Ryhtyisitkö pikkupomoksi jos et ole yhtään pomomainen?

No selkeästihän sä olet jo päätöksesi tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

No selkeästihän sä olet jo päätöksesi tehnyt.

Haet vaan täältä hyväksyntää ja pontta sanomallesi "juuri tuollainen tyyppi sopii pomoksi".

Pikkupomo on kaikkein pahin homma, koska paskaa valuu sekä ylhäältä että alhaalta. Ei hyvä.

No en kyllä itse ottaisi hommaa, nehän muutkin vaan naureskelisi kun yritän niille osoittaa jotain auktoriteettia.

Mikä sun mielestä on ”pomomainen”?

Tilanteita, joissa isot pomot syövät pikkupomoja on aika vähän, eikä niihin yleensä joudu sattumalta. Minudts tuo huoli on turha. Kyse on lähinnä siitä, onko sulla sellaista järjestelmällisyyttä, jolla arki pysyy hanskassa ja työt tulevat jaetuiksi järkevästi tekijöilleen.

Selkään taputteluako kaipaat? Rohkeasti vaan, kyllä se siitä. Työ tekijäänsä opettaa ja huomaat kyllä löytäväsi ihan uusia pomon elkeitä itsestäsi. Kärsit klassisesta rooliorjuudesta, mutta roolisi muuttuessa akat pikku hiljaa vastaamaan myös uusiin odotuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No selkeästihän sä olet jo päätöksesi tehnyt.

Haet vaan täältä hyväksyntää ja pontta sanomallesi "juuri tuollainen tyyppi sopii pomoksi".

En todellakaan. Enkä edes omasta mielestäni sovi pomoksi. Voisin siitä jotenkuten kuitenkin selvitä. Pelkään, että minut pakotetaan tuohon hommaan.

Kuten joku sanoi, paksaa tulisi sekä ylhäältä että alhaalta. Ei mikään kiva paikka. Isopomo on suorastaan ilkeä (huutaa, rähyää, mitätöi) ja osa työkavereista no laiskoja ja negatiivisia valittajia.

Ap

Minä tunnen itseni niin hyvin, että ko ylennys ei minua houkuttelisi.

Mutta jos sinulla enkiset voimavarat antaa myöten niin ehdottomasti otat pestin vastaan

Vierailija kirjoitti:

sopomo on suorastaan ilkeä (huutaa, rähyää, mitätöi) ja osa työkavereista no laiskoja ja negatiivisia valittajia.

Ap

No tätä sä et pikkupomona pysty muuttamaan. Mut jos näin on niin ihmettlen, miksi olet ollut siellä duunarinakaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä ongelma. Työryhmämme on kasvanut ja nyt pitäisi valita johtava työntekijä, joka siis olisi työryhmämme muiden (6 kpl) samaa työtä tekevien pomo. Koska muut ovat sijaisia, kokemattomia tai juuri jäämässä eläkkeelle, olisi luonnollista että minä olisin se johtava tyyppi. En vaan ole yhtään pomomainen. Olen hiljainen, sopeutuva ja rento. Minuthan syötäisiin isojen pomojen seurassa enkä koe helpoksi pitää työryhmälle puolta saati puhua kollegoille huomautettavaa asioista.

Toisaalta olen kokenut, pidetty ja ihan fiksu. Uralla eteneminen hivelisi itsetuntoa. En kuitenkaan ole kovin työorientoitunut, enkä haluaisi raataa liikaa. Ryhtyisitkö hommaan joka ei tuntuisi luontaisesti, mutta ehkä siitä selviäisi kyllä?

Olen samantyyppinen ihminen ja olin samantyyppisessä tilanteessa. En ottanut hommaa ja olen tyytyväinen. Meillä tosin ei noista juurikaan saa lisää palkkaa, jos palkka olisi noussut lisätyömäärää vastaavasti olisin harkinnut.

En suostuisi. Liikaa stressiä ja vastuita, ei kiitos.

Kyse ei niinkään ole siitä, että olisinko pomomainen, vaan siitä, että alempi keskijohto ja keskijohto ovat Suomessa palkkaukseen verrattuna pahin asema, jossa voi olla, etenkin asiantuntija-aloilla. Palkka on naurettavan vähän parempi kuin asiantuntijalla ja verotus vie siitä vähänkin hyödyn. Paskaa valuu ylhäältä ja alhaalta, työmäärä kasvaa ja vastuu. Muualla tuossakin postiossa voi olla järkeä.

En ilman 2000€ palkankorotusta, yleensä tuosta voi saada 20€ lisää tai ei sitäkään.

Voisiko homman ottaa alustavasti vain määräajaksi? Siinä näkisit miten pärjäät.

Olen nähnyt liian paljon sitä, että vääriä henkilöitä on nostettu pomoksi. Mikään ei toimi eikä kenelläkään ole kivaa.

Jos muutat asennettasi, alat käyttäytyä esimiehen tavoin, hyväksyt sen, että et ole enää työkaveri vaan esimies, puhut selkeästi, järjestelmällisesti ja määrätietoisesti asioista ja huolehdit aina parhaasi mukaan siitä, että homma toimii, voit ottaa paikan vastaan. Hyvää esimiestä arvostetaan sekä työntekijöiden että isompien pomojen keskuudessa. Huono esimies saa paskaa niskaansa molemmista suunnista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei niinkään ole siitä, että olisinko pomomainen, vaan siitä, että alempi keskijohto ja keskijohto ovat Suomessa palkkaukseen verrattuna pahin asema, jossa voi olla, etenkin asiantuntija-aloilla. Palkka on naurettavan vähän parempi kuin asiantuntijalla ja verotus vie siitä vähänkin hyödyn. Paskaa valuu ylhäältä ja alhaalta, työmäärä kasvaa ja vastuu. Muualla tuossakin postiossa voi olla järkeä.

Asiantuntija-alalla ollaan. Nykyinen palkkani on mielestäni ihan hyvä, pomon hommista tulisi surkeat n. 200 e/kk lisää peruspalkkaan. Eli ihan kärpäsen pissan verran, varsinkin verrattuna työmäärään ja stressiin, jonka työ toisi mukanaan.

Ap

Itse en sovi mielenlaadun puolesta yhtään pikkupomoksi. Sitä hommaa kuitenkin olen olosuhteiden pakosta joutunut 10 vuotta tekemään. Vituttaa joka päivä. Haluaisin vain olla erityisasiantuntija ja näprätä Exceliä. Tässä persoonani vastaisessa työssä olen katkeroitunut ja menettänyt täysin uskoni ihmiseen, en odota enää kenestäkään muusta kuin itsestäni että osaisi mitään tai viitsisi tehdä mitään. Jatkuvaa valitusta joutuu kuuntelemaan sekä alaisilta että omalta esimieheltä. Itse et voi varsinaisesti valittaa kenellekään koska sinun pitää olla lojaali omille pomoillesi ja pitää yllä jämäkkää johtavaa imagoa alaisillesi, muuten alkavat hyppimään silmillesi.

Palkka on kyllä hyvä, pitää se ollakin tästä koiran hommasta.

Sinut voidaan irtisanoa koska tahansa. Pikkupomon irtisanomiseen riittää se että oma pomosi on sitä mieltä ettei enää luota sinuun, syystä tai toisesta. Duunareilla pitää olla yhtä sun toista painavaa dirlandaasyytä dokumentointeineen, sun irtisanomiseen riittää pomosi tunne.

Että jos olet masokisti ja kaipaat lisää epätoivoa ja rankkaa päivittäistä vitutusta elämääsi niin ehdottomasti ota middle manager pesti vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en sovi mielenlaadun puolesta yhtään pikkupomoksi. Sitä hommaa kuitenkin olen olosuhteiden pakosta joutunut 10 vuotta tekemään. Vituttaa joka päivä. Haluaisin vain olla erityisasiantuntija ja näprätä Exceliä. Tässä persoonani vastaisessa työssä olen katkeroitunut ja menettänyt täysin uskoni ihmiseen, en odota enää kenestäkään muusta kuin itsestäni että osaisi mitään tai viitsisi tehdä mitään. Jatkuvaa valitusta joutuu kuuntelemaan sekä alaisilta että omalta esimieheltä. Itse et voi varsinaisesti valittaa kenellekään koska sinun pitää olla lojaali omille pomoillesi ja pitää yllä jämäkkää johtavaa imagoa alaisillesi, muuten alkavat hyppimään silmillesi.

Palkka on kyllä hyvä, pitää se ollakin tästä koiran hommasta.

Sinut voidaan irtisanoa koska tahansa. Pikkupomon irtisanomiseen riittää se että oma pomosi on sitä mieltä ettei enää luota sinuun, syystä tai toisesta. Duunareilla pitää olla yhtä sun toista painavaa dirlandaasyytä dokumentointeineen, sun irtisanomiseen riittää pomosi tunne.

Että jos olet masokisti ja kaipaat lisää epätoivoa ja rankkaa päivittäistä vitutusta elämääsi niin ehdottomasti ota middle manager pesti vastaan.

Mitkä olivat ne olosuhteet, jotka tuohon pakottivat? Luulisi että pomoksi vahingossa päädy.

Vierailija kirjoitti:

Että jos olet masokisti ja kaipaat lisää epätoivoa ja rankkaa päivittäistä vitutusta elämääsi niin ehdottomasti ota middle manager pesti vastaan.

Juu en kaipaa. Eiköhän täsmä ole sillä selvä. Tosin esimiehekseni tulee sitten joku vastavalmistunut besserwisser. Täytyy varmaan etsiä uusia töitä.

Ap

En todellakaan. Ei kiinnosta turha stressi puun ja kuoren välissä.