Mies laittaa ~300€/kk lounasteluihinsa työpäivinä.

En ihan tajunnut. Miten niin ei onnistu vaimon kohdalla? Eiköhän kaikki saa käyttää rahansa mihin haluaa.

Mies siis ostaa nämä ruuat omilla rahoillaan? En kyllä kehtaisi valittaa, tai edes kytätä moista. N27

No jos ei ole muilta pois niin sama vaikka vetelisi viiskymppisiä vessasta alas. 

Jos perheen rahat on tiukilla, niin mies on itsekäs..

Voi vitsi mikä mies. Laittais nyt vähemmän rahaa näihin, ja veisi välillä omat eväät, ja sitten välillä hän ehdottaisi että käytte yhdessä lounaalla syömässä. Tähän olen itse koittanut pyrkiä, vaikka edelleen aika paljon tulee syötyä noita työlounaita.

Mikä olisi sitten vaihtoehto? Syödä jotain eväsleipiä joka päivä?

Jos miehellä on siihen varaa niin hyvä. Ole iloinen että miehelläsi on töitä. Itse teen kokopäivätöitä ja jos mun mies alkais valittaa kuinka tuhlaan rahaa lounaaseen niin kyllä ärsyttäisi. Valmis terveellinen lämmin ruoka kesken työpäivän auttaa jaksamaan.

Voi v*ttu mikä sika. Jätä välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen rahat on tiukilla, niin mies on itsekäs..

No joo, mutta ei kai voi olla jos kerta käyttää 300e niihin

age is just a number kirjoitti:

No jos ei ole muilta pois niin sama vaikka vetelisi viiskymppisiä vessasta alas. 

Juuri näin.

Vähän hassu tuo, että jos vaimo ei pysty samaan, ilmeisesti työpaikan sijainnin tai tehtävän vuoksi. Kukin menee sen mukaan mitkä mahdollisuudet on. Vai kateellisuusko tässä vaimoa vaivaa?

Yhteiset vai omat rahat?

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen rahat on tiukilla, niin mies on itsekäs..

Ei kaikki ole köyhiä tässäkään maassa.

Kyllä tuossa miehen pitäisi käyttää kaikki varat vaimon hyvinvointiin ja vaimo sitten maksaa miehelle viikkorahaa, jos jotain sattuu jäämään.

Riippuu nyt vähän tilanteesta. Jos vaikka ajattelee meidän firmaa (pieni asiantuntijayritys, ei omaa lounasruokalaa) niin kyllä kaikille perheellisillä on selvää, että joka päivä ei ulkona syödä (tämä olisi n. 10 €/ lounas). 

Toistaalta jos varaa on, niin miksei. Avaukessa ihmetyttää etenkin tuo kohta vaimolla ei ole mahdollisuutta. En nyt ihan myötätunnosta jättäisi kavereiden kanssa kahvittelua väliin. Mutta jos vaimo nyt elää pelkällä makaronilla ja porkkanoilla, niin onhan tilanne vähän kummallinen. 

Miehen pitää tietenkin antaa vaimolle 150 euroa ja syödä vain joka toinen päivä.

Ja ap makaa kotona, eikö niin?

Jos vaimon työ on sellainen, ettei onnistu? No se nyt ainakaan ei miehen vika ole, jos naisen työ on sellaista, jossa voi vain kiireellä vetäistä jonkun eineksen naamaan 10 minuutissa. Miksi molempien pitäisi kärsiä p*skoista lounaista?

Jos vaimolla ei ole varaa, niin ei se nyt välttämättä miehen homma ole kuitenkaan kustantaa samantasoisia lounaita rouvalleen, jos muuten kuitenkin taloudessa menot hoidetaan reilusti ja tuloerot jne. huomioiden.

Tämmöisenä jatkuvasti persaukisena yh-äitinä olen sitä mieltä, että ihan liikaa ulkonasyömiseen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Kyllä ne siellä kahviloissa ja lounaspaikoissa varmaan sen ruuan eteen töitä tekee, maksavat veronsa ja työllistävät ihmisiä. Siihen nyt tarvitaan niitä asiakkaita.

Jos talous kestää, niin mikä siinä.

Eksä söi päivittäin lounaan ja tuli sitten kotiin, kieltäytyi perheen yhteisestä päivällisestä "mä söin jo töissä" ja paineli katsomaan telkkaria. Siinä oli hiukkasen kyse jo periaatteesta... lisäksi hän kyllä muisti kertoa, miten hienoa oli kun lapsuuden perheessä syötiin aina kello 18:00.

Syököön nykyään missä lystää.

Kun nyt kerran olen yh-äiti, niin silloin kun lapset ovat isällään, niin päivän ateria on lounasravintolassa nautittu. Näitä ruokailuja on kaksi kertaa kuussa perjantaisin, sekä kesällä kahden viikon lomajakso.

Ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma, mutta ymmärrän kyllä sen pointin että aikuinen ihminen ei tarvitse kahta lämmintä ateriaa päivässä. Perheellinen vaan voisi valita että perheen kanssa syöminen on tärkeämpi kuin työkaverit.

Meillä on lounassetelietu, 20 x 9,30 e/kk ja tottakai käytän sen eli käyn lounaalla lähiston ravintoloissa. Sellaisina aamuina, kun en syystä tai toisesta ole tehnyt aamiaista, nappaan usein myös täytetyn sämpylän tai kolmioleivän aamukahville. Miten tämä on mieheltäni pois? Me laitamme molemmat yhteiselle tilille saman summan yhteisiin kuluihin eli mm. niitä aterioita varten, jotka syödään yhdessä työajan ulkopuolella. Se mitä syömme työaikana on kummankin oma asia ja tehdään omalla rahalla/etuudella.

Törkeästi käytät 300€ omiin ulkoruokintoihisi, töissä tai sen jälkeen. Jos on jääkaappi sitten tyhjä, se on voivoi.