Lue keskustelun säännöt.
Olenko pahoittanut mieleni turhasta? :( (mies + synttärini)
15.04.2018 |
Mulla oli siis eilen syntymäpäivä. Aamu alkoi sillä, kun mies heräsi lähempänä puolta päivää ja sängystä huuteli mulle, että ”voisitko jooko laittaa kahvia?”. Tästä tuli jo vähän tyhmä fiilis, että mullahan tässä on synttärit ja olisin toivonut, että mä olisin mahdollisesti saanut ne aamukahvit valmiiksi keitettynä... No päivä lähti siitä sit ihan tavallisesti käyntiin, ihan kuin mikä tahansa muukin päivä. Lahjaa mies ei ollut etukäteen vaivautunut myöskään ostamaan, vaan keskustassa käydessämme, hän halusi poiketa yksin muutamassa liikkeessä. Jäin siis yksin odottelemaan ja pyörittelemään peukaloita. Ei kuulemma aiemmin ”ollut aikaa käydä” lahjaostoksilla. Mietin mielessäni, että sulla on ollut sitten viime synttäreistä lähtien aikaa miettiä ja hommata jotain, jos vain halua olisi... :(
En todellakaan ole ihminen, joka olisi mitenkään kalliiden lahjojen perään!! Mutta olisi kiva omana syntymäpäivänä tuntea olevansa edes jotenkin muistettu etukäteen, eikä vaan hätäsesti nyt jotain keksitty, koska ”pakko”. Tunnen huonoa omaatuntoa, että onko tää nyt ihan maailman pienin asia pahoittaa mielensä? Kuitenkin loppujen lopuksi sain sen lahjankin... Mutta tuntuu, ettei se pointti oo siinä, että saa jotain konkreettista lahjaksi. Vaan se, että tuntee itsensä tärkeäksi :( En nyt tiedä oliko tässä päätä eikä häntää, mutta ehkä haluaisin vaan kuulla miltä tää kuulostaa ulkopuolisen korvaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Naislapset taas vauhdissa.
Totta.
Kunnon mies halveksii, vähättelee vaimoaan ja saa sitten hyvää seksiä, ja on tyytyväinen kaikin puolin elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös noi synttärit ja varsinkin lahjat ole vähän niin kuin lasten juttuja?
Aikuiselle luulis riittävän pelkkä sanallinen onnittelu tai kortti.
Vierailija kirjoitti:
Ex ei muistanut koskaan syntymäpäivänäni, mutta ei se harmittanut, kun yleensä muisti sen jälkikäteen ja osti sitten lahjan ja vei ulos syömään. En koskaan muistuttanut syntymäpäivästäni, ajattelin, että muistaa sitten kun muistaa. Ei se ollut niin tärkeää päivälleen.
Lisään vielä että ex kyllä huomioi muutenkin kuin vain myöhäisenä synttärilahjana. Joskus osti lahjoja ilman mitään syytä. Ei hän edes muistanut siskonsa lasten syntymäpäiviä, mutta niistä kyllä häntä aina muistutin, että nyt on aika lähteä lahjaostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Eikös noi synttärit ja varsinkin lahjat ole vähän niin kuin lasten juttuja?
Aikuiselle luulis riittävän pelkkä sanallinen onnittelu tai kortti.
Osalle on, mutta monille ei.
Ihmiset ovat erilaisia.
Siksiköhän naiset hössää miestensä synttäreitä kun toivovat, että mies hössäisi samalla lailla?
Minulle synttärit ovat tärkeitä ja miehelle ei. Mies on paljon parempi arjessa huomioimaan, huolehtii ja laittaa aamiaista, ajoittaa omia menojaan että voi heittää minut töihin tai hakea, lankkaa kengät samalla kuin omansa, soitaa haluanko kaupasta jotain tai kysyy otanko välipalaa samalla kun itse ottaa.
hän stressasi millainen synttärilahja ja miten vietetään niin hän ole niin hyvä järjestelemään juhlahetkiä. Sovittiin ettei pidä stressata, ei tarvita mitään. Jos on merkkipäiviä niin tehdään yhdessä jotain mukavaa ja riittää ihan hyvää syntymäpäivää, halaus ja suudelma.
Jos loukkaannut ettei miehesi huomioi syntymäpäivääsi niin kokeile kerran unohtaa hänen päivänsä. Reagointi kertoo onko mies vähän huoleton sinun päivääsi kohtaan kunhan jotain ja viime tipassa mutta sitten taas itsekäs omaansa kohtaan. Loukkaantuu jos unohdat. Vai muistaako jän omaansa synttäriä ja ei niin välitä merkkipäivistä tai juhlista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun viime synttäreinä mies oli ylitöissä erään seminaarin takia ja itse jo aloin kysyä muita ihmisiä menemään kanssani syömään. Loppujen lopuksi mies tuli kotiin joskus seitsemän, kahdeksan maissa ja antoi lahjaksi seminaarista saamansa ilmais-t-paidan ja marsepaanista tehdyn makkaran (???) ja sanoi että oikea lahja on vielä tulossa. Kuukausi tuosta vei ulos syömään ja sanoi että tuo oli sitten lahjani.
Ja aika paska maku suuhun, etenkin tuosta t-paidasta ja marsepaanimakkarasta. Annoin t-paidan takaisin ja taidan kääräistä makkaran itselleen synttärilahjaksi ensi kuussa. 5-vuotispäivänämme hän tuli ravintolaan pukeutumatta ja ilman lahjaa, minulla oli hänelle belgialaisia suklaita.
En ole mitenkään hirveästi lahjojen perään mutta voiko se nyt olla niin vaikeaa muistaa merkkipäivät ajoissa ja juhliakin niitä? Naisillehan on helppo vielä ostaa lahjoja verrattuna miehiin, ei luulisi olevan hirveän vaikeaa kopioida vaikka joku kliseinen leffassa nähty lahja (hajuvesi sarjasta jota käytän, korvakorut, kimppu kukkia, kakku...).
Ymmärrän ap:n reaktion, tulee arvoton olo kun omia merkkipäiviä ei huomioida.
Ps. Ostin viime miehen synttäreillä hänelle itselleen Lontoon lennot. Kiva vastavuoroisuus.
Vierailija kirjoitti:
Minun viime synttäreinä mies oli ylitöissä erään seminaarin takia ja itse jo aloin kysyä muita ihmisiä menemään kanssani syömään. Loppujen lopuksi mies tuli kotiin joskus seitsemän, kahdeksan maissa ja antoi lahjaksi seminaarista saamansa ilmais-t-paidan ja marsepaanista tehdyn makkaran (???) ja sanoi että oikea lahja on vielä tulossa. Kuukausi tuosta vei ulos syömään ja sanoi että tuo oli sitten lahjani.
Ja aika paska maku suuhun, etenkin tuosta t-paidasta ja marsepaanimakkarasta. Annoin t-paidan takaisin ja taidan kääräistä makkaran itselleen synttärilahjaksi ensi kuussa. 5-vuotispäivänämme hän tuli ravintolaan pukeutumatta ja ilman lahjaa, minulla oli hänelle belgialaisia suklaita.
En ole mitenkään hirveästi lahjojen perään mutta voiko se nyt olla niin vaikeaa muistaa merkkipäivät ajoissa ja juhliakin niitä? Naisillehan on helppo vielä ostaa lahjoja verrattuna miehiin, ei luulisi olevan hirveän vaikeaa kopioida vaikka joku kliseinen leffassa nähty lahja (hajuvesi sarjasta jota käytän, korvakorut, kimppu kukkia, kakku...).
Ymmärrän ap:n reaktion, tulee arvoton olo kun omia merkkipäiviä ei huomioida.
Ps. Ostin viime miehen synttäreillä hänelle itselleen Lontoon lennot. Kiva vastavuoroisuus.
Seurustelin parikymmpisenä miehen kanssa, jolla annoin lahjaksi kalliin partaveden. Sain häneltä lahjaksi alennusmyyntikorista halvan kirjan.
Erosimme, mutta emme lahjojen vuoksi, vaan yhteensopivaisuusongelmien.
Samaa ankeutta täälläkin. Synttäreitä ei muisteta, joululahjankin ostaminen on vähän niin ja näin, koska mies "ei tiedä mistä pidän" (yli 10 vuotta yhdessä, haloo).