Lasten ylipaino ongelmana etenkin maaseudulla? Miten se noin voi olla, eikö juuri maalla luulisi tulevan arkiliikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Maalla kaikkialle mennään autolla. Kaupungissa arkiliikuntaa tulee jo bussipysäkille tai kauppaan kävelystä.

Tämä! Pankkiautomaatillekin pitää ajaa ihan siihen metrin päähän. Melkein ylettyy autosta kurkottelemaan. Kauppaan mennään hakemaan sitä yhtä maitopurkkia autolla, vaikka matkaa olisi 300 metriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on kalliimpaa ja hankalampaa laittaa terveellistä, monipuolista ruokaa, kun ainoa kauppa on joku Siwa.

Lisäksi oma auto on pakollinen ja monessa perheessä niitä tarvitaan 2, eikä ruokaan jää pienituloisilla paljon rahaa.

Veikkaampa, että joku pientä suuremmassa viher-kuplassa elävä (suur)kaupunkilainen alapeukuttaa näitä.

Maalla pärjää, jos on perusterve ja omaa perustoimeentulon. Mutta hyvin usein tarvitsee omaa autoa tai perheissä jopa useampaa, jos on halu liikkua ihmisten ilmoille ja tulla illaksi kotiin, eikä ole haluja kävellä useampaa kilometriä tienvarteen odottamaan bussia, joka ei pysähdyllä pysäkille edes joka neljästunti. Saati, että jos nuorena haluat vähän poistua vanhempien valvovan silmän alta piis kylille katselemaan ja viettämään "omaa aikaa" pääsisit yöksi kotiin.... 

Ruokaa maaseudulla voi yhtälailla valmistaa kuin kaupungeissa. Kaikkein erikoisimpia "viher -hipster" elintarvikkeita ei saa. Mutta vastaavsti voi kasvattaa, metsästää, kalastaa ja kerätä lähempää "oikeaa ja aitoa" lähiruokaa helpommin kuin, mitä on mahdollista asfaltti viidakossa. -Jos ajattelee kaupan keskittymisen hyviä puolia, niin yksi on se, että kummankin jaetun monopolin ja erään tunnetun saksalaisen liikkeen valikoimat ovat lähes samat riippumatta siitä ovatko ne Kontulassa vai Kittilässä. -  Ero ei ole ainakaan niin merkittäv, että, jonkun terveys sen vuoksi kokisi kolauksen.   

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainaki lapset hoikkia ja normaalipainoisia, asutaan maalla. Kouluun ja sieltä kotiin pyöräilevät 8km matkan joka päivä. Ja tekevät kotitöitäkin.

Haluaisin tietää, millainen on ihmistyyppi, joka tutkimuksiin kirjoittaa oman, yleensä päinvastaisen, henkilökohtaisen kokemuksensa ”meillä ainakin”, ”ei meillä ainakaan”

Siis mitä tällä haetaan? Neronleimaus, että esim. ko. tutkimus ei olekaan sovellettavissa jokaiseen maalla asuvaan lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainaki lapset hoikkia ja normaalipainoisia, asutaan maalla. Kouluun ja sieltä kotiin pyöräilevät 8km matkan joka päivä. Ja tekevät kotitöitäkin.

Haluaisin tietää, millainen on ihmistyyppi, joka tutkimuksiin kirjoittaa oman, yleensä päinvastaisen, henkilökohtaisen kokemuksensa ”meillä ainakin”, ”ei meillä ainakaan”

Siis mitä tällä haetaan? Neronleimaus, että esim. ko. tutkimus ei olekaan sovellettavissa jokaiseen maalla asuvaan lapseen?

Viimeksi esitettyä olen joskus itsekin pohtinut. - Mutta luultavasti tämä on tavallaan luonnollinen itse refletio kerrottuun. - Kirjoittaja tavallaan kysyy tai on kysynyt itseltään, että mitenkäs tämä tutkimustulos hänen lähiympärsitössään näyttää ja kertoo sitten havaintonsa muille. Joitain tämä tetysti turhauttaa, kun asia saatetaan lukea niinkuin kirjoittaja olsi sanonut, että "minä oikeassa - asiantuntija(t) väärässä."  Ei hän toki niin tee. Mutta tällainen mielikuva syntyy helposti. Toisaalta voinee kysyä, että mikä on oikea tapa jatkaa keskustelua tutkimustuloksessa kerrtotusta?

Ei kai se voi olla vain hiljaista nyökyttelyä, että hyvä, hyvä meillä on sitten viisaat asiantuntijat miä kuulun asiantuntijoiden luokittelussa joukkoon "A" onko täällä ketään -"b" tai ryhmiin "c" ja "d" kuuluvia? Miltä teistä tuntuu?  Minua kiristää tämä laatikon ahtaus, kun en oikein tunne kuuluvani asiantuntijoiden luokittelun  alle.

Sanokaa joku, että en ole ainoa hoikka, etten sanisi urheilullinen ja  korkeakoulutettu maalainen, joka kirjoittelee täällä...

Nykyään on paljon helpompaa somettaa kavereiden kanssa kuin tavata niitä kasvotusten. Sometus korostuu, kun kaverit ei asu parin korttelin päässä vaan välimatkaa on 5-20 km eikä julkiset kulje. Sitä paitsi netistä löytyy samanhenkisiä ihmisiä eikä täydy tyytyä siihen kotikylän Lissuun tai Einariin, joka on ihan eri aaltopituudella ja jonka jutut on kuultu jo moneen kertaan.

Maalla ei voi tehdä muuta kuin syödä herkkuja ja istua tietokoneella, kun minnekään ei pääse. Siinä syy

Maalla kasvaneena täytyy kyllä sanoa tuohon "aitoon ruokaan", että kuulosti kasvisten kasvattaminen omalla pihamaalla ja riistan metsästäminen sitten miten romanttiselta tahansa, niin hyvin harva ruokansa kuitenkaan näin hankkii. Autolla ajetaan lähimpään kauppaan tai markettiin, ja sieltä ostetaan mitä on tarjolla, isoja määriä kerralla. Lihajalosteita, pakasteita ja muuta "aitoa ruokaa". Se näkyy sitten vyötäröllä myös.

Kaupungissa kauppojen valikoima on laajempi ja peruselintarvikkeiden hinnat pysyvät pääosin kurissa kilpailun takia. Keskimäärin suomalaiset eivät syö kovin terveelisesti, mutta uskallan väittää että se Helsingissä asuva viherhippivegaani syö terveellisemmin, monipuolisemmin ja "aidommin" kuin maalla asuva lihankuluttaja yleensä.

Asun perheeni kanssa maalla. Lapsemme ovat normaalipainoisia, enkä nyt äkkiseltään keksi kuin pari hieman pyöreämpää lasta koko kylästä - mutta ei nekään mitään lihavia ole.

Omien lasten koulumatka taittuu taksilla, mutta kunhan ikää tulee lisää, on turvallisempaa päästää lapset pyöräillen kouluun. Miehellä työmatka 80km, taittaa sen toki autolla, itse olen juuri nyt äitiyslomalla.

Mutta minä ajattelen, ettei nuo autolla taitettavat matkat poissulje mitään. Täällä, missä me asumme, on kyllä hyvät mahdollisuudet tehdä kaikenlaista, jos vain viitsii. On kyllä totta, että ohjattuja liikuntaharrastuksia on vähemmän, mutta liikkua voi säännöllisesti muutenkin. Toisaalta lähimpiin paikkoihin, joissa ohjatusti voi liikuntaa harrastaa, on matkaa vähimmillään 20km mikä ei taas mielestäni ole ylitsepääsemätön este. Toki useamman lapsen kanssa on mietittävä, saako harrastuksia sumplittua samalle päivälle, koska matkaakin kertyy.

Ohjattuja harrastuksia lapsilla kerran viikossa ovat meillä ratsastus (kyllä, siinäkin sää liikuntaa) ja yhdellä baletti. Loput ovat niin pieniä, ettei ohjatulle toiminnalle ole vielä ollut niin hinkua. Järjestellään sitten kiinnostuksen ja mahdollisuuksien mukaan niitäkin myöhemmin.

Muuten meillä liikutaan aktiivisesti ympäri vuoden. Luistellaan, hiihdetään, lasketaan mäkeä, ulkoillaan yleensä, käydään reippaalla kävelylenkillä, pyöräillään, käydään uimassa, tehdään luontoretkiä, marjastetaan (liikuntaa tulee siinäkin), käydään koulun pihalla "leikkipuistossa", tehdään pihatöitä, vuokrataan koulun liikuntasalia liikkumista varten, lähdetään hieman pidemmälle sisäleikkipuistoihin... esimerkiksi. Eli kyllä sitä tekemistä täällä maallakin on, jos vain haluaa.

Mutta viime talvena esimerkiksi ei montaakaan kertaa sattunut niin, että oltaisiin oltu ladulla jonkun kanssa samaan aikaan. Tai sitten hiihtäjä oli vanhempi ihminen tai aikuisuuden kynnyksellä oleva teini. Ei näkynyt lapsia vanhempineen. Ei myöskään luistelemassa. Kesäisin heitä ei myöskään näy uimassa, pururadalla, tien varrella pyöräilemässä/kävelemässä... että en minä sitten tiedä, mitä täällä muut tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on kalliimpaa ja hankalampaa laittaa terveellistä, monipuolista ruokaa, kun ainoa kauppa on joku Siwa.

Lisäksi oma auto on pakollinen ja monessa perheessä niitä tarvitaan 2, eikä ruokaan jää pienituloisilla paljon rahaa.

Veikkaampa, että joku pientä suuremmassa viher-kuplassa elävä (suur)kaupunkilainen alapeukuttaa näitä.

Maalla pärjää, jos on perusterve ja omaa perustoimeentulon. Mutta hyvin usein tarvitsee omaa autoa tai perheissä jopa useampaa, jos on halu liikkua ihmisten ilmoille ja tulla illaksi kotiin, eikä ole haluja kävellä useampaa kilometriä tienvarteen odottamaan bussia, joka ei pysähdyllä pysäkille edes joka neljästunti. Saati, että jos nuorena haluat vähän poistua vanhempien valvovan silmän alta piis kylille katselemaan ja viettämään "omaa aikaa" pääsisit yöksi kotiin.... 

Ruokaa maaseudulla voi yhtälailla valmistaa kuin kaupungeissa. Kaikkein erikoisimpia "viher -hipster" elintarvikkeita ei saa. Mutta vastaavsti voi kasvattaa, metsästää, kalastaa ja kerätä lähempää "oikeaa ja aitoa" lähiruokaa helpommin kuin, mitä on mahdollista asfaltti viidakossa. -Jos ajattelee kaupan keskittymisen hyviä puolia, niin yksi on se, että kummankin jaetun monopolin ja erään tunnetun saksalaisen liikkeen valikoimat ovat lähes samat riippumatta siitä ovatko ne Kontulassa vai Kittilässä. -  Ero ei ole ainakaan niin merkittäv, että, jonkun terveys sen vuoksi kokisi kolauksen.   

Käykääpä joskus jossain maalais-Siwassa ja vertailkaa valikoimaa ja hintoja kaupunkien kauppoihin. Heviosastolla on aina pelkät perusjutut: lanttua, porkkanaa, punajuuria, keltasipulia, banaaneja, appelsiineja, omenoita, kurkkua, tomaatteja ja muutamaa muuta. Valikoima on muutenkin surkea ja hinnat on tietysti pilvissä, kun kilpailevaa kauppaa ei ole lähimaillakaan.

Koitapa siinä toimeentulotuen varassa elävänä köyhänä syödä terveellisesti, kun ruoka on kalista ja ilman omaa autoa ei pääse mihinkään. Kaiken lisäksi autonkin on pakko olla halpa romu, jota täytyy korjailla vähän väliä (=rahaa kuluu vaikka kuinka), koska tt-tukea ei saa jos omistaa vähänkin paremman auton.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsena maalla ja mulla tuli koulumatkoista pelkästään liki 10 km pyöräilyä per päivä ja sitten vielä usein iltaisin toiset 10 km kun kävi kavereilla tai harrastuksissa. Mutta nykyään samaan kouluun samalta alueelta menee kaikki autolla.

Ja kakaroille hankitaan mopoautoja tai traktoreita kulkuneuvoiksi. 

Kun minä olin nuori niin mopoautoilla ajoi vanhukset ja vammaiset ja traktorilla isännät. Pojat rälläsi viritetyillä moponraiskioilla mutta ei joka paikkaan ja tapahtumaan. Jalan ja pyörällä silloin 80-luvulla kuljettiin.

Ihmettelen kyllä, onko näin paljon muuttunut muutamassa vuodessa? Meidän lapset on nyt 15-20-v ja ei heidän luokillaan ollut kuin ehkä 1 ylipainoinen, oppilaita parikymmentä luokalla. Tuo on totta, että maalla liikutaan paljon autolla, koska kaikki on kaukana. Kun me muutettiin tänne maalle, niin oli kyläkoulu kilometrin päässä ja siellä oli tarjolla myös ohjattuja liikuntaharrastuksia, mm. liikuntakerho, koripalloa, tanssia ja jalkapalloa. Kun koulu lakkautettiin, loppuivat myös nuo liikuntaharrastusmahdollisuudet, koska kaupunki myi koulun yksityiselle. Lapset alettiin kuljettamaan kauemmas kouluun taksilla. Koulumatka olisi ollut lähes 10 km, suurin osa matkasta vilkkaan valtatien reunaa, ei pyörätietä, ei katuvaloja.

Vanhempien pitää olla täälä tosi aktiivisia ja jaksavia, että lapset oppivat liikkuvan elämäntavan. Muistan hyvin, miten en olisi millään jaksanut lähteä iltaisin uimaan, kuntosalille, viemään lapsia harrastuksiin ja usein viikonloppuna koko perheellä hiihtämään tms. Mutta nyt olen iloinen, että jaksoin, sekä lasten että oman terveyteni takia.

Vierailija kirjoitti:

Maalla kasvaneena täytyy kyllä sanoa tuohon "aitoon ruokaan", että kuulosti kasvisten kasvattaminen omalla pihamaalla ja riistan metsästäminen sitten miten romanttiselta tahansa, niin hyvin harva ruokansa kuitenkaan näin hankkii. Autolla ajetaan lähimpään kauppaan tai markettiin, ja sieltä ostetaan mitä on tarjolla, isoja määriä kerralla. Lihajalosteita, pakasteita ja muuta "aitoa ruokaa". Se näkyy sitten vyötäröllä myös.

Kaupungissa kauppojen valikoima on laajempi ja peruselintarvikkeiden hinnat pysyvät pääosin kurissa kilpailun takia. Keskimäärin suomalaiset eivät syö kovin terveelisesti, mutta uskallan väittää että se Helsingissä asuva viherhippivegaani syö terveellisemmin, monipuolisemmin ja "aidommin" kuin maalla asuva lihankuluttaja yleensä.

Puutarhaviljely on kovassa nousussa, täällä meidän kylällä kasvatetaan jotain varmaan melkein joka talossa, on kasvihuoneita, perunamaita, hedelmäpuita, kasvatuslavat on nyt kovasti in. Metsästys ja kalastus on miehillä hyvin yleinen harrastus, kanoja on monessa talossa. Toisaalta täälllä on edelleen niitä läskisoosin ja makkaranmässyttäjiä aika paljon. Sitä, että on vegaani, ei oikein kannata missään kertoa. Neuvolassa sain aikoinaan kauheaa läksytystä, vaikka olin silloin vielä lakto-ovo-vegetaristi. Sittemmin koulussa puututtiin lasten ruokavalioon, se oli suunnilleen kuolemaksi. Nytkin vielä köksän tunnilla tyttö oli kuullut opettajalta ihmettelyä, että miten sillä vegaaniruualla oikein pärjää. 

Jokunen vuosi sitten luin lehdestä artikkelin tutkimuksesta, joka oli tehty ylipainosta ja liikkumisesta erilaisissa asuinympäristöissä.

Tutkimuksessa oli huomattu, että maalle mennään helpommin omalla autolla vähän kaikkialle. Lyhyetkin kauppareissut tehdään usein autolla.

Kaupungeissa taas liikutaan enemmän kävellen (tai pyörällä), ja lisäksi kaupungeissa on enemmän mahdollisuuksia vapaa-ajan liikuntaan. On kuntosaleja, tanssistudioita, jumppasaleja, uimahalleja, erilaisia pelikenttiä jne.

Maalla ollaan enemmän oman tekemisen ja arkiliikunnan varassa, eikä liikuntavaihtoehtoja ole samalla tavalla kuin kaupungissa.

Kaupunkien sisäsälläkin liikutaan eri tavalla. 4 km kaupungin keskustasta oli se raja, missä liikkuminen alkaa vähenemään ja paino nousemaan. (Itse asun 4 km kaupungin keskustasta ja siksi sen luvun muistan)

Lähellä keskustaa on paljon helpompi mennä vaikka kävellen tai polkupyörällä käymään kaupungilla asioilla. Kauempaa ottaa mieluummin bussin tai lähtee omalla autolla, jolloin arkiliikunta jää vähäisemmäksi.

Itse olen huomannut sen, että kaupungissa kävelymatkat tuntuvat lyhyemmiltä kuin maalla. En tiedä miksi sama matka tuntuu maalla pidemmältä ja ikävämmältä kulkea kävellen kuin kaupungissa. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia tai peräti päinvastaisia.

Yksi asia mikä tutkimuksessa oli mainittu, oli se, että kaupungeissa asuu enemmän pitkälle kouluja käyneitä ihmisiä kuin maalla. Ja koulutuksen on huomattu korreloivan ruokailu- ja liikuntatottumusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aika järkkyä että joka kolmas amispoika on ylipainoinen vaikka nuo on yleensä vielä teini-ikäisiä, harvoin se paino enää tuon jälkeen laskuun lähtee.

Lähtee kun alkaa käyttämään huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla kasvaneena täytyy kyllä sanoa tuohon "aitoon ruokaan", että kuulosti kasvisten kasvattaminen omalla pihamaalla ja riistan metsästäminen sitten miten romanttiselta tahansa, niin hyvin harva ruokansa kuitenkaan näin hankkii. Autolla ajetaan lähimpään kauppaan tai markettiin, ja sieltä ostetaan mitä on tarjolla, isoja määriä kerralla. Lihajalosteita, pakasteita ja muuta "aitoa ruokaa". Se näkyy sitten vyötäröllä myös.

Kaupungissa kauppojen valikoima on laajempi ja peruselintarvikkeiden hinnat pysyvät pääosin kurissa kilpailun takia. Keskimäärin suomalaiset eivät syö kovin terveelisesti, mutta uskallan väittää että se Helsingissä asuva viherhippivegaani syö terveellisemmin, monipuolisemmin ja "aidommin" kuin maalla asuva lihankuluttaja yleensä.

Puutarhaviljely on kovassa nousussa, täällä meidän kylällä kasvatetaan jotain varmaan melkein joka talossa, on kasvihuoneita, perunamaita, hedelmäpuita, kasvatuslavat on nyt kovasti in. Metsästys ja kalastus on miehillä hyvin yleinen harrastus, kanoja on monessa talossa. Toisaalta täälllä on edelleen niitä läskisoosin ja makkaranmässyttäjiä aika paljon. Sitä, että on vegaani, ei oikein kannata missään kertoa. Neuvolassa sain aikoinaan kauheaa läksytystä, vaikka olin silloin vielä lakto-ovo-vegetaristi. Sittemmin koulussa puututtiin lasten ruokavalioon, se oli suunnilleen kuolemaksi. Nytkin vielä köksän tunnilla tyttö oli kuullut opettajalta ihmettelyä, että miten sillä vegaaniruualla oikein pärjää. 

Voi ei. Itse pelkään allergisen lapseni tulevia köksän tunteja. On vielä alaluokilla, mutta parin vuoden päästä siirtyy yläkouluun ja siellä on niitä köksän tunteja.

Jos opettaja on fiksu ja osaava, niin ongelmia ei tietenkään tule, mutta sitä ei voi etukäteen tietää millainen opettaja siellä sitten parin vuoden päästä on.

Lapsi on allerginen maidolle ja saa voimakkaita oireita myös naudan lihasta. Lisäksi hän on allerginen kananmunalle, soijalle ja vehnälle.

Voi hallelujaa mikä säätäminen on ollut nykyisessä koulussa ruokailujen kanssa.

Kauhulla odotan yläkouluun siirtymistä ja köksän tuntien alkamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla kasvaneena täytyy kyllä sanoa tuohon "aitoon ruokaan", että kuulosti kasvisten kasvattaminen omalla pihamaalla ja riistan metsästäminen sitten miten romanttiselta tahansa, niin hyvin harva ruokansa kuitenkaan näin hankkii. Autolla ajetaan lähimpään kauppaan tai markettiin, ja sieltä ostetaan mitä on tarjolla, isoja määriä kerralla. Lihajalosteita, pakasteita ja muuta "aitoa ruokaa". Se näkyy sitten vyötäröllä myös.

Kaupungissa kauppojen valikoima on laajempi ja peruselintarvikkeiden hinnat pysyvät pääosin kurissa kilpailun takia. Keskimäärin suomalaiset eivät syö kovin terveelisesti, mutta uskallan väittää että se Helsingissä asuva viherhippivegaani syö terveellisemmin, monipuolisemmin ja "aidommin" kuin maalla asuva lihankuluttaja yleensä.

Puutarhaviljely on kovassa nousussa, täällä meidän kylällä kasvatetaan jotain varmaan melkein joka talossa, on kasvihuoneita, perunamaita, hedelmäpuita, kasvatuslavat on nyt kovasti in. Metsästys ja kalastus on miehillä hyvin yleinen harrastus, kanoja on monessa talossa. Toisaalta täälllä on edelleen niitä läskisoosin ja makkaranmässyttäjiä aika paljon. Sitä, että on vegaani, ei oikein kannata missään kertoa. Neuvolassa sain aikoinaan kauheaa läksytystä, vaikka olin silloin vielä lakto-ovo-vegetaristi. Sittemmin koulussa puututtiin lasten ruokavalioon, se oli suunnilleen kuolemaksi. Nytkin vielä köksän tunnilla tyttö oli kuullut opettajalta ihmettelyä, että miten sillä vegaaniruualla oikein pärjää. 

Tuollaisella aktiivisella maaseudulla minäkin saattaisin haluta asua ja elää.  Sinänsä on hassua, että maaseutu koetaan usein hyvin yhtenäisenä alueena; "maalla" aina sitä ja tätä . - Samoin toki on myös kaupunkien laita, jos asuu kaupungissa niin aina siellä kaikkin niin tai noin. Pidän kuitenkin luultavana, että on mahd. pieni ero siinä, että asuuko maalla muiden muassa jossain Ahvenanmaan kylässä vai Pohjoisen Lapissa, jollain kylällä. Tai jossain tällä välillä.

Toisaalta, jos ajattelee vaikka yksin Helsinkiä niin luulen tai pelkään, että nuoren ruokavalio ja ylipainon kertyminen saattaa olla hieman eritasoa riippuen siitä asuuko nuori, vaikka sitten Kruunuhaassa vai Korsossa. olkoonkin, että tämän tästä halutaan vakuutella, että kuinka Suomessa (tai tässä nyt vain Helsingissä) elintasoerot ovat globaalisti ajateltuna verraten pienet. 

Se mikä myös huolettaa on koulu ja oppilaitosten keskittyminen ja erikoistuminen. Veikkaampa, että nykyistä useampi nuori joutuu tulevaisuudessa muuttamaan nykyistä nuorempana omilleen. (Toki vuosia, korjaan vuosikymmeniä näin on tapahtunut syrjemmässä asuneille nuorille).

Osalla itsenäinen elo sujuu hyvin ja mallikkaasti, vaikka sen joutuukin aloittamaan "jo" noin 16 vuotiaana; ainakin jos haluaa jatkaa opintojaan kivuttomasti opintovelvollisuuden jälkeen, eikä mieluisaa oppilaitosta löydy kivuttomasti oman lapsuuden kodin lähipiiristä, vaan sinne kulkeminen käy hyvin raskaaksi yksin välimatkan vuoksi. Nuorta itseään on turha syyllistää, mihin hänen vanhempansa ovat sattuneet varmasti ihan perustellusta syystä asettuneet. Vai pitäiskö nuorelta evät jatko-opiskelu mahd. sillä perusteella, että hänen vanhempnansa ei ole mahd. asettua asumaan samanaiksesti nuoren tueksi ja turvaksi lähemmäksi ao. oppilaitosta. - Ja jos niin, miten tämä ratkaistaan perheissä joissa on mahd. useampikin nuori erilaisin opiskelu haavein ja toivein ja tavoittein?

Edellä esitetyllä haen vain sitä, että vanhemman on tiedostettava esimerkkinsä ja roolinsa mallina ja kasvattajana jo varhain, koska nuori omaksunee edelleen läheisiltään (, kuten erityisesti vanhemmista) mallin suhteessa ruokaan ja liikunta tottumuksiin ja siihenkin miten suhtautua kasvavaan elopainoon ja mahd. myöhemmin ylioainoonsa.

Paljon kysytään myös vanhemmilta miten he seuraavat nuoren kehitystä ja tukevat ja kannsutavat jne nuoren rinnalla.. - Näin on edelleen, vaikka oma  keskustelusna saattaisi olla se, kuinka paljon mm. netti siinä kuin aiemmin ja edelleen televisio ja yleinen vallallla oleva kulutuskulttuuri vaikuttaa nuorten elopainoon ja terveellisempien elämäntapojen omaksumiseen tai omaksumattomuuteen.    

Itse maalta kotoisin. Me liikuttiin pyörällä ihan kaikkialle. Oltiin pihalla ihan koki ajan pelaten jotain.

Mä sanoisin, että toi arkiliikunta on hävinnyt paljon. Se, että lapsi urheilee ohjatusti 3-4 kertaa viikossa tunnin ei vaan ole vielä mitään huimaa kulutusta. Lapset oppis käyttämään monipuolisemmin kroppaa, kunto paranis yms. Jos ne pelais pihalla, hyppis metsissä, kiipeilis puuhun jne.

Maalla kun käy, niin mua katsotaan ku hullua ku oon juoksemassa. Ei siellä monia muita tuu vastaan.

Ai niin. Lisäys. Ei sillon ollut pikaruokaa tarjolla. Suuri viikonloppuherkku oli äidin tekemä pitsa ja lasi limua. Sit taas ku nyt vertaa annoskokoja.

58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla kasvaneena täytyy kyllä sanoa tuohon "aitoon ruokaan", että kuulosti kasvisten kasvattaminen omalla pihamaalla ja riistan metsästäminen sitten miten romanttiselta tahansa, niin hyvin harva ruokansa kuitenkaan näin hankkii. Autolla ajetaan lähimpään kauppaan tai markettiin, ja sieltä ostetaan mitä on tarjolla, isoja määriä kerralla. Lihajalosteita, pakasteita ja muuta "aitoa ruokaa". Se näkyy sitten vyötäröllä myös.

Kaupungissa kauppojen valikoima on laajempi ja peruselintarvikkeiden hinnat pysyvät pääosin kurissa kilpailun takia. Keskimäärin suomalaiset eivät syö kovin terveelisesti, mutta uskallan väittää että se Helsingissä asuva viherhippivegaani syö terveellisemmin, monipuolisemmin ja "aidommin" kuin maalla asuva lihankuluttaja yleensä.

Puutarhaviljely on kovassa nousussa, täällä meidän kylällä kasvatetaan jotain varmaan melkein joka talossa, on kasvihuoneita, perunamaita, hedelmäpuita, kasvatuslavat on nyt kovasti in. Metsästys ja kalastus on miehillä hyvin yleinen harrastus, kanoja on monessa talossa. Toisaalta täälllä on edelleen niitä läskisoosin ja makkaranmässyttäjiä aika paljon. Sitä, että on vegaani, ei oikein kannata missään kertoa. Neuvolassa sain aikoinaan kauheaa läksytystä, vaikka olin silloin vielä lakto-ovo-vegetaristi. Sittemmin koulussa puututtiin lasten ruokavalioon, se oli suunnilleen kuolemaksi. Nytkin vielä köksän tunnilla tyttö oli kuullut opettajalta ihmettelyä, että miten sillä vegaaniruualla oikein pärjää. 

Voi ei. Itse pelkään allergisen lapseni tulevia köksän tunteja. On vielä alaluokilla, mutta parin vuoden päästä siirtyy yläkouluun ja siellä on niitä köksän tunteja.

Jos opettaja on fiksu ja osaava, niin ongelmia ei tietenkään tule, mutta sitä ei voi etukäteen tietää millainen opettaja siellä sitten parin vuoden päästä on.

Lapsi on allerginen maidolle ja saa voimakkaita oireita myös naudan lihasta. Lisäksi hän on allerginen kananmunalle, soijalle ja vehnälle.

Voi hallelujaa mikä säätäminen on ollut nykyisessä koulussa ruokailujen kanssa.

Kauhulla odotan yläkouluun siirtymistä ja köksän tuntien alkamista.

koulussa puututtiin lasten ruokavalioon, se oli suunnilleen kuolemaksi. Nytkin vielä köksän tunnilla tyttö oli kuullut opettajalta ihmettelyä, että miten sillä vegaaniruualla oikein pärjää.

Voin lohduttaa, että jos opettaja on ammattitaitoinen ja ajantasalla, niin hänen pitäisi osata ottaa lapsen -yksinkertaistaen- yliherkkyydet huomioon köksän tunteja suunnitellessaan; jos ja kun vain hänelle saatetaan hyvissä ajoissa tiedot niistä, eikä vasta tunnin alussa. - Erilaiset allergiat ja muut yliherkkyydet ovat kuitenkin parin viime vuosikymmenen aikana yleistyneet melkein räjähdysmäisesti.  - Tämä palsta on itselleni yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olen kokenut hyvin voimakkaita ennakkoluuloja ja suorastaan halveksuntaa  yksinkertaistaen yliherkkyyksistä. Ikäänkuin me kaikki yliherkät olisimme vain nirsoja tai mielenvikaisia, tai kenties tahallaan loukkaavia kun kieltäydymme meille tarjotusta vedoten sairauteemme, joksi voinee kuvata sitä, ettemme voi syödä tai nauttia saati aina olla edes läsnä ja esim koskettaa jotain meille "vierasta" välttmättä ikäviltä, pahimmassa tapauksessa hengenvaaraillisilta oireilta.

Anafylaksia tarkoittaa äkillistä yliherkkyysreaktiota, joka alkaa tavallisesti kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakkaalla kihelmöinnillä ja kutinalla. Kihelmöinti ja kutina leviävät muutamassa minuutissa ympäri kehon. Ihoon nousee nokkospaukamia, joita on tavallisesti ympäri kehon. Huulissa ja silmäluomissa, usein muuallakin, on selvää turvotusta. Potilaan kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja henki saattaa vinkua. Vatsaa kouristaa, ja potilas saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt ja iho on punakka. Vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja sydämeen tulee rytmihäiriöitä. Potilas on hengenvaarassa. Anafylaktinen reaktio kehittyy huippuunsa 10–30 minuutissa.

Anafylaksia on yleensä allerginen kuten esimerkiksi maapähkinä- tai mehiläisallergiassa. Sellainen voi syntyä myös muulla kuin allergisella mekanismilla.