Mitä ajattelutapaa et ole koskaan ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Sitä miten oma vilunki ja huijaaminen oikeutetaan sillä miten isot herrat ne oikeita rikollisia on ja nämä on vain hyttysenkakkaa.

Sama missä tahansa valinoissa: ei se haittaa jos roskaan, koska tuo tehdas saatuttaa enemmän / en viitsi edes yrittää tehdä mitään ympäristölle parempia valintoja, koska kiinalaisetkin saatuttaa / ihan sama miten ilkeilen netissä koska moni muukin niin tekee jne jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Minä luulen, että siinä kritisoidaan enemmänkin kaksinaismoralismia tai pelkkää hyväntahtoista hölmöyttä. Hienoa, että joku ostaa reilunkaupan luomubanaaneja. Mutta kun sama ihminen mainostaa hyvää tekoaan ja samaan aikaan lentää toiselle puolelle maailmaa osoittamaan mieltään ilmastonmuutosta vastaan, se herättää hilpeyttä.

No jaa. Onko se sitten parempi että jättää hyvät teot kokonaan tekemättä, jotta ei ole kaksinaismoralisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Kiitos, mielenkiintoinen kommentti.

Sitä, että ajatellaan, että se oma suuntaus tai tapa, on se just oikea. Ja sitäkään en ymmärrä, miten joku voi edes ajatella, että Sipilä ois oikeasti jotain tehnyt tyttömyydelle. Pyh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Minä luulen, että siinä kritisoidaan enemmänkin kaksinaismoralismia tai pelkkää hyväntahtoista hölmöyttä. Hienoa, että joku ostaa reilunkaupan luomubanaaneja. Mutta kun sama ihminen mainostaa hyvää tekoaan ja samaan aikaan lentää toiselle puolelle maailmaa osoittamaan mieltään ilmastonmuutosta vastaan, se herättää hilpeyttä.

Pyhimystelyn kritisoinnin ymmärrän, mutta kaksinaismoralismin raja on usein liukuva ja riippuu katsojasta. Onko kaksinaismoralismia se, että pyrkii välttämään eläinkunnan tuotteiden käyttöä, mutta käyttää silti vanhoja nahkakenkiä koska ovat ehjät tai syö mummolassa tarjottua kermakakkua? Entä jos välttää yksityisautoilua, mutta vuokraa toisinaan auton? Mites jos yrittää vähentää turhaa kuluttamista, mutta ostaa joskus suklaata ja lempileffan DVDllä? Tai jos pyrkii syömään terveellisesti, mutta viikkosaunan jälkeen juo pari olutta/limsaa ja syö makkaraa?

Harva, jos kukaan pystyy täydellisyyteen ja turha ilakointi sen johdosta voi johtaa negatiiviseen lopputulokseen. Ehkä jopa siihen että luovuttaa kun kokee että mitä väliä edes yrittää, kun olen jo tuomittu epäonnistumaan.

Justiinsa nyt ärsyttää ihmiset, jotka loukkaantuessaan eivät suostu kuuntelemaan toista osapuolta ja ilmeisesti saavat tyydytystä siitä että ihminen, jolle on suututtu, joutuisi kärvistelemään epävarmuudessa. Pomoni suuttui minulle osittaisesta väärinkäsityksestä, yritin pyytää anteeksi sen osalta mitä koin tehneeni väärin ja selvittää loput, mutta ei suostu kuuntelemaan selityksiä eikä anteeksipyyntöjä. Loppukuun työvuorotkin kivasti katosivat listalta ja työkavereilta on tullut "käskettiin sanoa että"-viestejä, huoh. No ei edes pahasti harmita, en jaksa alkaa anelemaan.

Kaikenkattavaa negatiivisuutta; sitä, että etsitään se negatiivinen ihan neutraaleistakin  asioista ja sanomisista.

Sitä, että länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä vihataan ihmisiä ja maailmaa, oikein vellotaan tässä negatiivisuudessa, haistatetaan kaikille paskat ja vänistään, kuinka elämä on paskaa ja maailma on paska. En kertakaikkiaan tajua.

Eri asia jos on oikesti masentunut tai on oikeasti tapahtunut elämässä karmeita asioita. Mutta monia noista ei vaivaa mikään. Päinvastoin, heillä on mennyt liian hyvin elämässä ja siksi he eivät osaa arvostaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Minä en ole taas ymmärtänyt tämänkaltaisia ihmisiä. Hienoa, että sinä pystyt ja pyrit pääsemään vastoinläymisistä pois ja voittamaan aina kaiken negatiivisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset pystyvät samaan kuin sinä vaikka sinä juuri ihmisenä pystyisit. Tässäkin asiassa kun aina edes ei ole välttämättä kyse siitä kuuluisasta tahdonpuutteesta jne.

Tiedän sen, olen itsekin kärsinyt aikoinaan esim. vaikeasta masennuksesta, ja en minä silloin pystynyt toimimaan kuten nykyisin. Toisaalta juuri sen masennuksen kautta opin nykyisen asenteeni, sitten kun aloin toipua. Huomasin, että olin joltain osin omalla ajattelullani luonut lisää masennusta, kun olin voivotelluit miten olen ruma eikä älyäkään paljoa ole ja ihmiset ei ole koskaan tykänneet minusta ja koulussa jo kiusattiin kun olen erilainen jne. Minä olin pitänyt omia valituksiani faktoina, mutta yhtäkkiä tajusin, että ne ovat vain omia uskomuksiani, joista valitettavasti tuppaa tulemaan todellisuutta jos niihin uskoo.

Mutta et kuitenkaan ymmärrä muita, joilla on sama tilanne kuin itselläsikin on joskus ollut? (eri)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Minä luulen, että siinä kritisoidaan enemmänkin kaksinaismoralismia tai pelkkää hyväntahtoista hölmöyttä. Hienoa, että joku ostaa reilunkaupan luomubanaaneja. Mutta kun sama ihminen mainostaa hyvää tekoaan ja samaan aikaan lentää toiselle puolelle maailmaa osoittamaan mieltään ilmastonmuutosta vastaan, se herättää hilpeyttä.

Ah,kaksinaismoralismi. Maailman raivostuttavin sana. Kerro mulle,miksi on väärin tehdä hyvää vaikka ei olisikaan täydellinen? Kukaan ei ole. Kertakaikkisen typerä ajatusmalli,että esim.kierrättäminen olisi turhaa tai typerää koska ihminen ei ole täydellinen jokaisella elämän osa-alueella. Tämä ihminen kuitenkin edes YRITTÄÄ tehdä hyvää,yritätkö sinä? Mä luulen että kaksinaismoralismista huutelijat on niitä,jotka ei jaksa elää omien arvojen mukaista elämää tai kehittyä ihmisenä ja siksi paheksuu kaikkia jotka yrittävät/tekevät edes jotain.

Jos menee pikaruokaravintolaan syömään epäterveellisesti, niin on jollain tapaa väärin ottaa juomaksi light-versio.

Hyvä-paha-rajaus sen sijaan, että nähtäisiin että voi olla myös paha ja vähemmän paha, tai hyvä ja vähemmän hyvä. Esimerkiksi jos kaksi ihmistä tappelee keskenään tehdelleen toisilleen hirveitä asioita, niin se vähemmän paha saatetaan nähdä hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Minä en ole taas ymmärtänyt tämänkaltaisia ihmisiä. Hienoa, että sinä pystyt ja pyrit pääsemään vastoinläymisistä pois ja voittamaan aina kaiken negatiivisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset pystyvät samaan kuin sinä vaikka sinä juuri ihmisenä pystyisit. Tässäkin asiassa kun aina edes ei ole välttämättä kyse siitä kuuluisasta tahdonpuutteesta jne.

Tiedän sen, olen itsekin kärsinyt aikoinaan esim. vaikeasta masennuksesta, ja en minä silloin pystynyt toimimaan kuten nykyisin. Toisaalta juuri sen masennuksen kautta opin nykyisen asenteeni, sitten kun aloin toipua. Huomasin, että olin joltain osin omalla ajattelullani luonut lisää masennusta, kun olin voivotelluit miten olen ruma eikä älyäkään paljoa ole ja ihmiset ei ole koskaan tykänneet minusta ja koulussa jo kiusattiin kun olen erilainen jne. Minä olin pitänyt omia valituksiani faktoina, mutta yhtäkkiä tajusin, että ne ovat vain omia uskomuksiani, joista valitettavasti tuppaa tulemaan todellisuutta jos niihin uskoo.

Mutta et kuitenkaan ymmärrä muita, joilla on sama tilanne kuin itselläsikin on joskus ollut? (eri)

Se halveksii aiempaa heikkouttaan ja heikkoutta muissa ihmisissä. Mitä lie torjuntaa tai projektiota, mulla ei oo nämä termit niin hyvin hallussa... Ei sillä, onhan se joskus raskasta kuunnella tapavalittajia mutta ei ne nyt mitään varsinaista aggressiota minussa aiheuta, turhautumista vain.

Yksiavioisuutta.

Sama kuin aapeella. 

On niitä tietysti muitakin, esim ra-sismi. Että ihmisen ihonväristä voisi vedellä suorat johtopääötökset ja vihata tuntemattomia, yli hilseen menee.

Mitäs vielä, no tietysti naisviha. Miesvihan voi ymmärtää järjellä, naiset ovat kokeneet niin paljon raakuuksia ja pahaa miesten taholta. Mutta naisvihaajat tuntuvat vihaavan ihan huvikseen naisia, eli niillä ei ole muuta kuin ulkoset syyt vihalleen, kuten rasis.teillakin. Esim is.lamilaiset ja persut viljelee tätä lajia.

Vihaa olen kokenut itsekin, mutta kyllä sille pitää olla vähän perustellummat syyt kuin ruumiin anatomia tai väri.

Sitten on tämä sateenkaariajattelu myös, vai miksi sitä nimittäis, mitä en enää ymmärrä. Homous on luonnollista jne, mutta nämä trans- ja muusukupuolisuushöpinät menee kyllä ihan utopistisissa sfääreissään, aivot alkaa nykiä jos lukee "LGBT(?)-yhteisön" juttuja.

status quo-elämää.

"Sääli on sairautta"

Sairas on ihminen joka ei osaa sääliä tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Minä en ole taas ymmärtänyt tämänkaltaisia ihmisiä. Hienoa, että sinä pystyt ja pyrit pääsemään vastoinläymisistä pois ja voittamaan aina kaiken negatiivisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset pystyvät samaan kuin sinä vaikka sinä juuri ihmisenä pystyisit. Tässäkin asiassa kun aina edes ei ole välttämättä kyse siitä kuuluisasta tahdonpuutteesta jne.

Tiedän sen, olen itsekin kärsinyt aikoinaan esim. vaikeasta masennuksesta, ja en minä silloin pystynyt toimimaan kuten nykyisin. Toisaalta juuri sen masennuksen kautta opin nykyisen asenteeni, sitten kun aloin toipua. Huomasin, että olin joltain osin omalla ajattelullani luonut lisää masennusta, kun olin voivotelluit miten olen ruma eikä älyäkään paljoa ole ja ihmiset ei ole koskaan tykänneet minusta ja koulussa jo kiusattiin kun olen erilainen jne. Minä olin pitänyt omia valituksiani faktoina, mutta yhtäkkiä tajusin, että ne ovat vain omia uskomuksiani, joista valitettavasti tuppaa tulemaan todellisuutta jos niihin uskoo.

Mutta et kuitenkaan ymmärrä muita, joilla on sama tilanne kuin itselläsikin on joskus ollut? (eri)

No joo, tavallaan ymmärrän. Varsinkin niitä joilla on masennus, vaikea elämäntilanne tms. Mutta myös niitä jotka ovat kuten minä nuorempana, jotka eivät vaan ole koskaan kyseenalaistaneet vielä pessimistisiä uskomuksiaan itsestään ja maailmasta.

Enkä koskaan menisi "ravistelemaan" tästä asiasta esim. masennuksesta kärsivää. Mutta kyllä sellaiset ihmiset joskus turhauttaa, joilla oikeasti olisi kaikki hyvin ja kaikki mahdollisuudet auki, mutta kun täytyy tekemällä tehdä kaikesta niin vaikeaa. Lähipiirissäni on oikein ääriesimerkki tästä, oma sukulainen, joka nyt on esim. 2 viikkoa stressannut sitä että auto pitäisi viedä määräaikaishuoltoon. Eikä rahasta, sen ymmärtäisin, vaan kaikenlaista "miten voin olla töistä pois, kauhean vaikeaa, kuinkahan kauan se auto siellä on". Sitten kun ehdottaa jotain, esim. mene taksilla takaisin töihin sieltä huollosta, niin ei se käy tuntemattomasta syystä, sijaisauto ei käy kun hän ei osaa ilman omaa auton navigaattoria sinne työpaikalle, mikään ei koskaan ole helppoa. Ja lopputulos on että elämä on ihan paskaa kun kaikki on niin vaikeaa...

Vierailija kirjoitti:

"Sääli on sairautta"

Sairas on ihminen joka ei osaa sääliä tuntea.

Mitä hyötyä säälistä on? Minusta se on pääosin negatiivinen tunne, jossa on läsnä jonkinlainen ylemmyysasema säälittävää kohtaan. Empatia on ehkä enemmän se mitä ihmisyys kaipaa, säälistä en niinkään ole varma. 

Itse pyrin olemaan säälimättä siksi, että uskon jokaisen ihmisen mahdollisuuksiin, joten vaikka hän tällä hetkellä olisikin heikossa jamassa niin en ala leimata häntä säälittäväksi olennoksi.

Ei jaksa mennä jakeluun, että jotkut olettavat, että työtön saa automaattisesti kaikkia muita tukia korvauksen päälle. (En ole työtön). Nyt sitten joku vastaa tähän että niin, niitä pitää hakea. Edelleen menee yli ymmärryksen, ei saa hakemallakaan, jos esim. on keskituloinen puoliso taloudessa.