.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin kyllä, ja kaikki läheiseni tietävät minut niin hyvin että eivät pettämisestä kertoisi. Olen empaattinen ystävä, mutta siihen määrin reilusti empaattinen että he tietävät minun huomioivan aina sekä ystävän ETTÄ hänen puolisonsa tunteet. Joten en voisi salata. Tukena voin olla kun kriisi puhkeaa.

Yksi läheinen päätyi eroon petettyään pitkään kumppaniaan. Sain tietää asiasta vasta, kun he erosivat. Olin kiitollinen, ettei minua vedetty siihen soppaan mukaan.

Kertoisin pettämisestä aina, koska tiedän omakohtaisesti miten salailu sattuu. Mitä useampi salailee, sitä useammalta taholta tulee petetyksi.

Onneksi minun ystäväni on sellaisia joihin voin luottaa 100%. Tiedän, että mikäli uskoudun heille kipeistäkin asioistani niin he eivät vauvapalstalla spekuloi sillä, että pitäisi ystävyys pettää ja juosta kertomaan puolisolle tai jollekin muulle, ketä se luottamuksella kerrottu asia nyt sattuisi koskemaan.

Eihän sinulle voi luottamuksella uskoutua mistään pelkäämättä, että levität empaattisuuttasi asian eteenpäin jos katsot sen omasta mielestäsi tarpeelliseksi.

En todellakaan kertoisi!

Olisin sen jälkeen entinen ystävä ja kaikki keskustelut muuttuisivat, sillä ei kai kukaan niin tyhmä ole, että paljastaa sisimpäsnä tyypille joka pettää luottamuksen mennen tullen. Mikäli ystäväni olisi tekemässä henkirikosta ja uskoutuisi siitä minulle niin silloin asia olisi toinen ja ystävyytemme muutenkin jo mennyt, eli aika paljon saa kertoa, että luottamuksen petän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sanoisin ensin ystävälle, että kerron miehelle jos hän ei kerro itse. Voihan olla, että on jo tuon tehnyt, ellette ole asiasta keskustelleet sen jälkeen?

Minusta olisi ihan ok, että jos menisin pettämään ja olisin itse niin raukka etten pystyisi kertomaan, niin sen saa kyllä sitten joku muu tehdä mun puolestani. Tulee ilmi kuitenkin jossain vaiheessa.

Oletteko miettineet tilannetta tuosta eteenpäin kun olisitte kertoneet? Ehkä ette tiedä kaikkea heidän liitostaan? Ehkä miehellä on mielenterveysongelmia? Saatuaan tietää pettämisestä, mies menee ja tappaa perheen lapset kostoksi. Oletteko valmiita miettimään omaa osuuttanne tapahtumiin loppu iän? Itse en ole.

Mitä hemmettiä. Ei se nyt sen kertojan tai pettäjänkään vika ole jos toinen on latvasta laho?! Jos on noin hullu, niin sitten kannattaa juosta jo reippaasti ennen kuin pettää, tai hankkii niitä lapsia.

Kyllä nyt oletan, että jos sanoo asiasta ensin kaverille, niin tämä kyllä kertoo jos on jotain noin raskaasti vaikuttavia tekijöitä. Ihmeellisiä maton alle lakaisijoita koko av täynnä.

Ei tietenkään ole, mutta ihan rehellisesti, pystyisitkö olemaan syyttämättä itseäsi, jos käynnistäisit tuollaisen tapahtumasarjan? Minä en. Ja yleensä perhesurmaajista on sanottu, että ei olisi koskaan uskonut että henkilö tekee sellaista. Et voi tietää etukäteen kenellä napsahtaa. En halua sotkeutua tuollaiseen. Ei ole minun asiani. Voin sanoa, että mielestäni teidän kannattaisi erota tai hakeutua parisuhdeterapiaan. Näen että tämän jälkeen vastuuni asiasta on loppuun käsitelty, eikä jatko kuulu minulle.

Miten niin käynnistäisin.

Hän sen käynnisti jo levittelemällä ensin limaista reikäänsä randomeille ja leuhkimalla tästä kyvystään myöhemmin minulle.

No hyvä jos sinä pystyisit ajattelemaan että et vaikuttanut mitenkään siihen miten tapahtumat etenivät. Itse en pystyisi noin ajattelemaan, vaan miettisin olisiko lapset jääneet henkiin jos olisin ollut hiljaa. Nämä ei ole edes harvinaisia tilanteita. Joka vuosi Suomessa kuolee kymmeniä naisia ja muutamia lapsia näissä tilanteissa. Omaan lähipiiriinikin on sattunut kaksi tapausta, joissa mies ampui vaimonsa. Pidän oikeutenani olla puuttumatta toisten parisuhdeongelmiin. Teille nuoremmille nämä ehkä tuntuu vielä utopistisilta asioilta, joita tapahtuu vain elokuvissa, mutta valitettavasti ovat ihan todellisia asioita.

Ai siitä huolimatta on tärkeintä vaan käydä hinkkaamassa itseään randomeihin, vaikka asettaisi lapsensa kuolemanvaaraan? o_O

Turha etsiä logiikkaa sieltä mistä sitä ei löydy (muijan päistä).

Tämä on kyllä hassu ajatusvirhe kirjoittajalla. Onhan tällä palstalla aina ollut näitä miehiä, jotka suhtautuu naisiin kuin jonain yhtenäisenä olentona, jolla nyt vaan on ehkä monta päätä mutta kaikki edustavat samaa olentoa. Eli että naiset eivät ole yksilöitä, vaan osa kokonaisuutta "naiset". Eli tässäkin tapauksessa siis ystävänainen on vastuussa myös sen pettäjävaimon käytöksestä. Ja kirjoittaja vielä ihmettelee missä logiikka. Niin missähän? :DD

Mun naimisissa olevalla työkaverilla on suhde naimisissa olevaan mieheen. Työkaveri on eroamassa omasta miehestään, sen suhteen ei ole morkkikisia. MUTTA MUTTA. Mies jonka kanssa pettää on kahden alle 4 vuotiaan lapsen isä. Nuorempi on nyt pari kuukautta ja suhde alkanut viime vuoden pikkjouluissa. Tästä suhteesta tietää aika moni ja mun käy mihen vaimoa niin sääliksi. On kotona vauvan ja toisen lapen kanssa kun mies käy työpäivien ja "työmatkojen" aikana paneskelemasa vieraissa. :(