Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...
20.04.2018 |
”Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia. Paikkana Y ja ajankohta klo 13. Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z. T. Ylioppilaan äidin nimi”
Aika töykeää, kutsu tuli vielä whatsapp-viestinä. Ja juhlakalu itse ei edes ollut kutsun lähettäjä. Onko ihan normaalia tuokaan, että ohjeistetaan vain rahalahjoihin. Vielä suoralla tilisiirrolla... Minusta aika surullista, ettei persoonallisia lahjoja suvaita. En uskalla kyllä uhmata toivetta, sillä pelkään saavani ikäviä katseita tai kommentteja :(
Kommentit (402)
Sano, että aloituksen kutsu on typerästi muotoiltua kerjäämistä -> annat lahjaksi itse dreijattuja peikkopatsaita. Mutkat suoriksi ja silleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Itse olen sen verran köyhä, etten voisi kuin tyyliin 15-20 euroa laittaa. Ja se on minusta jotenkin kauhean noloa. Liian vähän. Sillä summalla kuitenkin saan hankittua jotakin kivaa, kuten laseja, lautasia, pyyhkeitä jne. Olen vuosien saatossa oppinut varsinaiseksi tarjoushaukaksi ja oikeasti useinkin löydän 20 eurolla tosi kivoja ja tarpeellisia lahjoja, voi tulla isokin paketti.
Ymmärrän hyvin rahan tarpeellisuuden ja en ihmettele, että sitä lahjaksi pyydetään. Mutta jos en kehtaa sitä kahta kymppiä laittaa juhlakalun tilille, niin en sitten ole mennyt lainkaan.
Vaikka ei muuten olisikaan mikään kynäniekka niin luulisi että edes juhlakutsun muotoiluun viitsisi nähdä vaivaa vähän enemmän. Arkinen, töksähtävä ja moukkamainen kutsu. Ehkä sitten samaan tyyliin itse juhlien kanssa?
Rahalahja ylioppilaalle on ihan normaalia, ollut jo kauan, ei tässä se olekaan pielessä vaan kutsun muotoilu.
Mitkä kaikki tavaralahjat sitten ovat "turhaa krääsää"? Kaikkiko? Olen antanut lahjaksi mm. jotain hyvää hieman kalliimpaa kuohuviiniä ja kaksi kristallilasia, ellen sitten tiedä että ylioppilas on absolutisti. Viinin voi juoda vaikka samana iltana jatkoilla ja kaksi kaunista lasia sopii hyvin romanttiseen iltaan sen oman kullan kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se, että pitää juhlat ja odottaa muilta lahjoja kertoo jo itsekkyydestä. Juhlat järjestetään sen takia, että jotain tapahtunutta/tapahtuvaa asiaa halutaan iloita yhdessä itselle tärkeiden ihmisten kanssa, ei sen takia, että mitähän minä tästä itse rahallisesti tai lahjojen kautta nettoan! Ei kyllä kannattaisi järjestää juhlia ollenkaan, jos Laskelmoi, että kuinka paljon juhlien järjestäminen maksaa, paljon vieraiden juhlaruoat tulee maksamaan ja kuinka paljon heidän nyt vähintään tulisi lahjana tuoda rahaa tupaan maksaakseen tarjoilut, tällaistakin saa jatkuvasti lukea, ihan hirveän itsekästä touhua! Jos lähetät kutsun usealle ihmiselle, niin ei pidä olettaa esim. Että kaikilla on samanlainen taloudellinen tilanne. Pitäisikö köyhän raahautua juhliin arkivaatteissa häpeää tuntien, että Juhlakalulle pystyy heittämään sen 50-100 €. Kutsun lähettäneen pitäisi ensisijaisesti olla iloinen siitä, että ne vieraat, jotka hän on kutsunut, saapuvat paikalle. Valinnan voi tosiaan tehdä kutsuja lähettäessä, jos haluaa valkata ihmisiä vaikkapa varallisuuden mukaan
Nyt ymmärrän, miksi työelässä saa hävetä silmät päästään, kun jotkut nuoret näyttävät yrityslahjan saatuaan pettymyksensä lahjanantajalle, ettei se ollut mieleinen - tarpeeksi hieno tai arvokas. Ja se sulkee monia ovia, kun kotona ei ole saatu edes alkeellisimpia käytöstapoja ja nämä nuoret vielä kuvittelevat olevansa niin kansainvälisiä, että.
Kansainvälisissä tehtävissä lahjat ovat pikemminkin sääntö, kuin poikkeus ja muualla maailmalla lahja otetaan ilolla vastaan, eikä edes mietitä onko se mieleinen vai ei.
Vastaavaa keskustelua ei käytäisi missään muussa maassa, kuin Suomessa, kun lähes kaikkialla rahan antaminen pidetään moukkamaisena ja sen voi tehdä vain lähipiiri.
Ehkä tåmän päivän ylioppilaat voisi ohjata suoraan sossunluukulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä kaikki tavaralahjat sitten ovat "turhaa krääsää"? Kaikkiko? Olen antanut lahjaksi mm. jotain hyvää hieman kalliimpaa kuohuviiniä ja kaksi kristallilasia, ellen sitten tiedä että ylioppilas on absolutisti. Viinin voi juoda vaikka samana iltana jatkoilla ja kaksi kaunista lasia sopii hyvin romanttiseen iltaan sen oman kullan kanssa :)
Kyllä ja se itse dreijattu savipeikkohan sopii loistavasti takan reunalle siellä opiskelijan yksiössä. Ei kun....
Ihmiset kuulkaa, musta tuntuu, että tuo rahajuttu ei ollut se pääasia, miksi kutsu oli töykeä. Kutsussa vain käskytettiin. Lisäksi kutsu oli todella arkinen ja "toteava", ja noinkin suuriin juhliin kutsu WhatsApp-viestin muodossa. Eli kutsuihin ei olla jaksettu panostaa millään tavalla. Ymmärtäisin, jos vaikka joihinkin pieniin synttärijuhliin kutsu lähetettäisiin noin, mutta että yo-juhliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..
Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.
Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.
Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.
Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.
Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.
Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.
Vierailija kirjoitti:
Minimalistinen sisustus on aika juurettoman, steriilin ja kylmän kolkon näköistä. Teen töitä sellaisessa ympäristössä ja haluan kodin olevan jotain muuta. Tokihan minimalisti on muotia ja moni menee sen mukaan. Näkyy hyvin just noissa rahan hyväksymisessä ainoastaan lahjaksi.
Muoti tulee kuitenkin muuttumaan ja joku päivä nuo minimalistin hehkuttajat on surussaan, kun mitään tavaroita ei saatu lahjaksi ja ei ole tarnoita ympärillä tyyliin tuo mun paras kokkikirja on Maisa tädiltä ylppärilahjaksi saatu. Se tuli tarpeeseen. Monet reseptit sieltä köyhänä opiskelijana kokkasin, sieltä on moni ohje perhejuhliin poimittu jne.... Mä rakastan tarinoita ja oon tyytyväinen nähdessäni tarnoita kodissa ympärillä. Tarinat olisivat paljon haaleampia, jos olisin vaan kaiken ostanut itse kaupasta. Mun koti onkin hyvin kerroksellinen. Omille lapsillekkin olen antanut tavaralahjoja. Hyvin on heille ne kelvanneet. Myös sukulaiset on antaneet heille pääasiassa tavaralahjoja esim merkkivaatteita tms.. Yleensä on annettu hyödyllistä esim maljakkoja tarvitaan joskus, mutta harva niitä itse ostaa jne..
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, että onnistunut lahja voi tuntua jopa paremmalta kuin raha ja siitä tulee hyvä muisto, mutta riski on suuri ettei se miellytäkään. Kaikilla ihmisillä on erilainen maku, vaate - ja sisustustyyli. Ja onhan niillä itse ostetuilla tavaroilla myös tarina. Esim "ostin tämän taulun häämatkalta" tai "tämä oli vauvani kotiintuloasu". Tällöin se on molempia, sekä silmää miellyttävä, että muisto. Jos taas saa lahjaksi jonkun tavaran, josta ei tykkää, siitä jää ristiriitaisia tunteita. Jos lahjan antaja on rakas, on tavarallakin tunnelataus ja muisto, mutta tavara ei edelleenkään ole kivannäköinen/tarpeellinen. Sitten se vain lojuu vuosikymmenet jossain kaapissa, kun ei halua käyttää tai ei keksi käyttöä, muttei raaski laittaa kierrätykseenkään. Joka kerta kun katseesi törmää tähän tavaraan ensimmäinen tunne on syyllisyys ja harmi kun et tykännytkään, vaikka rakkaudella se annettin, eli ei mikään positiivinen muisto. Paljon parempi on kysyä saajan mielipidettä ja antaa hänen itse valita, tai raha. Ja en suuttuisi jos köyhä sukulainen antaisi 20e! Parempi näin kuin ostaisi sillä samalla rahalla jonkun turhan tavaran, joka ei tule käyttöön. Rahalla voi vaikka mennä ulos syömään tai lisätä säästöön ja ostaa joku suurempi hankinta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä kaikki tavaralahjat sitten ovat "turhaa krääsää"? Kaikkiko? Olen antanut lahjaksi mm. jotain hyvää hieman kalliimpaa kuohuviiniä ja kaksi kristallilasia, ellen sitten tiedä että ylioppilas on absolutisti. Viinin voi juoda vaikka samana iltana jatkoilla ja kaksi kaunista lasia sopii hyvin romanttiseen iltaan sen oman kullan kanssa :)
Ei niitä melkein kristallilaseja tarvita romanttiseen iltaan sen oman kullin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..
Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.
Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.
Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.
Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.
Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.
Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..
Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.
Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.
Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.
Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.
Viestistäsi huokuu ylimielinen asenne. Voi ku me ollaan parempaa väkeä ja bla bla blaa. Elät kuitenkin kuplassa, jos luulet että kaikissa piireissä on samanlainen lahjanantokulttuuri.
Sanot itsekin olevasi vanhanrahansuvusta, eli suvullasi on ollut rahaa ja hyvä maku jo useiden sukupolvien aikana? Antamasi esimerkit perntölahjoista, kuten isoäidin vanha rintakoru ja isomummin kakkulapio on vähän eri asia kuin jos lahjat olisikin sitä luokkaa kuten esim pinkki muovimaljakko feikkikukkien kera tai kirkkaanoranssit samettiverhot. Monelle varmaan kelpaisi suvussa kiertäneet kulta/hopea/timantti/jalokivikorut, vaikkei ne omaisuutta maksaisi. Myös pöytähopea, (etenkin antiikki) on arvokas lahja. Sen sijaan jostain halvasta ketjuliikkeestä ostetut mauttomat nikkelikorut tai jotain vastaavaa on täysin eri asia. Vanhanajan laadukkaat luonnonmateriaaleista tehdyt tavarat usein säilyy hyvänkuntoisina pitkään. Puulelut, jalometallikorut, pellavatekstiilit jne säilyy varmaan paremmin kuin muovikrääsä, halpiskorut ja akryylikankaat. Eli jos haluaa että lahjaa arvostetaan ja se kenties kulkee suvussa kannattaa miettiä materiaalien elinikää ja suosia klassisia malleja ja kuoseja, ei mitään liian kirkasta ja räikeää tai halvannäköistä. Perintölahjoja annetaan kuitenkin vain lähisukulaisille, omille lapsille tai lastenlapsille. Kaukaiset sukulaiset ei tietenkään tälläisiä anna, eikä he niin hyvin tunne ylioppilasta, että tietäisi mistä tämä tykkäisi, joten raha on tässäkin loogisin ratkaisu. Eikä sun tarvii kustantaa kenenkään luksuselämää. Rahasumman ei tarvii olla valtavan suuri. Ylioppilas saa vähän sieltä vähän täältä ja ostaa itse itselleen mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..
Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.
Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.
Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.
Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.
Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.
Jollekin nykyprinsessalle taisi kolahtaa... :) Ja taisi myös jäädä kirjoituksen pointti ymmärtämättä :)
Tässäki keskustelussa menee joillain ohi ja lujaa!
Asian ydin ei ole se voiko/pitääkö viedä rahaa lahjaksi vaan se miten tökerösti tuo ap:n saama kutsu oli muotoiltu (+ vielä lähetetty jollain whatsappilla). On kyllä tavat hukassa ja pahasti jos jonkun mielestä on ihan normaalia ja suotavaa lähettää tuollainen kutsu.
Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?
Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!
Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?
Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.
Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?
Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?
Vierailija kirjoitti:
Yo-juhlia pidetään yleensä sen verran "isompina" juhlina, että niistä on tapana lähettää oikea, paperinen kutsukortti.
Eivätkö YO-juhlat ole perinteisesti olleet pikemminkin "avoimet ovat" -tapahtuma?
Alue: Aihe vapaa
Tuollainen kutsu on törpösti muotoiltu. Lisäksi se, että kutsu tulee whatsapp-viestinä, kertoo lähinnä siitä, että mahdollisimman vähällä vaivalla halutaan saada mahdollisimman paljon hyötyä (= rahaa). Juhliinkaan ei varmaan ole sitten panostettu yhtään - kunhan vaan saadaan vieraat rahoineen paikalle.
Mitä isompi juhla, sitä hienompi kutsu. Kutsulla viestitään mm. sitä minkälaisista juhlista on kyse, ei pelkästään sitä moneltako tullaan paikalle ja minne voi lahjarahat maksaa. Yo-juhlia pidetään yleensä sen verran "isompina" juhlina, että niistä on tapana lähettää oikea, paperinen kutsukortti. Toki jos ko. ylioppilaan ja äidin arvomaailmassa yo-juhlat eivät ole kovin korkealla niin sitten niihin kai voikin kutsua vähän niin kuin kutsuisi kavereita kaljalle. Whatsapp-kutsusta tulee lähinnä mieleen, että juhliin voi hyvin poiketa arkivaatteissa ja tarjoilukin on tyyliin kahvit ja pari pikkuleipää, mutta ei siinä mitään vikaa jos sellaiset yo-juhlat haluaa.