Lue keskustelun säännöt.
Miehen suhde vanhempiinsa
Alkup.
18.04.2018 |
Joka päivä isänsä kanssa töissä, lähes joka päivä töisen jälkeen viestitellään yhteisessä watsapp-ryhmässä tai soitellaan jotain tyhjänpäiväistä (jonka voisi sanoa seur.päivänä töissäkin). Joka päivä käydään lounaalla, joko isän kanssa tai isän ja äidin. Tai heidän kotonaan.
Me käydään ehkä kerran kahdessa viikossa miehen kanssa yhdessä lounaalla, ja nyt hän kertoi kuinka noloa se on kun isänsä ajattelee ettei hän kelpaa mukaan.
Näen siis itsekin näitä appivanhempia lähes päivittäin. Nuo lounaat (minun ja miehen) on olleet kiva juttu välillä jos ei olla ehditty iltaisinkaan välillä aikaa viettämään kaksin. Hetki irtautua töistä.
Niin mies kokeekin ne kiusallisina vanhempiaan kohtaan.
Katkeaakohan se napanuora joskus?
Kommentit (24)
No etkö voi sanoa miehellesi, että pyytää isänsä mukaan lounaalle. Sitten lounastaessanne kolmisin kerrot, kuinka haluaisit lounastaa välillä miehesi kanssa kaksistaan, mutta miehesi on huolissaan että isänsä kokee tulevansa syrjäytetyksi jos ei tätä pyydetä mukaan. Ihan varmaan isä ymmärtää asian, jonka jälkeen voit vedota tähän jos miehesi taas venkoilee.
Sinänsä ymmärrän hyvin miehesi käytöstä. Meilläkin oli ex-työpaikassani vakio lounasporukka, ja jos joku muu pyysi lounasseuraksi, tuli itselleni aina sellainen olo, että petän normilounaskaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuota kukaan tervejärkinen ihminen jaksa puolisoltaan. Tunteesi ovat ihan ymmärrettäviä. Mun appivanhemmat "roikkuvat" miehessä, pahimpina päivinä saattaa tulla parikin puhelua ja 10 viestiä, vaikka mies kirjoittaa yhteen viestiin takaisin ettei nyt kerkeä puhua. Erona sinun tilanteeseen on se, että mieheni ei voi sietää itsekään tätä puhelinterrorismia. Ovat myös erittäin tunkelevia meidän perhettä kohtaan, kyselevät sellaisia asioita mitkä eivät heille kertakaikkiaan kuulu. Appivanhemmat eivät tajua, että mitä enemmän yrittävät sitoa aikuista lasta itseensä, sen kauemmas hän (ja lapsenlapset menevät). Ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi mies jaksaa tavata vanhempiaan maksimissaan kerran kuussa. Ja se on aivan maksimi, keskimäärin nähdään ehkä kerran kahdessa kuussa. Joskus oli enemmänkin tapaamisia, mutta ei miehen mielenterveys kestänyt sitä.
Mä kyllä suosittelen teidän tilanteeseen jo ihan pariterapiaa, jos miestä oikeasti harmittaa ettei saa ottaa isäänsä mukaan teidän harvinaisille kahdenkeskisille lounaille.
Apua ahdistavan tiiviit välit niillä.
Ei se katkea.
Et sä ole tulevaisuudessa ykkönen, jos et ole sitä nyt.
Ymmärrän täysin ap.n kertoman, olen kokenut sen. Pahalta tuntuu.
Mun kohdalla vielä sain syyttä ilkeilyjä appivanhemmilta, eikä mies puuttunut siihen.
Kadun, että siedin vuosikausia.