Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Ei elämistä. Ei matkustelua. Ei ehtoja. Ei ruuanlaittoa. Ei kotitöitä. Ei lastenhoitoa. Ei mitään ylimääräisiä rasitteita. Ei harrastuksia.
Kaikki töiden jälkeen sohville lorvimaan.
Mikä sinua vaivaa? Tuo jankkaaminen ei ole enää normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis epänormaalia tehdä kotitöitä kun kotona kerran olen lasten kanssa?
Jo tästä keskustelusta haluat vetää tuon johtopäätöksen, niin joo.
Meidän muiden mielestä on normaalia jakaa niitä kotitöitä ja arjen vastuita siten, ettei kumpikaan kuormitu yli sen, mitä jaksaa.
Olen epänormaali kun en miestä kuormita kotona koska työnsä on jo kuormittavaa henkisesti ja fyysisesti?
Just.
Miten ajattelisit tilanteen, jossa molemmilla on kuormittava työ, kuten meidän perheessä on? Kumman meistä kuuluu tehdä kotityöt?
Ei kummankaan. Kotityöt ovat vanhanaikaista hommaa. Ei ole muotia enää.
Voi kuule. Jos olis varaa ja pääsisin yli siitä ahdistuksesta, että vieras ihminen siivoa mun kämppää, palkkaisin siivoojan heti. Ja kokin, tai ulkoistaisin muuten arjen ruuanlaiton. Olis kyllä luksusta.
Ei kotitöitä kummallekaan eikä ulkoistamistakaan. Kukaan ei tee mitään. Ei siivoa, ei kokkaa.
Millä tavalla tämä on parempi kuin se, että molemmat tekevät kotitöitä?
Mä jäisin heti kotirouvaksi, mutta tässä maassa se ei onnistu.Eikö kelpaa? Mikä vikana?
Elinkustannukset, molempien palkka tarvitaan elämiseen.
Ei elämistä. Ei matkustelua. Ei kotitöitä. Ei ruuanlaittoa. Ei rasitusta mistään ylimääräisestä.
Tulette töistä, istutte sohvalle, ette liiku tunteihin, ja nukkumaan. Sama toisto loppuelämän.
Se kämppä (?), missä se sohva on(?), maksaa. Samoin nyt ainakin ruoka. Sähkö, vesi... jne.
Telttaan asumaan. Ei ruokaa, ei vettä, ei sähköä. Ei mukavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis epänormaalia tehdä kotitöitä kun kotona kerran olen lasten kanssa?
Jo tästä keskustelusta haluat vetää tuon johtopäätöksen, niin joo.
Meidän muiden mielestä on normaalia jakaa niitä kotitöitä ja arjen vastuita siten, ettei kumpikaan kuormitu yli sen, mitä jaksaa.
Olen epänormaali kun en miestä kuormita kotona koska työnsä on jo kuormittavaa henkisesti ja fyysisesti?
Just.
Miten ajattelisit tilanteen, jossa molemmilla on kuormittava työ, kuten meidän perheessä on? Kumman meistä kuuluu tehdä kotityöt?
Ei kummankaan. Kotityöt ovat vanhanaikaista hommaa. Ei ole muotia enää.
Voi kuule. Jos olis varaa ja pääsisin yli siitä ahdistuksesta, että vieras ihminen siivoa mun kämppää, palkkaisin siivoojan heti. Ja kokin, tai ulkoistaisin muuten arjen ruuanlaiton. Olis kyllä luksusta.
Ei kotitöitä kummallekaan eikä ulkoistamistakaan. Kukaan ei tee mitään. Ei siivoa, ei kokkaa.
Millä tavalla tämä on parempi kuin se, että molemmat tekevät kotitöitä?
Mä jäisin heti kotirouvaksi, mutta tässä maassa se ei onnistu.Eikö kelpaa? Mikä vikana?
Elinkustannukset, molempien palkka tarvitaan elämiseen.
Ei elämistä. Ei matkustelua. Ei kotitöitä. Ei ruuanlaittoa. Ei rasitusta mistään ylimääräisestä.
Tulette töistä, istutte sohvalle, ette liiku tunteihin, ja nukkumaan. Sama toisto loppuelämän.
Se kämppä (?), missä se sohva on(?), maksaa. Samoin nyt ainakin ruoka. Sähkö, vesi... jne.
Telttaan asumaan. Ei ruokaa, ei vettä, ei sähköä. Ei mukavuuksia.
Mites ne lapset sitten? Huostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis epänormaalia tehdä kotitöitä kun kotona kerran olen lasten kanssa?
Jo tästä keskustelusta haluat vetää tuon johtopäätöksen, niin joo.
Meidän muiden mielestä on normaalia jakaa niitä kotitöitä ja arjen vastuita siten, ettei kumpikaan kuormitu yli sen, mitä jaksaa.
Olen epänormaali kun en miestä kuormita kotona koska työnsä on jo kuormittavaa henkisesti ja fyysisesti?
Just.
Miten ajattelisit tilanteen, jossa molemmilla on kuormittava työ, kuten meidän perheessä on? Kumman meistä kuuluu tehdä kotityöt?
Ei kummankaan. Kotityöt ovat vanhanaikaista hommaa. Ei ole muotia enää.
Voi kuule. Jos olis varaa ja pääsisin yli siitä ahdistuksesta, että vieras ihminen siivoa mun kämppää, palkkaisin siivoojan heti. Ja kokin, tai ulkoistaisin muuten arjen ruuanlaiton. Olis kyllä luksusta.
Ei kotitöitä kummallekaan eikä ulkoistamistakaan. Kukaan ei tee mitään. Ei siivoa, ei kokkaa.
Millä tavalla tämä on parempi kuin se, että molemmat tekevät kotitöitä?
Mä jäisin heti kotirouvaksi, mutta tässä maassa se ei onnistu.Eikö kelpaa? Mikä vikana?
Elinkustannukset, molempien palkka tarvitaan elämiseen.
Ei elämistä. Ei matkustelua. Ei kotitöitä. Ei ruuanlaittoa. Ei rasitusta mistään ylimääräisestä.
Tulette töistä, istutte sohvalle, ette liiku tunteihin, ja nukkumaan. Sama toisto loppuelämän.
Se kämppä (?), missä se sohva on(?), maksaa. Samoin nyt ainakin ruoka. Sähkö, vesi... jne.
Telttaan asumaan. Ei ruokaa, ei vettä, ei sähköä. Ei mukavuuksia.
Mites ne lapset sitten? Huostaan?
Heille oma teltta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on siis epänormaalia tehdä kotitöitä kun kotona kerran olen lasten kanssa?
Jo tästä keskustelusta haluat vetää tuon johtopäätöksen, niin joo.
Meidän muiden mielestä on normaalia jakaa niitä kotitöitä ja arjen vastuita siten, ettei kumpikaan kuormitu yli sen, mitä jaksaa.
Olen epänormaali kun en miestä kuormita kotona koska työnsä on jo kuormittavaa henkisesti ja fyysisesti?
Just.
Miten ajattelisit tilanteen, jossa molemmilla on kuormittava työ, kuten meidän perheessä on? Kumman meistä kuuluu tehdä kotityöt?
Ei kummankaan. Kotityöt ovat vanhanaikaista hommaa. Ei ole muotia enää.
Voi kuule. Jos olis varaa ja pääsisin yli siitä ahdistuksesta, että vieras ihminen siivoa mun kämppää, palkkaisin siivoojan heti. Ja kokin, tai ulkoistaisin muuten arjen ruuanlaiton. Olis kyllä luksusta.
Ei kotitöitä kummallekaan eikä ulkoistamistakaan. Kukaan ei tee mitään. Ei siivoa, ei kokkaa.
Millä tavalla tämä on parempi kuin se, että molemmat tekevät kotitöitä?
Mä jäisin heti kotirouvaksi, mutta tässä maassa se ei onnistu.Eikö kelpaa? Mikä vikana?
Elinkustannukset, molempien palkka tarvitaan elämiseen.
Ei elämistä. Ei matkustelua. Ei kotitöitä. Ei ruuanlaittoa. Ei rasitusta mistään ylimääräisestä.
Tulette töistä, istutte sohvalle, ette liiku tunteihin, ja nukkumaan. Sama toisto loppuelämän.
Se kämppä (?), missä se sohva on(?), maksaa. Samoin nyt ainakin ruoka. Sähkö, vesi... jne.
Telttaan asumaan. Ei ruokaa, ei vettä, ei sähköä. Ei mukavuuksia.
Hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa hyvin ettei mukavuuksista naiset halua luopua, vaikka kaikki elämän rasitteet, joita luettelin on koettu vaikeiksi pitkin ketjua. Ja paineet ovat kovat suorittaa elämää.
Tai ainakaan tämä yksi nainen, joka minulle vastaili.
:)
Joten. Vieläkö jaksetaan valittaa kuinka rasittavaa elämä onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin ettei mukavuuksista naiset halua luopua, vaikka kaikki elämän rasitteet, joita luettelin on koettu vaikeiksi pitkin ketjua. Ja paineet ovat kovat suorittaa elämää.
Tai ainakaan tämä yksi nainen, joka minulle vastaili.:)
Joten. Vieläkö jaksetaan valittaa kuinka rasittavaa elämä onkaan?
Mikä siinä on rasittavaa? Minusta elämä on mukavampaa kauniissa ja siistissä kodissa. Tuollainen jankkaaja kuin sinä on se elmänlaatua laskeva tekijä ja stressitasojen nostaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin ettei mukavuuksista naiset halua luopua, vaikka kaikki elämän rasitteet, joita luettelin on koettu vaikeiksi pitkin ketjua. Ja paineet ovat kovat suorittaa elämää.
Tai ainakaan tämä yksi nainen, joka minulle vastaili.:)
Joten. Vieläkö jaksetaan valittaa kuinka rasittavaa elämä onkaan?
Miksi kirjoitat naisista, kun aloittaja eli mies oli sitä mieltä, että kaikki kotityöt ovat hänelle rasittavia?
Onko sinulla oikeasti mitään kommentoitavaa aloituksen tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin ettei mukavuuksista naiset halua luopua, vaikka kaikki elämän rasitteet, joita luettelin on koettu vaikeiksi pitkin ketjua. Ja paineet ovat kovat suorittaa elämää.
Tai ainakaan tämä yksi nainen, joka minulle vastaili.:)
Joten. Vieläkö jaksetaan valittaa kuinka rasittavaa elämä onkaan?
Meinaat, että mies sitten ihan mielellään muuttais telttaan ilman sähköä ja juoksevaa vettä?
Edelleenkin. Kyllä sitä yksin selviää kotitöistä. Mutta mulla on edelleenkin oletus, että jos JAAN kodin jonkun toisen kanssa, mun EI TARVITSISI, varsinkaan, jos toimintakyky on syystä tai toisesta heikentynyt. Etenkin, kun en ole ainoa, jonka vaatteet tulee pestä tai joka pitää ruokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, jos et ole trolli ja olet vielä paikalla niin voisiko saliaikataulujasi muuttaa niin, että käyt salilla ennen töitä aikaisin aamulla tai suoraan töiden jälkeen? Näin aikaa säästyisi matkoista kotona illalla vaimon kanssa olemiseen eikä sinun tarvitsisi välttämättä luopua rakkaasta harrastuksestasi.
Ihmetyttää AP:n vaimoa mollaava asenne tässä ketjussa. Nainen käy töissä ja hoitaa kaikki kotityöt. Jos hän voi pahoin, miksi hän ei saisi tuon jälkeen levätä sohvalla telkkarin ääressä? Ja toivoa, että hänen miehensä viettäisi enemmän aikaa kanssaan?
Oma vaimo myös raskaana ja hänestä on tämän kolmannen raskauden aikana tullut kyllä varsin ikävä ihminen. Hyperveemäinen suoraan sanottuna. Kai se hormonitoiminta ja raskaana oleminen ottaa vanhemmalle enemmän koville kuin nuorempana. Ei silti jaksaisi paskamaista muijaa joka haastaa riitaa kaikkien kanssa. Ml. tietysti minä itse sekä vanhempani. Tämä on todella ikävää kun en haluaisi valita mitään puolia oman vaimon ja omien vanhempieni väliltä. En tiedä jaksanko tuollaista kiukkupussia enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ymmärtää vaimoasi. Ole tukena. Yritä ehdottaa että jos aloittaisitte jonkun harrastuksen yhdessä.
Mä vaan sanon tähän sen että kun ette te miehet voi tajua niitä hormoneja! Ette vaan voi ymmärtää.
Itse aloitin tässä kolme viikkkoa sitten e-pillerit ja voin sanoa että olen muuttunut ihan hirveäksi itkupilliksi ja saan raivareita ihan mitättömistä asioista. Välillä oikein tuntuu kun oikein se vitutus sisälläni kasvaaa. Ihan hirveetä!!
Että kyllä ne hormonit vain teettää. En ole ikinä ollut raskaana, enkä ikinä aiemmin käyttänyt e-pillereitä. Poikaystävä yrittää ymmärtää mutta huomaan että välillä ei vaan pysty siihen.
Jälkeenpäin aina keskustellaan asiat läpi, esimerkiksi se kun raivoistuin ja itkin ja huusin kun autossa ei toiminut aux-johto (jolla saa kännykästä musiikin siis soimaan...). Tuommoisista pienistä asioista kilahtaa ja en todellakaan enne ollut tommoinen.
Mutta kuten olin sanomassa, nämä asiat käydään aina läpi ja yleensä kuulen mieheltäni kommenttia että hän mielessään vain nauraa minulle ja ajattelee että olen söpö kun tämmönen 160 senttinen emäntä menettää hermonsa.
Mutta tosiaan, yllä yritin vain esimerkillä havainnollistaa, että hormonit ovat se iso syy. Apn pitäisi olla tukena, tarjoa vaimolle hierontaa ja sano vaikka että lähdetää käymään kävelulenkki kaupassa nii ostat vaimollesi suklaata sieltä. Uskon, että se siitä helpottaa. Kun vauva syntyy se tuo valoa elämään, niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo myös raskaana ja hänestä on tämän kolmannen raskauden aikana tullut kyllä varsin ikävä ihminen. Hyperveemäinen suoraan sanottuna. Kai se hormonitoiminta ja raskaana oleminen ottaa vanhemmalle enemmän koville kuin nuorempana. Ei silti jaksaisi paskamaista muijaa joka haastaa riitaa kaikkien kanssa. Ml. tietysti minä itse sekä vanhempani. Tämä on todella ikävää kun en haluaisi valita mitään puolia oman vaimon ja omien vanhempieni väliltä. En tiedä jaksanko tuollaista kiukkupussia enää.
Olisi hauskaa kuulla se toinen puoli samalla. Miesten mukaan aina se nainen kiukuttelee turhasta, ja lopulta taustalta löytyy aivan tossu äijä ja maailman vittumaisin anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki käyttäytyvät erilailla raskaana. Joillekin ei vaikuta paljoa joillekin vaikuttaa. Voin itse kertoa omista kokemuksista. Olen todella urheilullinen nyt n. 6 kertaa vk ja alkuraskaudesta yritin salille väkisin väsymyksen lomassa. Treenit paskoja ja alkoi vituttaa. Kun vähän piristyi n. Vk 20 eteenpäin jaksoi ehkä n. 1kk olla skarpimpi. Sitten maha alkoi kasvaa ja esim hauiskääntöä kun teki veti mahan jotenkin ihme lukkoon ja tuntui ikävältä. Jäin siis kotiin kavereita ei oikeen napannut nähdä kun paisui eikä tullut kiloja edes ylimääräistä muutakin vauva. Töitä tein myös loppuun asti ja olin aivan rikki aina töiden jälkeen ei siis toivoa entiseen ollut että sen jälkeen mtn olisi enää tehnyt. Ruoka ei maistunut normaalisti ja se oli vastenmielistä syödä esim kanaa ja salaattia. Söin väkisin jtn terveellistä mikä maistui puulta ja oksennus meinasi perässä tulla. Makuaisti oli aivan toista luokkaa kuin normaalisti. Eli suklaa, jopa karkki jota yleensä vihaan ja rasvainen ruoka ylipäänsä oli ainoa mitä halusi syödä mikä pistää vielä enemmän väsyttämään myös. Onneksi tiedostin tämän ja koitin repsahtaa niihin vain viikonloppuisin ja muuten väkisin söin normaalia ruokaa. Sen takia ei varmaan kiloja kertynyt kun yritti ajatella aivoilla eikä jollain muulla. Sitten kun vatsa oli iso niin annokset oli minimaalisia ja energia entistä enemmän nollassa.
Hei! Kuulostaa siltä, että vaimosi saattaa olla masentunut ja tarvitsee apua siihen. Neuvolassa kannattaa toki tarkistaa pian hemoglobiini, jos edellisestä mittauksesta on aikaa, sillä anemia voi aiheuttaa uupumusta. Ei kaikkea voi laittaa hormonien piikkiin.
Sääliksi käy vauvaa ja vaimoa! Isä ja mies ketä ei tee muuta kuin valittaa! Kuka vaan masentuisi kun olisi sellainen mies.
Miten ihmeessä kuvittelet että kaikki kotityöt kuuluisi vaimollesi edes normaali tilanteessa. Kuinka joku voi tehdä sellaista raskaana olevalle huono voitiselle työssä käyvälle.
Taitaa olla pilailua koko juttu, ja katsoa ihmisten tyhmiä reagtioita.
Minulla OLI aloittajan kaltainen mies.
Tulin raskaaksi kuin suunniteltiin. Alun 3kk pahoinvointi veti bunkkaan. Yrjösin aamusta iltaan. Ei puhettakaan töistä. Tai kotitöistä. Palasin töihin sittemmin. Mutta se 10 kg laihtuminen lyhyessä ajassa veti voimat pitkäksi aikaa.
Ja äijä valitti...lenkkeile ettei perse rupsahda, älä muuta itteäsi jne jne
Juoksi menoillaan ja odotti kotona yöpalveluja kun suvaitsi saapua kotiin.
Kun lapsi syntyi, ja voimani palautui, lähdin omilleni. Juuri sopivasti kun hän tajusi huomauttaa että vau, näytät hyvältä ja olet virkeä.
Aivan niin. En saanut tukea kun sitä tarvitsin. Eikä hän nyt minulta, eikä lapselta, kun yhtäkkiä perhe olisikin kiinnostanu. Parisuhde on kahden kauppa.
Juuri tuon takia naisten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä, koska he saavat omasta ja toisten naisten mielestä aina käyttäytyä juuri niin huonosti kuin tahtovat ja että heillä on siihen oikeus esimerkiksi juuri vaikka raskauden tai vaikka kuukautisten vuoksi eikä siihen ole miehellä mitään sanomista jos vaikka kuukautiset kestävät monta viikkoa yhteen menoon ja nainen on siksi aina ihan sekaisin. Muutenkin naiset saavat käyttäytyä mielestään aina juuri niin huonosti kuin tahtovat ja syyttää siitä sitten aina hormoneja.
Mies 36v kirjoitti:
Juuri tuon takia naisten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä, koska he saavat omasta ja toisten naisten mielestä aina käyttäytyä juuri niin huonosti kuin tahtovat ja että heillä on siihen oikeus esimerkiksi juuri vaikka raskauden tai vaikka kuukautisten vuoksi eikä siihen ole miehellä mitään sanomista jos vaikka kuukautiset kestävät monta viikkoa yhteen menoon ja nainen on siksi aina ihan sekaisin. Muutenkin naiset saavat käyttäytyä mielestään aina juuri niin huonosti kuin tahtovat ja syyttää siitä sitten aina hormoneja.
Huomaa kyllä että sä olet elänyt niin kuin saarnaat, ilmaan mitään kontaktia naisiin. Kuukautiset monta viikkoa yhteen menoon ja aina ihan sekaisin 😁
Kuvittelet vaan niin koska olet nainen.