Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?

Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!

Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?

Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.

Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?

Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu muotoilla kutsu kohteliaasti. Useimmat ihmiset arvostavat edelleen käytöstapoja, vaikka sinulle ne olisivatkin yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?

Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!

Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?

Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.

Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?

Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu muotoilla kutsu kohteliaasti. Useimmat ihmiset arvostavat edelleen käytöstapoja, vaikka sinulle ne olisivatkin yhdentekeviä.

Olen samaa mieltä siinä, että merkittäviin juhliin kuuluu joko painattaa tai tehdä itse (tyylikäs) kutsukortti.

Se on osa juhlan arvokkuutta ja myös sivistynyttä juhlien järjestäjältä/juhlan kohteelta itseltään.

Olen siis vahvasti tekstari-, meili-, whatsapp- ym. kutsuja vastaan, ja se minulle salittakoon, koska olen Vanhan Liiton nainen, joka on tehnyt aina lapsen synttärikutsutkin itse niin hyvin kuin osaa.

Nykyään tulee puhelimeen joka tuutista niin paljon kaikenlaista, että tärkeä kutsu voi hukkua viestitulvaan; ihan oikeassa kirjekuoressa annettu/postitettu kutsu sen sijaan harvemmin jää huomiotta.

Luin tuon aloituksen kutsun uudestaan: Tervetuloa...en nää, että mitenkään tylysti tai tökerösti kutsu oli muotoiltu, varsinkin kun tuli tekstarina. Ei siihen oikein romaania voi alkaa kirjoittaa.

Olen isoäiti, (köyhä) ja minulla on lapsenlapsen ylppärit ensi vuonna.

Itse koen erittäin helpottavana kun suoraan sanotaan, että lahjaraha tilille.

Olisin kieriskellyt unettomana mitä ihmeen "persoonallista" tavaraa keksisin, vieläpä pienellä rahalla.

Toinen helpotus on juuri tuo, että kukaan ei tarkista ja juoruile mitä ja paljonko rahaa kukin on tuonut.

Jos pöydässä on viidensadan ja muutamien satasten kuoria ja minä sujauttaisin sen kymppimäärän mitä minulla on mahdollista antaa, niin ei ole mukavaa. Vaikka sydämestäni annankin.

Nyt rahalahjani menee suoraan tilille ja sitä ei näe kuin lapsenlapsi ja hänen perheensä. He kyllä ymmärtävät rahatilanteeni, toivottavasti.

Vien juhlapaikalle kortin ja yhden ruusun tms. ja siinä se.

Uskoisin, että monelle muullekin kuin minulle on helpottavaa kun suoraan sanotaan ja annetaan tilinumero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?

Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!

Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?

Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.

Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?

Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu muotoilla kutsu kohteliaasti. Useimmat ihmiset arvostavat edelleen käytöstapoja, vaikka sinulle ne olisivatkin yhdentekeviä.

Kutsussa ei ole mitään epäkohteliasta, se on suora ja yksinkertainen, ihan ok.

Mistä lähtien tavalliset ihmiset ovat vaatineet jotain käsin kirjoitettuja korulauseita? Saahan kaupoista kutsukortteja, mutta ne ovat aika kalliita jos kutsuttuja on paljon, eikä osoitekaan ole aina tiedossa. Whatsapp ainakin tavoittaa. Tuttujen kesken ei pönötystä tarvita.

Pitää olla pieni ja henkisesti köyhä elämä, jos tuollainen hapattaa mielen. Sinäkin vaikutat hymyttömältä ja huumorintajuttomalta ihmiseltä. Kirjoitan tämän koska itsearvostelit minua, itsellesi tuntematonta henkilöä. (Luultavasti olet nuorehko miestrolli joka viihteekseen ärsyttää muita, et Rouva Niuhorouva.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?

No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.

Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?

Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.

Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.

Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.

Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.

Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.

Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.

 

Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..

Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.

Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.

Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.

Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.

Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.

Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.

Olet kyllä itse melkoinen kermaperse, jos kuvittelet että kaikki saa vanhanrahansuvussa kiertäneitä arvokkaita koruja ja pöytähopeaa lahjaksi! Nehän voi olla arvokkampia kuin mitä tavis ylioppilas saa rahana! Tuskin vanhanrahansuvussasi esiäitisi mitään rihkamakoruja käytti :D

Vierailija kirjoitti:

Luin tuon aloituksen kutsun uudestaan: Tervetuloa...en nää, että mitenkään tylysti tai tökerösti kutsu oli muotoiltu, varsinkin kun tuli tekstarina. Ei siihen oikein romaania voi alkaa kirjoittaa.

Olen isoäiti, (köyhä) ja minulla on lapsenlapsen ylppärit ensi vuonna.

Itse koen erittäin helpottavana kun suoraan sanotaan, että lahjaraha tilille.

Olisin kieriskellyt unettomana mitä ihmeen "persoonallista" tavaraa keksisin, vieläpä pienellä rahalla.

Toinen helpotus on juuri tuo, että kukaan ei tarkista ja juoruile mitä ja paljonko rahaa kukin on tuonut.

Jos pöydässä on viidensadan ja muutamien satasten kuoria ja minä sujauttaisin sen kymppimäärän mitä minulla on mahdollista antaa, niin ei ole mukavaa. Vaikka sydämestäni annankin.

Nyt rahalahjani menee suoraan tilille ja sitä ei näe kuin lapsenlapsi ja hänen perheensä. He kyllä ymmärtävät rahatilanteeni, toivottavasti.

Vien juhlapaikalle kortin ja yhden ruusun tms. ja siinä se.

Uskoisin, että monelle muullekin kuin minulle on helpottavaa kun suoraan sanotaan ja annetaan tilinumero.

Hyvä, juuri noin!

Tervejärkinen ihminen!

Ja isoäiti vielä tässä, kun joku murehti tai pahksui, että se ylioppilaan raha menee matkoihin tms.

Lahjan saaja saa ihan itse päättää mihin sen lahjarahan laittaa.

Ihan mielelläni annan yliopppilaan rentoutua raskaan ja pitkän urakan jälkeen ja latautua uusia kokeita ja kouluja varten.

Ja muutenkin, oli sitten 18- ta 80-vuotias.

Kuka sanoo, että turhuutta, jos aikuinen, esim. 60-vuotias laittaa, että lahjarahat matkatilille?

Ei kait kukaan, se on melkein sääntö kuin poikkeus. Miksei sitten nuorella ihmisellä ole sama oikeus lomamatkaan?

Olisihan sekin aika törkeätä, että lahjanantajalle tulisi tehdä tiliä mihin rahat laittaa tai kysyä mihin hän haluaa, että lahjoitetut rahat käytetään.

Lahja on lahja ja sitä ei kuulu antajan sen enempää miettiä tai kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomi tosiaan näin täynnä snobbailijoita vai pelkästään trolleja, joilla ei ole parempaa tekemistä?

Tämä niuhotus alkoi jo eilen ja jatkuu edelleen!

Mitä ihmeen väliä jollain kutsun muodolla on?! Kuka ja mikä tässä on tärkeää, juhla ja juhlittu vai miten sinne pyydetään?

Olen ollut kivoissa juhlissa, joihin kutsu on tullut suusanallisesti jonkun toisen kautta. Eikä ole haitannut yhtään.

Täällä märisee lahjojen antsmisesta ne, joilla ei kuulemma ole pulaa rahasta eikä mistään muustakaan. En usko että he oikeasti ovat niitä joita esittävät. Koska onko tässä maassa ketään, joka ei olisi kuullut hää-ristiäis-ja synttärilahjoista?

Saako joku tästä jotain outoa tyydytystä?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu muotoilla kutsu kohteliaasti. Useimmat ihmiset arvostavat edelleen käytöstapoja, vaikka sinulle ne olisivatkin yhdentekeviä.

Olen samaa mieltä siinä, että merkittäviin juhliin kuuluu joko painattaa tai tehdä itse (tyylikäs) kutsukortti.

Se on osa juhlan arvokkuutta ja myös sivistynyttä juhlien järjestäjältä/juhlan kohteelta itseltään.

Olen siis vahvasti tekstari-, meili-, whatsapp- ym. kutsuja vastaan, ja se minulle salittakoon, koska olen Vanhan Liiton nainen, joka on tehnyt aina lapsen synttärikutsutkin itse niin hyvin kuin osaa.

Nykyään tulee puhelimeen joka tuutista niin paljon kaikenlaista, että tärkeä kutsu voi hukkua viestitulvaan; ihan oikeassa kirjekuoressa annettu/postitettu kutsu sen sijaan harvemmin jää huomiotta.

Juhlissa on niin paljon järjestämistä, että saisi olla ylimääräinen ihminen niitä kutsuja askartelemassa. Kotona vietettävät perhejuhlat on tyypillisesti omatekoiset, mitö nyt kakku tms tilataan. Siivouskin jää isoksi osaksi omalle vastuulle, tai ainakin sen tilaaminen.

Omiin häihini saatiin kutsujen teko lahjaksi sulhasen kummilta. Niihin tuli harvinaisempia vieraita kaukaa. Yo- juhliin tms meillä on käytetty tekstareita ja viidakkopuhelinta, tyyliin "pyydä hänetkin ja kerro sitten tuleeko". Kukaan ei ole pahoittanut mieltään, vaan ollut kutsusta mielissään. Usein on tullut joku yllätysvieras, sellainen joka olisi voitu kutsua joka tapauksessa.

En ole koskaan tavannut ketään, joka vaatisi tietynlaista kutsua tai valittaisi lahjatoiveesta. Korkeintaan siitä ettei ole pyydetty -kun joku muu on- , mutta nämä ovat niitä jotka kutsun saatuaan valittavat, miten ei YHTÄÄN huvittaisi mennä. Mikään ei siis kelpaa.

Ennen vanhaan tavalliset ihmiset pyysivät vieraansa kasvokkain, mutta nykyään ei nähdä samalla tavalla toisiaan niin että tekstari on ihan hyvä.

Tärkeät vieraat kutsutaan kortilla. Rahastettavat extrat tekstiviestillä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mitenkä sen sitten oikein voi sanoa kauniisti mutta riittävän jämäkästi (jotta ne typerimmätkin tajuaa), "me ei juma*auta haluta mitään kippoja ja kuppeja, jotka antajansa mielestä on näistä "hauskoja ja persoonallisia" lahjoja". Suurimmalle osallehan tämä on jo selvyys, mutta joillekin se vaan täytyy vääntää rautalangasta.

Lahjan antaja saa valita mitä antaa, joten sen kanssa on prinsessojenkin vaan elettävä. Annan yleensä aina rahaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä sankari todella haluaa. Nämä rahan kerjääjät vaan pistää ärsyttämään ja heille en sitä ihan kettuilun vuoksi viitsisi antaa. Oonkin ajatellut, että tällaisille törkimyksille vois aina vaan viedä jokun tavara, johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa ihan vaan kettuilun vuoksi.

'

Hih, mä tein nuorempana noin kerran, joskus 24-vuotiaana, vein karmean pytyn mihin oli kirjailtu päivänsankarin nimikirjaimet :) oli vähän kalavelkoja ja ketunhäntiä siihen suuntaan, pakko oli mennä ja jotain viedä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.

Tietävätkö nuoret, että kirjan välissä on seteli? Laitatko sen piiloon niin että vain kirjaa lukiessaan sen löytää? Ja jos on moukka ja pistää kirjan heti kiertoon, jää rahakin saamatta?

Käytöksen kultainen kirja kuulostaa kyllä hyvältä lahjalta! Hyvistä käytöstavoista ei koskaan ole haittaa, työelämässä niistä on suorastaan etua. Hyvillä käytöstavoilla voi erottautua muista edukseen ja niin harvinaisia nämä nykyisin tuntuvat olevan, että jäävät mieleen. Omista lakkiaisista 80-luvun lopulla muistan yhden vieraan, joka ainoana kävi erikseen onnittelemassa myös isääni ja äitiäni ja oli muutenkin hyvin sulavakäytöksinen. Myös yhdestä työpaikasta on jäänyt mieleen kesäharjoittelija, joka kävi erikseen jokaisen työntekijän luona hyvästelemässä viimeisenä päivänään. Fiksu ja kohtelias mies, josta tuli opintojen jälkeen sen tehtaan johtaja. Mutta aloitti sieltä duunaritasolta kesätöissä. 

Kun tätäkin keskusteluketjua lukee, niin hyvät käytöstavat ovat kuolemassa sukupuuttoon ja niiden puolustajia pidetään vanhanaikaisina. Tulisi useammallekin tarpeeseen tuon kirjan lukeminen ja sisäistäminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?

No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.

Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?

Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.

Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.

Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.

Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.

Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.

Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.

 

Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..

Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.

Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.

Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.

Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.

Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.

Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.

Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.

Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.

Jollekin nykyprinsessalle taisi kolahtaa... :) Ja taisi myös jäädä kirjoituksen pointti ymmärtämättä :)

En ole mikään prinsessa, vaan yhdet jos toiset perhejuhlat nähnyt sekä järjestänyt perheellinen nainen, ikää neljän kympin paremmalla puolella.

Olen konstailematon ihminen, joka ei enää tässä iässä jaksa nöyristellä eikä muutenkaan välitä turhista arvojärjestyksistä. Etenkään sellaisista, joita ei ole ansaittu.

Jos on omasta mielestään ns. parempi tai ainakin sivistyssuvusta, sen pitäisi näkyä jonain muuna kuin ylemmyydentuntoisena k- päisyytenä. Vanha raha- jonka joku muu on ansainnut ja tuottanut- ei takaa mitään.

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

Jasså. No sympatiaa ei tipu kutsusta.

Joudut ihan itse päättämään menetkö ja maksatko.

Voit tietty mennä myös ulos torille huutamaan kirosanoja pari tunti putkeen.

Vierailija kirjoitti:

”Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia. Paikkana Y ja ajankohta klo 13. Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z. T. Ylioppilaan äidin nimi”

Aika töykeää, kutsu tuli vielä whatsapp-viestinä. Ja juhlakalu itse ei edes ollut kutsun lähettäjä. Onko ihan normaalia tuokaan, että ohjeistetaan vain rahalahjoihin. Vielä suoralla tilisiirrolla... Minusta aika surullista, ettei persoonallisia lahjoja suvaita. En uskalla kyllä uhmata toivetta, sillä pelkään saavani ikäviä katseita tai kommentteja :(

Tollaset kutsut on törkeitä. Skipatkaa tommoset tyypit suosiolla yli.

Vierailija kirjoitti:

"Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z"

Tämäkö on teidän mielestänne kohteliaasti muotoiltu? Töksähtävä ja käskyttävä tyyli ei kuulu kutsuihin! Ei edes wt-porukoissa mistä tämäkin kutsu varmaan on peräisin. 

Kyllä on aikalailla hyvien käytöstapojen kriteerit madaltuneet kun tätäkin ketjua lukee - ei voi muuta sanoa. Itse en laittaisi tuollaista käskytysviestiä edes siskolleni, saati yhtään kaukaisemmille sukulaisille tai tuttaville! 

"Ei alle 70euron panoja tilille"

Haha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.

Tietävätkö nuoret, että kirjan välissä on seteli? Laitatko sen piiloon niin että vain kirjaa lukiessaan sen löytää? Ja jos on moukka ja pistää kirjan heti kiertoon, jää rahakin saamatta?

Käytöksen kultainen kirja kuulostaa kyllä hyvältä lahjalta! Hyvistä käytöstavoista ei koskaan ole haittaa, työelämässä niistä on suorastaan etua. Hyvillä käytöstavoilla voi erottautua muista edukseen ja niin harvinaisia nämä nykyisin tuntuvat olevan, että jäävät mieleen. Omista lakkiaisista 80-luvun lopulla muistan yhden vieraan, joka ainoana kävi erikseen onnittelemassa myös isääni ja äitiäni ja oli muutenkin hyvin sulavakäytöksinen. Myös yhdestä työpaikasta on jäänyt mieleen kesäharjoittelija, joka kävi erikseen jokaisen työntekijän luona hyvästelemässä viimeisenä päivänään. Fiksu ja kohtelias mies, josta tuli opintojen jälkeen sen tehtaan johtaja. Mutta aloitti sieltä duunaritasolta kesätöissä. 

Kun tätäkin keskusteluketjua lukee, niin hyvät käytöstavat ovat kuolemassa sukupuuttoon ja niiden puolustajia pidetään vanhanaikaisina. Tulisi useammallekin tarpeeseen tuon kirjan lukeminen ja sisäistäminen!

Seteli on kirjekuoressa etukannen sisäpuolella, löytyy varmasti jos kirjan vaivautuu avaamaan.

t. tyly täti

Vierailija kirjoitti:

Ja isoäiti vielä tässä, kun joku murehti tai pahksui, että se ylioppilaan raha menee matkoihin tms.

Lahjan saaja saa ihan itse päättää mihin sen lahjarahan laittaa.

Ihan mielelläni annan yliopppilaan rentoutua raskaan ja pitkän urakan jälkeen ja latautua uusia kokeita ja kouluja varten.

Ja muutenkin, oli sitten 18- ta 80-vuotias.

Kuka sanoo, että turhuutta, jos aikuinen, esim. 60-vuotias laittaa, että lahjarahat matkatilille?

Ei kait kukaan, se on melkein sääntö kuin poikkeus. Miksei sitten nuorella ihmisellä ole sama oikeus lomamatkaan?

Olisihan sekin aika törkeätä, että lahjanantajalle tulisi tehdä tiliä mihin rahat laittaa tai kysyä mihin hän haluaa, että lahjoitetut rahat käytetään.

Lahja on lahja ja sitä ei kuulu antajan sen enempää miettiä tai kontrolloida.

Ihan minkä tahansa ikäisten ihmisten matkustelu on turhaa. Mikä tarve ihmisillä on tuhota tämä pallo?

Lahja on lahja ja saajan ei kuulu näyttää pettymystä vaikka lahja ei vastaisi toivetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tyly täti ja annan kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille Käytöksen kultaisen kirjan. En kettuillakseni, vaan siksi, että siitä on paljon hyötyä myös tulevaisuudessa. Kirjan väliin laitan myös setelin, sen suuruus riippuu siitä kuinka läheinen nuori on.

Tietävätkö nuoret, että kirjan välissä on seteli? Laitatko sen piiloon niin että vain kirjaa lukiessaan sen löytää? Ja jos on moukka ja pistää kirjan heti kiertoon, jää rahakin saamatta?

Tyhmästä päästä kärsii. Tossa tilanteessa on ihan ansaittua menettää raha, jos kirjaa ei viitsi ede selata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt miettii niitä pyyhkeitä, niin ovatko esimerkiksi valkoiset (!) pellava- tai puolipellavapyyhkeet todella maailmanloppu, jos niissä on vaikka valkoisella tai jollain muulla värillä kirjottu ylioppilaan nimikirjaimet?

No kai se nyt on sanomattakin selvää että ei tämä maailma siitä tuhoudu, jos joku yksittäinen suomalainen saa lahjaksi pellavapyyhkeitä. Hölmö. Mutta eikö lahjan antajakin haluaisi, että lahja on mieluisa ja menee käyttöön eikä esim. roskiin. Eihän tuollaisia nimikkokirjailtuja pyyhkeitä voi edes myydä missään.

Eikö niitä pyyhkeitä muka voi käyttää keittiöpyyhkeinä, vai nimikirjaimetkio niistä tekevät sisustukseen sopimattomia?

Kyllä varmasti, mutta jospa se ylioppilas saisi ihan itse päättää että tarvitseeko hän ylipäänsä keittiöpyyhkeitä ja jos tarvitsee, niin minkällaiset sitten haluaa. Emme elä enää mitään pula-aikaa, jolloin tavaraa oli vain revittävä sieltä mistä sitä onnistui saamaan.

Käyttäköön sitten vaikka pyllypyyhkeenä tai heittäköön roskiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju ja kiitollisuus olisi silti toivottavaa.

Kiitollisuus mistä? Siitä että hänelle syydetään turhaa ja tarpeetonta roinaa? Juuri tämä vanhempien ihmisten asenne on aivan käsittämätön: että nuorten pitäisi ottaa ilolla vastaan kaikki tavara ja roina, mitä heille syydetään. Ja sitten oikein loukkaannutaan jos nuori toteteaa ettei halua tavaraa vaan raha on mieluisin lahja.

Puhu vain itsestäsi, ei muiden nuorten puolesta.

Meillä lapset ovat saaneet kummeiltaan synttäri-,joulu-, ja rippilahjaksi juurikin pyyhkeitä ja lakanoita ja vanhin myös keväänä samaa sarjaa ylioppilaslahjaksi ja nuorin ehkä tänä keväänä.

Ja kovin ovat tykkänneet ja arvostaneet lahjoista ja ihan omasta halustaan toivoneet saavansa lisää. Ja siinä lahjanantaja voi itse päättöö antaako käsipyyhkeen vai pussilakanan.

Tämäkin saattaa nyt järkyttää.. mutta tottakai kohteliaat ja hyvinkasvatetut lapset ja nuoret ja aikuisetkin kiittävät ja esittävät olevansa ilahtuneita, kaikista lahjoista. Vaikka eivät aina olisikaan. Niin minäkin olen tehnyt mm. käsin kirjoitetusta runokirjasta, vaaleanpunaisesta muovimaljakosta, erittäin rumista lakanoista, hengellisestä kirjasta, itse suunnitelluista keraamisista valtavan paksuista kahvikupeista..

Missä ihmeen maailmassa nämä kermaperseet kuvittelevat elävänsä, kun muiden pitäisi maksaa heidän luksuselåmänsä.

Hyvä, ettei vaadita sossulta rahaa, kun on suoriitanut yhteiskunnan maksaman tutkinnon.

Olen vanhanrahansuvusta, ainakin meillä ylioppilaslahjat olivat tavaralahjoja ja itse sain mummilta ylioppilaslahjaksi hänen isoäitinsä vanhan rintakorun ja voin itse sanoa sen olleen hyvin kaunis ele ja arvostettu lahja.

Samoin tyttäreni sai kasteen yhteydessä, isomummin kakkulapion.

Mitä nämä nykyprinssit ja prinsessat kuvittelevat olevansa, kun mikään ei kelpaa, vaan odotetaan kutsuvierailta satoja euroja lahjaksi.

Ja kysymys on VAIN ylioppilasjuhlista, joka ei vielä ovia avaa.

Ainakaan sinulle ei vanha raha ole tuonut empatiaa tai sivistynyttä suhdetta muihin ihmisiin. Rähjäät todella moukkamaisesti ja anonyyminä.

Jos sinulla on aina ollut rahaa ja verkosto josta sitä saa, et voi verrata tilannetta niihin joilla ei ole.

Jollekin nykyprinsessalle taisi kolahtaa... :) Ja taisi myös jäädä kirjoituksen pointti ymmärtämättä :)

En ole mikään prinsessa, vaan yhdet jos toiset perhejuhlat nähnyt sekä järjestänyt perheellinen nainen, ikää neljän kympin paremmalla puolella.

Olen konstailematon ihminen, joka ei enää tässä iässä jaksa nöyristellä eikä muutenkaan välitä turhista arvojärjestyksistä. Etenkään sellaisista, joita ei ole ansaittu.

Jos on omasta mielestään ns. parempi tai ainakin sivistyssuvusta, sen pitäisi näkyä jonain muuna kuin ylemmyydentuntoisena k- päisyytenä. Vanha raha- jonka joku muu on ansainnut ja tuottanut- ei takaa mitään.

Kateus haisee aika kauas.