Lue keskustelun säännöt.
Mihin sinä hurahdit vauva-aikana?
Tällaisen havainnon olen tehnyt että silloin hurahdellaan milloin merkkivaatteisiin ja milloin raakakakkujen tekoon! Mihin te olette hurahtaneet?
Ap odottaa esikoistaan ja pohtii tulevaa vauvavuotta 🤔
Kommentit (248)
En kyllä keksi oikein mitään. Keskosina syntyneet kaksosvauvat ja pikkukoira pitivät kai huolen siitä, ettei jaksamista riittänyt juuri mihinkään ylimääräiseen. Kunhan kaikki sai pidettyä hengissä ja edes joten kuten ruokittua ja pyykit pestyä, niin siinä oli tarpeeksi.
Muistan kun kerran vauvojen vihdoinkin nukahdettua päiväunille yhtä aikaa (ja miehen ollessa töissä) ryntäsin lämmittämään mikrossa itselleni einesmaksalaatikkoa lautasella. Kun se oli lämmennyt, näin nälkäisen koiran ilmeen. Annoin maksalaatikon sille ja sittenpä minua taas vietiin kun makkarista alkoi kuulua karjunta...
Ja parikin kertaa heräsin palovaroittimen ulvontaan, kun olin nukahtanut sohvalle kesken ruuanlaiton ja riisit tms. olivat palaneet hellalla pohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurahdin vauvaan. Vauvavuosi oli ihanan hormonihuuruinen vauvakupla, ja nautin siitä että olin vapaalla töistä. Rakastuin lapseen, ja toisin kuin olin ajatellut (ajattelin että minusta tulisi tiukka äiti jolle ei ole vaikeaa komentaa lasta tai esim pitää unikoulua), annoin sydämen ohjata äitiydessä ja mentiin aika lapsentahtisesti ja lempeästi. Lapsi on nyt iloinen ja sosiaalinen taapero. Hän luottaa itseensä ja muihin, ja tutkii maailmaa innokkaasti.
Syntymän jälkeen ainakin kaikkeen healthy lifestyle paskaan.
Lempeään ja lapsilähtöiseen kasvatukseen ja ihan siihen äitiyteen. Kaikki kasvatukseen liittyvä kiinnosti älyttömän paljon ja oma-aika meni pitkälti kasvatusasioita lukiessa. Toimi pari ekaa vuotta, uhmaiän nostaessa päätään sinnittelin äitiyskuplassa edelleen, mutta kun lapsi täytti kolme tajusin todella että minun pitää alkaa olla muutakin kuin äiti, muuten olisin hulluksi tullut
Kyllä minusta vauvavuonna saa hurahtaa vaikka mihin jos on hurahtaakseen, mutta on kyllä hyvä säilyttää silti palanen itseä matkassa kokoajan ja antaa myös lapselle tilaa irtautua kun sen aika on.
Niihin vauvoihini, sulosimpia kuin ikinä missään!
Nyt on pojantytären kanssa sama meininki, miten ihminen voi olla noin ihana!
Olen jo ikäihminen, eli lapsenlapsen (ainoaksi jää) tulevaisuuden turvaaminen on aloitettu, tytön säästötilin saldo jo tuhansissa, hän täyttää kohta 5 kuukautta.
T. Höperö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurahdin täytekakkujen väkertämiseen, sisustuskrääsän bongaamiseen ja ostamiseen etenkin Huutonetistä sekä Harry Pottereihin, joita en ollut aikaisemmin lukenut. Päädyin jopa jonottamaan uutta kirjaa yömyyntiin teinien kera. Siinäpä sitä yhdelle.
Kestovaippojen ompeluun, se oli terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vauva-aikana voinut hurahtaa mihinkään. Se oli ihan järkyttävää eloonjäämis- ja selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vauva vain huusi ja marisi ja tinttaili. Ekat puoli vuotta nukkui 10-20min päikkäreitä, eli en ehtinyt paljon muuta kuin itkeä hetken sohvalla tai vessanpöntöllä istuen, tai hotkia jotain ruokaa jääkaapista, kun vauva jo parkuen heräsi. Ja tätä joka ikinen päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Jos nyt jotakin, niin ainakin kaikki kaupan einesruuat tuli tutkittua ja maisteltua, että mikä on suht hyvistä aineksista tehty ja mikä oikeasti maistuu hyvälle. En voinut kuvitellakaan tekeväni ruokaa. Ennen harrastin esimerkiksi leipomista säännöllisesti, nyt en ole 1,5 vuoteen leiponut mitään, eli sen jälkeen kun lapsi syntyi niin ei ole ehtinyt/jaksanut/pystynyt tekemään mitään, kaikki aika ja energia menee arjesta selviämiseen. Myös muut harrastukset on pitänyt elämästä karsia, vain yhden olen jättänyt jäljelle että pysyn jotenkin järjissäni.
6kk-9kk iässä jatkuva kiljuminen ja marina helpotti ehkä 25%, ja päikkärit pitenivät 1-2h mittaisiksi, mikä tuntui aivan järjettömältä luksukselta!! Mutta käytännössä arki oli lähes samaa selviytymistaistelua edelleen.
Jossain 10kk iässä lapsi vihdoinkin päivähoitoon ja itse töihin takaisin, silloin tuntui että pääsin edes jotenkin kiinni normaaliin elämään, ja muksukin viihtyi hoidossa paremmin kuin kotona.
Yöheräilyt esikoinen lopetti noin 1v2kk ikäisenä, nyt on 1,5v ja tuntuu luksukselta kun saadaan yöt nukkua vihdoinkin. Samoihin aikoihin myös alkoi vihdoin leikkimään hieman itsekseen ja viihtymään paremmin kotona. Enää elämä ei ole jatkuvaa kitinää ja marinaa ja huutoa.
Toinen lapsi tulossa, ja mitään muuta ei toivota, kuin että se olisi helpompi kuin ensimmäinen. Kenellekään en toivo sellaista helvettiä mitä meillä oli esikoisen kanssa. On myös puhuttu, että moni ei edes olisi uskaltanut yrittää toista lasta, kun pelottaa liikaa että entä jos se on samanlainen kirkuja-vauva joka ei viihdy missään eikä ole tyytyväinen mihinkään.
No, täytyy vain yrittää selvitä. Ei kuitenkaan ainoaksi haluttu esikoista jättää, ja lopulta nämä hirveimmät 1-2 ensimmäistä vuotta menee aika sumussa ohi, ja sen jälkeen elämä helpottaa. Ehkä me jaksetaan vielä toisen kanssa taistella se pari vuotta, siinä toivossa että elämä on sitten kahden taaperon kanssa jo ihan mukavaa.
Ei vauva-aika ole kaikkien "juttu", varsinkaan jos sattuu kohdalle se vaikea ja työläs vauva... Valitettavasti se vauva-aika on välttämätön paha jos lapsia haluaa (ellei adoptoi taaperoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me&I vaatteisiin. Yök mitä kukkatunikoita ja sydänpeppupotkareita tuli pidettyä lapsella.
En juurikaan muista vauva-ajoista mitään. Niin en tiedä mihin olen vauvaikäisenä hurahtanut mutta luulisin, että porkkana-peruna soseisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää aidosti muista koko ajasta yhtään mitään. Se ei siis ole edes sumeaa muistojen sekamelskaa, vaan täysin tyhjä alue muistissa. Kuulemani mukaan olen ollut ihan hulluna rintamaitoon ja lisäksi housuihin päästely ja täysillä huutaminen ovat olleet kovaa kamaa. Suuri osa hereilläoloajasta on mennyt myös ihan perustasoiseen raajojen vatkaamiseen edestakaisin.
Hurahdin lenkkeilyyn. Vauva nukkuu hyvin vaunuissa ja tehdään superpitkiä lenkkejä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mihinkään. Varmaan sosiaalisia suhteita tuli solmittua enemmän vauvan myötä, tutustuin uusiin ihmisiin
Lastenvaunuihin ja niiden tuunaamiseen, sekä kodin sisustamiseen ja blogeihin.
Nettishoppailuun. Aina kun oli aikaa, niin piti tutkiskella jotain "hittituotetta" vauvalle. Meni muuten rahaa, mutta onneks ei sentään ylivarojen. Nyt koronan aikana taas alkanut hyödyntää nettikauppoja, mutta vain tarpeeseen.
Tissit oli vauva-aikana kova sana.
Seuraavan kerran ne alkoivat viehättää murrosiän tehdessä tuloaan.
Kirppareihin ja täysillä. Lapsi oli rauhallinen ja kiltti, nukkui kahdet päikkärit ja yleensä silloin oltiin liikenteessä pitkin poikin kaupunkia. Kävin kaupungin parhaalla kirpparilla melkein päivittäin, vauva vaunussa. Lapsi nyt melkein 30 v ja ostaa itsekin nykyään yleensä kaiken käyttötavaran kirppareilta.
Vierailija kirjoitti:
Vauvoihini minäkin hurahdin, totaalisesti. Ja hurahdus on kestänyt tyttären❤ kohdalla 38 ja pojan💙 36 vuotta. Loppua ei näy.
Tämä on hyvä. Ja jos ei hurahtanut silloin vauvana vaan tuntee jotenkin epäonnistuneensa vanhempana niin koskaan ei ole liian myöhäistä ihailla ja kiinnostua siitä lapsestaan ja hänen tekemisistään. Ei tietenkään kannata työntää itseään väkisin etenkään aikuisen lapsen elämään mutta sekin auttaa paljon jos sanoo jotain kaunista ja kannustavaa jostain, mitä se lapsi tai aikuinen lapsi tekee tai on. Jos siis on jäänyt aiemmin tekemättä.
Päiväuniin vauvan vieressä.