Voiko narsisti vaikuttaa sympaattiselta ja herkältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hän voi olla. Tai siis näyttää olevansa. Psykopaatit ovat juuri niitä lämminhenkisiä, välittäviä, sosiaalisia, ihania ihmisiä joista kaikki tykkäävät. Kunnes hän ei enää tarvitse sinua tai sinut voidaan uhrata jonkun päämäärän eteen. Ymmärrätkö? Psykopaatti on HURMAAVA niin kauan kuin siitä on hyötyä. Psykopaatti ei ole se huonosti käyttäytyvä / sanova / epäsosiaalinen mörökölli vaan kaikkea muuta.

Narsisti EI ole yhtä kuin psykopaatti. Pelkkä narsismi ei esimerkiksi tee kenestäkään sarjamurhaajaa tai muuta ihmishirviötä.

Psykopaatti on aina myös narsisti joten siinä mielessä on sama asia. Kaikki psykopaatit ei tod istu linnassa ja ole sarjamurhaajia. Ne ovat töissä ja esittävät normaalia. Esimerkistä käy oma esimies johon pitkään luotin, itse pyhimys ja empaattisuuden esikuva kunnes paljastui niin järkyttäviä juttuja että jouduin jättämään työpaikkani hänen vuokseen. Eli vähämpä tiedät. Sen pitää itse kokea, en minäkään voinut uskoa että noin suurta pahuutta on olemassa mutta niin vain on se on ollut suurin vaikeus myöntää itselleen, että oikeasti tosi pahoja, suorastaan mätiä ihmisiä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hän voi olla. Tai siis näyttää olevansa. Psykopaatit ovat juuri niitä lämminhenkisiä, välittäviä, sosiaalisia, ihania ihmisiä joista kaikki tykkäävät. Kunnes hän ei enää tarvitse sinua tai sinut voidaan uhrata jonkun päämäärän eteen. Ymmärrätkö? Psykopaatti on HURMAAVA niin kauan kuin siitä on hyötyä. Psykopaatti ei ole se huonosti käyttäytyvä / sanova / epäsosiaalinen mörökölli vaan kaikkea muuta.

Narsisti EI ole yhtä kuin psykopaatti. Pelkkä narsismi ei esimerkiksi tee kenestäkään sarjamurhaajaa tai muuta ihmishirviötä.

Psykopaatti on aina myös narsisti joten siinä mielessä on sama asia. Kaikki psykopaatit ei tod istu linnassa ja ole sarjamurhaajia. Ne ovat töissä ja esittävät normaalia. Esimerkistä käy oma esimies johon pitkään luotin, itse pyhimys ja empaattisuuden esikuva kunnes paljastui niin järkyttäviä juttuja että jouduin jättämään työpaikkani hänen vuokseen. Eli vähämpä tiedät. Sen pitää itse kokea, en minäkään voinut uskoa että noin suurta pahuutta on olemassa mutta niin vain on se on ollut suurin vaikeus myöntää itselleen, että oikeasti tosi pahoja, suorastaan mätiä ihmisiä on olemassa.

Psykopaatti ei ole aina narsisti

https://www.terve.fi/artikkelit/80147-mista-tunnistaa-narsistin-ja-psyk…

...

Kaikki psykopaatit ovat narsisteja, narsisti ei välttämättä ole psykopaatti. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki psykopaatit ovat narsisteja, narsisti ei välttämättä ole psykopaatti. Näin se menee.

Ei mene, tsekkaa toi linkki. Voi olla VAIN psykopaatti, VAIN narsisti, tai ON MOLEMPIA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, ettei narsistista pääse eroon. En käsitä. Hurmaavalla narsistilla voi olla mieletön liuta ystäviä, joita hän kehuu maasta taivaaseen. Hän on viehättävä, avulias, loputtoman ystävällinen. Kunnes väsähtää tai ei onnistukaan manipuloinnissaan tai suututtaa ystävät yksi toisensa jälkeen törkeällä käytöksellään.

Silloin ystävät lähtevät lopullisesti.

Ei kaikkia ihmisiä ole niin helppo pyörittää.

Sä et nyt oikein tajua. Narsisti ei ole hankala niille ei-niin-läheisille ihmisille, päästä eroon varsinkaan, vaan ainoastaan, jos olet se, joka on se hänen läheisin ihminen, ei läheisin ystäväkään, vaan kumppani tai lapsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Mitään hankalaahan ei tuossa olekaan päästä eroon, kun teillä ei ole mitään sidoksia mihinkään, vaan omat, erilliset elämät, etkä ole henkisesti narsistin hämäämä, eikä oma elämäsi ole narsistin silmien manipuloima, niin, että näet sitä narsistin antamin peilein.[/quote

Kyllä läheisissä ystävyyssuhteissakin on sidoksia, keskinäistä tarvitsevuutta.

Toisaalta tervettä ei ole sekään, jos parisuhteessa puolisoiden erillisyys häviää. Se joka rupeaa katsomaan maailmaa toisen "antamista peileistä" ei ole henkisesti kypsä.

Terve ihminen häipyy narsistin läheltä.

Mulla oli todella raju kokemus hurmaava>hirviö-muutoksesta. Läheisenä ystävänä hänellä oli keinoja yrittää eristää minut valehtelulla muista yhteisistä ystävistä, sekä tehdä kiusaa tietyillä asioilla joihin en mene, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Myöhemmin hän hätääntyi menetettyään muita läheisiä ystäviä ja yritti päästä suosiooni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Se oli mielestäni kaikkein kylmäävintä.

Narsistin käytös on niin räikeää, että sellaiselle ei anna uutta tilaisuutta.

Nykyään on turvakoteja ja poliisi joiden puoleen kääntyä, jos narsisti kiusaa.

Ne narsistin "uhrit" jotka eivät pääse vapaaksi, ovat itse riippuvaisia suhteesta. Olen tavannut heitä muutamia. Kuvio on aina sama: puhetta, valittamista ja sympatiankerjäämistä riittää. Mutta keskustelussa käy nopeasti ilmi, että "uhri" ei tee eikä suostu tekemään mitään konkreettista katkaistakseen suhteen. "En minä voi kun se sanoo että kaikki on mun syytä". Tämä ei ole terveen, aikuisen ihmisen puhetta. Kypsä aikuinen osaa kyllä itse arvioida mikä on hänen syytään ja mikä ei.

Tällaisia uhreja ei voi auttaa: he elävät mieluummin uhrina kuin yksin, ja se on heidän valintansa.

Onkohan itsesääli kumminkin aitoa (jolloin katseessa näkyy aitoa, koskettavaa herkkyyttä)? Vaikka voihan sitäkin esittämällä manipuloida esim. kavereita suhtautumaan vihamielisesti johonkuhun, joka on loukannut kääpiön egoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, ettei narsistista pääse eroon. En käsitä. Hurmaavalla narsistilla voi olla mieletön liuta ystäviä, joita hän kehuu maasta taivaaseen. Hän on viehättävä, avulias, loputtoman ystävällinen. Kunnes väsähtää tai ei onnistukaan manipuloinnissaan tai suututtaa ystävät yksi toisensa jälkeen törkeällä käytöksellään.

Silloin ystävät lähtevät lopullisesti.

Ei kaikkia ihmisiä ole niin helppo pyörittää.

Sä et nyt oikein tajua. Narsisti ei ole hankala niille ei-niin-läheisille ihmisille, päästä eroon varsinkaan, vaan ainoastaan, jos olet se, joka on se hänen läheisin ihminen, ei läheisin ystäväkään, vaan kumppani tai lapsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Mitään hankalaahan ei tuossa olekaan päästä eroon, kun teillä ei ole mitään sidoksia mihinkään, vaan omat, erilliset elämät, etkä ole henkisesti narsistin hämäämä, eikä oma elämäsi ole narsistin silmien manipuloima, niin, että näet sitä narsistin antamin peilein.

Kyllä läheisissä ystävyyssuhteissakin on sidoksia, keskinäistä tarvitsevuutta.

Toisaalta tervettä ei ole sekään, jos parisuhteessa puolisoiden erillisyys häviää. Se joka rupeaa katsomaan maailmaa toisen "antamista peileistä" ei ole henkisesti kypsä.

Terve ihminen häipyy narsistin läheltä.

Mulla oli todella raju kokemus hurmaava>hirviö-muutoksesta. Läheisenä ystävänä hänellä oli keinoja yrittää eristää minut valehtelulla muista yhteisistä ystävistä, sekä tehdä kiusaa tietyillä asioilla joihin en mene, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Myöhemmin hän hätääntyi menetettyään muita läheisiä ystäviä ja yritti päästä suosiooni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Se oli mielestäni kaikkein kylmäävintä.

Narsistin käytös on niin räikeää, että sellaiselle ei anna uutta tilaisuutta.

Nykyään on turvakoteja ja poliisi joiden puoleen kääntyä, jos narsisti kiusaa.

Ne narsistin "uhrit" jotka eivät pääse vapaaksi, ovat itse riippuvaisia suhteesta. Olen tavannut heitä muutamia. Kuvio on aina sama: puhetta, valittamista ja sympatiankerjäämistä riittää. Mutta keskustelussa käy nopeasti ilmi, että "uhri" ei tee eikä suostu tekemään mitään konkreettista katkaistakseen suhteen. "En minä voi kun se sanoo että kaikki on mun syytä". Tämä ei ole terveen, aikuisen ihmisen puhetta. Kypsä aikuinen osaa kyllä itse arvioida mikä on hänen syytään ja mikä ei.

Tällaisia uhreja ei voi auttaa: he elävät mieluummin uhrina kuin yksin, ja se on heidän valintansa.

Kannattaa oivaltaa, että tietenkään jokainen meistä ei ole saanut kotoaan sellaisia eväitä, etteikö peilaisi itseään aika paljonkin muiden reaktioista. Sinä et vaan tajua uhreja, jos toisten ongelmat ovat sinulle sympatian kerjäämistä, josta ahdistut. Mä en ahdistu muiden ongelmista yhtään tuollalailla, kuin sinä, taidat olla vain itse jotenkin tarvitseva ja heikko, ja ahdistut nähdessäsi samanlaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, ettei narsistista pääse eroon. En käsitä. Hurmaavalla narsistilla voi olla mieletön liuta ystäviä, joita hän kehuu maasta taivaaseen. Hän on viehättävä, avulias, loputtoman ystävällinen. Kunnes väsähtää tai ei onnistukaan manipuloinnissaan tai suututtaa ystävät yksi toisensa jälkeen törkeällä käytöksellään.

Silloin ystävät lähtevät lopullisesti.

Ei kaikkia ihmisiä ole niin helppo pyörittää.

Sä et nyt oikein tajua. Narsisti ei ole hankala niille ei-niin-läheisille ihmisille, päästä eroon varsinkaan, vaan ainoastaan, jos olet se, joka on se hänen läheisin ihminen, ei läheisin ystäväkään, vaan kumppani tai lapsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Mitään hankalaahan ei tuossa olekaan päästä eroon, kun teillä ei ole mitään sidoksia mihinkään, vaan omat, erilliset elämät, etkä ole henkisesti narsistin hämäämä, eikä oma elämäsi ole narsistin silmien manipuloima, niin, että näet sitä narsistin antamin peilein.

Kyllä läheisissä ystävyyssuhteissakin on sidoksia, keskinäistä tarvitsevuutta.

Toisaalta tervettä ei ole sekään, jos parisuhteessa puolisoiden erillisyys häviää. Se joka rupeaa katsomaan maailmaa toisen "antamista peileistä" ei ole henkisesti kypsä.

Terve ihminen häipyy narsistin läheltä.

Mulla oli todella raju kokemus hurmaava>hirviö-muutoksesta. Läheisenä ystävänä hänellä oli keinoja yrittää eristää minut valehtelulla muista yhteisistä ystävistä, sekä tehdä kiusaa tietyillä asioilla joihin en mene, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Myöhemmin hän hätääntyi menetettyään muita läheisiä ystäviä ja yritti päästä suosiooni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Se oli mielestäni kaikkein kylmäävintä.

Narsistin käytös on niin räikeää, että sellaiselle ei anna uutta tilaisuutta.

Nykyään on turvakoteja ja poliisi joiden puoleen kääntyä, jos narsisti kiusaa.

Ne narsistin "uhrit" jotka eivät pääse vapaaksi, ovat itse riippuvaisia suhteesta. Olen tavannut heitä muutamia. Kuvio on aina sama: puhetta, valittamista ja sympatiankerjäämistä riittää. Mutta keskustelussa käy nopeasti ilmi, että "uhri" ei tee eikä suostu tekemään mitään konkreettista katkaistakseen suhteen. "En minä voi kun se sanoo että kaikki on mun syytä". Tämä ei ole terveen, aikuisen ihmisen puhetta. Kypsä aikuinen osaa kyllä itse arvioida mikä on hänen syytään ja mikä ei.

Tällaisia uhreja ei voi auttaa: he elävät mieluummin uhrina kuin yksin, ja se on heidän valintansa.

Ja narsistin uhri ei koe narsistia kylmäävänä, vaan narsistin uhrilta viedään viimeisetkin minuuden rippeet, ja hän vain haluaa pois kamalasta tilanteestaan, eikä jaksa miettiä kostoa narsistille, jos vain poispääsemiseen saa apua. Hänen palkintonsa on vapaus, ei nätkytys narsistia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

No osaavathan ne näytellä mutta aika pian huomaa ettei se empatia ole aitoa.

Väittäisin ettei sitä pian huomaa vaan liian myöhään, jos on läheisesti narsistin kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, ettei narsistista pääse eroon. En käsitä. Hurmaavalla narsistilla voi olla mieletön liuta ystäviä, joita hän kehuu maasta taivaaseen. Hän on viehättävä, avulias, loputtoman ystävällinen. Kunnes väsähtää tai ei onnistukaan manipuloinnissaan tai suututtaa ystävät yksi toisensa jälkeen törkeällä käytöksellään.

Silloin ystävät lähtevät lopullisesti.

Ei kaikkia ihmisiä ole niin helppo pyörittää.

Sä et nyt oikein tajua. Narsisti ei ole hankala niille ei-niin-läheisille ihmisille, päästä eroon varsinkaan, vaan ainoastaan, jos olet se, joka on se hänen läheisin ihminen, ei läheisin ystäväkään, vaan kumppani tai lapsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Mitään hankalaahan ei tuossa olekaan päästä eroon, kun teillä ei ole mitään sidoksia mihinkään, vaan omat, erilliset elämät, etkä ole henkisesti narsistin hämäämä, eikä oma elämäsi ole narsistin silmien manipuloima, niin, että näet sitä narsistin antamin peilein.

Kyllä läheisissä ystävyyssuhteissakin on sidoksia, keskinäistä tarvitsevuutta.

Toisaalta tervettä ei ole sekään, jos parisuhteessa puolisoiden erillisyys häviää. Se joka rupeaa katsomaan maailmaa toisen "antamista peileistä" ei ole henkisesti kypsä.

Terve ihminen häipyy narsistin läheltä.

Mulla oli todella raju kokemus hurmaava>hirviö-muutoksesta. Läheisenä ystävänä hänellä oli keinoja yrittää eristää minut valehtelulla muista yhteisistä ystävistä, sekä tehdä kiusaa tietyillä asioilla joihin en mene, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Myöhemmin hän hätääntyi menetettyään muita läheisiä ystäviä ja yritti päästä suosiooni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Se oli mielestäni kaikkein kylmäävintä.

Narsistin käytös on niin räikeää, että sellaiselle ei anna uutta tilaisuutta.

Nykyään on turvakoteja ja poliisi joiden puoleen kääntyä, jos narsisti kiusaa.

Ne narsistin "uhrit" jotka eivät pääse vapaaksi, ovat itse riippuvaisia suhteesta. Olen tavannut heitä muutamia. Kuvio on aina sama: puhetta, valittamista ja sympatiankerjäämistä riittää. Mutta keskustelussa käy nopeasti ilmi, että "uhri" ei tee eikä suostu tekemään mitään konkreettista katkaistakseen suhteen. "En minä voi kun se sanoo että kaikki on mun syytä". Tämä ei ole terveen, aikuisen ihmisen puhetta. Kypsä aikuinen osaa kyllä itse arvioida mikä on hänen syytään ja mikä ei.

Tällaisia uhreja ei voi auttaa: he elävät mieluummin uhrina kuin yksin, ja se on heidän valintansa.

Näkee, ettet sinä sitä itsekään oikein tiedä, muutenhan jaksaisit vakuuttaa uhreille heidän syyttömyyttään. Ja miksi oletat, että kaikki aikuiset olisivat tuossa asiassa jotenkin kypsiä? Kun nimenomaan ne kotiolot ovat voineet estää sen ihmisen kasvua, kuten sunkin kotiolosi ovat estäneet sinun kasvuasi ja se näkyy tällaisina epäkypsinä mielipiteinä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen parhaillaan Thomas Erikssonin kirjaa Psykopaatit ympärilläni. Ensimmäinen ns. kansankielellä kirjoitettu kirja aiheesta. Psykopastithan nimenomaan kietovat uhrinsa seittiinsä esittämällä hyvää ja symppistä. Narsistillahan ei ole omaa minuutta, kaikki tunteet on matkimista ja esittämistä ja uhrilta imee energiaa kuin vampyyri.

Narsisti ja psykopaatti eivät ole sama asia. Just saying.

Joissakin yhteyksissä ja kirjoissa nuo käsitellään samaksi asiaksi, siksi määritteet ehkä ovat monelle sekavia, kuten minulle. En ole kenelle vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan, ettei narsistista pääse eroon. En käsitä. Hurmaavalla narsistilla voi olla mieletön liuta ystäviä, joita hän kehuu maasta taivaaseen. Hän on viehättävä, avulias, loputtoman ystävällinen. Kunnes väsähtää tai ei onnistukaan manipuloinnissaan tai suututtaa ystävät yksi toisensa jälkeen törkeällä käytöksellään.

Silloin ystävät lähtevät lopullisesti.

Ei kaikkia ihmisiä ole niin helppo pyörittää.

Sä et nyt oikein tajua. Narsisti ei ole hankala niille ei-niin-läheisille ihmisille, päästä eroon varsinkaan, vaan ainoastaan, jos olet se, joka on se hänen läheisin ihminen, ei läheisin ystäväkään, vaan kumppani tai lapsi, kuten aikaisemmin kirjoitin. Mitään hankalaahan ei tuossa olekaan päästä eroon, kun teillä ei ole mitään sidoksia mihinkään, vaan omat, erilliset elämät, etkä ole henkisesti narsistin hämäämä, eikä oma elämäsi ole narsistin silmien manipuloima, niin, että näet sitä narsistin antamin peilein.

Kyllä läheisissä ystävyyssuhteissakin on sidoksia, keskinäistä tarvitsevuutta.

Toisaalta tervettä ei ole sekään, jos parisuhteessa puolisoiden erillisyys häviää. Se joka rupeaa katsomaan maailmaa toisen "antamista peileistä" ei ole henkisesti kypsä.

Terve ihminen häipyy narsistin läheltä.

Mulla oli todella raju kokemus hurmaava>hirviö-muutoksesta. Läheisenä ystävänä hänellä oli keinoja yrittää eristää minut valehtelulla muista yhteisistä ystävistä, sekä tehdä kiusaa tietyillä asioilla joihin en mene, koska en halua tulla tunnistetuksi.

Myöhemmin hän hätääntyi menetettyään muita läheisiä ystäviä ja yritti päästä suosiooni, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Se oli mielestäni kaikkein kylmäävintä.

Narsistin käytös on niin räikeää, että sellaiselle ei anna uutta tilaisuutta.

Nykyään on turvakoteja ja poliisi joiden puoleen kääntyä, jos narsisti kiusaa.

Ne narsistin "uhrit" jotka eivät pääse vapaaksi, ovat itse riippuvaisia suhteesta. Olen tavannut heitä muutamia. Kuvio on aina sama: puhetta, valittamista ja sympatiankerjäämistä riittää. Mutta keskustelussa käy nopeasti ilmi, että "uhri" ei tee eikä suostu tekemään mitään konkreettista katkaistakseen suhteen. "En minä voi kun se sanoo että kaikki on mun syytä". Tämä ei ole terveen, aikuisen ihmisen puhetta. Kypsä aikuinen osaa kyllä itse arvioida mikä on hänen syytään ja mikä ei.

Tällaisia uhreja ei voi auttaa: he elävät mieluummin uhrina kuin yksin, ja se on heidän valintansa.

Ja narsistin uhri ei koe narsistia kylmäävänä, vaan narsistin uhrilta viedään viimeisetkin minuuden rippeet, ja hän vain haluaa pois kamalasta tilanteestaan, eikä jaksa miettiä kostoa narsistille, jos vain poispääsemiseen saa apua. Hänen palkintonsa on vapaus, ei nätkytys narsistia kohtaan.

Monestiko narsistin uhri ymmärtää roolinsa ja omat halunsa? Taitaa uhrin elämä mennä pikemminkin kaikkien omituisuuksien ihmettelyyn ja selvittelyihin. Vihjeet löytyvät narsismikehän ulkopuolelta, jonka uhri toivottavasti huomaa ja rohkenee tarttua apuun.

Narsisti on jopa erittäin sympaattinen ja herkkä tavoitellakseen haluamaansa. Mutta muuttuu salamannopeasti toista halveksivaksi, jos totuudet paljastetaan. Narsistille tärkeintä on kuori, johon hän tarvitsee seurakuntaa sitä ylläpitämään.

Narsisti tuntee usein paljonkin subjektiivista kärsimystä, hänhän saa pettyä läheisiinsä jatkuvasti.

Narsistin oma kärsimys ja uhriutuminen hämää usein muita, narsisti näyttäytyy ihmissuhteissaan kaltoinkohdelluksi tulleena, eikä päinvastoin. Usein uhri itsekin uskoo että hänessä on oltava jotain vikaa, ja hänen on täytynyt toimia jollain tavalla väärin, sillä narsisti osaa niin vakuuttavasti syyllistää.

Vieraammille ihmisille narsisti saattaa kertoa vaikeista ihmissuhteistaan ja esittää uhria, saaden näin muilta paljonkin sympatiaa.

Niin tai sitten kyseessä ei ole narsisti vaan henkilö jolla on muita ongelmia jotka pikaisesti tulkitaan narsismiksi kuten tapana on.

On todella vaikeaa tunnistaa nsrsisti, jos on itse se uhri.

Helpompaa tunnistaa etäältä.

Narsismi ja psykopatia eivät ole sama asia, vaikka niitä näissä narsissin-uhri jutuissa sellaisena käsitellään.

Narsistilla on narsistinen persoonallisuushäiriö, psykopaatilla taas vaikea epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Toki narsistisilla, epäsosiaalisilla, huomionhakuisilla ja epävakailla on hirveästi yhteistäkin käytöksessä, mutta on myös eroja. Epävakaat ovat impulssiivisia ja ailahtelevia ja haluavat sitä, tätä ja tuota ja hetken päästä taas jotain muuta. Huomionhakuinen haluaa huomiota ja narsisti arvostusta. Epäsosiaalinen ei sitten niinkään välitä ja eroaa narsisteista ja epävakaista suuremmalla tunnekylmyydellä ja välinpitämättömyydellä muista ja oikeasta ja väärästä.

Ero on esim. siinä, että kun epävakaa tai narsisti splittaa muut ihmisiä hyviin ja pahoihin, epäsosiaaliselle on sinänsä ihan sama, häntä kiinnostaa lähinnä oma hyöty. Ulkoisesti epäsosiaaliset ovat yleensä tasaisempia, muut B-klusterin tyypit eli narsistit, epävakaat ja huomionhakuiset ovat kovin dramaattisia ja näkyviä. Mutta noin kärjistäen nasistit tai epävakaat tappavat sinut suuressa tunnekuohussa 50 puukoniskulla (ja epävakaat viiltelevät sen jälkeen omia ranteitaan, narsistit saattavat ihan tappaakin itsensä), niin epäsosiaalinen saattaa tappaa sinut ihan vain, koska haluaa esim. autonavaimesi.