Suomi on yksi maailman epäempaattisimmista maista - miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo tutkimus oli ihan perseestä. Siinä mitään empaattisuutta mitattu. Ne kysymykset olivat ihan onnettomia.

Eikö ole jännittävää, että joskus todella alkeellisellakin tutkimuksella saadaan täysin oikea tulos. Missään en ole törmännyt yhtä epäempaattisiin ihmisiin kuin Suomessa. Täällä pidetään ihan normaalina esim. että ihmisen pitää 39,5 asteen kuumeessa hankkiutua päivystyksestä tuntien odotuksen jälkeen jonnekin kilometrien sijaitsevaan apteekkiin hakemaan lääkkeet keskellä yötä. Ja muita ihmisiä ei auteta mitä ihmeellisimmillä tekosyillä: 'kun johan minä olen veroni maksanut' (sanoo joku pienituloinen tai työtön), 'ei uskalla auttaa, kun siinähän voi itse saada syytteen..' (my ass!), jne jne.

No kiitä tuosta kokoomuslaisten hellimää yksityistä apteekkimonopolia.

Jos tuo olisi toteutettu järkevästi, tk:ssa/sairaalassa olisi oma apteekki, josta saa suoraan lääkkeet mukaansa. Mutku apteekkarien miljoonatulot pitää turvata, niin ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Onko meidän historiassa jotain, joka aiheuttaa sen, että huolehditaan omista asioistamme? 

No varmaan se, että suurimamss osassa Suomea lähin naapuri on ollut kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Onko meidän historiassa jotain, joka aiheuttaa sen, että huolehditaan omista asioistamme? 

Insesti.

En osaa sanoa onko asiat todellakin ratkaisevasti paremmin ulkomailla, mutta ulkomaalaiset on usein sosiaalisesti rohkeampia. Täällä kaikki sulkeutuvat itseensä. Jotkut oikein tuntevat ylemmyyttä kun eivät vaivaudu tervehtimään naapureitansa tai työkavereitansa. Ikävä sanoa mutta henkiseen heikkouteen se liittynee.

Itsensä nolaamisen pelko. Sama kuin Japanissa.

Saudit ja Arabiemiraatit kärjessä.. todella empaattisia vierastyöläisiä kohtaan.

Suomi on kulttuuriltaan samassa sarjassa Viron, Liettuan, Puolan ja Bulgarian kanssa. Itä-Eurooppaa ollaan siis. Vihdoinkin osa Eurooppaa!

Se on se veemäinen kansanluonne. Oma uskomukseni on, että Suomessa on enemmän autisminkirjolle kuuluvia ihmisiä kuin monissa muissa maissa. Täällä se normityyppi on sulkeutunut, tunneilmaisultaan rajoittunut, epäempaattinen ja hyvin sääntöorientoitunut. Muissa maissa on rennompi meininki, ehkä jopa neuronormaalimpi.

Mettäläinen junttikansa. Ei olla opittu ihmisten tavoille. Meitä on alistettu joka suunnalta, ei ole tarpeeksi omanarvontuntoa. Asuttu ennen harvakseltaan, ei ole paljoa kokemusta ihmisten kanssa läheisestä kanssakäymisestä. Lapset kasvatetaan kurilla ja vain vähällä rakkaudella, olemaan vaatimattomia ja huomaamattomia. Lapsia ei arvosteta. Eivät opi olemaan empaattisia, kun ei vanhemmatkaan ole. Sisäsiittoista, ei juuri kokemusta erilaisista ihmisistä ja kulttuureista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Onko meidän historiassa jotain, joka aiheuttaa sen, että huolehditaan omista asioistamme? 

No varmaan se, että suurimamss osassa Suomea lähin naapuri on ollut kilometrien päässä.

Tämä. Ja myös se, että olemme alunperin olleet joukko eri heimoja harvaan asutussa maassa. On ollut täysin normaalia ja jopa tarpeellista suhtautua epäluuloisesti ja varauksella tuntemattomaan, jonka aikeista ja tarkoitusperistä ei ole mitään tietoa. Useimmissa eläinlaumoissakin vieraisiin laumoihin suhtaudutaan varauksella ja joskus jopa vihamielisesti.

Suomi, jossa ihmiset siirtyvät idästä länteen, lännestä itään, pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen, on oikeastaan historiamme näkökulmasta aika uusi juttu. Olemme luopuneet heimoistamme ja tästä on seurannut, että meillä ei ole oikein yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sodat saivat sen hetkellisesti aikaiseksi, koska oli kaikille suomalaisille yhteinen vihollinen ja sotien jälkeen maa tarvitsi jälleenrakentamista, mutta sen jälkeen ei ole enää ollut tarvetta "me -hengelle". 

Vierailija kirjoitti:

Se on se veemäinen kansanluonne. Oma uskomukseni on, että Suomessa on enemmän autisminkirjolle kuuluvia ihmisiä kuin monissa muissa maissa. Täällä se normityyppi on sulkeutunut, tunneilmaisultaan rajoittunut, epäempaattinen ja hyvin sääntöorientoitunut. Muissa maissa on rennompi meininki, ehkä jopa neuronormaalimpi.

Muuten hyvä, mutta autistit on empaattisia.

Sellaista tutkimusta, jonka mukaan esimerkiksi Saudi-Arabia on yksi empaattisimmasta maista, ei kyllä millään voi ottaa tosissaan.

On tämä kyllä karsea kansa,odotan sitä päivää että pääsee muuttamaan muualle täältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se veemäinen kansanluonne. Oma uskomukseni on, että Suomessa on enemmän autisminkirjolle kuuluvia ihmisiä kuin monissa muissa maissa. Täällä se normityyppi on sulkeutunut, tunneilmaisultaan rajoittunut, epäempaattinen ja hyvin sääntöorientoitunut. Muissa maissa on rennompi meininki, ehkä jopa neuronormaalimpi.

Muuten hyvä, mutta autistit on empaattisia.

Ehkäpä ovatkin, mutta eivät osaa sitä osoittaa. Tämähän se ongelma onkin. Itsekin uskon, että periaatetasolla suomalaiset ovat ihan empaattisia. Siis teoriassa. Mutta sitten kun pitäisi nopeasti reagoida ja tarjota apua miehelle mäessä, ei mäen alla, suomalainen onkin pulassa ja katselee eri suuntaan toivoen, ettei itse tarvitsisi tehdä mitään. Suomalainen mieluummin vaikka käyttää viisi vuotta sen vaivalloisen mäen tasaamiseen kuin auttaisi viiden minuutin ajan jotakuta, joka tarvitsisi konkreettista apua jyrkimmässä kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se veemäinen kansanluonne. Oma uskomukseni on, että Suomessa on enemmän autisminkirjolle kuuluvia ihmisiä kuin monissa muissa maissa. Täällä se normityyppi on sulkeutunut, tunneilmaisultaan rajoittunut, epäempaattinen ja hyvin sääntöorientoitunut. Muissa maissa on rennompi meininki, ehkä jopa neuronormaalimpi.

Muuten hyvä, mutta autistit on empaattisia.

Ehkäpä ovatkin, mutta eivät osaa sitä osoittaa. Tämähän se ongelma onkin. Itsekin uskon, että periaatetasolla suomalaiset ovat ihan empaattisia. Siis teoriassa. Mutta sitten kun pitäisi nopeasti reagoida ja tarjota apua miehelle mäessä, ei mäen alla, suomalainen onkin pulassa ja katselee eri suuntaan toivoen, ettei itse tarvitsisi tehdä mitään. Suomalainen mieluummin vaikka käyttää viisi vuotta sen vaivalloisen mäen tasaamiseen kuin auttaisi viiden minuutin ajan jotakuta, joka tarvitsisi konkreettista apua jyrkimmässä kohdassa.

Ja tuolla viiden minuutin avulla tarkoitan nimenomaan ihmisen ihmiselle antamaa suoraa apua, ei mitään järjestelmän kautta kierrätettävää palvelusuoritetta.

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä syynä on luterilaisuus. Raamatusta otettiin käyttöön kaikki sen ankeimmat opit. Elämän kuuluu olla ilotonta työteliästä kärsimystä. Jos vertaa monen muun maan kristilliseen elämään, niissä on paljon enemmän iloa, toivoa ja juhlaa. 

Suomalaisethan on nimenomaan sadomasokisteja, ja useimmissa yhteisöissä pidetään jotenkin ihan oletusarvona, että kivaa ei saa olla. Töissä pitää kärsiä, ja sairaalassa ei saa nauraa, koska sairaus on VAKAVA ASIA. Samoin kuin tietenkin kaikki muutkin asiat. Kirjastossakaan ei saa puhua, koska se on HILJAISUUDEN PAIKKA. OIkeastaan edes julkisissa liikennevälineissä ei saisi puhua, koska ilmeisesti sekin on monelle liikaa, että joutuu kuuntelemaan julkisessa tilassa ihmisten ääniä.

En usko ollenkaan tällaisiin höpöhöpö-tutkimuksiin. Joku on taas tutkinut, hohhoijaa.

Kuinka maa voi edes olla empaattinen? Ihan huuhaata.

Poliitikoista näkee hyvin että suomalaiset ovat itsekkäitä ja täysin empatiakyvyttömiä,ei siis kaikki mutta suurinosa

Suomessa tai ainakin täällä pk-seudulla on tosi negatiivinen ilmapiiri. Olen todella tympiintynyt ja pohdin muuttoa keskelle ei mitään, koska en vaan jaksa kanssaihmisten epäystävällisyyttä ja itsekeskeisyyttä.

Suomalaisiin voi luottaa, mutta olemme todella epäystävällisiä, naapuriakin on niin vaikea moikata. Tuijotetaan vaan hoomoilasena, hymyillä emme osaa. Istumme mieluummin kotona kun menemme tapaamaan ystäviä.