Lue keskustelun säännöt.
Minä en vieläkään tajua, miksi erotaan kaveri-parisuhteesta
18.04.2018 |
Olen yrittänyt ymmärtää näitä, että erosivat kun parisuhde muuttui kämppissuhteeksi. Puoliso on paras kaveri, mutta kuin veli. En ymmärrä, en, vaikka miltä suunnalta katson.
Olen ollut kahdessa pitkässä avioliitossa. Seksi hiipuu aina emepi tai vähempi, ei nyt kokonaan jos sitä pidetään yllä. Jos se ei ole kummallekaan tärkeää, niin antaa hiipua. Jos puoliso on vielä paras ystävä, samat arvot, samat haaveet - niin miksi kummassa pitää erota? Mikä on sen parempi parisuhde?
Jos taas halutaan seksiä, niin on kaikkia terapeutteja, tantraseksijuttuja, tai voidaan sopia toisenlaisesta lelujärjestelystä tai jostain. Harva näitä näyttää kokeilevan. Vaan erotaan.
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Kommentit (67)
Mä olen tilanteessa etten saa fyysisesti sitä mitä parisuhteelta haen. Mieheni on paras ystäväni ja viihdymme tosi hyvin yhdessä, täydellinen tiimi kaikessa.
Mulle ainakin on tosi vaikeaa olla mieheni lähellä kun en voi sylitellä enkä koskea, seksikin on mitä sattuu ja vain minun ehdotuksestani. Mies ei tee aloitetta eikä osoita enää millään lailla että haluaisi minua. Ei tosin suoraan torjukaan ellei ole juuri runkannut parin päivän ajan. Runkkaaminen vei hyvän miehen jo vuosia sitten.
Huono vertaus mutta laita koiran eteen lihapala ja sano ettei sitä saa ottaa. Kun koiraparka kuolaa ja ahdistuu siitä että herkku on noin lähellä mutta saavuttamattomissa. Minä olen tuo koira.
En tarvitse kämppistä, tarvitsen intohimoisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ja en ymmärrä. Siis tajuan, että haluaa intohimoisen suhteen, haluaa fyysisyyttä ja kosketusta. On kuitenkin todennäköistä, ettei intohimo kestä vuosia. Suhde tulee kuitenkin laimenemaan.
Mutta jos on kaksi vaihtoehtoa:
A) ei seksiä, mutta mies maailman paras kaveri
B) on seksiä, mutta mies eri planeetalta eikä oikein mitään puhuttavaakaan
Kumpi on parempi? Ei ole mitään sen parempaa kuin että mies on sielunkumppani. Fyysisyyden voi hoitaa vaikka soolona ja nukkua sylikkäin, että saa ihon ihoa vasten.
En tarkoita tässä niitä parisuhteita, joissa ei voi pyytää toisen halaavan tai koskettavan. Parhaimmalta kaveriltaan voi pyytää mitä vain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.
Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja en ymmärrä. Siis tajuan, että haluaa intohimoisen suhteen, haluaa fyysisyyttä ja kosketusta. On kuitenkin todennäköistä, ettei intohimo kestä vuosia. Suhde tulee kuitenkin laimenemaan.
Mutta jos on kaksi vaihtoehtoa:
A) ei seksiä, mutta mies maailman paras kaveri
B) on seksiä, mutta mies eri planeetalta eikä oikein mitään puhuttavaakaanKumpi on parempi? Ei ole mitään sen parempaa kuin että mies on sielunkumppani. Fyysisyyden voi hoitaa vaikka soolona ja nukkua sylikkäin, että saa ihon ihoa vasten.
En tarkoita tässä niitä parisuhteita, joissa ei voi pyytää toisen halaavan tai koskettavan. Parhaimmalta kaveriltaan voi pyytää mitä vain.
Ap
Miehet ja naiset on aina jossain määrin eri planeetoilta. Mieheltä ja parisuhteelta haluan seksiä ja intohimoa, ystävät on syvällisiä keskusteluja varten. Eli b vaihtoehto.
T. Kämppisuhteessa lusiva
Sellaiset jotka ovat alunalkaenkin enemmän kaverillisessa suhteessa, eivät eroakaan (jollei toinen tai molemmat muuten vaan muutu keljuksi kumppaniksi), mutta jos intohimoinen rakkaussuhde hiipuu (enemmän) toisen käytöksen johdosta kämppissuhteeksi voi toinen haluta intohimosuhdetta uudelleen, sitten jonkun toisen kanssa, jollei oma puoliso enää halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juuri kipuilen tämän kanssa. En saa mieheltäni sellaista seksuaalista suhdetta kuin toivoisin. Hukkaanko elämäni jäämällä suhteeseen ja mitä, jos en löydä toistakaan? Vai erota ja ottaa riski? Pettäminen alkaa näyttää kohtuullisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. En halua kämppistä, vaan intohimoisen ja mahdollisimman pervon suhteen.
N47
Minäkin haluan kumppanista itselleni ensisijaisesti rakastajaa, fyysisistä ja henkistä intohimoa. En halua edes asua kenenkään kanssa, joten kämppäkaverisuhteella ei ole minulle mitään annettavaa. Kavereita minulla on tarpeeksi. Ja olen siis mies.
Omat suhteeni eivät ole koskaan laimenneet sillä tavalla kuin kuvailet. Ne ovat päättyneet muista syistä, ja seksuaalinen ja romanttinen yhteys on ollut loppuun asti vahvaa. En jäisi suhteeseen, jossa nainen ei enää haluaisi minua. Haluan tulla halutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin erotaankaan jos molemmat fine sen kanssa että seksi loppuu.Ja jos oikeasti parhaat kaverit eli noistakin asioista pystytään puhumaan.
Ehkä siksi, että pystyvät syömään kakun ja säilyttämään sen? Eli pitämään ystävyyden, vaikka parisuhde päättyy.
Meillä tuo ei tosin mennyt niin, koska en pidä exiä kaveripiirissä. Miehen kanssa erottiin tuosta syystä ja nyt kun aikaa mennyt, on haikaillut läheisyytemme perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.
Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?
En ole aromanttinen enkä aseksuuali. Uskon vain vahvasti, että omalla mielellä vaikutetaan asioihin.
Jos alun perinkin mennään yhteen miehen kanssa, jonhon ei ole romanttista suhdetta, eikä vetovoimaa, niin ei kai sitä tulevaisuudessakaan ole. Mutta kuka nyt sellaisen kanssa parisuhdetta perustaisi?
Jos alussa on sitä, niin sen pystyy herättämään henkiin. Jos molemmat haluaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.
Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?
En ole aromanttinen enkä aseksuuali. Uskon vain vahvasti, että omalla mielellä vaikutetaan asioihin.
Jos alun perinkin mennään yhteen miehen kanssa, jonhon ei ole romanttista suhdetta, eikä vetovoimaa, niin ei kai sitä tulevaisuudessakaan ole. Mutta kuka nyt sellaisen kanssa parisuhdetta perustaisi?
Jos alussa on sitä, niin sen pystyy herättämään henkiin. Jos molemmat haluaa.Ap
Olet kyllä valitettavasti aika naiivi tässä asiassa. Kun vetovoima katoaa, ja toinen alkaa tuntua kaverilta tai pahimmillaan kuin omalta veljeltä, ei vetovoima yleensä tule takaisin. Tietenkin kyse on myös halusta, ja miksi haluaisitkaan alkaa seksisuhteeseen oman veljesi kanssa? Kun seksi alkaa tuntua väärältä, on usein suorastaan vahingollista yrittää elvyttää suhdetta.
Mikä siinä erossa on niin kamalaa? Ei kai suhteen pituus ole oleellista vaan sen laatu, miten suhde parantaa osallistujiensa elämää – tai huonontaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan halua elää yhdessä / jakaa koko elämääni kaverin kanssa!! Miksi olisin ikinä ryhtynyt mies-nais parisuhteeseen jos olisin ollut kaveria vailla? Minulla on paljon hyviä ystäviä, mutta en minä niiden kanssa halua asua! Seksi, läheisyys ja intohimo erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta. Halusin parisuhteen, koska ne ystävyyssuhteet mulla oli jo.
Joo ei missään suhteessa pysy se alun kiihko ja jatkuva "paneminen", mutta kyllä seksi pitää säilyä osana suhdetta. Haluan haluta ja haluan että minua halutaan. Nyt kuin näin ei ole, niin kyllä se sattuu ja tuntuu että kuolee pala palalta..
t. Nainen 40v kohta vuosi ilman seksiä, avioliitossa
Voi olla, että niihin eroihin on muitakin syitä kuin seksin loppuminen? Ei kannata liikaa miettiä esim. kavereiden eroja, koska ne kaverit eivät välttämättä jokaista yksityisasiaansa halua juuri sinulle kertoa, varsinkaan jos tietävät että sinä et ymmärrä eroamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.
Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?
En ole aromanttinen enkä aseksuuali. Uskon vain vahvasti, että omalla mielellä vaikutetaan asioihin.
Jos alun perinkin mennään yhteen miehen kanssa, jonhon ei ole romanttista suhdetta, eikä vetovoimaa, niin ei kai sitä tulevaisuudessakaan ole. Mutta kuka nyt sellaisen kanssa parisuhdetta perustaisi?
Jos alussa on sitä, niin sen pystyy herättämään henkiin. Jos molemmat haluaa.Ap
Olet kyllä valitettavasti aika naiivi tässä asiassa. Kun vetovoima katoaa, ja toinen alkaa tuntua kaverilta tai pahimmillaan kuin omalta veljeltä, ei vetovoima yleensä tule takaisin. Tietenkin kyse on myös halusta, ja miksi haluaisitkaan alkaa seksisuhteeseen oman veljesi kanssa? Kun seksi alkaa tuntua väärältä, on usein suorastaan vahingollista yrittää elvyttää suhdetta.
Mikä siinä erossa on niin kamalaa? Ei kai suhteen pituus ole oleellista vaan sen laatu, miten suhde parantaa osallistujiensa elämää – tai huonontaa sitä?
Valitettavasti sitä vain ei ennakkoon tiedä, mitä eron jälkeen seuraa. Voi olla, että ystävyys exään säilyy ja löytää uuden, intohimoisemman suhteen. Tai elää ja viihtyy sinkkuna suhteen päätyttyä. Valitettavasti olen nähnyt myös niitä katumaan joutuneita - ystävyys päättyy samalla kuin parisuhde, eikä uutta yhtä läheistä ihmissuhdetta löydy. Ja puhun nyt siis suhteista, joissa on ollut vahva henkinen yhteys ja hellyyttä, se seksuaalinen kipinä vain kadonnut.
Lisään vielä aikaisempaan kommenttiini, että kun on kerran yrittänyt pelastaa uppoavaa laivaa, ymmärtää kyllä, miten tavattoman tuskallinen, turhauttava ja rikottava prosessi se voi olla. Totesin jo heti eroni jälkeen, että toiseen samanlaiseen kuolinkamppailuun minusta ei ole. Annan itselleni luvan jättää suhteen, joka ei vastaa kenenkään tarpeisiin eikä osoita mitään merkkejä paremmasta. En tarvitse loppuelämän kumppania, tarvitsen suhteen, jossa minun on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan halua elää yhdessä / jakaa koko elämääni kaverin kanssa!! Miksi olisin ikinä ryhtynyt mies-nais parisuhteeseen jos olisin ollut kaveria vailla? Minulla on paljon hyviä ystäviä, mutta en minä niiden kanssa halua asua! Seksi, läheisyys ja intohimo erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta. Halusin parisuhteen, koska ne ystävyyssuhteet mulla oli jo.
Joo ei missään suhteessa pysy se alun kiihko ja jatkuva "paneminen", mutta kyllä seksi pitää säilyä osana suhdetta. Haluan haluta ja haluan että minua halutaan. Nyt kuin näin ei ole, niin kyllä se sattuu ja tuntuu että kuolee pala palalta..
t. Nainen 40v kohta vuosi ilman seksiä, avioliitossa
Tuo onkin vähän eri asia, jos olet tullut puolisosi torjumaksi seksissä. Eli toinen ei vastaa haluusi. Mitenkäs ne suhteet, joissa kipinä vain molemminpuolin pikkuhiljaa hiipuu? Ilman draamaa ja sitä, että jompi kumpi kokisi tulleensa torjutuksi seksuaalisesti haluavana ja haluttavana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?
Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.
Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?
En ole aromanttinen enkä aseksuuali. Uskon vain vahvasti, että omalla mielellä vaikutetaan asioihin.
Jos alun perinkin mennään yhteen miehen kanssa, jonhon ei ole romanttista suhdetta, eikä vetovoimaa, niin ei kai sitä tulevaisuudessakaan ole. Mutta kuka nyt sellaisen kanssa parisuhdetta perustaisi?
Jos alussa on sitä, niin sen pystyy herättämään henkiin. Jos molemmat haluaa.Ap
Olet kyllä valitettavasti aika naiivi tässä asiassa. Kun vetovoima katoaa, ja toinen alkaa tuntua kaverilta tai pahimmillaan kuin omalta veljeltä, ei vetovoima yleensä tule takaisin. Tietenkin kyse on myös halusta, ja miksi haluaisitkaan alkaa seksisuhteeseen oman veljesi kanssa? Kun seksi alkaa tuntua väärältä, on usein suorastaan vahingollista yrittää elvyttää suhdetta.
Mikä siinä erossa on niin kamalaa? Ei kai suhteen pituus ole oleellista vaan sen laatu, miten suhde parantaa osallistujiensa elämää – tai huonontaa sitä?
Valitettavasti sitä vain ei ennakkoon tiedä, mitä eron jälkeen seuraa. Voi olla, että ystävyys exään säilyy ja löytää uuden, intohimoisemman suhteen. Tai elää ja viihtyy sinkkuna suhteen päätyttyä. Valitettavasti olen nähnyt myös niitä katumaan joutuneita - ystävyys päättyy samalla kuin parisuhde, eikä uutta yhtä läheistä ihmissuhdetta löydy. Ja puhun nyt siis suhteista, joissa on ollut vahva henkinen yhteys ja hellyyttä, se seksuaalinen kipinä vain kadonnut.
Minulla on läheisiä sisaruksia ja hyviä ystäviä, joten on vaikea samastua tuohon. En pysty sanomaan, kehen minulla on vahvin henkinen yhteys, sillä jokainen ihmissuhde on omanlaisensa.
Totta kai vuosien saatossa mielet kietoutuvat yhteen, ja sen sotkun selvittäminen tuntuu eron tullen tosi kipeältä. Mutta kyky yhteyden muodostamiseen on ihmisessä itsessään, ja jos tätä kykyä vaalii eikä pystytä muureja ympärilleen, ei sitä kyllä menetä.
No vaikka siksi että haluaa parisuhteen eikä muutenkaan olla sidottuna siihen kämppikseksi muuttuneeseen tyyppiin? Tämän kanssa voi jatkaa sitä kaveruutta sitten eron jälkeen jos haluaa.