Miksi jotkut ihmiset eivät osaa olla paikallaan puhuessaan puhelimeen?

Toiset vatkaa jalkaa, naksuttelee kynää jne. Se ilmeisesti auttaa keskittymään.

Määkin ravaan ympäri taloa. Ehkä se on vaan tapa.

Vaimolla on tapana alkaa syömään kun soittaa kavereilleen. Minusta se on aivan älyttömän epäkohteliasta ja itse en hyväksy sitä että minulle mussutetaan ruokasuussa ja pyydän soittamaan uudestaan kun on saanut syötyä. Nyt tuo tapa on näköjään siirtynyt myös kasvokkain jutusteluun. Meillä oli vieraita syömässä, niin vaimo oli hiljaa aina siihen asti että sai ruokaa suuhun ja alkoi sitten puhumaan. Noloa huomauttaa aikuiselle ruokasuussa puhumisesta.

On varmaankin joku psykologinen juttu. Itse osaan kyllä yleensä vaan istua tai seistä paikallaan kun puhun puhelimeen, mutta kun äitini soittaa alan puhelun aikana kastelemaan kukkia ja nyppimään niistä kuivuneita lehtiä. Saisi mamma kilautella useamminkin, pysyisivät nuo naatit pidempään elossa... :)

On yllättävän universaali ilmiö. Mietin eilen samaa kun huomasin ravaavani ympäri kämppää puhelimeen puhuessani. Syytä en tiedä mutta mielestäni aika harmiton ilmiö.

Avokonttorissa ihmiset pakenevat liikkeelle, koska mitään puherauhaa ei ole.

Mä olen sellainen liikkuja kun puhun puhelimessa (kotona, en muualla) mun mielestä se on vain hyvä juttu, ihmiset on liian passiivisia nykyään. Kyllähän siinä jopa muutama kalorikin palaa vrt istuessa.

Koska puhelimessa puhuminen on tylsää. En osaa vain istua paikallani ja puhua "yksikseni".

Mäkin ravaan puhelimessa puhuessani, hassua että sitä tekevät näköjään muutkin. Olen yhdistänyt sen siihen, että puhelimessa puhuminen ahdistaa, ja ravaaminen jotenkin laukaisee sitä.

Mäkin teen niin! Ei tietoa miksi.

Pitäis olla vieläkin lankapuhelimet ja ne kammottavat puhelinpöytäpenkit käytössä. Loppuis se ravaaminen:)

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla vieläkin lankapuhelimet ja ne kammottavat puhelinpöytäpenkit käytössä. Loppuis se ravaaminen:)

Lankapuhelimeen puhuessä kieputettiin sitä johtoa tuhannen solmuun ja pöydällä oli suttupaperi mihin tuhrusteltiin kaikenmaailman torttuja kuulakärkikynällä puhelimeen puhuessa :D 

Villi veikkaus, että ihmisapina ei ole luonnostaan tottunut siihen, että voi keskustella toisen kanssa ilman että hän on nähtävissä ja paikalla, joten tulee alitajunnassa jotenkin ahdistunut olo. Minäkään en hirveästi nauti puhelimessa puhumisesta.

Minulla se ainakin johtuu siitä ajatuksesta, että en minä tässä kerkiä istuskelemaan ja niitä näitä jauhamaan, hommia pitäisi tehdä. Joten kastelen sitten kukat, lakaisen, laitan ruokaa, ripustelen pyykkejä jne. Töissä tietenkin olen kahlehdittu työpöydän ääreen, kun joudun käyttelemään konetta ja meillä on lankapuhelimetkin käytössä.

Minä en ravaa mutta piirrän! Jotain kukkia ja sydämmiä.

Aloitusviesti voisi olla vaikka mun kirjoittama.

Viittaan usein miehelle kintaalla että hus siitä höpöttämästä...

Eilen sillä oli pitkä puhelu ja sanoinkin etukäteen, että pysy muissa huoneissa ja pysyi ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se ainakin johtuu siitä ajatuksesta, että en minä tässä kerkiä istuskelemaan ja niitä näitä jauhamaan, hommia pitäisi tehdä. Joten kastelen sitten kukat, lakaisen, laitan ruokaa, ripustelen pyykkejä jne. Töissä tietenkin olen kahlehdittu työpöydän ääreen, kun joudun käyttelemään konetta ja meillä on lankapuhelimetkin käytössä.

Missä ihmeen 90 luvulle jämähtäneessä firmassa olet töissä? Eihän kukaan ole käyttänyt lankapuhelimia 10-20 vuoteen!

kuuklaappa kinesteettinen

Mun mies ravaa ympäriinsä kun harjaa hampaitaan! Se vasta rasittavaa on...

Mä ravaan ympäri kämppää vaan kun puhun jollekin ”tärkeälle” tai viralliselle taholle eli kun olen hermostunut. Tutuille ihmisille puhun rennosti istuen tai maaten.