Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei koskaan matkustele?
Kommentit (127)
Olen matkustanut neljään maahan. En pidä aurinkolomista, enkä halua pistäytyä suurkaupungissa nopeasti. Kiinnostavaa olisi asua vaikka kuukausi pari jossain paikassa, mutta se ei ole nyt mahdollista.
Suurin osa matkustavista tuttavista käy matkoillaan: makaamassa rannalla, syömässä ravintoloissa, juomassa, katselemassa nähtävyyksiä, shoppailemassa. Siinäpä se, ja kovin "avartavaa" ;)
Vierailija kirjoitti:
Säälittää, ettei hän pääse näkemään ja kokemaan avaraa ja upeaa maailmaa.
Kaikki eivät välitä ruuhkaisissa turistikohteista. Itse lähden mieluummin retkeilemään metsään ja erämaihin. Autoilu Lapissa on ollut jo pitkään mieluisin lomanviettomuoto. Siellä koen todella olevani lomalla!
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, minkä takia ihminen ei matkusta. Jos taustalla on pyrkimys vaikka hiilijalanjäljen pienentämiseen ja kohtuuden tavoitteluun paasaamatta siitä kuitenkaan muille, toimii mielestäni ihan fiksusti.
Jos taas suureen ääneen moittii muiden matkustusintoa ja silti salassa kadehtii näiden lomakuvia, saattaa olla vähän surullinen tapaus.
Samalla lailla matkustelunkin syy vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisestä tulee. Jos matkustaa töiden vuoksi, opiskelemaan, tuttuja tapaamaan tai vaikka kehitysyhteistyötehtävissä, ei voi moittia.
Jos taas taustalla vaikuttaisi olevan halu brassailla muille sillä, miten monessa paikassa on käynyt ja miten fiksu/sivistynyt/avaramielinen itse sen vuoksi onkaan, alkaa vähän hymyilyttää.
Vai "vaikuttaa olevan"
Ja eikö niin, että sinähän sen loppupeleissä päätät mikä vaikuttaa olevan kenenkin syy? Tuomio tulee sinulta.
Mitä eroa on sillä että matkustaa tai matkustelee?
Minä en matkustele. Olen silti aktiivinen ihminen, kiinnostunut monista asioista, yliopistosta valmistunut ja asiantuntijatyössä.
En tiedä mitä matkustelemattomuuteni kertoo minusta. Varmaan, etten pidä matkustelusta?
Syitä on useita, mm. paniikkihäiriöni ja ihan ideologisetkin syyt (en halua turhaan lentää). Olen oikein tyytyväinen elämääni näin.
Sehän on jokaisen oma asia! Monille riittää kun kuuntelevat tuttujensa matkajuttuja ja katsovat valokuvia. Telkkarista tulee myös nykyään paljon hyviä matkaohjelmia. Matkustaminen on aina riski. Voi sattua vaikka mitä. Loukkaantuminen, sairaus tai varkaus. Minä matkustan joka vuosi jonkun pidemmän ulkomaanmatkan. Melkein joka kerta on sattunut jotain. Siksi matkustaminen voi olla aika rankkaakin. Jos kotona on harrastuksia niin kyllä niissäkin saa aikansa hyödyllisesti kulumaan.
Mä en pidä yli 20 asteen lämpötiloista enkä juuri myöskään ihmisistä. Olen myös matkakohteeni löytänyt; kesällä vietetään vähintään pari viikkoa eräillen Jäämerellä, jatkossa pidempään, kun on asuntoauto. En kaipaa enää muualle. Rantalomat ja jaupunkilomat olen kokeillut, eivät ole mun juttuni. N39
Vierailija kirjoitti:
Säälittää, ettei hän pääse näkemään ja kokemaan avaraa ja upeaa maailmaa.
Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
Useimmilla on ihan kotikaupungissakin paljon näkemisen arvoisia paikkoja, joissa ei vaan ole tullut käytyä.
Kannattaa joskus ottaa ihan kotonakin turistimoodi päälle ja mennä tututstumaan lähialueen nähtävyyksiin.
Ne pakettimatkojen turistirysät ovat kaikkialla samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä yli 20 asteen lämpötiloista enkä juuri myöskään ihmisistä. Olen myös matkakohteeni löytänyt; kesällä vietetään vähintään pari viikkoa eräillen Jäämerellä, jatkossa pidempään, kun on asuntoauto. En kaipaa enää muualle. Rantalomat ja jaupunkilomat olen kokeillut, eivät ole mun juttuni. N39
Mielummin syksyllä kolmeksi viikoksi Lappiin lintumetsälle.
Keväällä keskieuroopan kaupunkilomat vielä menettelee, mutta kesällä sielläkin on liian kumaa. Etelän rantalomilla en ole käynyt koskaan, koska ajatuskin puistattaa.
M47
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on sillä että matkustaa tai matkustelee?
Matkustelu on kai joku repetatiivi tai muoto joka ilmaisee toistuvaa tekemistä mutta minun mielessäni ainakin siihen liittyy juosten kustu sivumaku. Esimerkiksi tuotekehitys on vakavaa, määrätietoista tekemistä mutta tuotekehittely vähän sellaista vasemmalla kädellä huitaisua. Samaten kokkailu ei voi olla vakavaa ruoanlaittoa vaan sellaista vähän siten sun täten tehtyä ruoan kanssa sähläämistä.
Sanamuoto "ei koskaan matkustele" taas on omituinen koska matkustelu viittaa toistuvaan tekemiseen kun taas koskaan terminä viittaa siihen ettei se ikinä tapahdu.
Mikä lasketaan matkusteluksi?
Meidän perheellä tässä vaiheessa mielenkiintona on kotimaa sekä naapurimaat. Paljon nähtävää löytyy. Ei ole oikein intoa etelän matkailuun, kovin lämpimään, ollaan kyllä muutamassa lämpimässäkin kohteessa joskus käyty.
Jonkun mielestä varmaan onkin niin, että me emme matkustele.
No, itse en toisten matkustelusta jaksa stressata. Joku ehkä viihtyy paremmin kotosalla, jollakin ei ehkä taloudellinen tilanne anna myöten, joku ei uskalla,...
En matkustele koska olen varmaan jonkinlainen lievä asbergeri. Muutos rutiineihin ja se etten etukäteen tiedä mitä tulee tapahtumaan tai miltä siellä näyttää, miten jokin toimii, tuottaa suurta ahdistusta. Esim opiskeluiden puolesta olisi ollut yönyli reissu naapurikaupunkiin, aloin stressaamaan sitä jo 3kk etukäteen. Päiväreissu sen sijaan on okei.
Tuntuu että se ajanjakso mitä matkusteluun menisi, on jotenkin pilalla ja tuhlattu. Puoliso valittaa kun en koskaan halua lähteä mihinkään reissuun. Pakkaaminen ja kodin jättäminen ahdistaa, risteily ahdistaa, luontopolulle jonnekin kauas patikoimaan lähteminen ahdistaa.. ei kiitos.
Keskityn sisäisiin asioihin, minulla on paljon sellaista tekemistä mikä vaatii kotona istumista. Olen onnellisin näin.
Pidän normaalina ihmisenä, koska en ole itsekään koskaan käynyt ulkomailla enkä tuntenut tarvetta lähteä käymään. Ennemminkin pidän matkustelevia ihmisiä jotenkin poikkeuksellisen elämyshakuisina ja menevinä. Minulle on tarpeeksi jännitystä ja vaihtelua tavallisessa arjessa ja viihdyn kotona. Pidän rutiineista, enkä ymmärrä, miksi tahtoisin ulkomaille. Paitsi ehkä jostakin oikeasta syystä; auttamaan luonnonkatastrofin uhreja tai jos vaikka sairastuisin niin, että hoitoa ei Suomesta saisi ja sen vuoksi pitäisi matkustaa huippukirurgin leikattavaksi Amerikkaan.
Vierailija kirjoitti:
En kuollaksenikaan ymmärrä tuollaisia ihmisiä. En halua olla tekemisissä moisten kanssa, meillä ei olisi mitään yhteistä. Elämäni suurin ja oikeastaan ainoa intohimon kohde on matkustelu.
Kaikkeen ei rahat riitä. Mulle koti tärkeämpi.
Tiedän ihmisiä jotka matkustelee ja kaikki rahat menee siihen.
Nuorena matkustanut ja ei enää niin kiinnosta.
En itse pidä matkustamisesta, joten minulle on aivan sama, mitä muut tekevät. Nykyisin voi helposti tutustua mihin paikkaan ja ihmisiin tahansa netin välityksellä ilman matkan rasitusta, vaivaa ja kulua. Hiilijalanjälkikin kiittää.
"Mitä ajattelet ihmisistä, jotka kyselevät täällä jatkuvasti, mitä ihmiset ajattelevat ihmisestä, joka tekee sitätätäjatota?"
Että eikö näillä kyselijöillä ole mitään muuta tekemistä, kuin ihmetellä toisten valintoja ja elämää.
Jos olisi paljon ylimääräistä rahaa niin sitten kyllä mutta ei ole.
Kahden teinin elättäminen on kallista.
Viimeksi matkustin kun olin 30v.
Sen jälkeen vain laivalla.
Nyt täytän 53v. ja mulla sisäinen aurinkoranta, kun on vaihdevuodet.
Ajattelen, että kylläpäs kyseessä on ympäristöarvoja kunnioittava ihminen, kun ei tue saastuttavaa lentokonematkustusta.
Riippuu siitä, minkä takia ihminen ei matkusta. Jos taustalla on pyrkimys vaikka hiilijalanjäljen pienentämiseen ja kohtuuden tavoitteluun paasaamatta siitä kuitenkaan muille, toimii mielestäni ihan fiksusti.
Jos taas suureen ääneen moittii muiden matkustusintoa ja silti salassa kadehtii näiden lomakuvia, saattaa olla vähän surullinen tapaus.
Samalla lailla matkustelunkin syy vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisestä tulee. Jos matkustaa töiden vuoksi, opiskelemaan, tuttuja tapaamaan tai vaikka kehitysyhteistyötehtävissä, ei voi moittia.
Jos taas taustalla vaikuttaisi olevan halu brassailla muille sillä, miten monessa paikassa on käynyt ja miten fiksu/sivistynyt/avaramielinen itse sen vuoksi onkaan, alkaa vähän hymyilyttää.