Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Huolehdi vaimosi ruokavaliosta, liikkukaa ja levätkää. Vauvan hyvinvointi on nyt ensisijaisen tärkeää ja se lähtee juuri näistä perusasiosta.
Ei kai se Ap:n vastuulla ole, mitä vaimo tekee tai jättää tekemättä. Aikuinen ihminen osaa varmaan itse huolehtia itsestään vaikka raskaana onkin. Tai pikemminkin "etenkin". En ymmärrä, miksi Ap:n pitäisi levätäkin vaimonsa kanssa.
Yhteisen lapsen edun nimessä? Osoittakseen välittämisensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun se vauva syntyy on vaimosi vielä väsyneempi. Kai nyt tiesit raskaus vaivoista ennenkuin laitoit vaimosi raskaaksi. Kuulostat oudon naiviilta tuon ikäiseksi mieheksi. Mun mieheni oli 32v kun tuli isäksi ja hän jaksoi tukea minua vaikka olin viikkokausia raskauden takia pakko levossa. Olin myös viikon pakko levossa sairaalassa. Sinusta ei varmaan olisi sellaiseen ollut.
"Laittoi vaimonsa raskaaksi". Ai että Ap ihan raiskasi vaimonsa ja esti abortin? Voisi kai olettaa vaimonkin tienneen raskausvaivoista ennen kuin hän hankkiutui raskaaksi?
Ei raskaaksi tuleminen ole mikään syy heittäytyä täysin avuttomaksi eikä ainakaan rajoittaa toisen ihmisen menoja syystä, jota ihminen ei itse ole valinnut (biologia, mies ei voi kantaa lasta). Jokainen on vastuussa itsestään ja omaa kehoaan koskevista valinnoistaan.
Se on aikamoinen shokki liikkumaan ja muutenkin tavallisen hyvään oloon tottuneelle ihmiselle. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan, mistä puhun. Yhtäkkiä on valtavan väsynyt koko ajan. Oksentaa monta kertaa päivässä. Alavatsaa juilii, pistää ja särkee. Sitten on muutama kuukausi ihan ok olo (kaikilla ei keskiraskaudessakaan ole). Sitten alkoi viiltävät kivut nivusissa ja alapäässä. Alkoi supistella tavallisella kauppareissulla. Yöllä ei saanut nukuttua, nenä oli tukossa, närästi, näin painajaisia.
Ja kaikkein pahinta oli se henkinen puoli. Kun tiesi, että pitäisi liikkua ja syödä hyvin. Pitäisi voida hyvin koska "raskaus ei ole sairaus", ja nauttia koska a) olin raskaana ja b) kun vielä voin.
Omalla kohdallani ensimmäinen raskaus oli hirveää aikaa. Synnytys onneksi meni oppikirjojen mukaan, ja elämä vauvan kanssa sujahti uomiinsa nopeammin kuin olin ikinä uskaltanut toivoa. Esikoinen jopa alkoi nukkua parikuisena täysiä öitä, ja minä sain näin toipua kamalasta raskaudesta. Kaikilla ei ole näinkään, joten vaikka ap toivottavasti onkin provo, niin tiedoksi muille: raskausaika ei ole aina ihanaa, vaan se voi olla yhtä kidutusta ja kärsimystä alusta loppuun. Ja koska äidelle on rakennettu melkoiset paineet (voi hyvin, näytä hyvältä, älä liho, harrasta ja liiku kuten ennenkin ja älä muutu miksikään), voi raskausaika jo kuluttaa naisen loppuun. Sitten alkaakin suomalaisen yhteiskunnan erikoisominaisuus: yksinäisyys. Tsemppiä kaikille raskaana oleville, tehkää parhaanne että itse voitte niin hyvin kuin mahdollista. Paineet sikseen, pieruverkkarit jalkaan ja jotain terveellistä mutta hyvää syötävää naaman eteen ja lepoa (jos siltä tuntuu). Ei ole pakko jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Tarvitsee sulta tukea tietenkin. Sun pitää olla siinä raskaudessa henkisesti mukana myös. Ei se tarkoita että sun tarvitsee mennä kotiin sisälle ja laittaa ovi lukkoon ja pysyä sisällä lapsen syntymään asti, mutta älä nyt kodin ulkopuolellakaan asu. Edes tunti päivässä omista vain sun vaimollesi, istu vaikka viereen ja silitä, voi kärttyisyyskin vähän helpottaa.
Aloittaja, tämä naisvihatrollisi toimisi varmasti paremmin sellaisessa kontekstissa, jossa kellään ei ole kokemusta raskaudesta. Jotenkin säälittävää, että esität, että aikuinen ihminen ei ihan itse osaisi ottaa selvää, millainen raskaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Huolehdi vaimosi ruokavaliosta, liikkukaa ja levätkää. Vauvan hyvinvointi on nyt ensisijaisen tärkeää ja se lähtee juuri näistä perusasiosta.
Ei kai se Ap:n vastuulla ole, mitä vaimo tekee tai jättää tekemättä. Aikuinen ihminen osaa varmaan itse huolehtia itsestään vaikka raskaana onkin. Tai pikemminkin "etenkin". En ymmärrä, miksi Ap:n pitäisi levätäkin vaimonsa kanssa.
Yhteisen lapsen edun nimessä? Osoittakseen välittämisensä?
Miten Ap:n vaimo osoittaa välittämistään? Syyllistämällä, kiukuttelemalla ja kiristämälläkö? Ahdistunut ja katkera isä se vasta lapsen etua edistääkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halutaanko tällä taas vastakkainasettelua naisten kesken? Ne, jotka voivat loistavasti raskausaikansa, voivat nyt tulla humblebraggaamaan tänne kuinka kaikki on itsestä kiinni. Sitten on soppa valmis kaikelle haukkumisille: raskauskilot ja raskausarvet, rumat suomalaiset naiset, sohvaperunat ja marimekkomammat ja niin edelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Huolehdi vaimosi ruokavaliosta, liikkukaa ja levätkää. Vauvan hyvinvointi on nyt ensisijaisen tärkeää ja se lähtee juuri näistä perusasiosta.
Ei kai se Ap:n vastuulla ole, mitä vaimo tekee tai jättää tekemättä. Aikuinen ihminen osaa varmaan itse huolehtia itsestään vaikka raskaana onkin. Tai pikemminkin "etenkin". En ymmärrä, miksi Ap:n pitäisi levätäkin vaimonsa kanssa.
Yhteisen lapsen edun nimessä? Osoittakseen välittämisensä?
Miten Ap:n vaimo osoittaa välittämistään? Syyllistämällä, kiukuttelemalla ja kiristämälläkö? Ahdistunut ja katkera isä se vasta lapsen etua edistääkin...
...mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Miesvauva uhriutuu. "Kun sekin, niin minäkin haluan!!!" uhmaikäisen tavoin uhoaa.
Jos sinä sairastuisit esim. Syöpään ja voisit huonosti niin mitä mieltä olisit kun vaimosi alkaisi välttelemään sinua ja käyttäytymään niinkuin olisi myös heikkona.
Sinun pitäisi tällä hetkellä tukea vaimoasi. Olla kuin mies ja tehdä kotityöt ja ruokaa vaimollesi loppuraskauden ajan.
Raskaus ei kestä loputtomiin, mutta jos alat käyttäytyä huonosti, todistat ettet ole luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Halutaanko tällä taas vastakkainasettelua naisten kesken? Ne, jotka voivat loistavasti raskausaikansa, voivat nyt tulla humblebraggaamaan tänne kuinka kaikki on itsestä kiinni. Sitten on soppa valmis kaikelle haukkumisille: raskauskilot ja raskausarvet, rumat suomalaiset naiset, sohvaperunat ja marimekkomammat ja niin edelleen?
Ei haluta. Aloittaja yritteli kirjoittaa jonkinlaista naisvihatrollia, mutta aika heikko esitys tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskausmasennus?
Tai ihan vain raskaus?
Näe mitä SINÄ teit hänelle. Et olisi pannut paksuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on hiljaa. Ei halua puhua. Enkä minä sitten jaksa painostaa vaan pysyn enimmäkseen pois kotoa, mutta sekin on huono. En ymmärrä miten vaimo olettaa että koska hän ei jaksa eikä kiinnosta elämä kodin ulkopuolella, minunkin pitäisi muuttua sellaiseksi. En minä pakota häntä kanssani salille, eikai hänkään voi pakottaa minua kotiin kanssaan?
M- 34
Miesvauva uhriutuu. "Kun sekin, niin minäkin haluan!!!" uhmaikäisen tavoin uhoaa.
Jos sinä sairastuisit esim. Syöpään ja voisit huonosti niin mitä mieltä olisit kun vaimosi alkaisi välttelemään sinua ja käyttäytymään niinkuin olisi myös heikkona.
Sinun pitäisi tällä hetkellä tukea vaimoasi. Olla kuin mies ja tehdä kotityöt ja ruokaa vaimollesi loppuraskauden ajan.
Raskaus ei kestä loputtomiin, mutta jos alat käyttäytyä huonosti, todistat ettet ole luotettava.
Syöpää ei voi itse valita, raskauden voi. Ap on ihan yhtä mies ja luotettava, vaikkei hän ryhtyisikään vaimonsa palvelijaksi. Tuollainen syyllistäminen ja alistaminen jos mikä etäännyttää miehen. Vaimohan on itse valinnut kantaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Näe mitä SINÄ teit hänelle. Et olisi pannut paksuksi.
Eli Ap raiskasi vaimonsa ja esti abortin, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Se on aikamoinen shokki liikkumaan ja muutenkin tavallisen hyvään oloon tottuneelle ihmiselle. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan, mistä puhun. Yhtäkkiä on valtavan väsynyt koko ajan. Oksentaa monta kertaa päivässä. Alavatsaa juilii, pistää ja särkee. Sitten on muutama kuukausi ihan ok olo (kaikilla ei keskiraskaudessakaan ole). Sitten alkoi viiltävät kivut nivusissa ja alapäässä. Alkoi supistella tavallisella kauppareissulla. Yöllä ei saanut nukuttua, nenä oli tukossa, närästi, näin painajaisia.
Ja kaikkein pahinta oli se henkinen puoli. Kun tiesi, että pitäisi liikkua ja syödä hyvin. Pitäisi voida hyvin koska "raskaus ei ole sairaus", ja nauttia koska a) olin raskaana ja b) kun vielä voin.
Omalla kohdallani ensimmäinen raskaus oli hirveää aikaa. Synnytys onneksi meni oppikirjojen mukaan, ja elämä vauvan kanssa sujahti uomiinsa nopeammin kuin olin ikinä uskaltanut toivoa. Esikoinen jopa alkoi nukkua parikuisena täysiä öitä, ja minä sain näin toipua kamalasta raskaudesta. Kaikilla ei ole näinkään, joten vaikka ap toivottavasti onkin provo, niin tiedoksi muille: raskausaika ei ole aina ihanaa, vaan se voi olla yhtä kidutusta ja kärsimystä alusta loppuun. Ja koska äidelle on rakennettu melkoiset paineet (voi hyvin, näytä hyvältä, älä liho, harrasta ja liiku kuten ennenkin ja älä muutu miksikään), voi raskausaika jo kuluttaa naisen loppuun. Sitten alkaakin suomalaisen yhteiskunnan erikoisominaisuus: yksinäisyys. Tsemppiä kaikille raskaana oleville, tehkää parhaanne että itse voitte niin hyvin kuin mahdollista. Paineet sikseen, pieruverkkarit jalkaan ja jotain terveellistä mutta hyvää syötävää naaman eteen ja lepoa (jos siltä tuntuu). Ei ole pakko jaksaa.
Tämä <3
Oma raskaana oleva avovaimo on keksinyt ison kasan asioita, mitä ei raskauden takia voi tehdä. Jos kysyn perusteluja asioille niin kilahtaa ja väittää, että neuvolassa on sanottu näin ja näin.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta, joten liikuntakielto( ei ilmeisesti koske shoppailua), ainut sallittu nukkumisasento( missä ei tietenkään saa unta aluksi, mutta unissaan asennon muuttaminen selvästi ok), kantamiskiellot, ruokakiellot yms. tuntuvat hyvin oudoilta, kun hän on kuitenkin terve ja raskaus on sujunut ongelmitta.
Toinen ärsyttävä asia on, että haki ja sai pitkän sairasloman heti plussan jälkeen ja tarkoituksena on jatkaa lomailua äitiyslomaan saakka. Taloudellisesti katastrofi.
Ihan nyt siltä varalta, että joku raskaudesta tietämätön sattuu lukemaan avauksen ja ihmettelee sitä ja vastauksia: nainen ei voi päättää, miten hänen raskautensa sujuu. Sillä, millaiset elämäntavat naisella on, ei automaattisesti vaikuta mitenkään siihen, millainen raskaudesta tulee. Esim. kun minä tulin toista kertaa raskaaksi, ajattelin, että nyt sitten urheilen läpi koko raskauden reippaasti. Urheilinko? No en. Liitoskivut ja muuttuvan kehon aiheuttamat virheasennot lopettivat kaiken voimaharjoittelun, ja koska olin koko ajan huonovointinen, ei lenkkeilystäkään tullut mitään. Koko viimeinen kolmannes meni sohvalla maaten. On sanonta, jonka mukaan raskaus ei ole sairaus, mutta minun raskauteni tuntui ihan sairaudelta, koska minulla oli lähes koko ajan paha olo. Ei oksentelua, vaan sellainen olo, kun vaikkapa oksennustaudissa tai influenssassa on. Mies teki lähes kaiken, omat työnsä, remontin (meidän oli pakko saada yksi huone käyttöön ennen vauvan syntymistä), esikoisen hoidon ja ison osan kotitöistä. Mä sain just ja just ruuan laitettua ja pyykit pestyä. Se oli meille molemmille henkisesti raskasta. Mä pelkäsin, että paha olo ei mene ikinä ohi, siis raskauden jälkeenkään. Mies ei kuitenkaan valittanut, vaan ymmärsi, että tässä on kyse rajallisesta ajasta.
Paha olo loppui synnytykseen ja mä olin todella energinen sen jälkeen, kun pääsin sohvallamakuun kurimuksesta.
Aloittajalle en sano mitään, hän on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Oma raskaana oleva avovaimo on keksinyt ison kasan asioita, mitä ei raskauden takia voi tehdä. Jos kysyn perusteluja asioille niin kilahtaa ja väittää, että neuvolassa on sanottu näin ja näin.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta, joten liikuntakielto( ei ilmeisesti koske shoppailua), ainut sallittu nukkumisasento( missä ei tietenkään saa unta aluksi, mutta unissaan asennon muuttaminen selvästi ok), kantamiskiellot, ruokakiellot yms. tuntuvat hyvin oudoilta, kun hän on kuitenkin terve ja raskaus on sujunut ongelmitta.
Toinen ärsyttävä asia on, että haki ja sai pitkän sairasloman heti plussan jälkeen ja tarkoituksena on jatkaa lomailua äitiyslomaan saakka. Taloudellisesti katastrofi.
Sinä ja sinun mielikuvitusavovaimosi/tyttöystäväsi/vaimosi. Todellisuudessa asut AV:lla ja harrastat sen lisäksi runkkaamista.
No, voitko linkittää tähän niitä googlaamiasi tuloksia. Aloituksessa kuvailtu raskaus kuulostaa ihan normaalilta.