Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut tekevät tunnekuohussa itselleen haitallisia ratkaisuja?
19.04.2018 |
Sanotaan nyt vaikka, että ei pidä automyyjästä, automyyjä on sattunut jotenkin ärsyttämään, niin siitä kiihtyneenä menee naapurikauppaan ja ostaa vanhemman auton kalliimmalla. Ihan vain siksi, kun tunnekuohu vei voiton järjestä.
Tai jokin muu vastaava tilanne, missä järki sumentuu ja ihminen tekee omituisen ratkaisun, jota muiden on vaikea ymmärtää. Kyseinen ihminen menettää tilanteessa rahaa aivan turhaan. Miksi joku päätyy järjen sumentamaan ratkaisuun?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, onko se haitallista. Olen minäkin jättänyt ostamatta kaupasta, jossa on ärsyttävä myyjä ja ostanut muualta kalliimmalla. Se hyvä mieli jonka olen siitä saanut on voittanut taloudellisen haitan.
Tämä. En halua katsoa jotain vaatetta ja aina muistaa "tämän mulle myi se töykeä akka, joka katseli nenänvartta pitkin eikä olisi edes halunnut palvella". Sitten taas kun on oikein kiva myyjä, saa joskus hillitä itseään ettei osta jotakin mitä ei tarvitsekaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On selvää että tunteet vaikuttavat käytökseen, koska se on niiden tarkoitus. Jos järki ohittaisi aina tunteet, miksi meillä edes olisi tunteita? Mitä vahvempi tunne, sitä suurempi vaikutus päätökseen. Jotkut vaikuttavat enemmän järki-ihmisiltä tunteista huolimatta. Onko heillä ehkä parempi tunneäly (tiedostaa tunteen "erillisenä" asiana eikä pidä sitä totuutena maailmasta), lievemmät tunteet vai useita eri tunteita yhtä aikaa, joista se "fiksumpi" tunne voittaa?
Tunteiden ansiosta ihminen voi tehdä nopeaita ratkaisuja eikä käytä aikaa ajatteluun silloin, kun ajantuhlaus saattaisi koitua haitalliseksi. Mutta mielenkiintoista minusta on se, miksi tunteet niin usein "kehottavat" ihmistä tekemään hyödyttömiä ja suorastaan haitallisia asioita? Tunteidenhan pitäisi auttaa toimimaan tavalla, joka edistää elossa pysymistä yms. Miten se auttaa, jos tuhlaa resurssejaan (rahaa) vaikkapa sen ylpeyden vuoksi liikaa?
En itse siis ihmettele niinkään sitä, miksi tunteet sumentavat järjen, vaan sitä miksi tunteet palvelevat ihmistä joskus niin huonosti.
Ihminen ei ole mikään täydellinen järjestelmä elossa pysymisen kannalta, lisäksi kulttuuriympäristö muuttuu nopeasti. JOSKUS on edullista ottaa riskejä, joskus ei. Siksi sekä ujoja että rohkeita on säästynyt historian kulussa. Joskus rohkeat tekee typeryyksiä ja kuolee, toisaalta he menevät myös lisääntymismahdollisuuksia päin täyttä häkää, saavat enemmän jälkeläisiä joista osa jälleen selviää. Varovaisilla taas on paremmat vaaranvälttämis-, mutta heikommat lisääntymismahdolliduudet.
Leikittelen joskus ajatuksella, että tämän vuoksi intro- ja ekstrovertit vetävät toisiaan puoleensa. Ihanteellinen tulos olisi tasapainoinen jälkeläinen.
Jotkut ovat huonompia hillitsemään itseään kokiessaan vahvoja tunteita. Tämä sitten johtaa ylilyönteihin ja typeriin päätöksiin, esim. petetään hetken huumassa ja kiinni jäädessä ja eron tullessa itketään että en mä tarkoittanut, kiukuspäissään tehdään jotain peruuttamatonta tai uskotaan sitä nigerialaisprinssiä ja annetaan tälle kaikki säästöt.
Tunteet on kyllä hyvä ottaa huomioon, mutta niin on järkikin.