Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
60-luvulla syntyneiden lasten hoito ja kasvatus?
14.04.2018 |
Toisessa ketjussa on aiheena 70-luku, mutta minua kiinnostaisi, minkälaisia tapoja ja ohjeistuksia nykyisten viisikymppisten lapsuudessa on ollut?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Oli todella vapaa lapsuus, vaikka kuri oli kova. Olen maalta kotoisin ja laukottiin naapurin lasten kanssa pitkin metsiä ja rantoja ja leikittiin vaikka mitä. Pelattiin pesäpalloa ja luettiin viisikoita ja leikittiin vakoilijoita yms. Minä olin ainoa lapsi ja häivyin aamulla naapurin lasten kanssa ja kävin välillä syömässä ja tulin illalla, kun oli jo niin nälkä, että jalat tärisi. Ulkona oltiin kaikki päivät, mitä pystyttiin.
Töitä toki piti tehdä kotona ja naapurissakin kun oli heinätyöt meneillään, ei lapset ehtineet leikkiä. Joten hyppäsin traktorin kyytiin ja heinätöihin heille, jotta sain olla kavereiden kanssa.
Kuri oli kova siinä mielin, että vanhemmille ei paiskottu ovia, eikä tulkutettu. Koulu piti hoitaa itse. Ei vanhemmat juosseet vanhempainvarteissa tms. tai tehneet meidän läksyjä kaverina. Vastuu oli itsellä.
Vanhemmat eivät keksineet meille virikkeitä, eivätkä leikkineet meidän kanssa. Kun oli tylsää, sitä keksittiin itse tekemiset.
Perusasiat olivat selvät. Sunnuntaina ei menty naapuriin ennen puolta päivää. Kohtelias piti aikuisille olla. Naapurin äiti sai komentaa ja oma äitini ei tullut hänen silmille. Kiitteli vain, että hyvä kun pidit kuria minunkin lapselle.
Työstä opetettiin, että itse pitää alkaa itsensä elättämään heti, kun kykenee. Ei puhuttu urasta ja siitä, että pitäisi olla mielekästä työtä. Vaan töitä piti löytyä ja tehdä, vaikka se olisi ollut kuinka kurjaa.
Opiskeluun kannustettiin, vaikka rahat oli vähissä. Muutin lukion vuoksi toiselle paikkakunnalle 15 vuotiaana ja äiti pakkasi matkaan lakanat ja pyyhkeet ja jonku kympin rahaa. Itse piti opetella, miten anoo kaikki tuet.
Vapaata se oli. Nuorena liftattiin tansseihin ja pitkin Suomea. Sovittiin, että soitan puhelinkopista määrättynä päivänä määrättyyn aikaan, että kuulee minun olevan hengissä.
En muista kuin yhden asian, mitä vanhempani kauhistelivat. Sen, kun hurahdin punk-musiikkiin ja etsin vintiltä papan pukutakit ja klubitakit päälleni ja ne oli minusta mahtavia. Silloin äiti kyllä puolusti kaikesta huolimatta, mutta isä siunaili, että mitä tuosta nuorisosta tulee, kun tuollaisissa rääsyissä kulkee.
Hyvä lapsuus ja oppi pärjäämään.