Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...
20.04.2018 |
”Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia. Paikkana Y ja ajankohta klo 13. Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z. T. Ylioppilaan äidin nimi”
Aika töykeää, kutsu tuli vielä whatsapp-viestinä. Ja juhlakalu itse ei edes ollut kutsun lähettäjä. Onko ihan normaalia tuokaan, että ohjeistetaan vain rahalahjoihin. Vielä suoralla tilisiirrolla... Minusta aika surullista, ettei persoonallisia lahjoja suvaita. En uskalla kyllä uhmata toivetta, sillä pelkään saavani ikäviä katseita tai kommentteja :(
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimalistinen sisustus on aika juurettoman, steriilin ja kylmän kolkon näköistä. Teen töitä sellaisessa ympäristössä ja haluan kodin olevan jotain muuta. Tokihan minimalisti on muotia ja moni menee sen mukaan. Näkyy hyvin just noissa rahan hyväksymisessä ainoastaan lahjaksi.
Muoti tulee kuitenkin muuttumaan ja joku päivä nuo minimalistin hehkuttajat on surussaan, kun mitään tavaroita ei saatu lahjaksi ja ei ole tarnoita ympärillä tyyliin tuo mun paras kokkikirja on Maisa tädiltä ylppärilahjaksi saatu. Se tuli tarpeeseen. Monet reseptit sieltä köyhänä opiskelijana kokkasin, sieltä on moni ohje perhejuhliin poimittu jne.... Mä rakastan tarinoita ja oon tyytyväinen nähdessäni tarnoita kodissa ympärillä. Tarinat olisivat paljon haaleampia, jos olisin vaan kaiken ostanut itse kaupasta. Mun koti onkin hyvin kerroksellinen. Omille lapsillekkin olen antanut tavaralahjoja. Hyvin on heille ne kelvanneet. Myös sukulaiset on antaneet heille pääasiassa tavaralahjoja esim merkkivaatteita tms.. Yleensä on annettu hyödyllistä esim maljakkoja tarvitaan joskus, mutta harva niitä itse ostaa jne..
Nyt eletään tätä päivää eikä sinun haavemaailmaasi. Minimalismi ei muuten tarkoita tuollaista hajutonta ja mautonta valkoista kotia, vaan sitä että tavaroita hankitaan harkiten ja oikeaan tarkoitukseen. Ei hankita leipäkonetta siksi että sellainen on muillakin ja täytyy näyttää statuksensa. Minimalismi ei tarkoita persoonatonta ja tarinatonta vaan nimenomaan jopa päin vastoin: silloin kodin tavaroilla nimenomaan on joku todellinen merkitys ja tarina, tavara ei ole vain tavan ja tavaran vuoksi.
Sulla on selkeästi joku pakkomielle tohon minimalismiin. Miten oletkin noin suuri asiantuntija, että osaat kaikkien abiturienttien puolesta puhua. Ihme yleistystä muutenkin. Itsenäiseen ajatteluun kykenevät eivät ole missään ikäluokassa hankkineet mitään siksi koska muillakin sellainen on.
Missä sanoin puhuvani kaikkien abien puolesta? Mutta jospa tosiaan annetaan sen abin ostaa ihan itse ne kuusi kaikenkirjavaa Aalto-maljakkoa, jos hän niitä kaikkein eniten haluaa. :D:D Ja muistelepa vaan (tai opiskele) sitä ostomaniaa 80-luvulla :D
Mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista ostomaniaa. Olen aina kiittäen ottanut ne lahjat vastaan, jotka olen saanut. Minulle tarpeettomat olen antanut eteenpäin.
Abi saa omilla rahoillaan vapaasti ostaa mitä haluaa ja lahjanantajat saavat itse päättää mitä lahjaksi antavat. Lahjat eivät ole juhlien päätarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Ylioppilas voi sitten ihan vapaasti kiikuttaa nämä vääränlaiset pyyhkeet UFFin laatikkoon ja mennä Marimekosta tai Ikeasta ostamaan oikeanlaiset.
Tämäkö se on sen lahjan antajan tahto? Että lahja kiikutetaan roskiin tai kierrätykseen juhlien jälkeen. Ei ole mitään väliä mistä lahjan saaja tykkää, vaan tärkeintä on vain että lahja on antajansa mielen mukainen tai näpääyttää riittävästi saajaa?
On myös sanonta ei lahjahevosen suuhun ole katsomista. Arvosta toisen antamaa huomiota. Kiitä kauniisti. Hankkiudu lahjasta eroon pienin äänin ellei lahja miellytä.
Tavaralahjassa on se hyvä puoli, että voi antaa sitä miihin on varaa. Rahalahjoitusta ei kovinpientä kehtaa antaa. Esim eläkeläisellä ei välttämättä ole paljon rahaa laittaa lahjaan esim 50 euroa voi kaataa talouden. Sama juttu opiskelijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tätä käsitöiden aiheuttamaa yökötystä. Käsityöt voivat olla ihan nykyaikaisia ja taidokkaasti tehtyjä.
Hear, hear. Mun tyttö teki poikaystävälleen yo-lahjaksi ison amigurumidinosauruksen. Sen tekemiseen meni ihan loputtomasti aikaa eikä se edes ihan ehtinyt lakkiaisiin. Eikä ne langatkaan ilmaisia olleet. Poikaystävä tykkäsi kovasti. Hänellä on myös tytön neulomat pöllökuvioiset lapaset ja kun hän ensimmäisen parin onnistui hukkaamaan, oli kyllä ihan hajalla kun tiesi mikä vaiva niiden neulomisessa oli ollut. Tyttö neuloi sitten toiset, mutta voi olla ettei neulo enää kolmansia.
Jossain ketjun varrella joku kertoi saaneensa lahjaksi itsekudotut pellavaiset pöytäliinat! Siinä on kyllä todella arvokas lahja joka varmasti kulkee elämän mukana hautaan saakka. Itse emme pöytäliinoja juuri harrasta, mutta osaan silti arvostaa niihin nähtyä vaivannäköä. Astiapyyhkellee tai laudeliinalle olisi varmemmin jokapäiväistä käyttöä, mutta silti hykerryttää ajatus jonkun kutomista pellavaisista pöytäliinoista - oi joi!
No olisikohan siinä pieni ero että antaako lahjan tyttöystävä vai joku sukulaistäti. Tyttöystävä nyt tuntee ehkä hiukan paremmin toisen ja tietää tarkalleen mieltymykset. Tällaiset sukulaistädit, jotka kuvittelevey tuntevansa juhlakalun maun tyylillä "tykkää dinosauruksista", "tykkää pehmoleluista" jne. menevät kyllä lähes 99 % metsään lahjoineen. Ja sehän tuossa tavaralahjassa karmeinta oikeastaan onkin kun ne saattavat olla erittäinkin kalliita mutta vastaanottajalleen vain täysin tarpeetonta. Miksi ihmeessä nuori kuljettelisi jotain pellavapöytäliinaa mukana koko elämänsä jos hänellä ei ole sille mitään käyttöä???
Oletko koskaan kuullut, että tarpeettomista tavaroista voi hankkiutua eroon? Vai kannatko sinä mukanasi joka ainoaa tavaraa, jonka olet joskus lahjaksi saanut?
Vastasin vain tuohon aikaisemman kommentoijan väitteeseen, joska sanoi itsekudotun pellapöytäliinan olevan hieno ja arvokas lahja joka kulkee VARMASTI saajansa mukana hautaan saakka. Etkö sinä lahjanantajana toivo, että lahja on mieluinen ja menee käyttöön?
Toivon toki, mutta jos en ole onnistunut ostamaan sellaista lahjaa, joka saajaa miellyttää, niin toivon hänellä olevan sen verran käytöstapoja, että hän ei sitä minulle näytä. Minulle on ihan sama, mitä hän lahjalle tekee sen jälkeen, kun olen sen hänelle antanut. En minä lahjojen perään kysele.
Vierailija kirjoitti:
On myös sanonta ei lahjahevosen suuhun ole katsomista. Arvosta toisen antamaa huomiota. Kiitä kauniisti. Hankkiudu lahjasta eroon pienin äänin ellei lahja miellytä.
Tavaralahjassa on se hyvä puoli, että voi antaa sitä miihin on varaa. Rahalahjoitusta ei kovinpientä kehtaa antaa. Esim eläkeläisellä ei välttämättä ole paljon rahaa laittaa lahjaan esim 50 euroa voi kaataa talouden. Sama juttu opiskelijalla.
Niin olisi voinut antaa kaapista aaltomaljakon joka on kyllä arvokkaampi kuin se 10e joka on rahaa lahjaan laittaa. Kaikki ei oo yhtä varakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Ylioppilas voi sitten ihan vapaasti kiikuttaa nämä vääränlaiset pyyhkeet UFFin laatikkoon ja mennä Marimekosta tai Ikeasta ostamaan oikeanlaiset.
Tämäkö se on sen lahjan antajan tahto? Että lahja kiikutetaan roskiin tai kierrätykseen juhlien jälkeen. Ei ole mitään väliä mistä lahjan saaja tykkää, vaan tärkeintä on vain että lahja on antajansa mielen mukainen tai näpääyttää riittävästi saajaa?
Ei tietenkään ole. Eiköhän kaikki pyri antamaan sellaisen lahjan, joka ilahduuttaa saajaa, mutta jos lahjan saaja ei lahjasta pidä, hän voi vaan hankkiutua siitä eroon.
Kaikki pahoittaa mielensä. Kutsu on esitetty väärällä tavalla ja on tyly. Pyydetään rahaa, melko moukkamaista. Kutsun saaja pahoittaa mielensä. Mennään paikalle juhliin, annetaan pirullinen virne kasvoilla tarpeeton maljakko ja luultavasti vielä moititaan tarjoilut koska ei ole vegaani-keliaakikko-periaattellisen viherpiipertäjän mieleistä vaikka erikoisruokavaliot olisikin otettu huomioon ( luultavasti vieras ei ole vaivautunut etukäteen ilmoittamaan ruokavaliostaan) - isäntäväki pahoittaa mielensä
Suomalainen tapa juhlia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös sanonta ei lahjahevosen suuhun ole katsomista. Arvosta toisen antamaa huomiota. Kiitä kauniisti. Hankkiudu lahjasta eroon pienin äänin ellei lahja miellytä.
Tavaralahjassa on se hyvä puoli, että voi antaa sitä miihin on varaa. Rahalahjoitusta ei kovinpientä kehtaa antaa. Esim eläkeläisellä ei välttämättä ole paljon rahaa laittaa lahjaan esim 50 euroa voi kaataa talouden. Sama juttu opiskelijalla.
No näin varmasti toimitaankin. Mutta tässä keskustelun aiheena on se, että nämä lahjan antajat nurisevat siitä miten kiittämätöntä nykynuoriso on kun heidän omin pikku kätösin kirjomat pyyheliinat tai dreijaamat savipeikot ei kelpaa...
Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.
Näitä on ihana löytää kirppisostosten välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
Kirjotut nimikoidut pyyhkeet voivat olla hankalia myytäviä kirpparilla.
Itselläni ne menisivät myös pefleteiksi. Tämä saattaa järkyttää vanhempaa väkeä, mutta osalla nuorisosta ei ole käsipyyhkeitä ollenkaan. Kylppärissä saattaa olla 1 iso pyyhe, johon kuivataan keho ja myös kädet pesun jälkeen - eikä sitä pientä sievää nimikoitua pyyhettä ole OLLENKAAN..
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.
Meidän juhliin ei edes kutsuta tuollaisia ihmisiä. Hyvin valikoidusti sukulaisia ja ystäviä. Rasittavat ihmiset voivat ihan keskenään ”juhlia”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tätä käsitöiden aiheuttamaa yökötystä. Käsityöt voivat olla ihan nykyaikaisia ja taidokkaasti tehtyjä.
Hear, hear. Mun tyttö teki poikaystävälleen yo-lahjaksi ison amigurumidinosauruksen. Sen tekemiseen meni ihan loputtomasti aikaa eikä se edes ihan ehtinyt lakkiaisiin. Eikä ne langatkaan ilmaisia olleet. Poikaystävä tykkäsi kovasti. Hänellä on myös tytön neulomat pöllökuvioiset lapaset ja kun hän ensimmäisen parin onnistui hukkaamaan, oli kyllä ihan hajalla kun tiesi mikä vaiva niiden neulomisessa oli ollut. Tyttö neuloi sitten toiset, mutta voi olla ettei neulo enää kolmansia.
Jossain ketjun varrella joku kertoi saaneensa lahjaksi itsekudotut pellavaiset pöytäliinat! Siinä on kyllä todella arvokas lahja joka varmasti kulkee elämän mukana hautaan saakka. Itse emme pöytäliinoja juuri harrasta, mutta osaan silti arvostaa niihin nähtyä vaivannäköä. Astiapyyhkellee tai laudeliinalle olisi varmemmin jokapäiväistä käyttöä, mutta silti hykerryttää ajatus jonkun kutomista pellavaisista pöytäliinoista - oi joi!
Oi joi! Mulla ne menisi saunaan laudeliinaksi tai pefleteiksi.
Minulla ne olisivat kaapissa vuodesta toiseen, kunnes ehkä rohkenisin laittaa ne kierrätykseen noin 20 vuoden kuluttua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.
Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.
Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.
Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?
No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.
Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?
Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.
Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.
Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.
Kiitollisuus ei ole sama asia kuin madella nöyristellen maassa lahjan antajan edessä. Kiitollisuus siitä, että joku haluaa muistaa lahjalla, kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ymmärrän sen, ettei joku omatekoinen taideteos ole kovin mieleinen eikä käytännöllinenkään, mutta että tavallisille kodin käyttöesineille nyrpistellään ja loukkaannutaan, kun vieras ei tuonutkaan sitä mitä häneltä vaadittiin. Ylipäänsä ihmisiltä tuntuu kadonneen normaalit käytöstavat, eikä tämä koske vain nuoria tai vain ylioppilaita, vaan ihan kaikkia sukupolvia.
Tiedätkö, miksi yleensä lahjoja annetaan.
Lahja on ystävyyden ja rakkauden osoitus, eikä sen arvoa mitata edes rahassa tai onko lahja mieleinen vai ei. Vaan se kietoo lahjanantajan ja saajan ajatukset toisiinsa ja kertoo omaa tarinaansa, vielä vuosikymmenien jälkeenkin tai lahjanantaja ei ole enää keskuudessamme. Lahjaan sisältyy aina yllätyksellisyys, joka saa hymyn huulille ja kiitollisuuden, kun on saanut sellaisen ystävän, joka on antanut ajatuksiaan lahjan muodossa.
Lahjatoive ei ole tilauslista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.
Meidän juhliin ei edes kutsuta tuollaisia ihmisiä. Hyvin valikoidusti sukulaisia ja ystäviä. Rasittavat ihmiset voivat ihan keskenään ”juhlia”.
Tästä yhdestä asiasta päättelet, että olen rasittava ihminen :D Muuten, kummipoikani kirjan välissä on tänä vuonna 200 euroa.
.. noista kahvikupeista on pakko jatkaa: en voinut juoda niistä kun se reuna oli yli sentin paksuinen möhkäle. Neste vaan lorisi suupielistä vaikka miten olisin yrittänyt. Kiltisti raahasin niitä mukanani elämässä (tuolloin säilytin vielä turhaa tavaraa enkä tiennyt minimalistisen elämän iloista, kyllä, minäkin olen niitä "kauheita" minimalisteja) kunnes kohtasin mieheni. Ja hän tykkäsi niistä! Ja hän pystyi juomaan niistä. Kunnes ne menivät sitten rikki.
Toisen roska voi siis olla toisen ilo. Harmittaa vain etten aiemmin laittanut kirpparille niitä. Ne olivat monta vuotta turhana kaappien perällä.
Tällaiseenkin kutsuun muuten tarvitaan rahankeräyslupa.
Ilmianna mutta laita rahaa ja mene juhliin, niin et jää kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Vastasin vain tuohon aikaisemman kommentoijan väitteeseen, joska sanoi itsekudotun pellapöytäliinan olevan hieno ja arvokas lahja joka kulkee VARMASTI saajansa mukana hautaan saakka. Etkö sinä lahjanantajana toivo, että lahja on mieluinen ja menee käyttöön?