Miksi mun elämästäni tuli tällainen?

On kyllä taito valittaa monessa ulottuvuudessa. Menneisyydestä riittää valittamista, nykyisyydestä riittää valittamista ja nyt jopa tulevaisuudesta on löytynyt potentiaalista valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Menikö muuten sun anoppi hautaan asti saamatta tietää sun toisesta lapsesta?

Mun tilanne etenee parempaan suuntaan koko ajan. Samaa toivoisin aloittajalle, mutta en ikävä kyllä pysty auttamaan siinä mitenkään. Kunpa osaisin.

t.kristallikissa

Kuulkaa ammattivalittajat sun muut. Eikö se ole melkein lasun tai huostaanoton paikka jos vanhemmilla ei ole korkeaa koulutusta, hyvää työpaikkaa ja palkka min. 3000€/kk, pari ulkomaanmatkaa vuodessa, pari harrastusta per lapsi (koskee myös päiväkoti-ikäisiä) ja super aurinkoinen iloinen luonne vielä täydentämään kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa ammattivalittajat sun muut. Eikö se ole melkein lasun tai huostaanoton paikka jos vanhemmilla ei ole korkeaa koulutusta, hyvää työpaikkaa ja palkka min. 3000€/kk, pari ulkomaanmatkaa vuodessa, pari harrastusta per lapsi (koskee myös päiväkoti-ikäisiä) ja super aurinkoinen iloinen luonne vielä täydentämään kokonaisuutta.

Tuollaista oli kasarilla, vaan eipä ole enää. Että ei ole lasun paikka nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Menikö muuten sun anoppi hautaan asti saamatta tietää sun toisesta lapsesta?

Tottakai hän tiesi asiasta. Ap

Näin äsken lenkillä jauhe-eläimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mitä alapeukuttamista tässä on? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun tilanne etenee parempaan suuntaan koko ajan. Samaa toivoisin aloittajalle, mutta en ikävä kyllä pysty auttamaan siinä mitenkään. Kunpa osaisin.

t.kristallikissa

Rehut palstalla yhtä paljon. Asut yksin yksiössä etkä tapaa lapsiasi. Et kyllä muitakaan

Jokainen on oman onnensa seppä, mutta kuka tahansa voi esim. yllättäen vakavasti sairastua ja suunnitelmat kariutua.

Ei jumalauta mikä ketju, kuolen nauruun 😂😂😂 Ihan hulvatonta valitusta ja Äitihullu siellä vielä vänisee omia seinähullu ja jorinoitaan jossain välissä...

🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Vierailija kirjoitti:

Etten saanut mitään mitä haaveilin. En ammattia/työtä että voisin olla itsenäinen ja elättää itseni. Taas sain eilen tietää että kaksi nuorta oli saanut ammatit ja työt. Miksi en keski-ikäisenä tunne ketään kenellä olisi näin huono kohtalo kuin minulla?

Karma could be a real bitch :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etten saanut mitään mitä haaveilin. En ammattia/työtä että voisin olla itsenäinen ja elättää itseni. Taas sain eilen tietää että kaksi nuorta oli saanut ammatit ja työt. Miksi en keski-ikäisenä tunne ketään kenellä olisi näin huono kohtalo kuin minulla?

Karma could be a real bitch :)

Mitäs pahaa mä olen tehnyt että Karman pitäisi mulle kostaa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kuvitellaan että kaikilla pitäisi olla joku unelma-ammatti? Entäs jos haaveet eivät ole työorientoituneita? Onko silloin täysi kerettiläinen?

Jollakin pitäisi tulla toimeen enkä halua että joudun mieheni kanssa kärsimään koko elämäni. Ap

Haluat siis erota, jos olisi varaa?

Kyllä mutta ei siihen ole ikinä varaa. Onneksi ei tarvitse miehen kanssa mitään puhua eikä se huomaa että mikään on pielessä. Ap

Mikäs sut taas tuohon pessimismiin syöksi? Juuri eilenhän kehuit kerääväsi koko ajan säästöjä niin, että kohta on varaa eroon ja itsenäiseen elämään?

Ei taida tosin mies kauaa elää kun sillä sairauksia. Luultavasti joutuu työtkin lopettamaan. Ap

Vitsi mä rakastan sun pettämätöntä linjaa, ammattivalittaja. Aina kun luulee, että kurjemmaksi ei voi sulla enää mennä, niin kylläpä voi...  :D

Kurjemmaksi? Eikö se kuolema kuulosta toivotulle?

Ei se lapsen puolesta toivottua ole. Joutuisi mun sairauksien takia lopettamaan molemmat liikuntaharrastukset, en pysty luistelemaan, en pyöräilemään yms eli todella suppeaksi menisi lapsen elämä. Ap

Lapsi saisi eläkettä, sinä saisit lesken eläkettä, lisäksi saisit työttömyyskorvausta, mahdollisesti asumistukeakin. Mörskäähän on nyt remontoitu, joten senkin voisit myydä ja muuttaa vuokralle jonnekin kerrostaloon, kuten olet aina haaveillut. Lapsihan on jo sen ikäinen, että ei sun tarvitse luistimet jalassa jäällä olla ja pyöräilläkin voisi hyvin kavereidensa kanssa. 

Niin ei siinä muu muuttuisi kun ohjatut liikuntaharrastukset ryhmässä jäisivät. Paljon kilpamatkoja, harjoittelupaikat kauempana yms. Muuten tiedän että pärjättäisiin. Ap

Aika monella työttömällä  tai pienipalkkaisella yksinhuoltajalla on tuollainen tilanne. 

Mulla se ei olisi taloudellinen syy vaan se etten tuon huimauksen takia pysty lasta kuskailemaan eikä yhteiskuljetuksia ole.

Sitten vaihdatte harrastusta. Ja tuskin sun mies on vielä ihan lähivuosina kuolemassa. Eikös poikakin ole jo noin 9-vuotias? Kolmen vuoden päästä 12? 

Joo, hän vaan tykkää kovasti noista harrastuksista. Ap

Tietenkin, mutta hänen mielensäkin voi vielä muuttua. Ja jos miehesi kuoleekin vasta 5 vuoden päästä, poika on jo sen ikäinen, että pystyy käymään harrastuksissaan ilman vanhempaakin. Varmasti pystyy järjestämään jonkun joukkuetoverinsa kanssa kimppakyydin, jos on kisamatka. Tiedän paljonkin lapsia, joiden vanhemmilla ei ole autoa eikä se silti ole haitannut harrastamista, vaikka kisat ovat olleet eri puolilla Suomea. 

Niin ja kannattaisiko sun yrittää lämmittää suhdettasi esikoiseesi? Jos hyvin käy, hänhän saattaisi jopa haluta kuskata pikkuveljeään. 

Voi hyvä tavaton tätäkin neuvoa. Hän opiskelee toisella puolella Suomea. Ap

Mikä estää sinua muuttamasta sinne?

Miksi muuttaisin? Nuoremmalla lapsellani on täällä koulu, kaverit yms. Ap

No jos sulle miehesi kuolemassa suurin huoli on, että lapsi joutuu luopumaan harrastuksistaan, niin nyt alat pitää yhteyttä esikoiseesi ja kun miehesi kuolee, muutat esikoisesi paikkakunnalle ja hän voi kuskata pikkuveljeään harrastuksiin.

Miksi hänen pitäisi kuskata? Hänjo sen ikäinen että hänellä oma elämä ja ne adoptiovanhemmat on hänen ihan oikeat vanhempansa. Ap

Mun elämä

Milloin siitä tuli näin hirveä

Liian kovalla radio soi

Anna lantion pyörii huuda wou-ou-ou

Voin lohduttaa sen verran, että itselläni on kohta kolmas ammatti (tällä kertaa AMK-tutkinto) luettuna, sekä olen opiskellut kolmet avoimet perusopinnot avoimessa yliopistossa ja vähän lakia. Opiskelu on perseestä. Joskus pari vuotta sitten oli vielä kivaa, mutta nyt kun kolmekymppiä lähestyy, niin ei enää juurikaan kiinnosta. Saan kursseista vitosia, tästä vitutuksesta huolimatta. Palkkani tulee olemaan parhaimmillaan 2800 - 3200 e, joten pelkän palkankaan takia ei oikein kannata opiskella. Kohta joku huutaa ”ku lääkäriksi tai juristiksi”, mutta uskokaa häntä, joka on kohta valmistunut 3 kertaa: ei se niin ole. Olen ollut sellaisissa harjoittelu- ja työpaikoissa, etten olisi siellä vaikka saisin 10 000 e / kk. Kolmen alan opintoihin ja työkokemukseen liittyy jonkin verran kokemusta. Tiedän sen, että nyt olen lähellä omaa alaani, mutten uskalla vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Pointtini oli, jatkuva opiskelukin on uuvuttavaa: itselläni on lisäksi 3 lasta, joten tasapainoilua on riittänyt. Haaveilin vielä 2 v sitten yliopisto-opinnoista, mutten enää :D Ainut hyvä juttu on se, että olen suorittanut taas 4 kuukauden aikana 55 op, joten ei ole hätää vaikken ottaisi kesäksi yhtään opintoja: 2 kk kesäloma - täältä tullaan ja se on ansaittu, sillä olen opiskellut aivan jäätävän kovaa tahtia.

Elämästä pitää myös nauttia. Vaikka kaikkialla toitotetaan työttömyydestä jne, ja tietty se oma elantonsa olisi ansaittava muualta kuin työkkäristä tai sossusta, mutta älkää masentuko ja ajatelko, että elämä oli siinä, jos jää työttömäksi, ei saa töitä tai pääse kouluun. Olette yhtä arvokkaita kuin muutkin ja ansaitsette olla onnellisia. Olen itsekin ollut työttömänä vähän päälle vuoden ja tiedän, että sekin on kuluttavaa.