Asia, jonka opettaja haluaisi sanoa vanhemmille, muttei voi:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ohjeistaa noin, koska lapseni luokassa toimitaan monessa asiassa aivan toisin. Siellä saa puhua keskenään,kulkea paikasta paikkaan, väsyneenä jättää tehtävät tekemättä jne. Uudessa koulussa ei jumiuduta vanhanaikaisesti opettajajohtoiseen aikaan ja paikkaan, oppiminen on muutakin kuin kuuntelua.

Mistä alapeukut? Meillä opettaja nimenomaan ohjeisti, että koulussa ei enää viitata, odoteta opettajaa apuun vaan kysytään apua kaverilta jne.

Itse alapeukutin siksi, että en kannata tällaista kehitystä. Tuollainen luokkatilanne missä ei kuunnella opettajaa, ei pysytä hetkeäkään omalla paikalla eikä tehdä tehtäviä jos väsyttää (=ei vaan huvita), ei edistä kenenkään oppimista.

En ole siis ylemmän kirjoittaja, mutta haluan vastata tähän kommenttiin ja yleisisti ihmisille.  

Tämä meidän ikivanha koulutusjärjestelmä (ennen uutta OPSia, vaikka tässä uudessakin on pulmia) valmisti lapsista kirjaimellisesti ja vähemmän kirjaimellisesti tehdastyöläisiä.  Eli "kuuntele tarkkaavaisesti ohjeita ja tee työsi kiitettävästi ohjeiden mukaan". Tässähän on se suuri ongelma, että lapsi ei saa olla luova, vaikka nykyajan työmaailmassa arvostetaan luovuutta enemmän kuin orjallista ohjeiden seuraamista. On kiellettyä vastata eri tavalla testissä, ja on vielä kielletympää toteuttaa lapselle luontaista, oppimista tukevaa käytöstä: liikkumista ja leikkiä. Leikin ja hauskuuden voimalla lapsi oppii todella tehokkaasti minkä tahansa asian, mutta siitä huolimatta me halutaan mielummin ylläpitää sitä kaikista myrkyllisintä ja tehottominta tapaa oppia (pulpetissa istumista päivästä toiseen, hiljaisuus, kuuntele opettajaa, testi). 

Mä ymmärrän kyllä hyvin sen, että halutaan lapsien oppivan hiljentymisen- ja kuuntelemisen taito, mutta on kohtuutonta vaatia täyttä hiljaisuutta ja kuuliaisuutta vuodesta toiseen ilman kunnollisia virikkeitä tylsistyneille aivoille. Tylsyys ja turhautuneisuus purkautuu nimittäin ääntelynä ja kuljeskeluna, kun lapsen on pakko päästä purkamaan sitä patoutunutta energiaa edes jotenkin.  

 Näistä syistä on mun mielestä aivan äärimmäisen epäreilua lapsia kohtaan, että he (lapset) olisivat se sopeutuva osapuoli, vaikka me aikuiset ollaan niitä joilla olisi mahdollisuus muokata koulutusjärjestelmää nimenomaan lapsille sopivaksi. Ennenkaikkea oppimisen pitäisi olla hauskaa, pitäisi voida liikkua jos siltä tuntuu. Pitäisi voida keskustella hiljaa kaverin kanssa ilman että sitä kielletään. Olisi myös sallittua piirtää tai taiteilla vaikkapa muovailuvahalla jos opetettava asia ei meinaa kiinnostaa. Ryhmäkokoja pitäisi myös pienentää. Tämä koko aihe tuntuu olevan tosi tabu, kun ihmiset on itse kasvaneet siinä ikävässä ja masentavassa koulutusjärjestelmässä. "Minulla ei ollut koulussa hauskaa, sinullakaan ei siis saa olla". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä nössöjä luokanopeja, kun ette tuollaista asiaa uskalla sanoa vanhemmille. Ja opettajien huoneessa varmaan haukutaan kaikki yhtään levottomat tai iloiset lapset, kun heillä on vanhempiensa huonot geenit. Niinkö? Tuli taas selväksi opettajien kierous tästäkin aloituksesta. Syytetään lasten vanhempien geenejä, kun ei saada luokkaan työrauhaa. Narsistista suorastaan, eikä yhtään osata katsoa peiliin että missä voisi olla vika. P.s. Monet kasvattavat kotona lapsille käytöstavat, mutta ne muutama häirikkö siellä luokassa villitsevät muut. Luuletko että se auttaa, että saarnaan kotona että miten koulussa kuuluu käyttäytyä? Olet ällistyttävän typerä opettajaksi, jos luulet että teini-ikää lähestyvä tuleva nuori toimii juuri niin miten kotona sanotaan. Kaikki riippuu sinun omasta auktoriteetistä, joko sitä ei lapsia/nuoria kohtaan ole, tai sitten sitä on. Vanhempien syyttely on niin vanhanaikaista, keksi jotain uutta! Oletko itse koskaan ollut lapsi tai nuori? Istuitko pulpetissa sormet ristissä, odottaen opettajan ohjeistuksia?

Tästä oli puhetta oman kutosluokkalaisen kanssa juuri eilen:) Poika kertoi, että heidän englanninopettajansa aloittaa tunnit toteamalla: "Wellcome my favourite class in the hole school!" ja muutama päivä aiemmin yksi, vakituisesti koulussa työskentelevä, sijainen (joka kuulemma ainoastaan huutaa luokan edessä) oli ilmoittanut, että ei suostu enää opettamaan tätä samaa luokkaa, kun "se on niin kauhea!" Jotenkin jäi itselle sellainen fiilis, että ehkä, ihan kokonaan ainakaan, vika ei ole oppilaissa?

Buahhahhaa, vai sijainen sanoo luokkaa hirveäksi? Eiköhän asia ole niin, että ko. luokka OLI hirveä? Sijaisille hypitään aina seinille, sellaista sijaista ei olekaan, jonka tunti sujuisi hipihiljaa. Sijainen on yhtä kuin lomapäivä koulussa.

t. Sijaisena keikkaillut ja paljon homo-vittua huutavia alakoulun pikku riiviöitä nähnyt

Ko. henkilö on ollut sijaisena vakituisesti tuossa koulussa nyt 9 vuotta (oli jo esikoisen aikaan) eli sijaistaa poissaolevia opettajia ja muulloin toimii koulunkäyntiavustajana. Eli ei ole millään tavalla lapsille outo tai uusi henkilö eikä häntä pääse myöskään "karkuun" kun sijaisuus loppuu. Mutta samaa puhui jo esikoinen ko. "opettajasta" aikoinaan, ei opeta, vain huutaa. Mutta on vissiin virka,  niin ei oikein saada pihallekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaveriko sen asian osaa? Ei todellakaan osaa, eikä kukaan muukaan luokassa. Itsenäinen opiskelu ja saadun tietomassan analysointi sekä kriittinen arviointi onnistuu vasta yliopistossa eikä silloinkaan kaikilta, useimmat joutuvat sitä kantapään kautta tuskalla ja vaivalla opiskelemaan. Se, että joku kolmasluokkalainen tai vaikka seiskaluokkalainen poika tässä pärjäisi, on kyllä pelkkä vitsi. Ja ihan vitsiähän tämä nykyinen koulu onkin, uusien menetelmien käyttöön otto naurattaa vielä enemmän. Mutta ei naurata siinä vaiheessa, kun yläkoululainen ei osaa kunnolla lukea, ei osaa matematiikan peruslaskusääntöjä, ei tiedä yhtään, mihin kuuluu iso kirjain, pilkku tai piste...

Kyllä luokassa yleensä on muutama oppilas, jotka osaavat kertolaskut, laskusäännöt jne. ja joilta voi kysyä. Ne ovat juuri niitä oppilaita, jotka ovat edenneet tekemään vaativampia laskutoimituksia ja joilla peruskoulun päättötodistukseen tulee 9 tai 10. Tähän asti he ovat joutuneet häpeämään sitä, että osaavat. Nyt he ovat niitä, joilta pyydetää apua.

En oikein ymmärrä missä ihmeen muinaisuudessa te palstamammat oikein elätte, mutta peruskoulu on muuttunut hyvin paljon jo 10 vuodessakin. Ap:n vaatimukset vaikuttavat todella vanhanaikaisilta, kun niitä vertaa todelliseen nykykouluun.

Minusta on väärin, että ne loisto-oppilaat, jotka vielä opetusta jaksavat vastaanottaa, joutuvat paikkaamaan koulujen opettajavajetta liian suurissa ryhmissä ja joutuvat opettamaan muita oppilaita. Mitähän Nobelisteja heistä tulisikaan, jos he saisivat edetä sopivia haasteita ja tasoistaan opetusta saaden?

Suomessakin voisi olla huippukouluja, joihin valittaisiin huippuyksilöt. Tulos voisi olla huikea.

Ja kun se ei käytännössä mene niin, että parempi opettaisi huonompaa vaan huonompi odottaa, että parempi on tehnyt tehtävät ja kopioi ne sitten suoraan. Siinä ei opi kumpikaan mitään. Ja surullista tässä on se, että minä jouduin kieltämään tämän oman lapseni kohdalla kun hän alkoi olla jo ihan kypsä siihen luokkakavereiden hyväksikäyttöön, "miksi mun pitää opetella asiat kun muidenkaan ei tarvii?". Opettaja ei ollut huomannut mitään, eikä tietenkään ollutkaan, oli vaan tyytyväinen kun ei tarvinnut omaa takalistoa tuon asian eteen repiä... no, oma lapsi lähti nyt sitten pääsykokeiden kautta painotettuun opetukseen yläasteella, muu porukka jäi tuonne. Ihmettelen, että noita muiden lasten vanhempia ei yhtään ihmetyttänyt, kun kaikki läksyt oli aina ihan oikein, mutta kokeista tulee vaan viitosia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi opettaja ei voi sanoa noita vanhemmille? vai onko kyse siitä, ettei halua.

No kyllä on todennäköisesti sanottu jo koulun alussa, joka vanhempainillassa ja sitä toistetaan Wilma-viesteissäkin, ainakin meidän luokalla.

Syystä taikka toisesta asia ei kuitenkaan mene kyseisille lapsille jakeluun. Kun tällaista lasta rangaistaan, niin vanhempi itkee aina vastaan ja vouhottaa meille muille:"Tämä on syrijntää! Lapseni on silmätikku! Lapsenihan on kiltti kullanmuru! Nyt yhteistä valitusta laatimaan koko luokan vanhempien voimin!" Vaikka lapsi olisi valehteleva manipuloija ja vanhempi nössö hemmottelija, joka tuon kaiken mahdollistaa.

Helv* onneksi en ole opettaja, vaan seurannut sivusta oman lapsen luokkalaisten toimintaa. Idioootteja vanhempia. Jopa pikkuisen hulluja. 

Puhunhan minä ja lapseni osaa käyttäytyä. Mielestäni voisit laittaa Wilma-viestiä aiheesta. Lapsellani oli vastavalmistunut opettaja ja hän otti alkuvaikeuksien jälkeen työnsä hyvin haltuun. Hän laittoi rohkeasti viestiä kaikkien lasten vanhemmille. Kun yhden lapsen käytös ei ole sopivaa, niin voi helposti vedota luokan sääntöihin niin, että ei nostata pahaa mieltä.

Vastahan uutisissa kerrottiin kuinka nykyään opetus perustuu vuorovaikutukseen, eikä opettaja anna valmiita vastauksia, vaan opettaja ja oppilaat keskustelevat toistensa kanssa ja oppilas on aktiivinen osapuoli.

Minusta se kuulostaa hyvältä, kun elinkeinoelämä tarvitsee aktiivisia työn tekijöitä ja lapsissa on tulevaisuus.

T. sivustaseuraaja

Tuo "lapset opettavat toisiaan" on ihan harhaa. Suurin osa lapsista ei osaa erottaa tietomäärästä sitä oleellista sisältöä. Kaikki tieto on samaa puuroa ja sieltä poimitaan hassuja tai kivoja tai kiinnostavia yksityiskohtia, ei keskeisiä seikkoja. Esim. yläkouluikäiset eivät nykyään osaa poimia läksykappaleesta vaikkapa viittä tärkeintä asiaa. Kirjoihin ei tehdä alleviivauksia eikä tehdä muistiinpanoja. Se, että voisi itse oppia, tarkoittaa, että on ensin oppinut oppimaan. Jos ekaluokalta asti eletään löperössä lapsilaumassa, kuka ne keskeiset asiat heille opettaa?

Eikä pidä paikkaansa, että aina löytyy joku, jolta kysyä ja joku, joka osaa. Esim. oman seiskaluokkalaisen pojan matematiikan osaaminen on huonoa perustasoa. Ja hänen 7 1/2 koearvosanansa oli silti luokan toiseksi paras. Tämä oli mulle iso järkytys. Ennen joka luokassa oli edes muutama, joka tajusi matematiikkaa ja otti joka kokeesta kiitettäviä. Enää ei ole. Kukaan ei enää osaa juuri mitään mistään. Kaikki tieto on netissä. Mitään ei opeteta ja mitään ei vaadita. Suomen hyvältä peruskouluopetukselta on viety pohja pois. Jatkossa pärjäävät vain ne muutamat lahjakkaat ja ne, joiden vanhemmat opettavat asiat kotona. Muu ikäluokka jää omilleen.

Olen aineenopettaja, enkä halua täydellistä hiljaisuutta luokkaani. Valitettavasti joskus siellä sellainen on - silloin, kun kysyn liian vaikeita.

Opettajan tehtävä on pitää ryhmä kiinni työssä. Niin kiireisenä, ettei ole aikaa touhuta omia asioita tai mekkaloida. Se on pedagogista osaamista.

Tietysti on liian suuria tai rauhattomia ryhmiä, erityislapsia tai muita syitä, jonka vuoksi opetuksen toteuttaminen on vaikeampaa. Mutta ehdottoman hiljaisuuden vaatiminen on turhaa ja jopa vahingollista. Oppilaat pystyvät keskittymään käsiteltävään aiheeseen paremmin, kun on vähän kahinaa, kuisketta tai sorinaa eikä tarvitse pelätä, että koko luokka kuulee kuinka maha tai suoli lorahtelee tai vinkuu.

Hyvä nuori opettaja. Juuri nuontaidot osaavana lapsi lähti kouluun. Päiväkodissa kehuttiin, että osaa odottaa omaa vuoroaan, ei metelöi muiden yli vaan kuuntelee ohjeet jne.

No osasi vielä koulussakin, tosin vain meidän kanssamme kotona. Emme tienneet, että lapsi on rohkaistunut siitä ujosta pienestä niin suuri suiseksi ja levottomaksi ennenkuin opettaja sen kertoi. En valitettavasti näe sinne luokkaan lapsen tai opettajan silmillä ja mahdollisuutta siellä luokassa olla jatkuvasti ei ole minulla. Puhukaa opettajat niille vanhemmille, että voimme keskustella näistä kotona tarpeen vaatiessa.

Muistakaa tosin myös kertoa mitä se kenenkin oma lapsi on tehnyt. Eikä vain mainita, että luokassa on nyt tällaista levottomuutta. Kertokaa suoraan, niin juttelemme lapsen kanssa, kiitos.