Miten ja missä tapasit parhaimman/läheisimmän ystäväsi?
Kommentit (16)
Kotibileissä teininä. Tosin oli juuri "liittynyt" kaveriporukkaani uuden suhteen myötä, joten oltaisiin tutustuttu joka tapauksessa myöhemmin.
25 vuotta sitten peruskoulun ensimmäisellä luokalla, kun hän tuli kesken kouluvuoden meidän luokalle. Äiti oli aamulla ohjeistanut, että teille tulee tänään uusi tyttö luokalle ja pitää sitten ottaa hänet myös reilusti leikkiin mukaan eikä yhtään syrjiä. No minähän otin äitin neuvosta vaarin ja marssin heti kouluun päästyäni tomerasti uuden tytön eteen, että "Moi, kuka sä oot? Mä oon Irmeli, voitko sä leikkiä tänään mun kanssa?" :D
Lappeenrannan linnoituksen valleilla joskus teininä kännissä.
Baarin vessassa ihan tuhannen jurrissa menin sönköttämään hänelle jotain, että ssshulla on ihanat hiusshet!
Töissä.
Tänäänkin ollaan postailtu juoruja..
Teini-iässä. Meitä oli tyypillisesti erilaisia klikkejä jotka inhosivat toinen toisiaan, teinityttöjen tapaan.
Tämä tyttö kuului eri porukkaan kuin minä, joten siis "vihollinen". Jotenkin kuitenkin tunsimme vetoa toisiimme, ja sainkin houkuteltua tämän tytön vaihtamaan puolta ja tulemaan meidän porukkaan. Niin siinä kävi että varsin pian olimme kuin paita ja peppu.
Erottamattomat. Kehenkään ihmiseen en ole koskaan voinut luottaa niinkuin häneen. Olemme todella läheiset. Asumme eri maissa, hän Turkissa nykyisin, minä muussa maassa. Emme tapaa kuin harvoin, mutta joka kerta tunne on kuin emme olisi erossa olleetkaan.
Tällainen ystävä on kaikkea maailman kultaa ja aarteita kalliimipi. Sanottakoon vielä että meillä on melkein saman ikäiset lapsetkin. Hänen tyttönsä syntyi päivää myöhemmin kuin minun poikani! :)
Perheensä muutti mummini naapuriin, kun olin lapsi ja mummi sitten patisti minut kerran leikkimään pihalle. "Tuol on pihal tuo uus naapurin tyttö, haluutsie mennä leikkimää häne kans?"
Tokan luokan ekana päivänä. Siis alakoulussa.
Mulla on niin monta ihanaa ystävää ettei voi yhtä valita. Mutta yhden peruskoulun ekalla luokalla, yhden seiskaluokalla koulubussissa ja pari ammattikoulussa yhteisten kavereiden kautta.
Tutustuimme alunperin ala-asteella, mutta yhteydenpito hiipui ja loppui kun muutin pois Suomesta. Tapasimme kuitenkin uudelleen muutaman vuoden jälkeen kaupan kassajonossa, kun olin palannut takaisin Suomeen.
Junassa. Minun vieressäni oli ainoa vapaa paikka. Neljässä tunnissa ehtii jo kummasti tutustua.
Koulussa. Mä olin tokaluokalla ja kaveri kolmannella. Nyt ollaan jo viisikymppisiä.
5-vuotiaana naapurin tytöstä tuli paras ystäväni ja on sitä edelleen, nyt kun ollaan 38-vuotiaita.
Työpaikalla. Tai oikeammin se ei ollut vielä työpaikkani kun tapasin hänet. Nykyisin olemme työkavereita. Hän on mies ja minä nainen. Silti me ollaan parhaita kavereita toisillemme.