Lue keskustelun säännöt.
Aina kun katson satuhäitä, tahtoisin vain muuttaa maalle
17.04.2018 |
Tai unelmahääthän se taitaa nykyään olla.. Tulee useasti niin haikea olo ja jopa pieni kateus (kyllä!) kun niitä pareja katsoo. Maalla saa olla niin "juntti" kun tahtoo, ostaa halvalla ison omakotitalon samalla hinnalla kun täältä pk-seudulta yksiön, omistaa paljon koiria ja muita lemmikkejä jne. Ihmiset ei tunnu paljoa stressaavan, minäkin haluan tyttökaverin jonka kanssa laittelen kynsiä samalla kun muksut painii ja äijät rassaa autoja autotallissa :)
Oisko joku maalainen joka haluaisi vaihtaa osia? Ja ennen kuin kukaan kysyy miksi asun täällä ylihinnoitetussa pk-seudulla niin työt ja ajokortittomuus.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainiiin, mielelläni ottaisin myös jonkun jussin itselleni :D ne punastelevat jöreät maajussit vetoo niin paljon paremmin kun nää miehet manbuneissaan tai vaihtoehtoisesti sliipatuissa kauluspaidoissaan....
Voi miksi en syntynyt maalaistaloon ;(
No minä käytännössä synnyin maalaistaloon, mutta ikinä en oikein ole kavereita saanut enkä ole kelvannut koskaan täkäläiselle miehelle, että se siitä. Enkä saanut niitä töitäkään, nyt eläkkeellä yksin ja rahattomana mietin että millaistahan se noiden muiden elämä onkaan, enkä edes tunne naapureita jos vastaan tulisivat.
Miks et sä muuta kaupunkiin? Eihän sua sielä mikään ilmeisesti pidättele.
Onhan minulla se halpa myyntikelvoton talo kuitenkin... En usko minkään siellä kaupungissa paranevan, mutta ehkä ap:n kanssa voisi hetkeksi vaihtaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maalla asuminen on tosi yksinäistä. Ei ketään tule vastaan (asuin siis todella landella), julkisia ei kulkenut mihinkään. Lähimmälle bussipysäkille oli matkaa 7km ja sieltä meni bussi arkisin kerran päivässä kaupunkiin. Enää ei taida edes kulkea sitäkään. Lähimpään kauppaan on 25km. Vaatekauppaan 150km. Videovuokraamoon myös (nykyään onneksi netti, joka ei muuten toimi vieläkään hyvin). Jos ei töissä kävisi niin ei kyllä näkisi ikinä ketään. Eli vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Talot joo halpoja mutta kuka näitä ostaa kun yrittää myydä. Töitä ei ole, eli pitää tyytyä mitä saa.
Maalla on kyllä elämä hitaampaa, mutta välillä todella raskasta. Kaupungissa sentään pääsee kahviloihin jne näkemään ihmisiä ja jopa kommunikoimaan!
Ääripää kyllä. Itse olen kotoisin maalta. Meiltä on kaupungin keskustaan 7km. Kaupunki ja siten keskusta on kyllä pieni, mutta sieltä löytyy ruokakauppa, apteekki, terveyskeskus, posti jne. Vaatekauppoja ei ole paria enempää, mutta netistä saa hyvin tilattua. Isompaan kaupunkiin josta vaatekauppoja löytyy enemmän, on matkaa 60km. Ei kovin paha.
Maalla oli mukava kasvaa. Meillä oli ja on yhä edelleen pieni kyläkoulu, alle sata oppilasta. Elämä oli todellakin rauhallisempaa. Kyläläiset kokoontuvat välillä yhteen juhannuskokon tai muun tapahtuman merkeissä. Perheenä vietetään paljon aikaa yhdessä ja kaveripiirit ovat tiiviitä. Paljon tehdään pihahommia, varsinkin kesällä. Talvella ulkoillaan.
Huono puoli on sitten se, että koska kaikki tuntevat toisensa, myös juoruja liikkuu. Naapurit kyllä tietävät sinun asiasi jopa sinua paremmin. Tietynlainen maine pitää siis yrittää säilyttää ja toiset pitävät kovasti kulisseja pystyssä. Mukaan mahtuu mukavia ihmisiä, mutta myös niitä kusipäitä. Isossa kauungissa tykkään siitä, että sulaudun massaan ja saan olla ns. anonyymimpi. Kylällä kun johonkin menet, niin kaikki tietävät kuka olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun katson satuhäitä', tahtoisin vain sahailla ranteitani.
En ymmärrä näitä kommentteja. Joo, onhan satuhäissä välillä ihmisiä jotka ryyppäilee ja kiroilee huutaen, mutta esim. viime jaksossa aivan tavallinen suomalainen pari. Mikä saa haluamaan sahata ranteet? Einesnakit jääkaapissa?
Oon kai itsekin sit niin paha piilojuntti, mutta mielummin katselen ja hengailisin sellaisten ihmisten kanssa kun näiden tuomiokirkossa naimisiin ja juhlat Suomenlinnassa rapuja syöden prinsessamekko hulmuten- ihmisten, ja auta armias jos vieraana pukeudut tokmannilta ostettuun kesämekkoon :p
Minä en hengailisi, enkä hengailekaan kummankaanlaisissa häissä. :X
Voiko naurettavampaa paskaa olla, kuin häät. Ja kaikkein naurettavinta paskaa on ihmiset, jotka menevät televisioon näyttämään tätä luomaansa paskaa kaikelle kansalle.
hullu saa olla, muttei tyhmä.
t. se kelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Samaa haikailen, et ole yksin. Jos vaan voisin tehdä työtäni muualla kuin Helsingissä niin lähtisin heti. Tekee oikein pahaa katsoa maalla kuvattuja ohjelmia.
Minulla tekee pahaa katsoa niitä juntteja.
Juhlan jälkeen koittaa arki ja todellisuus siitä että ei siellä muuttotappioalueella ole mitään, ei tapahdu mitään, kaikki on kaukana, kyyläävät tuulipukuiset tietävät asiasi paremmin kuin sinä itse jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, näin on. Porvarit vaan ei halua, että maalle muuttaa kukaan kun pitää olla sitä alipalkattua töihin kutsuttaessa tulevaa reserviä, jolla maksatetaan sitten ylisuuret eläkkeet ja rahansiirrot veroparatiiseihin. Kyllä maalla on mukavaa!
Vierailija kirjoitti:
Juu, näin on. Porvarit vaan ei halua, että maalle muuttaa kukaan kun pitää olla sitä alipalkattua töihin kutsuttaessa tulevaa reserviä, jolla maksatetaan sitten ylisuuret eläkkeet ja rahansiirrot veroparatiiseihin. Kyllä maalla on mukavaa!
No mistäs sitten johtuu se että ympäri maapalloa ihmiset muuttavat maalta kaupunkeihin?
Jaa niin: porvareista... *facepalm*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen valinnut elämän ison kaupungin naapurikunnassa, kun nyt on opiskelujen ja miehen työn takia oltava ison kaupungin lähellä. Muuten muuttaisimme varmaan miehen kotipaikkakunnalle kainuuseen (voi kyllä).
Minä saan ahdistusta kun joudun käymään kaupungissa, ja siellä on vain betonia alla ja sivuilla, taivas kattona on ainoa luonto joissain kohdissa! Onneksi kaupungeissa on jonkin verran istutuksia ja puistojakin sentään. Mutta minun makuuni liian vähän.
Käyn kerran vuodessa kaupunkilomalla jossain, nautin sen pari päivää "kahvilakulttuurista" ja kaikesta vilinästä. Sitten palaan onnellisena kotiin.
Miks et sä muuta kaupunkiin? Eihän sua sielä mikään ilmeisesti pidättele.