Mikä rikosnimike on käyttää vanhan vanhemman pankkitunnuksia hänen omien laskujensa maksuun hänen suostumuksellaan, ilman varsinaista valtuutusta?

Vierailija kirjoitti:

Se on petos ja identiteettivarkaus. Tämä ei mitenkään riipu siitä, kenen laskuja tililtä maksetaan tai maksetaanko ylipäänsä mitään, vaan siitä, että henkilökohtaista tunnistautumista käyttää väärä henkilö ja siten esiintyy toisena henkilönä. 

Ei ole kumpikaan, koska ei aiheuteta taloudellista vahinkoa.

-oikeustieteen yo

Minun mies maksaa äitinsä laskuja äitinsä tililtä. Ei kyllä ole tullut mieleenkään että olisi jotenkin rikollista.

Nyt tosin on tainnut suurimman osan laskuista saada menemään suoraveloituksen kautta ja apteekissakaan ei tarvi enää käyttää rahaa kun on kelan kanssa joku sopimus että mies hakee äitinsä lääkkeet ja ne lähtee suoraan eläkkeestä tms. En tiedä tarkkaan.

Helpompaa näin.

Ei ole kertonut tunnuslukuja kenellekään eikä kyllä ole tullut mieleenkään katsoa tilin saldoa.

Myös itse olen nostanut anopille rahaa hänen tililtään hänen pyynnöstä enkä silloinkaan saldoa katsonut. Enkä ajatellut että toimin rikollisesti.

Toivottavasti ei tuosta sitten jää kiinni. Anoppi on hyvin tarkka siitä että saa pitää langat omissa käsissä eikä ole mitään edunvalvojia. Itse pääsee huonosti kulkemaan mutta muuta kuin mieheni apua hän ei halua. Ja se hänelle suotakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankille ei kelpaa mikään valtakirja nettitunnusten käyttöä varten. Pankki vaatii virallisen edunvaltuutuksen tai edunvalvontapäätöksen. 

Ei tarvita edunvalvontapäätöstä. Tilinkäyttöoikeus riittää. Toisen tilille saa omat nettitunnukset, jolloin laskujen maksu onnistuu.

Nordeassa tämä ei onnistunut (ainakaan pari vuotta sitten) vaan nimenomaan vaadittiin edunvalvontapäätös ja senkin jälkeen piti tapella (oma pankkiasiointi kun oli toisessa pankissa).

Onko vanhus oikeustoimikykyinen? Minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia saada käyttöoikeutta ja nettipankkitunnunsia mieheni tilille. Olen saanut tilille myös pankkikortin.

Anoppi antoi pojalleen oikeuden käyttää tilejään. Minä olen antanut miehelleni oikeiden käyttää tilejäni. Ja mies on antanut minulle oikeuden käyttää tilejään.

Minä nään omilla tunnuksillani ja voin käyttää omat ja miehen tilit sekä lasten tilit.

Mies voi mäiden lisäksi käyttää vielä anopin tilejä.

Ei tarvi huijata tai rikkoa pankin kanssa tehtyjä sopimuksia. Aina jää leima kuka oikeasti on maksanut kenenkin tililtä ja mitä. Mies saa helposti maksettua äitinsä laskut.

Tämä mielestäni helpoin ja vaivattomin tapa hoitaa asia aianakin jos tilit samassa pankkiryhmässä.

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Onpas. Rikoslain 38 luvun 9a §. Onko se liian vaikeaa lukea rikoslaista ennen kuin tulee tänne pätemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankille ei kelpaa mikään valtakirja nettitunnusten käyttöä varten. Pankki vaatii virallisen edunvaltuutuksen tai edunvalvontapäätöksen. 

Ei tarvita edunvalvontapäätöstä. Tilinkäyttöoikeus riittää. Toisen tilille saa omat nettitunnukset, jolloin laskujen maksu onnistuu.

Nordeassa tämä ei onnistunut (ainakaan pari vuotta sitten) vaan nimenomaan vaadittiin edunvalvontapäätös ja senkin jälkeen piti tapella (oma pankkiasiointi kun oli toisessa pankissa).

Mä hoidan äitini pankkiasiat, meidän molempien tilit on samojen pankkitunnusten alla. Ei ole edunvalvontapäätöstä, äiti asuu hoivakodissa. Muu pankki, ei Nordea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Onpas. Rikoslain 38 luvun 9a §. Onko se liian vaikeaa lukea rikoslaista ennen kuin tulee tänne pätemään?

Jahah, siis on. Hakutoiminto ei aiemmin siis toiminut, olen nimittäin etsinyt rikoslaista hakusanalla identiteettivarkaus.

Lainsäätäjä on kyllä ollut typerä nimikettä valitessaan. Eihän kenenkään identiteettiä voi varastaa. Voi vain tekeytyä toiseksi henkilöksi, varastaa tai lainata tämän henkilöllisyystodistuksensa tai pankkitunnuksensa jne. Voihan tuollainen toiminta tietysti horjuttaa uhrin turvallisuudentunnetta ja sitä kautta hänen identiteettiäänkin, mutta ei identiteettiä oikeasti voi varastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Onpas. Rikoslain 38 luvun 9a §. Onko se liian vaikeaa lukea rikoslaista ennen kuin tulee tänne pätemään?

Jahah, siis on. Hakutoiminto ei aiemmin siis toiminut, olen nimittäin etsinyt rikoslaista hakusanalla identiteettivarkaus.

Lainsäätäjä on kyllä ollut typerä nimikettä valitessaan. Eihän kenenkään identiteettiä voi varastaa. Voi vain tekeytyä toiseksi henkilöksi, varastaa tai lainata tämän henkilöllisyystodistuksensa tai pankkitunnuksensa jne. Voihan tuollainen toiminta tietysti horjuttaa uhrin turvallisuudentunnetta ja sitä kautta hänen identiteettiäänkin, mutta ei identiteettiä oikeasti voi varastaa.

Se nimitys on kaiketi vakiintunut jo ennen kuin rikosnimike otettiin lakiin, ja lainsäätäjä on halunnut käyttää vakiintunutta ilmaisua. Samaa merkitsevät ilmaukset ovat käytössä myös monissa muissa kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Onpas. Rikoslain 38 luvun 9a §. Onko se liian vaikeaa lukea rikoslaista ennen kuin tulee tänne pätemään?

Jahah, siis on. Hakutoiminto ei aiemmin siis toiminut, olen nimittäin etsinyt rikoslaista hakusanalla identiteettivarkaus.

Lainsäätäjä on kyllä ollut typerä nimikettä valitessaan. Eihän kenenkään identiteettiä voi varastaa. Voi vain tekeytyä toiseksi henkilöksi, varastaa tai lainata tämän henkilöllisyystodistuksensa tai pankkitunnuksensa jne. Voihan tuollainen toiminta tietysti horjuttaa uhrin turvallisuudentunnetta ja sitä kautta hänen identiteettiäänkin, mutta ei identiteettiä oikeasti voi varastaa.

Se nimitys on kaiketi vakiintunut jo ennen kuin rikosnimike otettiin lakiin, ja lainsäätäjä on halunnut käyttää vakiintunutta ilmaisua. Samaa merkitsevät ilmaukset ovat käytössä myös monissa muissa kielissä.

Muissa kielissä sen ymmärtääkin, koska jo perusmuodolla identiteetti on jo mm. henkilöllisyyden merkitys, puhumattakaan johdoksista kuten identification.

Suomessa taas identiteetin käsite on ollut vakiintunut aivan muuksi kuin henkilöllisyydeksi, joten on jotenkin hupaisaa, että puhutaan identiteettivarkaudesta. Vaikka miksei, sopiihan ajatus tavallaan postmoderniin aikaamme.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole rikoslain mukaan rikos. Kyseessä on yksityisoikeudellinen sopimusrikkomus, jossa olet rikkonut pankin kanssa tekemääsi sopimusta verkkopalvelutunnusten käyttämisestä. Sanktiona pankin taholta voi olla verkkopalvelutunnusten sulkeminen.

Omien tunnusteni vai vanhuksen?

Vanhuksen. Ja sinä voit joutua petosepäilystä rikostutkinnan kohteeksi.

Havaittu on miten vaikeaa on huolehtia esimerkiksi perikunnan kuluista, kaikki eivät uskalla antaa edes tilinumeroa, toisaalta olisi hirmu kallista maksaa yhteisen tilin kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista rikosnimikettä ei ole kuin indentiteettivarkaus.

Onpas. Rikoslain 38 luvun 9a §. Onko se liian vaikeaa lukea rikoslaista ennen kuin tulee tänne pätemään?

Jahah, siis on. Hakutoiminto ei aiemmin siis toiminut, olen nimittäin etsinyt rikoslaista hakusanalla identiteettivarkaus.

Lainsäätäjä on kyllä ollut typerä nimikettä valitessaan. Eihän kenenkään identiteettiä voi varastaa. Voi vain tekeytyä toiseksi henkilöksi, varastaa tai lainata tämän henkilöllisyystodistuksensa tai pankkitunnuksensa jne. Voihan tuollainen toiminta tietysti horjuttaa uhrin turvallisuudentunnetta ja sitä kautta hänen identiteettiäänkin, mutta ei identiteettiä oikeasti voi varastaa.

Se nimitys on kaiketi vakiintunut jo ennen kuin rikosnimike otettiin lakiin, ja lainsäätäjä on halunnut käyttää vakiintunutta ilmaisua. Samaa merkitsevät ilmaukset ovat käytössä myös monissa muissa kielissä.

Muissa kielissä sen ymmärtääkin, koska jo perusmuodolla identiteetti on jo mm. henkilöllisyyden merkitys, puhumattakaan johdoksista kuten identification.

Suomessa taas identiteetin käsite on ollut vakiintunut aivan muuksi kuin henkilöllisyydeksi, joten on jotenkin hupaisaa, että puhutaan identiteettivarkaudesta. Vaikka miksei, sopiihan ajatus tavallaan postmoderniin aikaamme.

Totta. Luultavasti termi 'identiteettivarkaus' onkin tullut suomen kieleen suorana lainana, veikkaisin että englannista.