Lue keskustelun säännöt.
Eläkkeellä oleva valtakunnansyyttäjä kritisoi rangaistuksia Suomessa: ”Miksi täällä puolet raiskaajista saa ehdollisen tuomion, kun Ruotsissa ei ainutkaan”
21.04.2018 |
Eläkkeellä oleva valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on arvostellut lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä jaettavia ehdollisia tuomioita. Nyt myös hallitus lupasi puuttua ongelmaan.
Aihe on herkkä. Niin herkkä, että väärinkäsitysten välttämiseksi yksi asia on syytä tuoda esille heti alussa.
– En usko ankariin rangaistuksiin sellaisenaan. Kukaan ei vankilassa parane, eläkkeellä oleva valtakunnansyyttäjä, professori Matti Kuusimäki sanoo.
Väärinymmärryksen uhasta huolimatta Kuusimäki päätti tulla julkisuuteen asialla, joka on herättänyt kysymyksiä tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Miten on mahdollista, että lähes puolet törkeästä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista selviää vakavasta rikoksestaan ehdollisella vankeudella? Ja perusmuotoisista hyväksikäytöistä lähes kaikki. Tätä Kuusimäki kysyi Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla viime viikolla.
Ylimmän syyttäjän virkaa vuodet 1997–2010 hoitanut Kuusimäki seurasi oikeuslaitoksen toimintaa vuosikymmenet aitiopaikoilta, eivätkä oikeudenhoidon eräät ongelmat ole eläkkeelläkään jättäneet rauhaan.
Kommentit (14)
Miksi nää avautuu aina vasta eläkkeellä? Ei tarvitse ottaa vastuuta sanomisistaan..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JYRKIMMILLÄÄN ero näkyy kaikkein suojattomimpiin ihmisiin eli lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Meillä on aivan tavallista, että alaikäiseen kohdistuvasta törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviää ehdollisella tuomiolla, jota moni ei edes miellä varsinaiseksi rangaistukseksi. Se sotii entisen valtakunnansyyttäjän oikeuskäsitystä vastaan.
– Meillä ensikertalainen rikoksentekijä saa rikoksen lajista ja moitittavuudesta riippumatta käytännössä pääsääntöisesti ehdollisen rangaistuksen, jos tuomio jää alle kahden vuoden. Laista tai sen perusteluista ei kuitenkaan saa tukea sille, että ehdollisen ja ehdottoman raja pitäisi vetää näin kaavamaisesti. Ja näin usein jopa kahta vuotta lähentelevien rangaistusten osalta.
Kuusimäen mukaan tähän asentoon vakiintunut oikeuskäytäntö johtaa oikeudentuntoa koetteleviin tuomioihin esimerkiksi lapseen kohdistuvien törkeiden seksuaalisten tekojen kohdalla, joiden minimirangaistus on yksi vuosi. Kun tekijä on ensikertalainen, hänellä on ollut lähes fifty-fifty mahdollisuudet selvitä ehdollisella rangaistuksella, Ruotsissa ei ainoallakaan tuomitulla.
Välttämättä näin ei tarvitsisi olla. Lain mukaan tekijän rikoshistoria on vain yksi rangaistuksen lajivalinnassa huomioon otettava elementti. Rikoksen tapauskohtainen vakavuus ja tekijän syyllisyys eli arviointi siitä, kuinka päämäärätietoinen rikoksentekijä on ollut moitittavaan tekoon ryhtyessään, ovat seikkoja, joiden valossa oikeuden on arvioitava tekoa. Seksuaalirikoksia harvoin tehdään tietämättä varsin hyvin, mihin ollaan ryhtymässä.
"Seksuaalirikoksia harvoin tehdään tietämättä varsin hyvin, mihin ollaan ryhtymässä".
Varsin usein rikolliselta löytyy selitys kuten taannoisessa tapauksessa jossa epäillyn housut tippuivat ja kaatui uhrin päälle. Tai sitten että seksiä on harrastettu yhteisymmärryksessä.
Suomi yrittää esittää hyvinvointivaltioita, mutta taas nähdään, että täällä on ihmisiä, joilla ei nähdä olevan ihmisarvoa. Täällä pedofiilit ja lastenraiskaajat saavat rellestää ilman pelkoa rangaistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää avautuu aina vasta eläkkeellä? Ei tarvitse ottaa vastuuta sanomisistaan..?
Hallitus muuttaa kantaansa vasta iltapäivälehtien puuttuessa asiaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistukset kertovat siitä miten arvostamme yhteiskunnassa rikoksen uhreja. Jos ihmisille saa tehdä kammottavuuksia ilman ihmeempiä seuraamuksia, kyllä se kertoo siitä, että yksilö ei merkitse mitään.
Kevyillä rangaistuksilla säästetään rahaa, kun ei tarvitse maksaa rikollisen istumista vankilassa. Eikä vankila todellakaan paranna ketään, joten istuminen siellä ei sinänsä rikollista käytöstä muuta.
Kuitenkin oikeudenmukaisuuden vuoksi rikollisen pitäisi kuitenkin joutua sovittamaan rikoksensa. Jos rikollinen pääsee kuin koira veräjästä, ei oikeudenmukaisuus toteudu millään lailla.
Ruotsissa naisten ja lasten asema on parempi kuin Suomessa. Erilaiset arvot mailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rangaistukset kertovat siitä miten arvostamme yhteiskunnassa rikoksen uhreja. Jos ihmisille saa tehdä kammottavuuksia ilman ihmeempiä seuraamuksia, kyllä se kertoo siitä, että yksilö ei merkitse mitään.
Kevyillä rangaistuksilla säästetään rahaa, kun ei tarvitse maksaa rikollisen istumista vankilassa. Eikä vankila todellakaan paranna ketään, joten istuminen siellä ei sinänsä rikollista käytöstä muuta.
Kuitenkin oikeudenmukaisuuden vuoksi rikollisen pitäisi kuitenkin joutua sovittamaan rikoksensa. Jos rikollinen pääsee kuin koira veräjästä, ei oikeudenmukaisuus toteudu millään lailla.
Pimitäpä valtiolta rahaa viinanmyynnillä tai veronkierrolla niin häkki heilahtaa.
Ehdollista rangaistusta ei koeta rangaistukseksi. Sakotkin olisivat paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää avautuu aina vasta eläkkeellä? Ei tarvitse ottaa vastuuta sanomisistaan..?
Hallitus muuttaa kantaansa vasta iltapäivälehtien puuttuessa asiaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Koska oma perse on jokaiselle tärkein. Sitten kun on eläkkeellä, vankkumaton ja vakaa kuukausittainen tulo taustalla, voi avautua työnsä vituttavista yksityiskohdista. Itse aion kirjoittaa tulevaisuudessa paljastuskirjan.
Suomen lainsäädäntö on laadittu kansalainen vs. valtio lähtökohdasta. Verovilppi on koviten rangaistava rikos. Kansalaisten keskinäiset kinat ei virkamiehiä tai lainlaatijoita kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkkeellä vasta uskaltaa sanoa, vaikka oli sellaisessa virassa, ettei potkuja olisi tullut, vaikka jo virassa ollessaan olisi sanonut mielipiteensä. Yksi selitys on tietysti myös mahdollisesti tulevan kirjan markkinointi tai muu omaa hyötyä tuova asia.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa naisten ja lasten asema on parempi kuin Suomessa. Erilaiset arvot mailla.
Ruotsissa kriminalisoitiin raiskaus avioliitossa vuosikymmeniä ennen Suomea. Kertoo kyllä jotain maan sivistystasosta.
Jo hovioikeustuomarina ollessaan Kuusimäki kiinnitti huomiota eräiden rikosten lempeään kohteluun suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Vaikka hän sanoutuukin jyrkästi irti yleisesti ankaran kriminaalipolitiikan kannattajista, seksuaali- ja väkivaltarikosten seuraamukset ovat jääneet kaivelemaan mieltä.
– Lievät tuomiot näissä ovat vaivanneet minua halki vuosikymmenten. Muissa Pohjoismaissa ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen on vanhastaan puheitten lisäksi myös lainkäytössä suhtauduttu jyrkästi, mutta meillä lempeä linja ei ole olennaisesti muuttunut vuosikymmenten saatossakaan.
Vielä 1960-luvulla Suomi oli kriminaalipolitiikan suhteen Ruotsia ankarampi maa. Meillä esimerkiksi lievistäkin omaisuusrikoksista annettiin ”järjettömän kovia rangaistuksia”.
– Hieman kärjistäen sanottuna taskuvarkaatkin pantiin kuritushuoneeseen.
1970-luvulta lähtien rikosten seuraamuslinja on kulkenut lievempää kohti, mikä sinänsä on ollut aivan terve kehitys.
– Mutta nyt ovatkin osat vaihtuneet. Ruotsin seuraamusjärjestelmä on monilta osin selvästi tiukempi kuin Suomen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005649035.html