Minä en vieläkään tajua, miksi erotaan kaveri-parisuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö joku vääntämään esimerkin, miksi erotaan tässä tilanteessa?

Koska kämppäkaveruussuhde ihmiseen, jota ei pidä enää seksuaalisesti haluttavana vaan enemmänkin kaverina (tai jolla on samanlaisia tuneita sinua kohtaan) ei ole sama asia kuin parisuhde. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen. Tällaista kaveruutta voi jatkaa sitten omista asunnoista käsin, jos mieli tekee, ja samalla kumpikin voi tavoitella itselleen sellaista romanttista suhdetta kuin haluaa.

Oletko aromanttinen aseksuaali, vai miksi kysyt tällaista?

Tässä taitaa olla kyse siitä, miten pariskunta määrittelee parisuhteen. Jos parisuhde ymmärretään alkuaikojen suhteen kaltaisena, se lakkaa olemasta parisuhde kun alkuaikojen halut ja läheisyys väljähtyy (niin kuin uskon jokaisessa suhteessa ennen pitkää käyvän). Jos taas parisuhteen näkee kaarena, jossa intohimon ja ystävyyden painopiste vaihtelee vuosien ja vuosikymmenten sisällä, ja jossa ollaan valmiit hyväksymään myös se, että lopulta on kyse mitä suurimmassa määrin päätöksestä pysyä yhdessä vaikka sille ei aina tuntuisikaan, se luultavasti kestää monenlaiset olosuhteet. 

Olet täysin oikeassa. Minulle suhteen arvon mitta ei ole sen pituus, enkä koskaan lupaisi sitoutua suhteeseen, joka ei vastaa niitä syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen olen ryhtynyt.

Mutta olet kyllä väärässä siinä, että väljähtyminen ja seksuaalisen halun katoaminen olisi jokin vääjäämätön seuraus. Kun romantiikka ja erotiikka on molemmille prioriteetti, sitä myös vaalitaan. Jos kumppanuus on prioriteetti, sellaisen suhteen myös saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi kun näin illanvietoissa sun muissa kuinka ystäväpariskunta, joka oli ollut yhdessä melkein saman ajan, edelleen flirttailivat ja katsoivat toisiaan seksuaalisesti kun luulivat ettei kukaan näe, kuinka ystäväni mies salaa tapautti hänen peppuaan, kuinka he suutelivat pitkään ja hartaasti toisiinsa kietoutuen vähän piilossa muilta.

Tässäpä se hyvän parisuhteen tärkein ominaisuus.

Tällä palstalla jaksaa aina yllättyä miten huono luetunymmärtäminen ihmisillä voikaan olla. On suorastaan mielenkiintoista miten sait koko pitkästä teksistä revittyä noin typerän johtopäätöksen :D

Miksi johtopäätökseni on sinusta typerä? Minä olen todella sitä mieltä, että tuo lainaamassani viestissä osuvasti kuvattu molemminpuolinen romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus on parisuhteen liima ja tärkein ominaisuus. Sanoin jo aikaisemmassa kommentissanikin, että haluan toisesta itselleni ensisijaisesti rakastajan.

Anteeksi, viestisi vaikutti tulevan joltain randomilta ja kuulosti että joku yritti piikitellä että ihan kuin joku pepun tapautus tai flirttailu olisi tärkein juttu parisuhteessa. Olen nimenomaan siis samaa mieltä, pointtini kun oli se että ystävieni suhde näytti minulle miten pitkässäkin parisuhteessa voi edelleen olla sitä kipinää ja seksuaalisuutta, mitä minun suhteessani ei enää ollut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun seurasin tuossa 40-50 ikävuoden välillä olevaa erobuumia. Tuntui, että ihmiset tuli hulluiksi ja erottiin, kun ei ollut intohimoa ja löydettiin se ihana, kenen kanssa just tuntui oikealta. Sinniteltiin miehen kanssa väsymyksen ja velkojen kourissa ja lasten teini-iän keskellä. Ei ollut intohimoa kummallakaan siinä vaiheessa. Mutta pysyttiin yhdessä, koska oltiin juuri niitä parhaita kavereita.

Aikaa on mennyt ja 60v lähenee. Yksikään niistä intohimoisista uusista suhteista ei kestänyt ja sen ainoan oikean etsiminen jatkuu edelleen samoilla ihmisillä. Meillä oli onnea löytää se intohimo uudelleen, kun lapset muuttivat kotoa ja talous parani ja väsymys hellitti.

Joskus voi käydä näinkin.

Voi minä niin toivon että suhteeni etenisi näin. Että selvitään yhdessä.

Onnea teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin surulliseksi kun näin illanvietoissa sun muissa kuinka ystäväpariskunta, joka oli ollut yhdessä melkein saman ajan, edelleen flirttailivat ja katsoivat toisiaan seksuaalisesti kun luulivat ettei kukaan näe, kuinka ystäväni mies salaa tapautti hänen peppuaan, kuinka he suutelivat pitkään ja hartaasti toisiinsa kietoutuen vähän piilossa muilta.

Tässäpä se hyvän parisuhteen tärkein ominaisuus.

Tällä palstalla jaksaa aina yllättyä miten huono luetunymmärtäminen ihmisillä voikaan olla. On suorastaan mielenkiintoista miten sait koko pitkästä teksistä revittyä noin typerän johtopäätöksen :D

Miksi johtopäätökseni on sinusta typerä? Minä olen todella sitä mieltä, että tuo lainaamassani viestissä osuvasti kuvattu molemminpuolinen romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus on parisuhteen liima ja tärkein ominaisuus. Sanoin jo aikaisemmassa kommentissanikin, että haluan toisesta itselleni ensisijaisesti rakastajan.

Anteeksi, viestisi vaikutti tulevan joltain randomilta ja kuulosti että joku yritti piikitellä että ihan kuin joku pepun tapautus tai flirttailu olisi tärkein juttu parisuhteessa. Olen nimenomaan siis samaa mieltä, pointtini kun oli se että ystävieni suhde näytti minulle miten pitkässäkin parisuhteessa voi edelleen olla sitä kipinää ja seksuaalisuutta, mitä minun suhteessani ei enää ollut ollenkaan.

Hehe, eipä mitään. Väärinymmärrykset kertovat hyvin, miten vaikeaa netissä on keskustella, vaikka olisi ihan samaa mieltä asiasta. :D

Vaikka suurin intohimo katoaa, moni ei halua elää suhteessa, jossa toinen halaa vain, koska sitä ystävältä "pyydettiin". Kyllä toisen pitää halata siksi, että haluaa tehdä niin.

Ei parisuhteeseen voi tulla vain olla möllöttämään. Jos et saa minua tuntemaan itseäni halutuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, et voi seurustella kanssani.

Meillä on ehkä tuollainen kaverisuhde. Seksiä kyllä on, mutta ei varmasti sellaista mitä mies tai minä haluaisimme.

Mutta ei meillä kummallakaan ole suhteen ulkopuolella sellaista sydänystävää, jonka kanssa keskustelemalla voisi paikata oman parisuhteen, jossa saa tukea, juttuseuraa ja ystävyyttä. Tottakai on jotain teemoja joista keskustelen ns. tyttökavereiden kanssa mieluummin kuin miehen, mutta ne ovat aika pinnallisella tasolla.

Joillakin naisilla on mottona, että miehet vaihtuu ja ystävät jää. Minulla menee kyllä ihan toisinpäin. Nainen ei voi koskaan luottaa toisen naisen ystävyyteen. Suhde menee mistä tahansa asiasta poikki tai ainakin väljenee - ja nainen priorisoi aina oman perheensä, miehensä ja lapsensa sinun edellesi. Ja jos tuuli kääntyy, niin priorisoi kaiken muunkin. Jos et enää sovi ”hänen tyyliinsä”.