Mihin sinä hurahdit vauva-aikana?

Ei ollut  aikaa hurahtaa mihinkään , tein koko ajan töitä ja rahapussikin oli miehellä. Eikä ollut mitään erikoisia mielitekojakaan

Nyt sen sijaan toteutan kaikkia mielitekojani

Itse hurahdin totaalisesti kirppareihin, jo odotusaikana. Sitä ennen olin tosi laiska kierteleen kirppareita... Lapsen jo vähän kasvettua hurahdin dsitten totaalisesti nettikirppiksiin. Sillä tiellä ollaan edelleen, myytyäkin on tullut jonkin verran.

R*k*tekriittisyyteen ja salaliittoteorioihin. Hurahdin näihin tavallaan jo raskausaikana, kun etsin tietoa synnytyksestä ja kiinnostuin nk. luonnollisesta synnytyksestä kotona. Sitten alkoi kaikki "luonnollinen" kiinnostaa ja lääketiede tuntua epäluotettavalta ja kovalta. 

Näin jälkikäteen tuntuu tosi oudolta miten syvälle upposin siihen maailmaan. Olen myöhemmin lueskellut joitain omia sepustuksiani Facebookista (koska piti paasata muillekin) ja tuntuu ihan oudolta, että olen uskonut niin täysillä niihin juttuihin, vaikka nyt ne huutavat kauas huuhaata. Avioliittokin kärsi, mutta ei onneksi kariutunut. Mies oli jämäkkä ja esti kaikkein hulluimmat huuhaat kuten hopeaveden antamisen lapselle. Myöhemmin mies on sanonut, että ikään kuin muutuin tai katosin hetkeksi eikä hän tunnistanut kuka olen enää, mutta uskoi, että kyse on vain tilapäisestä häiriöstä kuten sitten olikin.

Toisen lapsen kohdalla mulla todettiin synnytyksenjälkeinen masennus ja myöhemmin alta paljastui jo pitkään kytenyt ahdistuneisuushäiriö ja ocd. Purin ahdistuneisuuttani ja erilaisia pakkoajatuksiani tuolla huuhaalla ja kuvittelin että kykenen kontrolloimaan kaikkea, kunhan tiedän ja teen kaiken oikein. 

Kierrätykseen, kestotuotteisiin.

Meinasin hurahtaa merkkivaatteisiin, onneksi tulin järkiini ja jäi kalliit gugguut ostelematta.

Imetykseen taisin vähän hurahtaa, se oli ihanaa! 

Neulomiseen/virkkaamiseen. Tosin tämä alkoi jo odotusaikana kun en saanut juuri liikkua ja nyt menee tässä samalla kun kaveri nukkuu rinnanpäällä. Pienen neuleet valmistuvat niin paljon nopeammin kuin omat ja on sikäli palkitsevampaa kun ei ehdi kyllästyä esim. neuleen värivalintaan kun saa jo suunnitella seuraavaa. Ranteet saanut tässä myös hyvää jumppaa.

Vierailija kirjoitti:

Karkin syömiseen. Painan varmaan pari kiloa enemmän nyt kun silloin kun päästiin sairaalasta ja vauva on vasta alle 3kk.

Mäkin hurahdin suklaaseen, ihan jopa suklaalevyjä vetelin, mutta paino ei noussut imetyksen takia lainkaan. Imetyksen loputtua tuli sitten painoa reilummin.

Hurahtamisesta en tiedä, mutta kahden vanhemman vauva-aikoina luin ja luin, kemiaa ja matematiikkaa. Esikoinen nukahtikin imetyksen jälkeen siihen että äiti luki unettavaan sävyyn kemian kirjoja ääneen. Kolmannen vauvan hoiti isä, ja neljännen vauva-aika kului sairaalassa, kun lähiomainen sairasti.

Ekan lapsen kohdalla suorittamiseen. Oikein naurattaa että kaikki ruoka piti olla suolatonta, hotellibuffa-aamiaisellakin oikein pyysin suolatonta puuroa erikseen. Olin myös jokaista yksityiskohtaa myöten hyvin perillä lapsen asioista. Iälle sopivat lelut, vaatteet, sormiruokailu... toisen kohdalla oon ihan pihalla kaikesta enkä muista mitään 3kk neuvolan mittoja ulkoa todellakaan. Eli osaan ottaa rennosti ja näen mikä isossa kuvassa on oikeasti tärkeää (toki turvallisuudesta pidän edelleen huolta tarkasti).

Ekan lapsen kanssa aika meni selviytyessä, koska hänellä oli koliikki. Sitten juoksin vauvakerhoissa. Toisen lapsen kanssa ehkä kirppistely.

En muista enää. Siitä on kauan kun olin vauva.

Ehkä hurahdin tuttipulloon.

Kakkosen kohdalla hurahdin imettämiseen. Esikoisen kanssa oli ongelmia, ja luulin, että en taaskaan onnistu,joten oli hirveän positiivista huomata, kun yhtäkkiä vaan imetys sujuikin. Niinpä ensin kun imetin esikoista 4 kk, niin sitten kakkosta liki 2v. Kolmannen kanssa sitten olikin taas takkuamista, mutta hän siirtyikin sitten kuitenkin suoraan rintamaidosta juomaan lehmänmaitoa mukista, ilman pullovaihetta. Kolmosen kohdalla ei mennyt mitään pilttejäkään, aika rennolla otteella keittelin puuroja ja pottuja vauvalle ja tarjoilin hedelmäsoseet suoraan hedelmästä raaputettuina. Esikoisen kohdalla mentiin vielä ihan ohjeitten mukaan, mitä sai minkäkin ikäiselle syöttää ja paljonko. Ihan ihmisiä on kaikista kasvanut ja syövät kaikkea ruokaa eivätkä ole allergisia, vaikka alkutaival meni itse kullakin vähän erilailla.

Empä tuota ehtiny mihkään hurahtaa. Hyvä kun selvisi ekavuodesta, vauva ei ollut ikinä läheskään syö ja nukkuu-mallia.

Vauvaan hurahdin täysin. Kun hän syntyi, kumpikin meistå vanhemmista ei malttanut tehdä juuri muuta kuin pitää vauvaa sylissä, hoitaa häntä ja katsella kun hän nukkuu.

Hurahdin Vähänkäytetty-nettikirpparin valmiisiin vauvan vaatesetteihin. Suurin osa on ollut tosi hyviä ja kätevää, kun voi tilata seuraavan koon vaatteita kerralla tarpeeksi edullisesti.

Konmari-hurahdus tuli uudelleen, kun piti tehdä tilaa kaikille vauvan tarvikkeille ja järjestää esim pesuaineet lapsiturvallisesti eri paikkaan. Omat vaatteet kävin uudestaan läpi.

Kun sain synnytyksen jälkeen vauvan viereeni ja nukahdimme molemmat, hurahdin perhepetiin. Vauvalle oli oma sänky, mutta hän ei ole nukkunut siinä yhtään yötä. On kiva kun pieni tuhisee vieressä ja kun herään, saa helposti tarkistettua että hänellä on kaikki hyvin.

Hurahdin vauvan vessahätäviestintään kun tuntui, että vauva aina pissasi kun häneltä otti vaipan pois. Kun kokeilimme sitä, huomattiin, että sehän toimii! Oli mukavaa opetella lukemaan vauvan viestejä.

Hurahdin myös sijoittamiseen! Vauvalla on aika puolellaan ja oli ihanaa miettiä yhdessä, miten alamme säästämään hänelle. Mitä rahastoja ja osakkeita valitsemme hänelle. En ole syntynyt kultalusikka suussa eikä minulle sijoitettu mitään lapsena, tämä oli uusi mukava juttu minulle. Toivon että siitä on apua lapselleni.

Hurahdin myös väitöskirjojen täyttämiseen.

Lapsi oli toivottu ja kasvoin itse ilman äitiä, niin hurahdukset on kyllä olleet melkoisia. Olen totisesti yllättänyt itseni.

Väitöskirjojen täyttämiseen-aika lennokasta! Vauvakirjoja kyllä tarkoitin.

Aihevapaaseen. Vauva on 21.

En muista, kun olin niin pieni silloin.

Av-palstaan. Täällä vielä vuodesta  -02.  Muuta lieveilmiötä ei ole tullut.

Esikoisen vauvavuonna hurahdin yo-kirjoituksiin lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hain sen jälkeen amk:iin, mutta keskeytin opinnot alkuunsa ja menin mieluummin osa-aikatöihin. Toisen kanssa hurahdin yliopiston yhteishaun ennakkotehtäviin ja pääsykokeisiin. En saanut opiskelupaikkaa tarpeeksi läheltä, joten menin taas töihin ja pyrin sitten avoimen yliopiston kautta ja pääsin. Tuntuu, että hölmömpiinkin asioihin olisi voinut hurahtaa jos olisi malttanut odottaa eikä olisi mennyt pilaamaan nuoruuttaan.

Pieniin ja söpöihin vauvan vaatteisiin. 😊