Lue keskustelun säännöt.
Työ kotihoidossa
15.04.2018 |
Kaipaisin vähän vinkkejä ja kokemuksia. Valmistuin hiljattain lähihoitajaksi. Töitä ei ole hirveästi tarjolla juuri nyt, joten hakeuduin sitten kokeilemaan kotihoitoa, koska siellä on pulaa ja haastattelusta seuraavana päivänä olinkin jo ensimmäistä päivää töissä perehtymässä. Minulla on yhteensä 4 perehdytyspäivää, näistä 3 jo takana.
En tiedä olenko heikko, nirso vai mikä mutta olen alkanut empiä onko minusta sittenkään tähän. Kaikki tuntuu tapahtuvan puhelimen välityksellä ja koko järjestelmä tuntuu niin vaikealta oppia. Lisäksi minulle tuli järkytyksenä se, kuinka raskasta työ onkaan. Kai minulla oli vaan hiukan liian ruusuinen kuva työstä, ja kuvittelin, että asiakkaat ovat hyväkuntoisia, omatoimisia ja suht iloisia.. mutta vastassa olikin paljon vihanneksia, jotka ovat petipotilaina, vaikeasti muistisairaita... ja sitten vielä sekin, että asukkaiden kodit ovat niin tunkkaisia, likaisia, tupakansavuisia, jonka takia olen kärsinyt nämä 3 päivää päänsäryssä ja yskien. Tykkäisin kyllä itsenäisestä työstä, ja kyllähän mukaan mahtuu mukaviakin työtehtäviä, työkaverit olivat mukavia ja avuliaita, mutta silti vähän epäilyttää... Pitäisikö vaan luovuttaa ja jättää työ niille, jotka siinä on hyviä vai jatkaa? Tiedän, että 3 päivää on lyhyt aika, oppimiseen menee aikaa ja minulle on toitotettu useat kerrat, että apua saa ja pitää kysyä mutta silti.... mitä teen?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoidossa työ on raskasta mutta myös mukavaa- näkee erilaisia koteja ja tapaa mielenkiintoisiakin
asiakkaita. Työt kannattaa jakaa ja kierrättää niin ettei aina samat vaikeahoitoisimmat ole samoilla
hoitajilla vaan vaihdellen myös kevyempiä asiakkaita. Katso vielä jonkun aikaa, voithan pyytää ettei niitä
tupakkapaikkoja olisi joka päivä. Työpanostasi kotihoidossa tarvitaan!
Ainakin etelä-suomessa on pilvin pimein lähihoitajan paikkoja auki. Oletko ap jostain pieneltä paikkakunnalta?
Olisiko kannattanu ensin käydä työharjoitteluissa ennen kuin edes hait alalle, niin olisit saanut oppia todellisuudesta.
Joo aika pienestä kunnasta olen, mutta kesällä olisi tarkoitus muuttaa kaupunkiin, mutta ennen sitä kyllä haluaisin töitä tehdä. Ja tiedän, että haluan tällä alalla työskennellä. Kokemusta kuitenkin löytyy päiväkodista, perhekodista, kehitysvammaisten työtoiminnasta, vuodeosastolta ja asumispalveluyksiköstä. Mutta tuo kotihoito on aivan uusi ympäristö. Mutta ehkä se tästä... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään tiedä mitä oikein teen, apuaaa :(
Olin töissä kotihoidossa 7kk, se riitti. Pää kolmantena jalkana säntäät paikasta toiseen, epäluotettavat työkaverit, huonokuntoiset asiakkaat, vihamieliset omaiset, yksin työskentely kun olisi tarvittu toinenkin käsipari, mikään ei toimi eikä mistään sovituista asioista pidetä kiinni. Siinä jäävuoren huippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse, keski-ikäisenä, alalle kouluttautuneena, tein kotihoidossa, itä-helsingissä töitä muutaman kuukauden. En jaksanut. Työ oli liian rankkaa fyysisesti sekä psyykkisesti.Hirvittävä kiire,huono perehdytys, liian vähän henkilökuntaa, joka vaihtui koko ajan. Siirtymiset paikasta toiseen ei huomioitu työajassa. En jaksanut juosta paikasta toiseen. Sairauslomia henkilökunnalla päivittäin, työt jaettiin paikallaolijoiden kesken. Mitään ei ehtinyt tehdä kunnolla. En jaksanut, kunto ei kestänyt. Nyt työttömänä. En pysty kotihoidon työtahtiin, enkä siihen, että vanhuksille ei ole aikaa.
Alkuun se ehkä tuntuu hurjalta ja siltä, ettei mistään tule mitään, mutta kyllä siihen hommaan pääsee sisälle. Tietysti on olemassa myös aivan kauhutyöpaikkoja, joissa homma ei toimi lainkaan, ilmapiiri on hirveä ja suorastaan rikotaan lakia ja sellaisessa ei kannata kenenkään sinnitellä. Ne ovat asia erikseen.
Itsekin menin kotihoitoon aikomuksenani tehdä pari keikkavuoroa, vaikka kotihoito ei innostanut lainkaan enkä ajatellut siellä viihtyväni. Ekat viikot olivatkin välillä yhtä sotkua ja ylityötä ja riittämättömyyttä, mutta sitten työ ja asiakkaat alkoivat tulla tutuiksi, enkä enää vaihda pois kuin pakon edessä. Takana nyt viisi vuotta kotihoitoa, tunnen olevani ihan oikeassa paikassa ja rakastan työtäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tätä työtä ennen. Tiimissäni tupakoivat potilaat jaettiin tupakoiville hoiitajille, kunnon tervakeuhkoille. Hoitajat jopa tupakoivat asiakkaiden kanssa, kun taas asiakkaan wc:n käyttäminen oli meiltä kielletty. Tupakansavulle altistui silti jonkun verran, mutta nostin tupakansavun työturvallisuuskysymykseksi, aina kun saatoin. Ilmoitin myös asiakkaalle, että silloin kun olen käymässä, ei voi polttaa sisällä. Huumehörhöt ja mielenterveysonglmaiset olivat myös työterveysriski, mutta selvisin ilman, että mitään pahaa tapahtui. Kynnys parityöskentelyyn on syytä mitää matalana ja ilmoittaa heti eteenpäin, jos on jotain ongelmaa. Jostakin asiakkaista voi luopua, vaihtaa toisen hoitajan kanssa, sillä voitte kokea eri seikat hankalina. .Sopiva perehdytysaika sinulle olisi viikko tai enintään kaksi? Kannattaa vaatia lisää perehdytystä, varsinkin, jos asiakkaat ovat haastavia. Dementikkojen kanssa on oltava tarkkana. Tarkista ettei jääkaapin sisältö ole vanhaa, anna lääkkeet, huolehdi että varmasti syö ja juttele.
Kyllä sen puhelimen käytön ja kirjaamisen oppii hyvin pian. Parina ekana viikkona voi mennä vähän hitaammin kirjaus ja työt mutta kyllä siihen tottuu nopeasti ja käytäntö ja harjoitus tekee mestarin. Olen itse tehnyt keikkatyötä ja me keikkalaiset emme edes kirjaa puhelimiin koska meillä ei ole niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoidon työtahti ei joka päivä ole niin kamalaa ettei sitä kestäisi. Jos ei ole autoa käytössä on fyysisesti raskaampaa koska joutuu joskus tarpomaan paljon jalkaisin. Varsinkin talvella inhottavaa. Mutta ei siellä leppoisan rentoa ole myöskään.
Itse valmistunut hoitajaksi myyntialalta, paras työpaikka juuri kotihoito, saa ulkoilua, liikuntaa, plus ei tarvitse olla hoivakodissa jossa nykyään työkieli filipiinienglanfi, on itse vastuussa ja tietää omat tehtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ kotihoidossa on aivan järkyttävää ja vastuullista. Asiakkaat huonokuntoisia. Kämpät likaisia ja haisevia.
Liian kiire, ei ehdi itsekään syödä tai pitää kahvitaukoja.
Tää loppuu multa ensiviikon jälkeen...
En aio palata alalle enään. Itse keski-ikäinen ja paloin työssä loppuun. Aina oli joku hoitaja saieaslomalla ja piti tehdä ylimääräisiä vuoroja. Jatkuva kiire ja aikaa hoitaa vanhuksia kunnolla ei ollut. Ja tahti vain kiihtyy. Hyvin usealla todella likaiset/puutteelliset kodit. Jatkuva vainajien löytäminen joka sotki päivän työt eikä kukaan auttanut niin kotihoitoon/palvelutaloon en enää töihin mene
Vierailija kirjoitti:
En aio palata alalle enään. Itse keski-ikäinen ja paloin työssä loppuun. Aina oli joku hoitaja saieaslomalla ja piti tehdä ylimääräisiä vuoroja. Jatkuva kiire ja aikaa hoitaa vanhuksia kunnolla ei ollut. Ja tahti vain kiihtyy. Hyvin usealla todella likaiset/puutteelliset kodit. Jatkuva vainajien löytäminen joka sotki päivän työt eikä kukaan auttanut niin kotihoitoon/palvelutaloon en enää töihin mene
Lisään vielä ettei helpotusta tuonut työkaverit jotka vaihtoivat usein iltavuorossa itselleen helppoja, kevyitä asiakkaita kun usein itselleni oli laitettu heti aamuun vaikka 4 suihkutusta joista 3 saattoi olla hyvin raskaita ja aikaa vieviä. Itse en suosittele alaa yhdellekkään nuorelle. Perehtykää mielummin koulutuksessa lapsiin
Se oli jo 10 vuotta sitten kamalaa ja nyt monien mutkien kautta ajauduin taas sinne ja se on yhtä kamalaa.
Tää loppuu nyt.
Tein kotihoidossa pitkä uran. Pidin kaksi vuotta opintovapaata ja hain Vantaan kaupungille kotihoitoon. En päässyt, koska luottotiedoissani on merkintä vaikka kaiken olen maksanut pois sentilleen kauan aikaa sitten. Koskaan en ole varastanut keneltäkään mitään. Olen kotona nyt työttömänä. Sinne meni vahva osaaminen. Olin pidetty hoitaja ja hyvä työssäni.
Ei se työ ole sen kevyempää muuallakaan. Palvelutaloissa vielä huonokuntoisempia kuin kotipalvelun piirissä ja yleensä joutuu niitäkin yksin pesemään ja nostelemaan..