Lue keskustelun säännöt.
Tällainen kutsu tuli yo-juhliin...
20.04.2018 |
”Tervetuloa viettämään X:n ylioppilasjuhlia. Paikkana Y ja ajankohta klo 13. Ylioppilas haluaa vain rahalahjoja, ohjatkaa ne valmiiksi tilinumeroon Z. T. Ylioppilaan äidin nimi”
Aika töykeää, kutsu tuli vielä whatsapp-viestinä. Ja juhlakalu itse ei edes ollut kutsun lähettäjä. Onko ihan normaalia tuokaan, että ohjeistetaan vain rahalahjoihin. Vielä suoralla tilisiirrolla... Minusta aika surullista, ettei persoonallisia lahjoja suvaita. En uskalla kyllä uhmata toivetta, sillä pelkään saavani ikäviä katseita tai kommentteja :(
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen "tytön tulevaan kämppään on hankittu kaikki tarpeellinen, vielä voisi olla kallis keittiöveitsi tai jotain vastaavaa" -kapioajattelu on juuri sitä vanhanaikaista tyyliä. Se on ihan ok, jos sellaista haluaa, mutta kasvava trendi nuorilla ja nuorilla aikuisilla on minimalismi. Ei haluta mitään 12 hengen täydellistä asiastoa ja tavaraa, halutaan harkiten ja vähän ja yksinkertaista.
No ei nämä mitään kapioita ole, vaan käyttöesineitä. Mutta ajatuksena, että riittävän mieluisia ja kestäviä, jotta ei tarvitse heti olla vaihtamassa parempiin kun rahatilanne sallii. Astioita on tarpeeksi, mutta ei liikaa. Veitsien kanssa teimme sen virheen että ostimme pari kotimaista, mutta ikävä kyllä käytössä on huomattu ettei ne vedä veroja japanilaisille. Terä on aivan liian ohut, mistä johtuen terotuskulma on liian tylppä. Käyttössä huonoja ja tylsyvät nopeasti. Ja nämä eivät olleet edes halpoja, pari veistä maksoi 120€. Sillä samalla olisi saanut yhden hyvän japanilaisen eikä tarvitsisi perkuloida kallista virheostosta.
Leikkuulautatelineen perään tyttö on kysellyt, samaten puuttuu Eva Solon salaattikastikeshaker, mihin on kotona tottunut. Myös altaaseen kiinnitettävä Magisson tiskiharjateline olisi hyvä. Nämä on juuri sen hintaisia, ettei ehkä itse raaskisi ostaa vaikka saisi rahaa lahjaksi, mutta varmasti olisivat mieluisia lahjoja ja tulisivat jokapäiväiseen käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri perheet ajattelevat tässä eri tavoin. Jos kaikki aineet lähtevät laudaturina tai eximiana, ei ole enää teoreettistakaan mahdollisuutta siihen, että ei pääsisi ylioppilaaksi. Varsinkin, kun syksyltä on jo kaksi pakollisten aineiden laudaturia plakkarissa. Kompensaatiopisteitä riittää varmasti tarpeeksi.
Mites sitten jos on jotain puuttuvia kursseja? Voiko valmistua ylioppilaaksi, vaikka lukiokursseja jäisi puuttumaan? Meillä ei ylppäriarvosanoissa ole jännittämistä eikä kursseissakaan pitäisi olla, koulusta vakuuttavat että kyllä ne kaikki tulee suoritettua eikä siellä tähän mennessä ole kukaan jäänyt valmistumatta aikataulussa puuttuvien kurssien takia. Mutta silti häiritsee kun vasta 57 kurssia näkyy Wilmassa.
Mä tiedän tapauksen, jossa ylioppilaaksi pääseminen on siirtynyt syksyyn suorittamatta olleen liikunnan kurssin vuoksi eli kyllä tarvittavat kurssii täytyy olla suoritettu.
Kutsun sävy oli kyllä kieltämättä aika töykeä, jos tuo nyt pitää paikkansa, ja olisi ehkä hyvä oikeasti laittaa "oikea" vanhanaikainen kutsu. Mutta itse siihen rahalahjaan - sehän on nykyään hyvinkin normi, ylioppilaaksi kun pääsee, on tavallaan oman elämänsä alussa ja voi vaikka haluta kerätä hieman pesämunaa asuntoa ja sen varustelua varten, joten pyyntö on hyvinkin ymmärrettävä. Ja tilisiirto on hyvin kätevä tapa hoitaa tuokin juttu - vaikka onhan se varmasti mukava myös ihailla niitä kahisevia juhlan päätteeksi. Rahalahja on aina hyvä lahja, se oma persoonallinen lahja kun voi ikävä kyllä olla täydellinen huti lahjan saajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?
Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.
Eh, ei nuoret arvosta tällaista lahjaa. Anna ne mummollesi/äidillesi lahjaksi, ovat varmasti haltioissaan.
Ja sä otit ton tosissasi? :D Huomaa miten maailma on muuttunut. Ei kelpaa käyttökelpoinen tavara vaan täytyy olla itse valittua ja viimeistä huutoa kaikki. Nirppanokkainen nuoriso.
Trendihän on se, ettei nykynuoriso halua omistaa paljon tavaraa vaan satsaavat aineettomaan elämykseen. Siinä missä vanhemiensa sukupolvella oli esim kaikki kodinkoneen leipäkoneista jäätelökoneisiin ja vohvelirautoihin sekä verhot jokaiselle vuoden ajalle, niin nykynuoriso elää paljon minimalistisimmin. Asunnot ovat pienentyneet eikä siellä ole edes tilaa enää säilytellä tuollaista tavarapaljoutta. Nuoret haluaa elämyksiä esim. matkan tai laadukkaan yksityäisen tavaran muodossa. Ei nuori tarvitse kuutta käsipyyhettä, max. kaksi riittää kun toinen on pesussa niin toista voi käyttää. Sama koskee nota kippoja ja kuppeja ja Aaltomaljakoita.
Mun on kovin vaikea uskoa tätä, että nuoret olisivat minimalistisia. Joku pieni joukko saattaa ehkä ajatella näin, mutta jo vaatteitakin näyttäisi monilla olevan hirvittävät määrät.
Ja kun käsipyyhkeistä oli puhe. Mulle ei ainakaan riittäisi kaksi käsipyyhettä. Vessaaan tarvitaan jo kaksi, toinen vieraille ja toinen minulle. Keittiössäkin on käsipyyhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä vanhuksia vaivaa? Minä haluan ainakin lahjani rahana, sillä tiedän itse parhaiten makuni ja voin ostaa mitä haluan. Mitä minä teen jollakin maljakoilla tai lakanoilla?? Ostan sitten JOS tarvitsen.
Kyse ei ole tästä vaan kutsussa käskyttämisestä.
Ahaa. Eli olet niin lapsellinen, että koet asiallisten ohjeiden jakamisen käskyttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ole koskaan ollut juhlissa joissa saa antaa lahjaksi vaan rahaa. Enkä ole saanut lahjaksi vaan rahaa. Eikä mitään törkeitä lahjoja ole osunut kohdalle. Itsetehdyt pellavaliinat on mulla juhlakäytössä edelleen. Muukin itse tehty on ollug laadukasta. Puuttuisi elämästä kaikki kerroksellisuus ja ihanat arvoesineet jollei niitä olisi lahjaksi saanut. Teen itsekkin käsityötä ja tiedän sen tuntimäärän mikä niihin menee. Näen käsintehdyn lahjan a tamisen rakkauden osoituksena. Minun takia on nähty vaivaa.
Mä en myöskään ymmärrä tätä käsitöiden aiheuttamaa yökötystä. Käsityöt voivat olla ihan nykyaikaisia ja taidokkaasti tehtyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?
Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.
Tai taidekurssilla omin käsin muotoiltu savimaljakko, johon on kirjoitettu ylioppilaan nimi ja lakkiaispäivä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri perheet ajattelevat tässä eri tavoin. Jos kaikki aineet lähtevät laudaturina tai eximiana, ei ole enää teoreettistakaan mahdollisuutta siihen, että ei pääsisi ylioppilaaksi. Varsinkin, kun syksyltä on jo kaksi pakollisten aineiden laudaturia plakkarissa. Kompensaatiopisteitä riittää varmasti tarpeeksi.
Mites sitten jos on jotain puuttuvia kursseja? Voiko valmistua ylioppilaaksi, vaikka lukiokursseja jäisi puuttumaan? Meillä ei ylppäriarvosanoissa ole jännittämistä eikä kursseissakaan pitäisi olla, koulusta vakuuttavat että kyllä ne kaikki tulee suoritettua eikä siellä tähän mennessä ole kukaan jäänyt valmistumatta aikataulussa puuttuvien kurssien takia. Mutta silti häiritsee kun vasta 57 kurssia näkyy Wilmassa.
Silloin ei tietenkään pidä lähettää kutsuja ennen kuin suoritukset ovat varmistuneet. Normaalitilanne on kuitenkin se, että abilla on vaaditut kurssit suoritettuna penkkareihin mennessä. Toki saattaa mennä vielä maaliskuun puolelle ennen kuin kurssit näkyvät Wilmassa. Teidän tilanne vaikuttaa oudolta. Onko abi jättänyt kursseja suorittamatta ajallaan vai ovatko opettajat harvinaisen laiskoja kirjaamaan tuloksia Wilmaan? Vai suorittaako abinne lukion kahdessa vuodessa? Silloin toki kursseja suoritetaan vielä kirjoitusten jälkeenkin, joten asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Raha on helpompi, saa itselleen ostaa mieluista. Noloa se vasta olisikin jos saisi kamalan lahjan josta ei pidä yhtään, siinä voisi ostaja loukkaantua. Me ollaan menossa naimisiin kesällä puolison kanssa ja pyydetään rahaa pelkästään, kotoa löytyy jo kaikkea tarpeellista joten mitä sitä turhaan rojuja kuleksimaan kotiin. Voidaan sitten laittaa säästöön se summa ja lähteä joskus häämatkalle johonkin, minusta ei ole väärin pyytää rahaa koska sitä tehdään niin paljon nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muoti tulee kuitenkin muuttumaan ja joku päivä nuo minimalistin hehkuttajat on surussaan, kun mitään tavaroita ei saatu lahjaksi ja ei ole tarnoita ympärillä tyyliin tuo mun paras kokkikirja on Maisa tädiltä ylppärilahjaksi saatu. Se tuli tarpeeseen. Monet reseptit sieltä köyhänä opiskelijana kokkasin, sieltä on moni ohje perhejuhliin poimittu jne....
Kiitos tästä, keittokirja menee ehdottomasti lahjalistalle!
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tätä käsitöiden aiheuttamaa yökötystä. Käsityöt voivat olla ihan nykyaikaisia ja taidokkaasti tehtyjä.
Hear, hear. Mun tyttö teki poikaystävälleen yo-lahjaksi ison amigurumidinosauruksen. Sen tekemiseen meni ihan loputtomasti aikaa eikä se edes ihan ehtinyt lakkiaisiin. Eikä ne langatkaan ilmaisia olleet. Poikaystävä tykkäsi kovasti. Hänellä on myös tytön neulomat pöllökuvioiset lapaset ja kun hän ensimmäisen parin onnistui hukkaamaan, oli kyllä ihan hajalla kun tiesi mikä vaiva niiden neulomisessa oli ollut. Tyttö neuloi sitten toiset, mutta voi olla ettei neulo enää kolmansia.
Jossain ketjun varrella joku kertoi saaneensa lahjaksi itsekudotut pellavaiset pöytäliinat! Siinä on kyllä todella arvokas lahja joka varmasti kulkee elämän mukana hautaan saakka. Itse emme pöytäliinoja juuri harrasta, mutta osaan silti arvostaa niihin nähtyä vaivannäköä. Astiapyyhkellee tai laudeliinalle olisi varmemmin jokapäiväistä käyttöä, mutta silti hykerryttää ajatus jonkun kutomista pellavaisista pöytäliinoista - oi joi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset lähettävät tilinumerokutsuja ylioppilaan ystävä-ja kaveripiirille, kun kutsuvieraat ovat pääsääntöisesti ovat itsekin opiskelijoita ja rahat ovat tiukalla.
Meillä oli viime keväänä ylioppilasjuhlat ja suurin osa kutsuvieraista muodostui juuri lapseni harrastuspiirin tai lapsuuden ystävistä ja me vanhemmat emme ole juuri tekemisissä.
Ja lähes kaikki toivat pienen lahjat tai ruusun ja minusta se oli ok. eikä kenenkään tarvinnut potea syyllisyyttä, kun joku olisi antanut vähäiset rahansa.
Jaa, harvemminhan ylioppilasjuhlissa on nuoren itsensä ikäisiä vieraita kiska heillä on kaikilla omat juhlat. Sukulaistätejä ja -setiähän niissä pääasiassa on. Kaveri- ja harrastusporukathan antaa minesti yhteislahjoja
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei tietenkään pidä lähettää kutsuja ennen kuin suoritukset ovat varmistuneet. Normaalitilanne on kuitenkin se, että abilla on vaaditut kurssit suoritettuna penkkareihin mennessä. Toki saattaa mennä vielä maaliskuun puolelle ennen kuin kurssit näkyvät Wilmassa. Teidän tilanne vaikuttaa oudolta. Onko abi jättänyt kursseja suorittamatta ajallaan vai ovatko opettajat harvinaisen laiskoja kirjaamaan tuloksia Wilmaan? Vai suorittaako abinne lukion kahdessa vuodessa? Silloin toki kursseja suoritetaan vielä kirjoitusten jälkeenkin, joten asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Lukio on tosiaan kaksivuotinen ja siellä opiskellaan toukokuun loppupuolelle saakka. Kaikki siis valmistuvat kahdessa vuodessa samaan tahtiin, nyt suoritetaan kursseja joita ei ole tarvinnut suorittaa ennen yo-kokeita. Aina sieltä on saatu kaikki oppilaat ajallaan tuutista ulos.
Ja ne Wilma-kirjaukset ovat tosiaan tulleet aika myöhään. Monista aineista kirjaukset tulivat useasta kurssista kerralla päivää ennen yo-koetta. Pakko kai vaan luottaa että saavat puristettua oppilaista ne suoritukset ulos niin kuin tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minimalistinen sisustus on aika juurettoman, steriilin ja kylmän kolkon näköistä. Teen töitä sellaisessa ympäristössä ja haluan kodin olevan jotain muuta. Tokihan minimalisti on muotia ja moni menee sen mukaan. Näkyy hyvin just noissa rahan hyväksymisessä ainoastaan lahjaksi.
Muoti tulee kuitenkin muuttumaan ja joku päivä nuo minimalistin hehkuttajat on surussaan, kun mitään tavaroita ei saatu lahjaksi ja ei ole tarnoita ympärillä tyyliin tuo mun paras kokkikirja on Maisa tädiltä ylppärilahjaksi saatu. Se tuli tarpeeseen. Monet reseptit sieltä köyhänä opiskelijana kokkasin, sieltä on moni ohje perhejuhliin poimittu jne.... Mä rakastan tarinoita ja oon tyytyväinen nähdessäni tarnoita kodissa ympärillä. Tarinat olisivat paljon haaleampia, jos olisin vaan kaiken ostanut itse kaupasta. Mun koti onkin hyvin kerroksellinen. Omille lapsillekkin olen antanut tavaralahjoja. Hyvin on heille ne kelvanneet. Myös sukulaiset on antaneet heille pääasiassa tavaralahjoja esim merkkivaatteita tms.. Yleensä on annettu hyödyllistä esim maljakkoja tarvitaan joskus, mutta harva niitä itse ostaa jne..
Nyt eletään tätä päivää eikä sinun haavemaailmaasi. Minimalismi ei muuten tarkoita tuollaista hajutonta ja mautonta valkoista kotia, vaan sitä että tavaroita hankitaan harkiten ja oikeaan tarkoitukseen. Ei hankita leipäkonetta siksi että sellainen on muillakin ja täytyy näyttää statuksensa. Minimalismi ei tarkoita persoonatonta ja tarinatonta vaan nimenomaan jopa päin vastoin: silloin kodin tavaroilla nimenomaan on joku todellinen merkitys ja tarina, tavara ei ole vain tavan ja tavaran vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?
Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.
Eh, ei nuoret arvosta tällaista lahjaa. Anna ne mummollesi/äidillesi lahjaksi, ovat varmasti haltioissaan.
Ja sä otit ton tosissasi? :D Huomaa miten maailma on muuttunut. Ei kelpaa käyttökelpoinen tavara vaan täytyy olla itse valittua ja viimeistä huutoa kaikki. Nirppanokkainen nuoriso.
Trendihän on se, ettei nykynuoriso halua omistaa paljon tavaraa vaan satsaavat aineettomaan elämykseen. Siinä missä vanhemiensa sukupolvella oli esim kaikki kodinkoneen leipäkoneista jäätelökoneisiin ja vohvelirautoihin sekä verhot jokaiselle vuoden ajalle, niin nykynuoriso elää paljon minimalistisimmin. Asunnot ovat pienentyneet eikä siellä ole edes tilaa enää säilytellä tuollaista tavarapaljoutta. Nuoret haluaa elämyksiä esim. matkan tai laadukkaan yksityäisen tavaran muodossa. Ei nuori tarvitse kuutta käsipyyhettä, max. kaksi riittää kun toinen on pesussa niin toista voi käyttää. Sama koskee nota kippoja ja kuppeja ja Aaltomaljakoita.
Mun on kovin vaikea uskoa tätä, että nuoret olisivat minimalistisia. Joku pieni joukko saattaa ehkä ajatella näin, mutta jo vaatteitakin näyttäisi monilla olevan hirvittävät määrät.
Ja kun käsipyyhkeistä oli puhe. Mulle ei ainakaan riittäisi kaksi käsipyyhettä. Vessaaan tarvitaan jo kaksi, toinen vieraille ja toinen minulle. Keittiössäkin on käsipyyhe.
Naulan kantaan, kaikki ollaan erilaisia. Joten jospa annetaan sen ylioppilaankin päättää ihan itse että kuinka monta käsipyyhettä hän tarvitsee.
Minä sain rahaa ihan perinteisesti kuoressa ja kummilta Kalevala Korun korvikset. En kyllä olisi mitenkään loukkaantunut mistään muista lahjoista tai siitä että olisi tuonut vaikka vaan kukkia. KK-korviksia tulee käytettyä vasta nyt aikuisena, vaikka laitoin ne muistaakseni aikoinaan YO-kuvaa varten korviin. Onneksi en myynyt niitä, ovat tosi mieluisat ja tykkään käyttää muitakin KK-koruja. Lisäksi taisin saada jonkun eurokolikkokokoelman, se oli juuri sitä aikaa kun valuutta muuttui markasta euroiksi.
Tavallaanhan tuo on aika helpottavakin juttu, että ei tarvitse tuskailla sen lahjan kanssa, tekee vaan tilisiirron ja hakee ehkä ruusun viemisiksi, huonona lahjanostajana olisin itse varmaan tosi tyytyväinen vaikka ehkä alkuun tuntuukin moukkamaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa mikä olisi se sun persoonallinen lahja?
Puoli tusinaa käsinkirjailtua käsipyyhettä.
Eh, ei nuoret arvosta tällaista lahjaa. Anna ne mummollesi/äidillesi lahjaksi, ovat varmasti haltioissaan.
Ja sä otit ton tosissasi? :D Huomaa miten maailma on muuttunut. Ei kelpaa käyttökelpoinen tavara vaan täytyy olla itse valittua ja viimeistä huutoa kaikki. Nirppanokkainen nuoriso.
Trendihän on se, ettei nykynuoriso halua omistaa paljon tavaraa vaan satsaavat aineettomaan elämykseen. Siinä missä vanhemiensa sukupolvella oli esim kaikki kodinkoneen leipäkoneista jäätelökoneisiin ja vohvelirautoihin sekä verhot jokaiselle vuoden ajalle, niin nykynuoriso elää paljon minimalistisimmin. Asunnot ovat pienentyneet eikä siellä ole edes tilaa enää säilytellä tuollaista tavarapaljoutta. Nuoret haluaa elämyksiä esim. matkan tai laadukkaan yksityäisen tavaran muodossa. Ei nuori tarvitse kuutta käsipyyhettä, max. kaksi riittää kun toinen on pesussa niin toista voi käyttää. Sama koskee nota kippoja ja kuppeja ja Aaltomaljakoita.
Mun on kovin vaikea uskoa tätä, että nuoret olisivat minimalistisia. Joku pieni joukko saattaa ehkä ajatella näin, mutta jo vaatteitakin näyttäisi monilla olevan hirvittävät määrät.
Ja kun käsipyyhkeistä oli puhe. Mulle ei ainakaan riittäisi kaksi käsipyyhettä. Vessaaan tarvitaan jo kaksi, toinen vieraille ja toinen minulle. Keittiössäkin on käsipyyhe.
Naulan kantaan, kaikki ollaan erilaisia. Joten jospa annetaan sen ylioppilaankin päättää ihan itse että kuinka monta käsipyyhettä hän tarvitsee.
Naulan kantaan JOS se asiasta päättävä on se lahjan saaja, eikä se täti-ihminen, joka valitsee määrän ja kuosin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti ihmiset lähettävät tilinumerokutsuja ylioppilaan ystävä-ja kaveripiirille, kun kutsuvieraat ovat pääsääntöisesti ovat itsekin opiskelijoita ja rahat ovat tiukalla.
Meillä oli viime keväänä ylioppilasjuhlat ja suurin osa kutsuvieraista muodostui juuri lapseni harrastuspiirin tai lapsuuden ystävistä ja me vanhemmat emme ole juuri tekemisissä.
Ja lähes kaikki toivat pienen lahjat tai ruusun ja minusta se oli ok. eikä kenenkään tarvinnut potea syyllisyyttä, kun joku olisi antanut vähäiset rahansa.Jaa, harvemminhan ylioppilasjuhlissa on nuoren itsensä ikäisiä vieraita kiska heillä on kaikilla omat juhlat. Sukulaistätejä ja -setiähän niissä pääasiassa on. Kaveri- ja harrastusporukathan antaa minesti yhteislahjoja
Mun tytär vetää erästä harrastuspiiriä ja on itsekin vielä opiskelija, niin joka kevät saattaa tulla jopa toistakymmentä kutsua ylioppilasjuhliin. Kalliiksi kävisi, jos lahjat olisi tyyliin 140€ leipäveitsi tai 100€ rahaa, kun harrastuspiiristä saa vain pientä korvausta.
Ja harvan nuoren ystäväpiiri koostuu vain koulukavereista tai, että asuisi samalla paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä tätä käsitöiden aiheuttamaa yökötystä. Käsityöt voivat olla ihan nykyaikaisia ja taidokkaasti tehtyjä.
Hear, hear. Mun tyttö teki poikaystävälleen yo-lahjaksi ison amigurumidinosauruksen. Sen tekemiseen meni ihan loputtomasti aikaa eikä se edes ihan ehtinyt lakkiaisiin. Eikä ne langatkaan ilmaisia olleet. Poikaystävä tykkäsi kovasti. Hänellä on myös tytön neulomat pöllökuvioiset lapaset ja kun hän ensimmäisen parin onnistui hukkaamaan, oli kyllä ihan hajalla kun tiesi mikä vaiva niiden neulomisessa oli ollut. Tyttö neuloi sitten toiset, mutta voi olla ettei neulo enää kolmansia.
Jossain ketjun varrella joku kertoi saaneensa lahjaksi itsekudotut pellavaiset pöytäliinat! Siinä on kyllä todella arvokas lahja joka varmasti kulkee elämän mukana hautaan saakka. Itse emme pöytäliinoja juuri harrasta, mutta osaan silti arvostaa niihin nähtyä vaivannäköä. Astiapyyhkellee tai laudeliinalle olisi varmemmin jokapäiväistä käyttöä, mutta silti hykerryttää ajatus jonkun kutomista pellavaisista pöytäliinoista - oi joi!
Oi joi! Mulla ne menisi saunaan laudeliinaksi tai pefleteiksi.
Minimalistinen sisustus on aika juurettoman, steriilin ja kylmän kolkon näköistä. Teen töitä sellaisessa ympäristössä ja haluan kodin olevan jotain muuta. Tokihan minimalisti on muotia ja moni menee sen mukaan. Näkyy hyvin just noissa rahan hyväksymisessä ainoastaan lahjaksi.
Muoti tulee kuitenkin muuttumaan ja joku päivä nuo minimalistin hehkuttajat on surussaan, kun mitään tavaroita ei saatu lahjaksi ja ei ole tarnoita ympärillä tyyliin tuo mun paras kokkikirja on Maisa tädiltä ylppärilahjaksi saatu. Se tuli tarpeeseen. Monet reseptit sieltä köyhänä opiskelijana kokkasin, sieltä on moni ohje perhejuhliin poimittu jne.... Mä rakastan tarinoita ja oon tyytyväinen nähdessäni tarnoita kodissa ympärillä. Tarinat olisivat paljon haaleampia, jos olisin vaan kaiken ostanut itse kaupasta. Mun koti onkin hyvin kerroksellinen. Omille lapsillekkin olen antanut tavaralahjoja. Hyvin on heille ne kelvanneet. Myös sukulaiset on antaneet heille pääasiassa tavaralahjoja esim merkkivaatteita tms.. Yleensä on annettu hyödyllistä esim maljakkoja tarvitaan joskus, mutta harva niitä itse ostaa jne..