Voi luoja! Tuttu äiti pakeni pari kk sitten turvakotiin ja kerjäsi somessa tavaraa uuteen kotiin. Nyt...

turh

Vierailija kirjoitti:

Jos on paennut turvakotiin ja jo julkisesti ilmoittanut että muuttaa omaan kämppään, siis kun pyysi apuja ihmisiltä, niin luulis että siinä vaiheessa ei enää palata yhteen vaan päätös on lopullinen.

Tuollaisen päätöksen tekeminen on vaikeaa, ja ihmiset ilmeisesti halusi auttaa, mutta perumalla päätöksen, ei ehkä ensi kerralla ole niin paljon niitä auttajia. Sanon "ensi kerralla" siksi, että tilanne harvoin paranee, pahenee vain tuollaisissa parisuhteissa.

Tärkeintä (ja vaikeinta) on lähteminen.

Kun tässä tapauksessa nainen oli jo lähtenyt, tuon tyyppinen takapakki saa syystäkin ihmiset unohtamaan konkreettisen auttamisen seuraavalla kerralla. Kaikki hyvästä sydämestä annettu apu kun on valunut hukkaan.

Voi yrittää ymmärtää, mutta turha tarjota apua ennenkuin toinen aikoo oikeasti pysyä päätöksessään erota lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä teit tästä aloituksen, koska..?

No kuule, ihan varmaan vaikka sulle v...tuillakseen. Mene vaikka jonnekin korjailemaan kirjoitusvirheitä, jos ei aihe kiinnosta!  -ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko Ylöjärvellä?

Pirkanmaan alueella kyllä. AP

Just, eli se Muumi-mukikeissi.

Mikä? Vissiin joku Av:lla aiemmin ruodittu, vai?

Ei, vaan tyyppi y myi paikkakunnan x face-kirppiksellä Muumi-mukeja. Hetken päästä nainen y ilmoitti kirppiksellä, älkää ostako, mukit ovat hänen ja luvatta myynnissä. Myöhemmin tää nainen kyseli tavaraa uuteen kämppään, että voi lähteä turvakodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuiko Ylöjärvellä?

Pirkanmaan alueella kyllä. AP

Just, eli se Muumi-mukikeissi.

Mikä? Vissiin joku Av:lla aiemmin ruodittu, vai?

Ei, vaan tyyppi y myi paikkakunnan x face-kirppiksellä Muumi-mukeja. Hetken päästä nainen y ilmoitti kirppiksellä, älkää ostako, mukit ovat hänen ja luvatta myynnissä. Myöhemmin tää nainen kyseli tavaraa uuteen kämppään, että voi lähteä turvakodista.

Jos Tampereella tämä, niin taisin nähdä tämän jälkimmäisen

Prototyyppi kirjoitti:

Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota läheisriippuvuutta väkivaltaisissa parisuhteissa.

Ei sitä varmaan ymmärräkään, jos ei ole kokenut. Usein tai jopa yleensä, tämmöiseen alistuvilla on kokemusta väkivallasta jo siellä lapsuudenkodissa, ainakin silminnäkijänä. Samoin, kuin alkoholistin tai narsistin lapset haksahtavat samanlaisiin kumppaneihin kuin vanhempi ollut.

Mitäs jos sanoisit sille itse suoraan päin naamaa etkä ulisisi täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Juuri yks päivä päivittelin kun yksi tuttu niin ollen äiti, on palannut narkki poikaystävänsä kanssa yhteen. Niin unohtui kun poika varasti vauvalle tarkoitetut rahat, ei vastannut puhelimeen viikkoihin jne. Ja vielä joku imelä teksti yhteiskuvassa " me kuulutaan yhteen!" nuo eiköhän poju lähde taas kun on äitylin ja lapsen rahat käytetty. Toiset on vaan niin v#tun tyhmiä.

Jep, kaikki näiden kuvioiden naiset eivät aina ole mitään viattomia uhreja, vaan nauttivat suhteen tuomasta draamasta. Osa taas on tottunut ns. uhrin asemaan jo lapsuudessaan, ja toistavat sitä aikuisena kun eivät muutakaan tunne. Sitä tosiaan luulisi, että esim. turvakoti olisi lopullinen ratkaisu mutta ei, joillekin se on vain lisämauste sairaaseen ja kieroon parisuhteeseen. Toki väkivaltaa väheksymättä tämä - tekijähän siitä on aina vastuussa.

Ilmeisesti se arki ja elämä ei tunnu elämältä , ellei elä veitsenterällä? Tuollainen saattaa tuntua tutulle elämäntyylille joillakin jo lapsuudesta siksi siihen on helppo ajautua, uhrin ja marttyyrin asemaan kamalan kumppanin kanssa parisuhteeseen ja perhe-elämää pyörittämään. 

Toisaalta moni, joka on elänyt väkivaltaisessa perheessä ei koskaan sietäisi väkivaltaista kumppania sekuntiakaan.

Sitten on manipulaattori- mestareita jotka vievät kumppaniaan kuin sätkynukkea , henkisistä köysistä vetäen ja löysyttäen, kumppania joka olisi aiemmin ollut täysin normaali ja tasapainoisista oloista ja siksi täysin varomaton että moinen kauheus voisi sattua omalle kohdalle.

Varmaan monta syytä ja "totuutta" löytyy taustalta mutta targedia se on aina , kaikista eniten suojattomille lapsille jotka oppivat perhe-elämän dynamiikan ja sen kuinka toista kohdellaan suoraan vanhemmiltaan.

Aikanaan turvakodissa ollessani sanottiin, että väkivalta vaimoa kohtaan ei estä tapaamisia eron sattuessa. Ehkä nainen pelkää jättää lapsia keskenään miehen kanssa, mikä olisi käytännön seuraus erosta.

Ikävän tyypillinen ratkaisu.

Kurssilla tapaamani naisen hakkasi alkoholistimies sairaalakuntoon ja häntä hoidettiin useita päiviä osastolla. He onneksi erosivat.

Vuosi myöhemmin hän elää jälleen saman miehen kanssa, lastensa isän.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Juuri yks päivä päivittelin kun yksi tuttu niin ollen äiti, on palannut narkki poikaystävänsä kanssa yhteen. Niin unohtui kun poika varasti vauvalle tarkoitetut rahat, ei vastannut puhelimeen viikkoihin jne. Ja vielä joku imelä teksti yhteiskuvassa " me kuulutaan yhteen!" nuo eiköhän poju lähde taas kun on äitylin ja lapsen rahat käytetty. Toiset on vaan niin v#tun tyhmiä.

Totta. Esimerkiksi kiroilijat.

Todella surullinen ja toivoton olo tulee kun lukee näistä tilanteista ja alkaa ymmärtää,

että kaikki eivät saa olla rauhassa ja turvassa omassa kodissa lastensa kanssa. 

Kaikille kuuluisi koti missä ihminen saa olla rauhassa kuin turvasatamassa levähtämässä maailman vaatimuksilta ja odotuksilta.

Kodin tulee olla paikka missä rakastetaan ja ymmärretään sellaisena kuin on ja missä voi levätä ja vahvistua, eikä tarvitse mitään tai ketään jännitellä. Saa rakastaa rauhassa ja olla rakastettu.

Tulee mieleen Chisun "Sama nainen"

"Luvattu on paljon

Rikottu enemmän

Vierelläsi valvon

Ja kauniina sut nään

Sä oot se jonka

Löydän aina uudelleen

Taas tässä oon ja valmis

Uuteen kierrokseen

Mut mussa ei oo mitään

Mussa ei oo mitään uutta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Mä muistan kyllä

Ne kirosanat ja syyttelyn

Ja anteeksi annan

Jopa sen pahoinpitelyn

Mut mä en lupaa mitään

Mä en lupaa mitään muuta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Mä en lupaa mitään

En enää lupaa mitään muuta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Sanonut oon kaiken

Yö vaihtuu aamuun

Jos sä vielä haluut

Takas mä tuun"

Vierailija kirjoitti:

Jos voit, jos suinkin voit, pysy sinä kuitenkin ystävänään. Erehtyminen on inhimillistä. Sillä niitä ystäviå hän todella tulee myöhemmin tarvitsemaan kun tilanne taas eskaloituu. Mieti mikä häpeä ja syyllisyys hänellä silloin on... Jokainen tekee virheitä. Hänen virheensä voi hyvin maksaa hänen oman hengen, ainakin hyvinvoinnin, ei kenenkään teidän loukkaantuneiden ystävien. Itseään hän rikkoo. Auttamisessakaan ei saisi olla motiivina se että pyrkii hallitsemaan. Hän on vapaa valitsemaan tyhmästi.

Mielestäni turvakotiin pakenemisen jälkeen yhteen palaaminen ei ole mikään inhimillinen erhe vaan silkkaa typeryyttä/sairautta. Eikö tuossa vaiheessa olla usein jo erottu ja palattu yhteen useasti, kunnes turvakodista tulee se viimeinen mahdollisuus päästä toisesta?

Todella surullista, koska juuri näiden tapausten takia esim. poliisi ei suhtaudu perheväkivaltaan riittävän vakavasti. Kun tarpeeksi usein joutuu käymään samassa asunnossa, saman uhrin apuna...

Ei tuota ihmistä voi auttaa ennen kuin hän oikeasti itse tajuaa mikä on hänelle parasta. Varmasti kurjaa auttajille, mutta voitte lohduttautua, että teillä on luultavasti erinomainen tilanne tuohon autettavaan verrattuna. Se, että tuollaisen tilanteen jälkeen palaa miehen kanssa takaisin  yhteen kertoo todella voimakkaasta läheisriippuvuudesta. Valitettavasti tiedän omasta kokemuksesta ja nykyään se painajainen tuntuu ihan edelliseltä elämältä, mutta aina välillä tajuaa niin kirkkaasti miten eri tavalla asiat voisi olla. Kun tuo nainen taas jossain vaiheessa haluaa eroon miehestään niin kannusta, älä tyrmää tai hylkää. Sillä hetkellä kun tuollaisesta suhteesta yrittää irti on todella yksin. Itselläni ei ollut lapsia kuvioissa, onneksi. Jos turhauttaa niin sano vaikka selkeästi, että jos haluaa apua uuteen alkuun niin sinulle voi aina soittaa, mutta et kestä katsoa tuota touhua. Minulla oli onneksi silloin pahimpana aikana tuollainen ystävä ja olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos voit, jos suinkin voit, pysy sinä kuitenkin ystävänään. Erehtyminen on inhimillistä. Sillä niitä ystäviå hän todella tulee myöhemmin tarvitsemaan kun tilanne taas eskaloituu. Mieti mikä häpeä ja syyllisyys hänellä silloin on... Jokainen tekee virheitä. Hänen virheensä voi hyvin maksaa hänen oman hengen, ainakin hyvinvoinnin, ei kenenkään teidän loukkaantuneiden ystävien. Itseään hän rikkoo. Auttamisessakaan ei saisi olla motiivina se että pyrkii hallitsemaan. Hän on vapaa valitsemaan tyhmästi.

Mielestäni turvakotiin pakenemisen jälkeen yhteen palaaminen ei ole mikään inhimillinen erhe vaan silkkaa typeryyttä/sairautta. Eikö tuossa vaiheessa olla usein jo erottu ja palattu yhteen useasti, kunnes turvakodista tulee se viimeinen mahdollisuus päästä toisesta?

Todella surullista, koska juuri näiden tapausten takia esim. poliisi ei suhtaudu perheväkivaltaan riittävän vakavasti. Kun tarpeeksi usein joutuu käymään samassa asunnossa, saman uhrin apuna...

Mikäli pahoinpidelty äiti haluaa palata kotiinsa turvakodista, se hänelle suotakoon, mutta lapsia ei saisi päästää takaisin moisiin oloihin pelkäämään. 

Niinhän sitä luulisi, että saa apua... kunnes todellisuus iskee...

"ISÄ oli väkivaltainen äitiä kohtaan. Äiti lähti ja vei lapsen mukanaan. Isä sai tuomion väkivallasta äitiä kohtaan. Silti lapsen yksinhuoltajuus siirrettiin isälle.

Äidin haitaksi katsottiin se, ettei hän kyennyt suojelemaan lasta väkivallalta. Tämä ei mahdu tavalliseen arkijärkeen. Miten äiti olisi voinut suojella lasta väkivallalta, kun ei kyennyt suojelemaan itseäänkään?"

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005636564.html

Tai kuten itselleni poliisi sanoi hälytettyäni heidät toisen kerran pahoinpitelyn jälkeen, että poliisin soittaminen "ei ole kovin aikuismaista", että koittakaa selvittää välinne.

En enää tiedä mitä nyt tehdä kun viimeinen asia on antaa lapsia yksin väkivaltaiselle miehelle :(

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa. Itse hakeuduin kesällä turvakotiin ollessani raskaana, kun pelkäsin raskauden puolesta miehen käytöksen muututtua yllättäen.

Nyt kun toinen lapsi on syntynyt ja mies käy tässä päivittäin, on välillä jopa ystävällinen, käy tietenkin mielessä miten paljon helpompaa se arki olisi kahdestaan. Ilmeisesti mieskin Välillä niin miettii, mutta halveksii minua sen verran, ettei takaisin ottaisi. Molemmat järjellä tajuaa että parempi olla erillään.

Mutta siis se voi olla helppoa vaan palata yhteen valitettavasti samojen ongelmien kanssa.. ja jonkunlaista pelkoakin. Helppo olla vaan toisen hallittavissa.

Että mitähän vittua..

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Chisun "Sama nainen"

"Luvattu on paljon

Rikottu enemmän

Vierelläsi valvon

Ja kauniina sut nään

Sä oot se jonka

Löydän aina uudelleen

Taas tässä oon ja valmis

Uuteen kierrokseen

Mut mussa ei oo mitään

Mussa ei oo mitään uutta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Mä muistan kyllä

Ne kirosanat ja syyttelyn

Ja anteeksi annan

Jopa sen pahoinpitelyn

Mut mä en lupaa mitään

Mä en lupaa mitään muuta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Mä en lupaa mitään

En enää lupaa mitään muuta

Oon vielä samanlainen

Sama mieli sama sydän

Sama nainen

Sanonut oon kaiken

Yö vaihtuu aamuun

Jos sä vielä haluut

Takas mä tuun"

Itsekunnioituksen puutetta. Minua lyödään vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

...on palannut yhteen lasten isän kanssa, vaikka uuden kodin piti olla mieheltä salassa.

Miehen tuntien tämä on jo myynyt lahjoituksena saadut huonekalut, lasten tavarat ym. joita äidille lahjoitettiin kasapäin.

En ajatellut enää auttaa tuota ihmistä missään enkä pitää yhteyttä, vaikka sydän särkyy lasten puolesta. Nyt on mielestäni ylitetty se raja, jossa ko. ihminen on kyllä kaivanut ihan itse oman kuoppansa. Ei tälläistä voi järjellä käsittää.

Sinun täytyy hyväksyä se, ettet voi tilanteelle mitään, sillä kukaan muukaan ei voi.

Täällä kommentoi sellaiset jotka ei ymmärrä mitään. Itsekin olen hakeutunut turvakodille, henkisen väkivallan takia. Fyysistä väkivaltaa meillä ei koskaan ollut, enkä olisi sietänyt sitä koska lapsuuden kodissa sitä oli paljon. Mutta en tunnistanut asteittain pahenevaa henkistä väkivaltaa.. Myös narkeista ja alkoholismista on turha puhua joka tapauksessa, koska meillä ei käytetty myöskään mitään päihteitä koskaan. Ei se aina ole joku narkkimuija jolla on silmä mustana, vaan joskus ihan tavallinen ihminen jolta puuttuu itsekunnioitus joka turvakodille hakeutuu.

Se on myös totta että joillekin se kaltoinkohtelu on "turvaa" jos olet siihen lapsesta saakka tottunut. Omassa tapauksessa ajattelin että minulle kuuluukin puhua vähän piikittelevästi, koska olen tällainen.