Kuka olet ihan oikeasti, sinä joka palstailet juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet, joka olet nyt täällä? Mies vai nainen vai joku muu, nuori vai vanha? Työtön vai työssäkäyvä vai eläkkeellä vai jotain muuta?

Minä olen 34-vuotias, nainen, eläkkeellä. Täytän päiviäni netissä pyörimisellä. Syön lounasta tässä samalla, pestopastaa ja vuohenjuustoa ja salaattia.

Miten noin nuori on eläkkeellä?

Täällä vielä nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinä olet, joka olet nyt täällä? Mies vai nainen vai joku muu, nuori vai vanha? Työtön vai työssäkäyvä vai eläkkeellä vai jotain muuta?

Minä olen 34-vuotias, nainen, eläkkeellä. Täytän päiviäni netissä pyörimisellä. Syön lounasta tässä samalla, pestopastaa ja vuohenjuustoa ja salaattia.

Miten noin nuori on eläkkeellä?

Täällä vielä nuorempi.

Ja nyt vieläpä myös leski. -.-

Olen Michael Penttilä. Ei tarvinne enempiä esittelyjä.

28-vuotias nainen. Olen terveydenhoitaja päivätöissä, nyt viettelen lauantai-iltaa miehen ja tämän vanhempien kanssa. Tuli juuri syötyä avokadopastaa ja juotua lasi valkoviiniä, kohta ehkä saunaan.

Olen 39v nainen, päivätöissä ja kahden lapsen äiti. Naimisissa ja aika onnellinen.

Olen 25v nainen. Olen naimisissa ja minulla on yksi lapsi. Vakituinen työ sairaanhoitajana. Tykkään yleensä iltaisin selailla palstaa samalla kun katson netflixiä ennen nukkumaanmenoa.. :)

Olen 24v. nainen. Sinkku ja hieman yksinäinen. Valmistun vuoden kuluttua psykologiksi, tällä hetkellä siis opiskelen vielä. Elämäni on sellaista tyypillistä opiskelijaelämää, rahallisesti köyhää mutta ajankäytön suhteen vapaata. Ihan mukavaa siis. Vielä mukavampaa olisi, jos parisuhteen löytäisin. En muista kuinka päädyin tälle palstalle, mutta olen lueskellut tätä jo muutaman vuoden.

Kaikki vaikuttavat kovin kypsän ikäisiltä, ja siltä luultavasti monet päällepäin näyttävätkin. Keskusteluissa kuitenkin kypsyydestä ei ole tietoakaan ja mielipiteet ovat usein niin jämähtäneitä, että ei faktoillakaan ole mitään väliä. Olen vanha työtön hullu itse.

48- vuotias akateeminen nainen, työtön. Mutta aktiivinen sellainen, vaikka työnantajat eivät ole halunneetkaan minua töihin (ikä?!). Naimisissa ja yksi kaheli kissa.

23-vuotias eläkeläinen. Puoliso ja kissa löytyy. Palstailen ajankuluksi.

41-v mies. Työssäkäyvä, akateeminen, perheellinen.

51v ulkosuomalainen. Elamaansa tyytyvainen nainen, osa-aika duunissa ja yhden teinin mama. Business miehen ex-vaimo ja ex-super hot girl. Iloinen ja 'ylpeakin' menneisyydestani, mutta taydellisen onnellinen nykyiseen olotilaan ja rauhalliseen oloon. 

Olen vain nimeni ja en ole oikeasti sitäkään. Olen eräänlainen biologinen möntti, joka ei välttämättä toteuta egolokista elämäntapaa. Teen vain juttuja jostain syystä ja yleensä kun teen jotain niin tunnen olevani aidoimmillaan minä. En muista oikein mitään. Satunnaisia ajatuksia työnlomassa jotka vaihtuvat toisiin ajatuksiin joista mikään ei erityisesti kiinnosta ja en jumitu pohtimaan asioita, koska ne vain ovat ja toimittavat samoja asioita kuin minä työnilomassa.

Nainen 35 v, töissä, tympääntynyt työhöni ja ahdistavaan pomoon ja työilmapiiriin. Suunnittelen tässä taustalla toista työtä ja lähden nykyisestä kun se aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa.

Vihaan työtäni.

Rakastan kotiani/perhettäni.

Henkisesti: Hukassa oleva herkkis.

Fyysisesti: 26-vuotias opintojaan viimeistelevä yliopistolikka. Viimeiset kolme vuotta mennyt uniongelmista, masennuksesta yms. toipuessa, ja tulevaisuus pelottaa. Välillä ahdistaa se, etten löydä töitä ja syrjäydyn, vaikka ihan ok tutkinto (opettajan paperit) onkin alla. 

Mies, 47 vuotta. Toinen toistaan seuraavien sairaslomien ja sairauksien kierteessä. Naimisissa, mutta lapseton. Jaksamiseni mukaan autan sukulaisiani, koska heilläkin on vastoinkäymisiä yksi toisensa jälkeen, sairautta ja rahahuolia.

Yhden alan lisensiaatti.  Tutkimushommat jäivät kesken, kun keskittymiskyky loppui. Uran alku oli, jos ei loistelias, niin kuitenkin hyvä ja täynnä mahdollisuuksia.

Elämäni valopilkkuja ovat juuri mainitsemani sukulaiset sekä vanha motskari, joka toivottavsti kestää vielä tämän kesän.

Palstailen vaihtelevalla intensiteetillä. Nyt on taas mennyt viikko, etten ole täällä juuri aikaa viettänyt.

37-vuotias nainen on kaksi kouluikäistä lasta.Suunnittelen nukkumaan menoa kun aikainen herätys huomenna. Luen palstaa silloin tällöin viihteen vuoksi.

17-vuotias tyttö, joka yrittää etsiä paikkaansa tässä maailmassa. Koen olevani jotenkin muista teineistä poikkeava, koska olen bi, keskivertoa älykkäämpi, ei kiinnosta ryyppääminen ja turhat vanhempia vastaan kapinoimiset, olen ollut aina puoliksi kuuro ja minulla on aknearpia. Voin vannoa, että en ole millään tavalla ainutlaatuinen. Olen erityisen altis kaamosmasennukselle ja ylipäätään alakuloisuudelle. Noin kuukauden mittaisista synkistelykuukausista olen kärsinyt 2 luokasta lähtien. Minulla on paljon hyviä kavereita, olen usein sosiaalinen ja tulen useimpien kanssa hyvin toimeen. Ahdistaa aina kun ajattelen, mitä pitäisi lukion jälkeen lähteä opiskelemaan.

Nainen 45v. Miehen kanssa vietämme 20v hääpäivää tänä kesänä. Kolme lasta, joista kaksi aikuisuuden kynnyksellä ja kuopus alakoululainen. Työssä kunnalla esimiesasemassa. Häpeän sitä, ettei minulla ole akateemista koulutusta. Touhuan vapaa-ajalla lasten harrastuksissa mukana ja saan kiitosta aktiivisuudesta. Oikeasti minusta tuntuu, et menen siitä, mistä aita on matalin. Palstaillut olen täällä jonkun vuoden, sitä ennen KaksPlussalla.

37-vuotias nainen, käyn töissä ja olen perheellinen. Lähtö töihin on kohta, sitä ennen piipahdus palstalla. Tutustuin Vauvan ja Kaksplussan keskustelupalstoihin kauan sitten lasteni (-01 ja -05) vauva- ja taaperoaikoina, kun olin kotona lasten kanssa ja siitä lähtien olen täällä aina joskus piipahtanut lukemassa ja kirjoittamassa. Monet naurut olen saanut täältä, joskus myös ärtymystä ja hyviä vinkkejä/vertaistukea.