Opiskelu väsyttää minut hengiltä

Olen tosi pettynyt yliopistoon. Luulin että täällä opiskelu, oppiminen, olisi jotain kokonaisvaltaisempaa elämän ja sen ilmiöiden tarkastelua. Tämähän ei ole sen kummempaa pänttäämistä kun tähän asti muutenkaan! Tenttikirjoja vaan on hurjasti liikaa. 1000 sivun ulkoaoppiminen tuntuu olevan menestyneen yliopistotasoisen tiedonhankinnan mittari.

Tuntuu että epäonnistumisen vaara on jokaisessa suorituksessa, miten hyvin sitten yrittääkään. Välillä saa hyvän arvosana helposti, siis liian kevyin perustein, välillä tulee ykköstä vaikka olisi valmistautunut hyvin ja vastannut mielestään perusteellisesti. Kurssien opintoviikkomäärät eivät myöskään pidä paikkaansa: 2 ov:n kurssi voi tarkoittaa parille luentokerralle osallistumista ja luentopäiväkirjan laatimista tai sitten 800-1000 sivun tenttimistä, osin vielä vieraalla kielellä. Kun sitten yrittää suunnitella opiskelunsa mahdollisimman aikatehokkaasti, yksi ylityöläs kurssi kaataa kaikki muutkin aikataulut.

Olen suorittanut 4 vuodessa noin 180 opintoviikkoa, mutta gradu vaan puuttuu. Välillä tuntuu että siitä tulee sitten vihonviimeinen floppi. Ehkä olen myös ottanut liikaa opintoviikkoja suoritettavakseni, vähempikin olisi kyllä riittänyt.

Usein ajattelen, etten sovellu yliopistoon sen vaativuuden takia. Kuitenkin näitä aineita, joista olen kiinnostunut, ei opeteta missään muualla. Yleisestikin jaksan ja menestyn heti kun minulla on riittävästi aikaa ja luovia mahdollisuuksia innostua kurssista. Esim tenttiin pänttäämisen sijaan voin helposti kirjoittaa 20-30 sivun esseen, mikäli sen näkökulmavalintaan on vähääkään mahdollista vaikuttaa. Tuntuu siltä, että alkaa jo riittää ylhäältä päin annetut vaatimukset siitä, mitä kirjoja minun tulisi pitää kiinnostavina siinä määrin että jaksaisin lukea ne kannesta kanteen ulkoa. En myöskään ymmärrä niitä, jotka saavat parhaita arvosanoja yhden illan lukemisella. Samoin en juuri koskaan osaa spekuloida mahdollisilla tärpeillä vanhoja kysymyksiä kalastelemalla. Se tuntuu jotenkin epäreilulta näytöltä osaamisen suhteen, jos on valmistautunut vastaamaan vain tiettyihin kysymyksiin. Olen kai sitten vielä liian tunnollinenkin. Tällaista kiltteydestä ei kai palkita.

Että tällaistä lauantaiaamuun. Lähdenpä tästä kirjastoon lukemaan.