Lue keskustelun säännöt.
Katkasin välit anoppiini koska hän kaveeraa mieheni ex- vaimon kanssa.
24.04.2018 |
Meillä oli anopin kanssa läheiset ja ystävälliset välit. Soiteltiin toisillemme ja puhuttiin syvällisiä. Meillä ei Ole mieheni kanssa yhteisiä lapsia, mutta asutaan yhdessä. Miehellä on 8v lapsi edellisestä suhteesta ja lapsen äiti on yksinhuoltaja jonka omat sukulaiset/tukiverkosto asuu kauempana. Toki lapsi on meillä joka toinen viikonloppu ja välillä arkenakin vietetään yhdessä aikaa ja minäkin hoidan häntä joskus tarvittaessa. Meillä on läheiset välit miehen lapsen kanssa. Mieheni äiti eli lapsen mummi on hänen elämässään myös vahvasti mukana ja hoitaa usein ja auttaa ex- miniäänsä lapsenhoidossa, ymmärrettävästi. Kaikki oli hyvin kunnes minulle on selvinnyt lapsen kautta, että mummi ja ex- vaimo ovat itseasiassa hyvinkin läheisiä (mielestäni) ja koen kuulemani perusteella että he kaveeraavat. Minua heidän kaveeraaminen loukkaa. Minusta anopin pitäisi miettiä myös minun tunteita ja kunnioittaa poikansa parisuhdetta sillä minäkin olin ystävä anopille. Anopin mielestä hän ei kaveeraa ex- miniänsä kanssa vaan haluaa vaan auttaa lapsenlapsensa takia ja että muuten ei olisi missään tekemisissä koko ihmisen kanssa jos ei lasta olisi. Silti minä koen liiallisen yhteydenpidon ja facekaveruuden sekä ex- miniän kuskaamisen sinne sun tänne loukkaavana. Anoppi ei Ole mun facekavereissa. Nyt olen päättänyt ratkaista asian niin, että joudun katkaisemaan välit anoppiini. Harmittaa mutta oman mielenrauhan takia teen sen. Tämä on kaikille parempi näin. Tämä asia alkoi jo aiheuttaa kitkaa minun ja miehenikin välille kun haukuin hänen äitiään. Sovittiin mieheni kanssa, ettei puhuta anopille enää mitään meidän parisuhteesta hänelle ja minun asioista ei enää puhuta hänelle. Mitä te olisitte tehneet minua? Teinkö oikean ratkaisun?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
ap. En päätä tietenkään kenen kanssa anoppi kaveeraa, mutta minä saan päättää kenen kanssa minä kaveeraan. Mieheni on minun puolellani Tässä asiassa ja ymmärtää mielipahani. Sanoi itsekin että äitinsä olisi voinut pikkusen käyttää enemmän harkintaa kuinka paljon haluaa päästää exää elämäänsä. Miehenikin on sitä mieltä että äitinsä pitäisi ymmärtää vetää rajat oikeaan kohtaan niin että se olisi kunnioittavaa meitä kaikkia kohtaan. Minullakin on ollut asialliset välit ex-vaimoon enkä Ole tuominnut häntä vaikka mieheni on exäänsä minulle haukkunut. Olen jopa puolustellut exää ja joskus jopa exälle moittinut miestä. Mies sanoi joskus minulle että älä vaan ystävysty sen kanssa.
Pyöritkös kolmantena pyöränä kuvioissa jo silloin, kun miehen ja "hirviöeksän" ero ei ollut vielä paketissa? Vai tulitko laastariksi kainaloon heti eron jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi ollut periaatteessa ihan ok, että anoppi olisi ollut kaveri myös miehen exän kanssa. Mutta kun tuo ex alkoi tehdä tosi ikäviä temppuja miehelle/meille ja lapsille, niin tuntui kurjalta, että joku halusi olla tekemisissa ihmisen, joka toimii niin paskasti, kanssa. Ex myös ilmoitti aikovansa pilata minun ja anopin välit, jotta hän säilyisi "ykkösenä". Kyllä anopinkin silmät avautuivat, eivätkä he nykyään edes soittele.
Tämä. Myös meillä mehen ex temppuilee minkä ehtii. Mitä enemmän temppuilee, sen tiukemmin saa pidettyä miehen vanhemmat otteessaan. Sairas kuvio.
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Hmm. En ole ihan varma, oletko jotenkin vajaaälyinen vaiko huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olen itsekin alkanut ajattelemaan että ehkei musta vaan ole tähän uusperhe kuvioon. Mieheni kuitenkin on sanonut haluavansa pitää minut elämässään, mutta tämä yhtälö on mahdoton. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat kasvaneet ydinperheessä ja minä kasvatin omat lapseni aikuiseksi ydinperheessä joten mulle on outoa kun joku miehen entinen nainen pyörii elämässäni. Tulee mustasukkaisuutta ja ärsyttäviä tilanteita vaikka yritin sopeutua. Täytyy nyt miettiä miten tästä eteenpäin edetään. Lähdetäänkö mieheni kanssa eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Siis ihmettelyni lähinnä aloittajan tilanteeseen peilaten tuohon lauseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olen itsekin alkanut ajattelemaan että ehkei musta vaan ole tähän uusperhe kuvioon. Mieheni kuitenkin on sanonut haluavansa pitää minut elämässään, mutta tämä yhtälö on mahdoton. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat kasvaneet ydinperheessä ja minä kasvatin omat lapseni aikuiseksi ydinperheessä joten mulle on outoa kun joku miehen entinen nainen pyörii elämässäni. Tulee mustasukkaisuutta ja ärsyttäviä tilanteita vaikka yritin sopeutua. Täytyy nyt miettiä miten tästä eteenpäin edetään. Lähdetäänkö mieheni kanssa eri teille.
Siis sulla on jo omia lapsia ja et tajua elämästä yhtään mitään sen enempää, kuin missä olet itse kasvanut? Sulla on olleet huonot vanhemmat, olkootkin miten vaikka ydinperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olen itsekin alkanut ajattelemaan että ehkei musta vaan ole tähän uusperhe kuvioon. Mieheni kuitenkin on sanonut haluavansa pitää minut elämässään, mutta tämä yhtälö on mahdoton. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat kasvaneet ydinperheessä ja minä kasvatin omat lapseni aikuiseksi ydinperheessä joten mulle on outoa kun joku miehen entinen nainen pyörii elämässäni. Tulee mustasukkaisuutta ja ärsyttäviä tilanteita vaikka yritin sopeutua. Täytyy nyt miettiä miten tästä eteenpäin edetään. Lähdetäänkö mieheni kanssa eri teille.
Oikeastaan kun lukee tätä niin ihmetyttää, miksi olet solminut uuden suhteen tai liiton yhtään kenenkään kanssa, koska se ei ole enää ydinperhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Kyllä ajattelen. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla kanssani tekemisissä, jos ei halua. Jos joku haluaa katkaista välinsä minuun, niin siitä vaan. Tottakai olisin pahoillani, jos poikani eroaisi ja miniäni ei haluaisi olla enää sen jälkeen tekemisissä kanssani. Mutta en katso, että hänellä olisi mitään velvoitteita olla tekemisissä kanssani, jos hän ei haluaisi. Miksi itsekään haluaisin olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla tekemisissä minun kanssani? Jos taas miniäni haluaisi eronkin jälkeen olla kanssani tekemisissä, sitten suhteeni miniääni jatkuisi aivan kuten ennenkin eikä hänen ja poikani ero vaikuttaisi asiaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Toisaalta, minkäs sillekään tekee? Eihän sitä voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä, jollei enää halua. Turha sellaista on miettiä etukäteen, että miten minä tulen pahoittamaan mieleni tässä tai tuossa tapauksessa, jos tapahtuu niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olen itsekin alkanut ajattelemaan että ehkei musta vaan ole tähän uusperhe kuvioon. Mieheni kuitenkin on sanonut haluavansa pitää minut elämässään, mutta tämä yhtälö on mahdoton. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat kasvaneet ydinperheessä ja minä kasvatin omat lapseni aikuiseksi ydinperheessä joten mulle on outoa kun joku miehen entinen nainen pyörii elämässäni. Tulee mustasukkaisuutta ja ärsyttäviä tilanteita vaikka yritin sopeutua. Täytyy nyt miettiä miten tästä eteenpäin edetään. Lähdetäänkö mieheni kanssa eri teille.
Niin. Sulla ois voinut olla kiva elämä miehen kanssa, josta tykkäät, mutta.... laita se toki roskakoriin ja ole yksin, koska miehesi tulee olla eunukki lopun elämäänsä, koska on nyt eronnut ja hänellä on muitakin suhteita sen takia, kuin se uusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Kyllä ajattelen. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla kanssani tekemisissä, jos ei halua. Jos joku haluaa katkaista välinsä minuun, niin siitä vaan. Tottakai olisin pahoillani, jos poikani eroaisi ja miniäni ei haluaisi olla enää sen jälkeen tekemisissä kanssani. Mutta en katso, että hänellä olisi mitään velvoitteita olla tekemisissä kanssani, jos hän ei haluaisi. Miksi itsekään haluaisin olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla tekemisissä minun kanssani? Jos taas miniäni haluaisi eronkin jälkeen olla kanssani tekemisissä, sitten suhteeni miniääni jatkuisi aivan kuten ennenkin eikä hänen ja poikani ero vaikuttaisi asiaan millään tavalla.
Tähän kommenttiini vielä lisäys eli jos poikani eron jälkeen menisi uudelleen naimisiin eikä hänen uusi vaimonsa haluaisi olla kanssani tekemisissä sen vuoksi, että olisin edelleen läheisissä väleissä poikani ex-vaimon kanssa, tämäkin olisi minulle ihan ok. Mulla ei ole tapana katkoa ihmissuhteitani sen mukaan, mitä joku kolmas osapuoli tekee tai on tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Toisaalta, minkäs sillekään tekee? Eihän sitä voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä, jollei enää halua. Turha sellaista on miettiä etukäteen, että miten minä tulen pahoittamaan mieleni tässä tai tuossa tapauksessa, jos tapahtuu niin tai näin.
No en ikinä onnittelisi jotakuta, joka ei halua olla kanssani, oikean ratkaisun tekemisestä, just sayin'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Kyllä ajattelen. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla kanssani tekemisissä, jos ei halua. Jos joku haluaa katkaista välinsä minuun, niin siitä vaan. Tottakai olisin pahoillani, jos poikani eroaisi ja miniäni ei haluaisi olla enää sen jälkeen tekemisissä kanssani. Mutta en katso, että hänellä olisi mitään velvoitteita olla tekemisissä kanssani, jos hän ei haluaisi. Miksi itsekään haluaisin olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla tekemisissä minun kanssani? Jos taas miniäni haluaisi eronkin jälkeen olla kanssani tekemisissä, sitten suhteeni miniääni jatkuisi aivan kuten ennenkin eikä hänen ja poikani ero vaikuttaisi asiaan millään tavalla.
Tähän kommenttiini vielä lisäys eli jos poikani eron jälkeen menisi uudelleen naimisiin eikä hänen uusi vaimonsa haluaisi olla kanssani tekemisissä sen vuoksi, että olisin edelleen läheisissä väleissä poikani ex-vaimon kanssa, tämäkin olisi minulle ihan ok. Mulla ei ole tapana katkoa ihmissuhteitani sen mukaan, mitä joku kolmas osapuoli tekee tai on tekemättä.
Sinulla on järkeä päässä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Kyllä ajattelen. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla kanssani tekemisissä, jos ei halua. Jos joku haluaa katkaista välinsä minuun, niin siitä vaan. Tottakai olisin pahoillani, jos poikani eroaisi ja miniäni ei haluaisi olla enää sen jälkeen tekemisissä kanssani. Mutta en katso, että hänellä olisi mitään velvoitteita olla tekemisissä kanssani, jos hän ei haluaisi. Miksi itsekään haluaisin olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla tekemisissä minun kanssani? Jos taas miniäni haluaisi eronkin jälkeen olla kanssani tekemisissä, sitten suhteeni miniääni jatkuisi aivan kuten ennenkin eikä hänen ja poikani ero vaikuttaisi asiaan millään tavalla.
Tähän kommenttiini vielä lisäys eli jos poikani eron jälkeen menisi uudelleen naimisiin eikä hänen uusi vaimonsa haluaisi olla kanssani tekemisissä sen vuoksi, että olisin edelleen läheisissä väleissä poikani ex-vaimon kanssa, tämäkin olisi minulle ihan ok. Mulla ei ole tapana katkoa ihmissuhteitani sen mukaan, mitä joku kolmas osapuoli tekee tai on tekemättä.
Entäs jos ensin olisitte tekemisissä, hyvissä väleissä ja viihtyisitte, JA SITTEN, kuten ap, yks kaks sua ei enää haluttaisi tavata? Toinen teki onnistuneen ratkaisun, niin pskahan sä ootkin. Eiks nii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Toisaalta, minkäs sillekään tekee? Eihän sitä voi pakottaa ketään pitämään yhteyttä, jollei enää halua. Turha sellaista on miettiä etukäteen, että miten minä tulen pahoittamaan mieleni tässä tai tuossa tapauksessa, jos tapahtuu niin tai näin.
No en ikinä onnittelisi jotakuta, joka ei halua olla kanssani, oikean ratkaisun tekemisestä, just sayin'.
Mihin tämä onnitteleminen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välien katkaisu tekee sinut onnellisemmaksi, teit varmasti oikean ratkaisun.
Oma miniäni on mulle rakas kuin tyttäreni. Teen paljon asioita ihan kahdestaankin miniäni kanssa: käymme shoppailemassa, lounailla ravintoloissa, erilaisilla messuilla ja joskus jollain lyhyellä kaupunkilomallakin. Jos poikani joskus eroaa vaimostaan, se on vain ja ainoastaan poikani asia. Minun suhteeni miniääni ei tule muuttumaan ellei miniä itse halua siihen muutosta.
Ajatteletko sinä todellakin näin? Että sinua saa kohdella miten pikku prinsessaa nyt sattuu huvittamaan? Katkaista sinuun välit, kun et enää kelpaa, tai toimi niin, että toinen ei pahoittaisi mieltään? Ihan hyväksyt tuollaisen paskamaisuuden itseäsi kohtaan tuosta noin vaan?
Kyllä ajattelen. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla kanssani tekemisissä, jos ei halua. Jos joku haluaa katkaista välinsä minuun, niin siitä vaan. Tottakai olisin pahoillani, jos poikani eroaisi ja miniäni ei haluaisi olla enää sen jälkeen tekemisissä kanssani. Mutta en katso, että hänellä olisi mitään velvoitteita olla tekemisissä kanssani, jos hän ei haluaisi. Miksi itsekään haluaisin olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla tekemisissä minun kanssani? Jos taas miniäni haluaisi eronkin jälkeen olla kanssani tekemisissä, sitten suhteeni miniääni jatkuisi aivan kuten ennenkin eikä hänen ja poikani ero vaikuttaisi asiaan millään tavalla.
Tähän kommenttiini vielä lisäys eli jos poikani eron jälkeen menisi uudelleen naimisiin eikä hänen uusi vaimonsa haluaisi olla kanssani tekemisissä sen vuoksi, että olisin edelleen läheisissä väleissä poikani ex-vaimon kanssa, tämäkin olisi minulle ihan ok. Mulla ei ole tapana katkoa ihmissuhteitani sen mukaan, mitä joku kolmas osapuoli tekee tai on tekemättä.
Sinulla on järkeä päässä! :)
Vain paperilla. Jos hänetkin torjuttaisiin yhtäkkiä hyvistä väleistä "en halua edes tavata sua" asteelle, niin aika idioottia ois kehua, että onnistunut ratkaisu toiselta, koska eihän se mua tapaamalla voikaan tietenkään voida hyvin, vaan pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olen itsekin alkanut ajattelemaan että ehkei musta vaan ole tähän uusperhe kuvioon. Mieheni kuitenkin on sanonut haluavansa pitää minut elämässään, mutta tämä yhtälö on mahdoton. Olen itse kasvanut ydinperheessä ja vanhempani ovat kasvaneet ydinperheessä ja minä kasvatin omat lapseni aikuiseksi ydinperheessä joten mulle on outoa kun joku miehen entinen nainen pyörii elämässäni. Tulee mustasukkaisuutta ja ärsyttäviä tilanteita vaikka yritin sopeutua. Täytyy nyt miettiä miten tästä eteenpäin edetään. Lähdetäänkö mieheni kanssa eri teille.
Tuossa voi olla perää. Ei kaikista ole uusperhekuvioihin, vaativat paljon joustavuutta. Sinulla tuntuu olevan hyvin valmiit ja jäykät käsitykset siitä, miten elämän pitää mennä. Pahoittelut, että minäkin luulin sinua provoksi, taidan itseasiassa tuntea joitakuita samankaltaisia.
Meillä on vastaava tilanne, vaikka ongelma ei liity minun ja anopin väleihin. Vaan siihen että miehellä on ex-vaimonsa kanssa kiistää lapsen luonapidoista. Jo teini-ikäinen lapsi haluaisi olla meillä enemmän kuin aikaisemmin, ja mies haluaisi myös näin. Toiveena olisi viikkovuorottelu. Lapsen äiti ei suostu.
Miehen vanhemmat ovat liittoutuneet ex-miniän kanssa, kuskaavat äitiä ja lasta ja maksavat milloin mitäkin ja viettävät todella paljon aikaa yhdessä.
Tilanne syrjäyttää isän lapsen elämästä, ja lapsikin kaipaa isäänsä.
Minusta näyttää että isovanhemmat ovat mustasukkaisia lapsesta ja haluavat pitää hänet itsellään. Kun lapsi on meillä, autokyytejä yms ei tarvita koska meillä on oma auto.
Appivanhempien kanssa on sinällään ok välit, soitellaan ja kyläillään toistemme luona.