Miten kotikurisuhteeseen päädytään? Onko ne miehet henkisesti ihan hirviöitä vai osaavatko aidosti välittää?
Olen nainen, jota aihe kiinnostaa. Hallitsevat miehet siis. Minulla on halu totella miestäni kaikessa sängyn ulkopuolellakin. Valitettavasti olen huomannut tässä deittaillessani, ettei ainakaan minun kohtaamistani miehistä ole moiseen vaan he vaativat naisen olevan sellainen määräävä. Tämä näkyy jo ihan ennen ensitreffejä ja siellä treffeilläkin miehet tahtovat naisen päättävän kaiken. Mutta jos sanon suoraan etsiväni sellaista kotikurisuhdetta, niin sehän houkuttelisi varmaan pelkkiä pervoja. :/ Minä kuitenkin etsin ihan rakkautta ja ihan oikeaa parisuhdetta, johon sitoudutaan.
Aihe kiinnostaa minua kovasti. Toivoisin kuulevani kokemuksia. :)
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä niille, jotka ovat oikeasti eläneet pidempään tuollaisessa "kotikuri" suhteessa: 1. Millaisissa arjen asioissa kotikuri näkyy, esim. Siivoamisesta, ruuanlaitossa? 2. Määrääkö mies sinun omat isommat asiat, kuten harrastukset, ystävät, sukulaisten tapaamiset? 3. Päättääkö mies sinun raha-asioista, entä töissäkäymisestä? 4. Väsytkö koskaan näihin määräyksiin eli haluaisitko koskaan tehdä aidosti toisin?
1. Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus kurittaa tarvittaessa. Kotitöitä tehdään molemmat.
2. Ei oikeastaan, mutta jos sanoo ettei lähdetä vaikka sukulaisille niin sitten ei lähdetä. Tähän voi olla syynä käytökseni. Aika harvoin tällaista.
3. Ei todellakaan. Kielsi kyllä ripsienpidennykset, mutta syynä ei ollut raha.
4. Kerran tulin kotiin tyttöjen illasta joskus klo 5 aamulla, enkä ollut vastannut puhelimeen. Mies suuttui, ja kielsi mm menemästä työpaikan juhliin. Tuo harmitti, koska olin odottanut niitä. Sain lopulta mennä, mutta mies tuli hakemaan klo 22. Silloin tuli riita ja ärsytti, mutta mies oli oikeassa tässä.
Mikä siis johtaa tuohon ykköskohdan kurittamiseen? Ja mikä on se käytös, joka kakkoskohdassa johtaa kieltoon? 3 ja 4 kohdat kuulostavat minusta melko normaalilta toiminnalta. Riippuu tietysti miten asiat ilmaistaan.
Valittaminen miehelle, se etten ilmoita jos töissä kestää, jos en vastaa puhelimeen, ylinopeussakko, pyörän jättäminen ulos (minulta varastettu monta), kiroilu...
Jos ei mentäisi sukulaisille jonne halusisin, olisi luultavasti ollut joku riita aloitteestani, turhasta jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä niille, jotka ovat oikeasti eläneet pidempään tuollaisessa "kotikuri" suhteessa: 1. Millaisissa arjen asioissa kotikuri näkyy, esim. Siivoamisesta, ruuanlaitossa? 2. Määrääkö mies sinun omat isommat asiat, kuten harrastukset, ystävät, sukulaisten tapaamiset? 3. Päättääkö mies sinun raha-asioista, entä töissäkäymisestä? 4. Väsytkö koskaan näihin määräyksiin eli haluaisitko koskaan tehdä aidosti toisin?
Tähän olisi kiva vastata, mutta en jaksa tässä ketjussa, kun koko jutusta tehdään superhauska vitsi. Jos oikeasti kiinnostaa, niin etsi toinen foorumi kuin av. Eiköhän tämä ketju jo kuivunut kasaan.
Juuri tämän takia asiaa ei koskaan tullakaan ymmärtämään, kun uhriudutaan heti, kun kaikki ei nyt ihkuraksutakaan tätä erilaisuutta, vaan kyseenalaistavat sen. Miten vaikeaa olisi tuolla ketjun alussa lähteä avaamaan tilanteita ja motiiveja? Mutta mieluummin haukutaan kyselijät ahdasmielisiksi.
Ei minua kiinnoata ymmärtävätkö muut. Jos joku kotikuri-suhdetta haluaa niin löytää kyllä tietoa ja kokemuksia muualta, jos haluaa.
En jaksa inttää isällenikään homojen avioliitosta. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, enkä jaksa hakata päätäni kiviseinään.
No sitten on turha myöskään ihmetellä, kun kukaan ei ymmärrä. Tuo homojuttu nyt on ihan eri juttu, kun isäsi todennäköisesti tietää, mikä on homo ja mikä on avioliitto. Tässä ketjussa on nyt moneen kertaan kysytty ja arvailtu, mitä se kotikuri edes on, mutta eipä kukaan tätä halua selittää.
Isäni, joka sanoo ettei homous ole normaalia, eikä ymmärrä mikä saa ihmisestä muuttumaan homon, ei todellakaan tiedä mikä on homo. Vaikka miten yrittäisin selittää, menee keskustelu hahaha-eipäs-juupas-tasolle. Sama tåssäkin aiheessa.
No haet vaikka iskuri palstalta varatun alkoholistin tai suomi treffeiltä.Riittää että on varattu niin se sulle kertoo mitä tehdään ja mihin sun rahat käytetään.Ja lyhennyksetkin maksat ihan ite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut lukea liikaa kioskikirjallisuutta, vai oletko aivan varma että haluat sadomasokistiseen suhteeseen?
Ei se ole oikeassa elämässä ollenkaan niin romanttista ja ihanaa kuin kirjoissa.
Kyllä ne kotikurimiehet ihan aidosti välittävät, ehkä jopa rakastavat periaatteella "joka vitsaa säästää se vihaa ..." He vaan osoittavat sen peräti merkillisellä tavalla.
Tosin annanhan minäkin rakkauttani osoittaakseni peppuseksiä miehelleni, vaikken siitä itse niin välitä. Joskus taas nautin paljonkin.
Aloittaja yrittää selittää meille, miksi eräät pysyvät väkivaltaisen miehen kynsissä ja jopa vapaaehtoisesti pyrkivät väkivaltaiseen suhteeseen. On kuitenkin paljon helpompiakin tapoja kiduttaa itseään ja tehdä itsemurha.
Ehkei ap sentään mitään fyysistä pahoinpitelyä etsi, vaan sanallista kuria ja järjestystä.
Eli siis isähahmoa. Aloittajan kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ja kehitystään.
Ehkä sinunkin kannattaisi miettiä omaa kehitystäsi, jos tunnet tarvetta leimata ja vähätellä toisten mieltymyksiä. Sama koskee sitä kirjoittajaa, joka ties kuinka monessa viestissä vaatii perusteluja sille, miksi hänelle tuntematon ihminen haluaisi järjestää parisuhteensa tietyllä tavalla.
Seksuaalisuus tuntuu vieläkin olevan jotenkin hankala aihe monille ihmisille, kun toisten mielihalut koetaan niin pelottavina, että niitä täytyy olla lokeroimassa, leimaamassa, diagnosoimassa ja tuomitsemassa.
Sellainen fetissisuhde, joka jatkuu arkipäivään, on syystäkin pelottava suurimmalle osalle.
Esim. ajattele, jos vauvafetissaajat kulkisivat vaipoissa tutti suussa 24/7 kakkien vaippaan, tai vaikka virtsanjuojat hörppisivät virtsaa pitkin päivää kiihottuneina jne.
Melkein kaikilla seksuaalinen fetissi kuuluu pieneen osaan vuorokautta, kun ap haluaa sen olevan jatkuvasti päällä.
Mutta miksi sen pitäisi pelottaa muita ihmisiä? Ihan tavallinen moraali ja käytöstavat sanelevat, ettei sillä fettarielämällä häiritä muita. Toivoisin, että muutkaan eivät häiritsisi meidän pervojen elämää, ja onneksi siihen suuntaan on mentykin ja mennään koko ajan. :)
En ole oikeasti yhtään kiinnostunut siitä miksi sen pitäisi pelottaa, tai pelottaako.
Yritin avata teille, jotka ette ymmärrä, sitä minkä takia joku voi kokea 24/7 fetissin pelottavana.
Melkein kukaan ei pidä yllä bdsm suhdetta ympäri vuorokauden ja ulota sitä koskemaan koko elämää, luulisi sinun "fettarina" tietävän sen.
Johan se on tässä ketjussa (minunkin toimestani) tuotu moneen kertaan esiin, että tuollaiset järjestelyt ovat harvinaisia eivätkä sovi useimmille. En silti tajua, miksi se olisi jotenkin pelottavaa, mitä toiset ihmiset tekevät keskenään vapaaehtoisesti.
Minusta se on pelottavaa siksi, että näillä ihmisillä ei ole selkeää rajaa arjen ja seksileikkien välillä. On todella käsittämätön ajatus, että kaikki arjen teot liittyvät jollakin tavalla seksiin. Haluaisitko työkaveriksesi henkilön, jonka tiedät ajattelevan ihan joka liikkeessään seksiä?
Jos hän tekee työnsä hyvin ja muutenkin käyttäytyy asiallisesti, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, ajatteleeko seksiä vai ravituloksia.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin moraali ja käytöstavat on myös fettaripariskunnilla, eikä se dominointi siten edes näy ulospäin. Huonokäytöksisiä ihmisiä toki on niin pervoissa kuin "taviksissakin". Se on asia erikseen.
Oletan, että ei voisi vähempää kiinnostaa = et halua tietää. Niin, en minäkään. Eihän asia toki minua häiritsisi, jos en tietäisi. Mutta jos tietäisin, niin kyllä se vain inhottaisi ja vaikuttaisi mielipiteeseeni tästä tyypistä.
Minun tapauksessani oletit väärin, minua henkilökohtaisesti ei yhtään häiritsisi moinen tieto. Päinvastoin olisin kiinnostunut kuulemaan lisää hänen ajatuksistaan ja elämästään.
Yleisellä tasolla olet tietenkin oikeassa siinä, että ei seksielämäänsä pidä muille tyrkyttää. Sitä tässä olenkin hokenut, että ei edes 24/7 -dominointi tarkoita sitä, että asiaa tyrkytettäisiin muiden nähtäväksi tai muiden tietoon lupaa kysymättä. Oikeasti et voi tietää, vaikka joku työkavereistasi eläisikin tuollaisessa suhteessa, vaikka toki se on epätodennäköistä, koska ilmiö on harvinainen.
No voi sentään. Et tainnut huomata, että juuri äsken sanoit, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja nyt haluaisitkin kuulla lisää.
MInä en ole puhunut siitä, että tehtäisiin näkyvästi jotain, vaan sitä, että kiihotutaan jostain arkipäivän tilanteista. Jos pomo käskee työkaverin hoitamaan tehtävän x, niin onpas varsin riemukasta, että hän on siinä nyt ihan orgasmin partaalla. Vaikka päälle päin ei mitään näkyisikään, minua silti häiritsee ajatus, että joku ajattelee tuhmia siinä, kun minä ähisen kauppakassieni kanssa. Se nyt vain jollain tavalla on loukkaavaa ihan kuten vaikka käsihoito ravintolapöydän alla, jonne kenenkään ei ole tarkoitus nähdä.
Todella hämmentävää, että joku oikeasti loukkaantuu siitä, että teoriassa joku toinen saattaa kaikessa hiljaisuudessa ajatella omia fantasioitaan.
Nyt on mielensäpahoittaminen viety ihan uudelle tasolle.
No loukkaatuminen ehkä huono sana tässä kohtaa. Ylipäätään kyse on jollain tapaa huonosta käytöksestä. Eihän sitä toki ajatuksilleen mitään voi, mutta niiden ruokkiminen kiihottumismielessä arkisissa tilanteissa on ihan tietoinen valinta. Joku voi esimerkiksi kaikessa hiljaisuudessa seurata sinua ravintolan pöydässä ja tuijottaa pitkäänkin mietteissään. Se tuijotus sinua kuitenkin häiritsee, vaikka eihän sen pitäisi, kun ajatuksista ei saa häiriintyä ja se tyyppi vain istuu siinä kaikessa rauhassa. Etkö tunnista tätä tilannetta?
En kyllä oikein tunnista. Tosin en ole muutenkaan niitä ihmisiä jotka kääntävät asian kuin asian itseensä. Jos joku tuijottaa, niin tuijottakoon.
Työkaveri lähetteli joku aika sitten härskejä viestejä öisin. Kerroin hänelle, että käytös on asiatonta ja käskin lopettamaan. Ei minua haittaa, että hän käyttää minua ajatuksissaan runkkumatskunaan, mutta ei sitä minulle tarvitse kertoa. Kukin ajatuksen tasolla tehköön mitä tykkää.
Ei kotikurisuhteen miehet ole mitään persuja, elämänkoululaisia tai narsisteja. Ehkä osa niitäkin, mutta veikkaan, että valtaosa ei.
Oma mieheni on akateeminen, älykäs ja ajattelevainen. Oikeasti ystävällinen, kärsivällinen ja hyvä ihminen.
Plus kotikurisuhteita on myös siten, että nainen kurittaa. On monia miehiä jotka haluaisi asian myös niin päin.
Ei ole mitään absoluuttista selitystä sille millainen kotikurisuhde on. Niitä on erilaisia. Toisissa läpsitään, toisessa on aresteja, seisottamista, piiskaamista ja puukenkiä. Päätäntävalta on kuitenkin useimmiten vain toisella.
Monet elää tavallista elämää. Näkevät ystäviä ja käyvät töissä.
Itse olen johtavassa asemassa, mutta kotona mies päättää lähes kaiken. En ikinä alistu muille kuin omalle miehelle. En myöskään fantasioi muista, joten työkaverit eivät tähän liity mitenkään.
Jos prismassa tiedän, että kuritusta on tulossa kotona, niin toki olen tietynlaisessa tilassa; mutta niin on moni muukin joka on illalla saamassa vaikka hyvää seksiä :)
Kokoomuksen ja keskustan konservatiivit voivat näennäisesti sanoa, että naiset ovat tasa-arvoisia, mutta pitää arvossa vain omia sisäisiä kerhojaan. Sieltä löydät varmasti kivan alistajan itsellesi. Lestadiolaiset ovat myös kiva vaihtoehto tähän alistamiseen.
Iso osa kotikuriväestä varmaan haaveilee 24/7 -suhteesta. Käytännössähän arkielämä kuitenkin sanelee, että sessiotyyppiseksi toiminnaksihan se useimmiten menee.
Ihmiset täällä eivät oikeastaan edes ymmärrä mistä ap puhuu.
Ei auta kuin testata ja taas testata niitä miesehdokkaita. Itsevarmaa, rehtiä ja jalat tukevasti maassa omaavaa miestä voi olla vaikea löytää, mutta kyllä niitä on (noin kolme sadasta). Toivottavasti ap löydät sellaisen vielä, etkä mitään nykyajan pullamössykkää!
Niin, sekin on eri asia, hakeeko jämäkkää miestä vai myös sitä fyysistä kurielementtiä (jonka taas moni mieltää väkivallaksi), eli tarkoittaako se kotikuritermi myös vaikka piiskausta silloin tällöin - kuten sen itse miellän.
Niin millaista miestä ap haet?
Kurittaja M36
Olen lukenut järkyttyneenä jenkkiläissivustoja kotikurista eli takeninhand, domesticdisciplin ja mitä näitä nyt on.
Piiskaukset ovat järkyttäviä ja lisänä usein anaalirangaistuksia, työnnellään kipeästi naisen peppuun esineitä.
Naiset elävät tiukkojen sääntöjen mukaan ja rangaistus tulee mitä pienimmästä rikkeestä. Naiset kuvaavat, että piiskauksen ja rnagaistuksen jälkeinen yhteisyyden tunne on se mitä haetaan.
Tuntuu ettei noissa suhtrissa ole mitään normaalia arkea, jos keskustelet miehesi kanssa ja sanot väärän sanan, taas iski piiskausrangaistus.
Onhan se tietty miehille kätevää, olet aina oikeassa.
Tuo varmaan sopii vain lapsettomaan suhteeseen? Nimittäin antaisi aika hemmetin häiriintyneen kuvan parisuhteesta jos lapset näkisi tuollaista arjessaan.
Kyllähän tuossa mies saa olla pelko persiissään jos joku ulkopuolinen tekee ilmoituksen nähtyään vaimon "kuritusjälkiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä niille, jotka ovat oikeasti eläneet pidempään tuollaisessa "kotikuri" suhteessa: 1. Millaisissa arjen asioissa kotikuri näkyy, esim. Siivoamisesta, ruuanlaitossa? 2. Määrääkö mies sinun omat isommat asiat, kuten harrastukset, ystävät, sukulaisten tapaamiset? 3. Päättääkö mies sinun raha-asioista, entä töissäkäymisestä? 4. Väsytkö koskaan näihin määräyksiin eli haluaisitko koskaan tehdä aidosti toisin?
1. Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus kurittaa tarvittaessa. Kotitöitä tehdään molemmat.
2. Ei oikeastaan, mutta jos sanoo ettei lähdetä vaikka sukulaisille niin sitten ei lähdetä. Tähän voi olla syynä käytökseni. Aika harvoin tällaista.
3. Ei todellakaan. Kielsi kyllä ripsienpidennykset, mutta syynä ei ollut raha.
4. Kerran tulin kotiin tyttöjen illasta joskus klo 5 aamulla, enkä ollut vastannut puhelimeen. Mies suuttui, ja kielsi mm menemästä työpaikan juhliin. Tuo harmitti, koska olin odottanut niitä. Sain lopulta mennä, mutta mies tuli hakemaan klo 22. Silloin tuli riita ja ärsytti, mutta mies oli oikeassa tässä.
Kai sä ymmärrät että viimeistään tuo viimeinen kohta on ihan täyttä narsismia. Eikös täällä muuten joku selittänyt että kyseessä on leikki jinka voi keskeyttää halutessaan. Eli peli seis, muija menee firman juhliin. Ja että oikein hakemaan tuli. Aika noloa. Kai nyt sitten kiihotuit ihan täysillä vaikka ärsytti ja riita tuli.
Vierailija kirjoitti:
Tuo varmaan sopii vain lapsettomaan suhteeseen? Nimittäin antaisi aika hemmetin häiriintyneen kuvan parisuhteesta jos lapset näkisi tuollaista arjessaan.[/
On niillä lapsia.
Perustelevat sihdettaan sillä, että lapset eivät koskaan nöe riiteleviä tai huutavia vanhempia.
Äiti, jos tekee vastoin sääntöjä, katsoo väärin, sanoo väärin, iskä antaa merkin ja kun sopiva hetki tulee, vanhemmat menevät makuuhuoneeseen ja äiti saa rangaistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä niille, jotka ovat oikeasti eläneet pidempään tuollaisessa "kotikuri" suhteessa: 1. Millaisissa arjen asioissa kotikuri näkyy, esim. Siivoamisesta, ruuanlaitossa? 2. Määrääkö mies sinun omat isommat asiat, kuten harrastukset, ystävät, sukulaisten tapaamiset? 3. Päättääkö mies sinun raha-asioista, entä töissäkäymisestä? 4. Väsytkö koskaan näihin määräyksiin eli haluaisitko koskaan tehdä aidosti toisin?
Tähän olisi kiva vastata, mutta en jaksa tässä ketjussa, kun koko jutusta tehdään superhauska vitsi. Jos oikeasti kiinnostaa, niin etsi toinen foorumi kuin av. Eiköhän tämä ketju jo kuivunut kasaan.
Juuri tämän takia asiaa ei koskaan tullakaan ymmärtämään, kun uhriudutaan heti, kun kaikki ei nyt ihkuraksutakaan tätä erilaisuutta, vaan kyseenalaistavat sen. Miten vaikeaa olisi tuolla ketjun alussa lähteä avaamaan tilanteita ja motiiveja? Mutta mieluummin haukutaan kyselijät ahdasmielisiksi.
Ei minua kiinnoata ymmärtävätkö muut. Jos joku kotikuri-suhdetta haluaa niin löytää kyllä tietoa ja kokemuksia muualta, jos haluaa.
En jaksa inttää isällenikään homojen avioliitosta. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, enkä jaksa hakata päätäni kiviseinään.
No sitten on turha myöskään ihmetellä, kun kukaan ei ymmärrä. Tuo homojuttu nyt on ihan eri juttu, kun isäsi todennäköisesti tietää, mikä on homo ja mikä on avioliitto. Tässä ketjussa on nyt moneen kertaan kysytty ja arvailtu, mitä se kotikuri edes on, mutta eipä kukaan tätä halua selittää.
Isäni, joka sanoo ettei homous ole normaalia, eikä ymmärrä mikä saa ihmisestä muuttumaan homon, ei todellakaan tiedä mikä on homo. Vaikka miten yrittäisin selittää, menee keskustelu hahaha-eipäs-juupas-tasolle. Sama tåssäkin aiheessa.
Tässähän ei ole juupas-eipäs-väittelyä, mikä on normaalia ja mikä ei. Itse en ole kertaakaan sanonut, että ei olisi normaalia tai väärin. Olen vain ihmetellyt, mihin aikuinen ihminen tarvitsee kurinpitäjää tai miten kukaan jaksaa elää joka päivä jotain teatteria kotona ja arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä niille, jotka ovat oikeasti eläneet pidempään tuollaisessa "kotikuri" suhteessa: 1. Millaisissa arjen asioissa kotikuri näkyy, esim. Siivoamisesta, ruuanlaitossa? 2. Määrääkö mies sinun omat isommat asiat, kuten harrastukset, ystävät, sukulaisten tapaamiset? 3. Päättääkö mies sinun raha-asioista, entä töissäkäymisestä? 4. Väsytkö koskaan näihin määräyksiin eli haluaisitko koskaan tehdä aidosti toisin?
1. Mies päättää koska meillä on seksiä. Hänellä on oikeus kurittaa tarvittaessa. Kotitöitä tehdään molemmat.
2. Ei oikeastaan, mutta jos sanoo ettei lähdetä vaikka sukulaisille niin sitten ei lähdetä. Tähän voi olla syynä käytökseni. Aika harvoin tällaista.
3. Ei todellakaan. Kielsi kyllä ripsienpidennykset, mutta syynä ei ollut raha.
4. Kerran tulin kotiin tyttöjen illasta joskus klo 5 aamulla, enkä ollut vastannut puhelimeen. Mies suuttui, ja kielsi mm menemästä työpaikan juhliin. Tuo harmitti, koska olin odottanut niitä. Sain lopulta mennä, mutta mies tuli hakemaan klo 22. Silloin tuli riita ja ärsytti, mutta mies oli oikeassa tässä.
Kai sä ymmärrät että viimeistään tuo viimeinen kohta on ihan täyttä narsismia. Eikös täällä muuten joku selittänyt että kyseessä on leikki jinka voi keskeyttää halutessaan. Eli peli seis, muija menee firman juhliin. Ja että oikein hakemaan tuli. Aika noloa. Kai nyt sitten kiihotuit ihan täysillä vaikka ärsytti ja riita tuli.
Itseasiassa kyllä, ja aika paljonkin.
Ymmärsin myös miehen olleen oikeassa. Hän olisi voinut päättää etten mene ollenkaan, mikä olisi ollut täysin ok.
Meillä tätä ei keskeytetä, ei ole turvasanoja. Jos en olisi ollut ulkona klo 22, mies olisi hakenut sisältä.
Jos kuitenkin haluaisin lopettaa, pitäisi asiasta keskustella.
Ei se ole teatteria, jos löytää oikean kumppanin. Niitä vain on tosi harvassa. Kyllä minäkin haluan miehen, jota arvostaa, johon luottaa ja jota voin katsoa ylöspäin. Löysinkin yhden. Mutta ei meille kummallekaan ole oikea tapa se, että toinen päättää elämässäni kaikesta, johan kyllästyisin kyselemään lupiakin. Saan siis tarvitsemani määrän itsenäisyyttä. Kotikurikuvio on silti olemassa, mutta tosiaan ennemminkin sessioluonteisena, kuten viestissä 153 mainittiin. Lisäksi on sitten ihan eroottinen puoli ns. seksipiiskauksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut lukea liikaa kioskikirjallisuutta, vai oletko aivan varma että haluat sadomasokistiseen suhteeseen?
Ei se ole oikeassa elämässä ollenkaan niin romanttista ja ihanaa kuin kirjoissa.
Kyllä ne kotikurimiehet ihan aidosti välittävät, ehkä jopa rakastavat periaatteella "joka vitsaa säästää se vihaa ..." He vaan osoittavat sen peräti merkillisellä tavalla.
Tosin annanhan minäkin rakkauttani osoittaakseni peppuseksiä miehelleni, vaikken siitä itse niin välitä. Joskus taas nautin paljonkin.
Aloittaja yrittää selittää meille, miksi eräät pysyvät väkivaltaisen miehen kynsissä ja jopa vapaaehtoisesti pyrkivät väkivaltaiseen suhteeseen. On kuitenkin paljon helpompiakin tapoja kiduttaa itseään ja tehdä itsemurha.
Ehkei ap sentään mitään fyysistä pahoinpitelyä etsi, vaan sanallista kuria ja järjestystä.
Eli siis isähahmoa. Aloittajan kannattaisi miettiä omaa lapsuuttaan ja kehitystään.
Ehkä sinunkin kannattaisi miettiä omaa kehitystäsi, jos tunnet tarvetta leimata ja vähätellä toisten mieltymyksiä. Sama koskee sitä kirjoittajaa, joka ties kuinka monessa viestissä vaatii perusteluja sille, miksi hänelle tuntematon ihminen haluaisi järjestää parisuhteensa tietyllä tavalla.
Seksuaalisuus tuntuu vieläkin olevan jotenkin hankala aihe monille ihmisille, kun toisten mielihalut koetaan niin pelottavina, että niitä täytyy olla lokeroimassa, leimaamassa, diagnosoimassa ja tuomitsemassa.
Sellainen fetissisuhde, joka jatkuu arkipäivään, on syystäkin pelottava suurimmalle osalle.
Esim. ajattele, jos vauvafetissaajat kulkisivat vaipoissa tutti suussa 24/7 kakkien vaippaan, tai vaikka virtsanjuojat hörppisivät virtsaa pitkin päivää kiihottuneina jne.
Melkein kaikilla seksuaalinen fetissi kuuluu pieneen osaan vuorokautta, kun ap haluaa sen olevan jatkuvasti päällä.
Mutta miksi sen pitäisi pelottaa muita ihmisiä? Ihan tavallinen moraali ja käytöstavat sanelevat, ettei sillä fettarielämällä häiritä muita. Toivoisin, että muutkaan eivät häiritsisi meidän pervojen elämää, ja onneksi siihen suuntaan on mentykin ja mennään koko ajan. :)
En ole oikeasti yhtään kiinnostunut siitä miksi sen pitäisi pelottaa, tai pelottaako.
Yritin avata teille, jotka ette ymmärrä, sitä minkä takia joku voi kokea 24/7 fetissin pelottavana.
Melkein kukaan ei pidä yllä bdsm suhdetta ympäri vuorokauden ja ulota sitä koskemaan koko elämää, luulisi sinun "fettarina" tietävän sen.
Johan se on tässä ketjussa (minunkin toimestani) tuotu moneen kertaan esiin, että tuollaiset järjestelyt ovat harvinaisia eivätkä sovi useimmille. En silti tajua, miksi se olisi jotenkin pelottavaa, mitä toiset ihmiset tekevät keskenään vapaaehtoisesti.
Minusta se on pelottavaa siksi, että näillä ihmisillä ei ole selkeää rajaa arjen ja seksileikkien välillä. On todella käsittämätön ajatus, että kaikki arjen teot liittyvät jollakin tavalla seksiin. Haluaisitko työkaveriksesi henkilön, jonka tiedät ajattelevan ihan joka liikkeessään seksiä?
Jos hän tekee työnsä hyvin ja muutenkin käyttäytyy asiallisesti, niin ei voisi vähempää kiinnostaa, ajatteleeko seksiä vai ravituloksia.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin moraali ja käytöstavat on myös fettaripariskunnilla, eikä se dominointi siten edes näy ulospäin. Huonokäytöksisiä ihmisiä toki on niin pervoissa kuin "taviksissakin". Se on asia erikseen.
Oletan, että ei voisi vähempää kiinnostaa = et halua tietää. Niin, en minäkään. Eihän asia toki minua häiritsisi, jos en tietäisi. Mutta jos tietäisin, niin kyllä se vain inhottaisi ja vaikuttaisi mielipiteeseeni tästä tyypistä.
Minun tapauksessani oletit väärin, minua henkilökohtaisesti ei yhtään häiritsisi moinen tieto. Päinvastoin olisin kiinnostunut kuulemaan lisää hänen ajatuksistaan ja elämästään.
Yleisellä tasolla olet tietenkin oikeassa siinä, että ei seksielämäänsä pidä muille tyrkyttää. Sitä tässä olenkin hokenut, että ei edes 24/7 -dominointi tarkoita sitä, että asiaa tyrkytettäisiin muiden nähtäväksi tai muiden tietoon lupaa kysymättä. Oikeasti et voi tietää, vaikka joku työkavereistasi eläisikin tuollaisessa suhteessa, vaikka toki se on epätodennäköistä, koska ilmiö on harvinainen.
No voi sentään. Et tainnut huomata, että juuri äsken sanoit, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja nyt haluaisitkin kuulla lisää.
MInä en ole puhunut siitä, että tehtäisiin näkyvästi jotain, vaan sitä, että kiihotutaan jostain arkipäivän tilanteista. Jos pomo käskee työkaverin hoitamaan tehtävän x, niin onpas varsin riemukasta, että hän on siinä nyt ihan orgasmin partaalla. Vaikka päälle päin ei mitään näkyisikään, minua silti häiritsee ajatus, että joku ajattelee tuhmia siinä, kun minä ähisen kauppakassieni kanssa. Se nyt vain jollain tavalla on loukkaavaa ihan kuten vaikka käsihoito ravintolapöydän alla, jonne kenenkään ei ole tarkoitus nähdä.
Todella hämmentävää, että joku oikeasti loukkaantuu siitä, että teoriassa joku toinen saattaa kaikessa hiljaisuudessa ajatella omia fantasioitaan.
Nyt on mielensäpahoittaminen viety ihan uudelle tasolle.
No loukkaatuminen ehkä huono sana tässä kohtaa. Ylipäätään kyse on jollain tapaa huonosta käytöksestä. Eihän sitä toki ajatuksilleen mitään voi, mutta niiden ruokkiminen kiihottumismielessä arkisissa tilanteissa on ihan tietoinen valinta. Joku voi esimerkiksi kaikessa hiljaisuudessa seurata sinua ravintolan pöydässä ja tuijottaa pitkäänkin mietteissään. Se tuijotus sinua kuitenkin häiritsee, vaikka eihän sen pitäisi, kun ajatuksista ei saa häiriintyä ja se tyyppi vain istuu siinä kaikessa rauhassa. Etkö tunnista tätä tilannetta?
En kyllä oikein tunnista. Tosin en ole muutenkaan niitä ihmisiä jotka kääntävät asian kuin asian itseensä. Jos joku tuijottaa, niin tuijottakoon.
Työkaveri lähetteli joku aika sitten härskejä viestejä öisin. Kerroin hänelle, että käytös on asiatonta ja käskin lopettamaan. Ei minua haittaa, että hän käyttää minua ajatuksissaan runkkumatskunaan, mutta ei sitä minulle tarvitse kertoa. Kukin ajatuksen tasolla tehköön mitä tykkää.
No jostain syystä ihmisten tuijottelu ja osoittelu on yleisesti melko huonoa käytöstä ja se juontaa juurensa juuri siitä, että joitakuita se häiritsee, vaikkei sinänsä asia kenellekään kuulu.
Mikä siis johtaa tuohon ykköskohdan kurittamiseen? Ja mikä on se käytös, joka kakkoskohdassa johtaa kieltoon? 3 ja 4 kohdat kuulostavat minusta melko normaalilta toiminnalta. Riippuu tietysti miten asiat ilmaistaan.