Työ kotihoidossa

Jos vain yrittäisit tehdä sitä kotihoidon työtä ja etsiä samalla toista työpaikkaa? Työkokemus vie aina eteenpäin. Olen läheltä katsonut kotihoidon touhua ja siinä on eräs Suomen aliarvostetuin työpaikka. Päättäjät voisivat itse lähteä katsomaan millaista se meno on.

Olen itsekin nähnyt tuota, että tietyt työntekijät nappaavat ne kivat ja helpohkot asiakkaat ja sama tyyppi saa hoitaa ne vaikeimmat käynnit joka vuorossa.

Heippa! Olen lähihoitaja ammatiltani suuntautuen vanhustyöhön ja kotihoidossa työskennellyt. Useamman työnantajan alaisena. Alkuun tykkäsin kovasti työstä. Vanhukset oli mukavia, kiitollisia avustamme ja käynneistämme. Vanhuksissa ei se "vika" ollut kun kotihoidosta lähdin vaan työantajissa joille oli ok että työvuorot oli täynnä käyntejä. Työ muuttui liukuhihna työskentelyksi. Teet tarvittavan ja lähdet. Ei siinä kerinnyt montaa sana vaihtaa vanhuksen kanssa kun jo seuraava odotti. Vastuu oli suuri kun 10 minuutin arvion perusteella päätettiin pärjääkö mummo yksin yön vain voiko tapahtua jotain jos esim verenpaineet matalat.. Eniten säälitti kuitenkin se että meillä ei ollut aikaa olla läsnä vanhuksille. Äitiyslomalla ollessani vakaasti harkitsin alanvaihtoa mutta onnekseni hain vammaispuolelle jossa työskentelen lapsien ja nuorten kanssa. Nyt on hyvä olla ja vuorossa ohjaaja vastuussa 1-2 lapsesta kerrallaan. Tsemppiä sinulle ap! Onneksi hoitajalla on varaa valita työ eri ihmisryhmistä ja paikoista. Toivon ja uskon että löydät vielä työpaikan missä tykkäät olla. Kyllä sen tuntee ja tietää kun se tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein kotihoidossa pitkä uran. Pidin kaksi vuotta opintovapaata ja hain Vantaan kaupungille kotihoitoon. En päässyt, koska luottotiedoissani on merkintä vaikka kaiken olen maksanut pois sentilleen kauan aikaa sitten. Koskaan en ole varastanut keneltäkään mitään. Olen kotona nyt työttömänä. Sinne meni vahva osaaminen. Olin pidetty hoitaja ja hyvä työssäni. 

Kehoitan sua hakemaan töitä hoitoalalta jostain muualta kuin kotihoidosta. Tsemppiä!

Voi, kun kotihoito saataisiin jollain ihmeellä kuntoon. Ei ole oikein, että ihmiset jätetään lähes heitteille ja hoitajat poltetaan loppuun. Eikä vaikeasti muistisairaan paikka ole enää kotona! Kerrostalossa saa asukkaanakin pelätä, minä päivänä tällainen vanhus polttaa koko talon.

Itse 10 vuotta sitten olin kotihoidossa. Olin raskaana ja jouduin silti käymään joka vuoro asunnoissa, joissa tupakoitiin. Sanottiin vaan, että ne on asiakkaiden koteja, että ei voi kieltää tupakoimasta ja minun oli pakko mennä pistämään insuliinit yms koska muilla vuorossa ei ollut esim. lääkelupia ja paljon keikkalaisia oli.

Jouduin myös hoitamaan yksin taskaita nosteltavia ja väkivaltaisia asiakkaita vielä viikolla 30. Sitten paloin loppuun ja hain lääkärintodistuksen saikulle äitiysloman alkuun asti.

Lapsellani on neurologisia ongelmia ja mietin aina johtuuko siitä, että jouduin työskentelemään tupakansavussa päivittäin. Olin niin nuori etten osannut vaatia mitään, kum kokeneemmat sanoivat että " nyt vaan täytyy asiakkaat hoitaa ja lääkitä, on muuten heitteille jättö".

Uppis

Ensinnäkin, kotihoito on vaativa työpaikka. Haastetta riittää, ja se, että täytyy sopeutua esim. tupakanhuuruisiin koteihin, on jo iso asia sinänsä.

Juttele pomon kanssa? Kerro kaikki nämä sun ajatukset, mitä toit esiin tässä viestissä. Ehkä se auttaa vähentämään ainakin sun henkistä kuormitusta. Tärkeintä on, että et jää yksin ajatustesi kanssa ja kyllä uskon, että pomoakin kiinnostaa sun työssäjaksaminen (varsinkin, jos sulla on pikaisia lopettamisaikeita).

Kerroit, että olet joka tapauksessa muuttamassa kesällä ja vaihtamassa työpaikkaa. Oma neuvoni on tuon juttelun lisäksi, että keskity nyt työn positiivisiin puoliin, ei sulla enää kauaa olisi työrupeamaa jäljellä. Mitä hyvää saat tästä? Mitä voit oppia? Miten voit auttaa asiakkaitasi parhaiten?

Tsemppiä <3

Kotihoito on raskasta työtä. Itse keikkalaisena joudun ottamaan vastuun myös muista keikkalaisista, jos vakituisia ei ole paikalla samassa työvuorossa. Asukkaat ovat pääosin mukavia. Sitä olen jäänyt miettimään, ettei missään muussa työpaikassa ole sallittua huutaa, lyödä tms. käyttäytyä työntekijää/keikkalaista kohtaan. Myös vakituiset työntekijät saattavat olla keikkalaiselle erittäin ilkeitä. Jokaista asiaa asukkaasta ei kerrota, eikä aina ehdi lukea hosua, kun asukkaalla käy. Hoitotoimenpiteiden aikana ei vain yksinkertaiseti ole aikaa. Ja sitten saa haukut, mahdollisesti myös toisen työntekijän "mokista". Sitten valitetaan, että vakituisia hoitajia ei ole tarpeeksi. Kotihoitoon työntekijöitä ei todellakaan jonota oven takana.  Se haukuttu keikkalainen ei sitten seuraavalla kerralla tule tekemään keikkaa samaan paikkaan.

Toisaalta työ on vapaata ja päivät ovat erilaisia. Puolensa ja puolensa. 

Kotihoito on niin itsenäistä ja monipuolista, että kannattaa olla ainakin jonkun aikaa kotihoidossa työssä, siinä saa arvokasta työkokemusta, josta on muissa paikoissa hyötyä. Ehdottomasti kannattaa sitten hakea jotain muuta työtä, koska ei niin raskasta työtä kovinkaan kauaa jaksa. Se on henkisesti ja fyysisesti todella raskasta ja ehkä Suomen aliarvostetuin työ.

En ole koskaan nähnyt niin tunnollisia, itsenäisiä ja hyvän paineensietokyvyn omaavia ihmisiä kuin kotihoidon hoitsut. Olen itse ajatellut, että jos perustaisin minkä tahansa alan yrityksen, palkkaisin siltä seisomalta monen entisen työkaverin kotihoidosta tehtävään kuin tehtävään!

Vierailija kirjoitti:

Työ kotihoidossa on aivan järkyttävää ja vastuullista. Asiakkaat huonokuntoisia. Kämpät likaisia ja haisevia.

Liian kiire, ei ehdi itsekään syödä tai pitää kahvitaukoja.

Tää loppuu multa ensiviikon jälkeen...

Hyvä, että ålyät lähteä, vaikutat epäpätevältä!