Miksi mun elämästäni tuli tällainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten saanut mitään mitä haaveilin. En ammattia/työtä että voisin olla itsenäinen ja elättää itseni. Taas sain eilen tietää että kaksi nuorta oli saanut ammatit ja työt. Miksi en keski-ikäisenä tunne ketään kenellä olisi näin huono kohtalo kuin minulla?

Karma could be a real bitch :)

Mitäs pahaa mä olen tehnyt että Karman pitäisi mulle kostaa? Ap

Se lisääntyy mihin huomio keskittyy. Sä vedät ankealla asenteella lisää valitettavaa elämääsi. Oletko sä ikinä kiitollinen mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten saanut mitään mitä haaveilin. En ammattia/työtä että voisin olla itsenäinen ja elättää itseni. Taas sain eilen tietää että kaksi nuorta oli saanut ammatit ja työt. Miksi en keski-ikäisenä tunne ketään kenellä olisi näin huono kohtalo kuin minulla?

Karma could be a real bitch :)

Mitäs pahaa mä olen tehnyt että Karman pitäisi mulle kostaa? Ap

Se lisääntyy mihin huomio keskittyy. Sä vedät ankealla asenteella lisää valitettavaa elämääsi. Oletko sä ikinä kiitollinen mistään?

Tottakai mä olen kiitollinen esim siitä että lapseni on terve, on liikunnallinen, pärjää harrastuksissa. Olen kiitollinen monista asioista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Miksi hänen pitäisi kuskata? Hänjo sen ikäinen että hänellä oma elämä ja ne adoptiovanhemmat on hänen ihan oikeat vanhempansa. Ap

Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta jospa hän haluaisi kuskata pikkuveljeään, jonka isä on kuollut eikä äiti pysty kuskaamaan? Joskus aikoinaan kerroit, että esikoisesi olisi halunnut pitää teihin yhteyttä, mutta sinä olit torjunut hänet. On hyvin mahdollista, että hän ei tule antamaan sinulle koskaan anteeksi (en minäkään antaisi), mutta ehkä hän saattaisi olla kiinnostunut olemaan väleissä veljensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Miksi hänen pitäisi kuskata? Hänjo sen ikäinen että hänellä oma elämä ja ne adoptiovanhemmat on hänen ihan oikeat vanhempansa. Ap

Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta jospa hän haluaisi kuskata pikkuveljeään, jonka isä on kuollut eikä äiti pysty kuskaamaan? Joskus aikoinaan kerroit, että esikoisesi olisi halunnut pitää teihin yhteyttä, mutta sinä olit torjunut hänet. On hyvin mahdollista, että hän ei tule antamaan sinulle koskaan anteeksi (en minäkään antaisi), mutta ehkä hän saattaisi olla kiinnostunut olemaan väleissä veljensä kanssa. 

Ei ole tarkoitus missään olosuhteissa muuttaa sinnepäin koska nuoremmalla lapsella on täällä koulu, kaverit yms. En tiedä miksi et tajua että kun lapsi annetaan adoptioon niin hän on adoptiovanhempiensa lapsi? Ei siinä biologinen vanhempi voi koko ajan sohlata mukana, se on ihan pelastakaa Lapset ry. N ohjeiden mukaista että antaa adoptiovanhempien kasvattaa lapsen kuten haluavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Miksi hänen pitäisi kuskata? Hänjo sen ikäinen että hänellä oma elämä ja ne adoptiovanhemmat on hänen ihan oikeat vanhempansa. Ap

Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta jospa hän haluaisi kuskata pikkuveljeään, jonka isä on kuollut eikä äiti pysty kuskaamaan? Joskus aikoinaan kerroit, että esikoisesi olisi halunnut pitää teihin yhteyttä, mutta sinä olit torjunut hänet. On hyvin mahdollista, että hän ei tule antamaan sinulle koskaan anteeksi (en minäkään antaisi), mutta ehkä hän saattaisi olla kiinnostunut olemaan väleissä veljensä kanssa. 

Ei ole tarkoitus missään olosuhteissa muuttaa sinnepäin koska nuoremmalla lapsella on täällä koulu, kaverit yms. En tiedä miksi et tajua että kun lapsi annetaan adoptioon niin hän on adoptiovanhempiensa lapsi? Ei siinä biologinen vanhempi voi koko ajan sohlata mukana, se on ihan pelastakaa Lapset ry. N ohjeiden mukaista että antaa adoptiovanhempien kasvattaa lapsen kuten haluavat. Ap

Aika moni adoptioon annettu lapsia on kuitenkin aikuisena kiinnostunut tutustumaan omiin sisaruksiinsa. Sitä mä tässä ajoin takaa, että ehkä myös sinun poikasi voisi olla kiinnostunut lähentymään biologisen pikkuveljensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Miksi hänen pitäisi kuskata? Hänjo sen ikäinen että hänellä oma elämä ja ne adoptiovanhemmat on hänen ihan oikeat vanhempansa. Ap

Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta jospa hän haluaisi kuskata pikkuveljeään, jonka isä on kuollut eikä äiti pysty kuskaamaan? Joskus aikoinaan kerroit, että esikoisesi olisi halunnut pitää teihin yhteyttä, mutta sinä olit torjunut hänet. On hyvin mahdollista, että hän ei tule antamaan sinulle koskaan anteeksi (en minäkään antaisi), mutta ehkä hän saattaisi olla kiinnostunut olemaan väleissä veljensä kanssa. 

Ei ole tarkoitus missään olosuhteissa muuttaa sinnepäin koska nuoremmalla lapsella on täällä koulu, kaverit yms. En tiedä miksi et tajua että kun lapsi annetaan adoptioon niin hän on adoptiovanhempiensa lapsi? Ei siinä biologinen vanhempi voi koko ajan sohlata mukana, se on ihan pelastakaa Lapset ry. N ohjeiden mukaista että antaa adoptiovanhempien kasvattaa lapsen kuten haluavat. Ap

Aika moni adoptioon annettu lapsia on kuitenkin aikuisena kiinnostunut tutustumaan omiin sisaruksiinsa. Sitä mä tässä ajoin takaa, että ehkä myös sinun poikasi voisi olla kiinnostunut lähentymään biologisen pikkuveljensä kanssa. 

Siihen on varmasti sanansa sanottavana tämän nuoremman lapsen isällä.

Ala ennustajaeukoksi. Hommaat kortit ja avaat maksullisen puhelinlinjan ja laskettelet jotain liirumlaarumia.. Sullahan tuota mielikuvitusta riittää (esim. Aruban reissu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tilanne etenee parempaan suuntaan koko ajan. Samaa toivoisin aloittajalle, mutta en ikävä kyllä pysty auttamaan siinä mitenkään. Kunpa osaisin.

t.kristallikissa

Rehut palstalla yhtä paljon. Asut yksin yksiössä etkä tapaa lapsiasi. Et kyllä muitakaan

Jos kuvittelet, että asioiden käsittely palstalla tarkoittaa tilanteeni paikoillaan pysymistä et käsitä paljoakaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Hyväksikäyttö on sulle ainakin tuttua :D

t.kristallikissa

Voi luoja. Kun on itse melko helvetillisessä elämäntilanteessa, ei vaan käsitä tätä äitihullun ja ammattivalittajan logiikkaa. Joo, olen vihainen sille ihmiselle joka hyväksikäytti minua. Olen vihainen vanhemmilleni jotka keskittyivät lähinnä juomiseen ja väkivaltaan. Olen vihainen siitä ettei kukaan auttanut minua kun olin lapsi eikä voinut suojella kaikelta siltä pahalta. Ihan eniten olen kuitenkin vihainen itselleni siitä etten osaa kunnolla siirtyä eteenpäin ja elää kuten haluaisin elää. Hyväksikäyttäjä toimi väärin, hänen olisi pitänyt saada tuomio. Niin ei kuitenkaan käynyt ja sitä on turha miettiä nyt yli kymmenen vuoden päästä. Vanhempani eivät olleet valmiita vanhemmiksi ja tuskin olisivat koskaan olleetkaan, satuin syntyessä saamaan traumatisoituneet ja alkoholisoituneet vanhemmat eikä sillekään voi enää mitään. Pitää vain pelata niillä korteilla jotka on saanut, oli ne sitten kuinka huonot tahansa. Kotioloista taas ei kukaan oikein tiennyt koska en saanut niistä puhua. Nyt aikuisena tiedän että olisi pitänyt, mutta lapsena pelkäsin kuinka minut viedään vielä kamalampaan paikkaan kuten vanhemmat kertoivat. Ei voi sillekään enää mitään.

Elämä on heittänyt paljon esteitä eteen mutta lopulta jokaisella on vaihtoehtoina vain joko luovuttaminen tai eteenpäin jatkaminen. Vatvominen, syyttely ja uhrin aseman omaksuminen on juuri sitä luovuttamista. En halua olla uhri. Tuntuu kamalalta kun muut opiskelevat, tekevät töitä, perustavat perheen ja pitävät hauskaa. Joskus tuntuu että minut on ikuisesti kahlittu tähän häkkiin jonka oma sairas mieleni luo. Silti ne avaimet ovat minulla ja vain minulla. Siksi yritän joka päivä päästä lähemmäksi sitä elämää jonka haluan. Etenen opiskelussa etanatahtia mutta silti etenen. Rahaa on vähän mutta käytän sen vähän fiksusti. Tiedän että kun jaksan hakea apua, kaivella kaikkia omia toimintamalleja ja vinksahtaneita ajatuksia on minulla toivoa. Ketään muuta en voi syyttää ja vierittää vastuuta, se tarkoittaisi sitä että jään siihen oi-voi-surkeaan uhrin rooliin enkä itse ohjaa omaa elämääni.

Minuakin kontrolloitiin, minullekin opetettiin etten ole yhtään mitään, lyötiin ja pilkattiin. Juuri siksi minun on pakko katsoa peiliin, miettiä miten voin olla se ihminen joka haluan olla ja miten minä itse saavutan sen. Se mitä minusta tulee ei ole hyväksikäyttäjän, äitini, isäni tai kenenkään muun määräämää. Se on ihan itseni määräämää. Minä olen aikuinen ja vastuussa itsestäni, minä teen valintani aikuisena. Siksi taas tänään valitsen mennä eteenpäin elämässä. Suosittelisin sitä myös etenkin äitihullulle ja ammattivalittajalle tekoja valituksen sijaan.